Usein kysyt­tyä: Kun­tou­tus- ja hoi­to­yk­si­kön hoi­to­mal­li

Syö­mis­häi­riö­kes­kuk­sel­ta kysy­tään usein Kun­tou­tus- ja hoi­to­yk­si­kön hoi­to­mal­lis­ta. Kitey­tet­ty­nä voi­daan tode­ta, että hoi­to­mal­lim­me perus­ta­na on syö­mis­häi­riön taus­tal­la ole­vien psyyk­kis­ten syi­den ymmär­tä­mi­nen ja tavoit­tee­nam­me on ulot­taa hoi­don paran­ta­vat vai­ku­tuk­set mie­len syviin ker­rok­siin pysy­vän para­ne­mis­tu­lok­sen aikaan­saa­mi­sek­si. Hoi­to­mal­lim­me kes­kei­siä näkö­kul­mia ovat myös arjen työs­ken­te­lyäm­me ohjaa­vat arvot. Arvo­jam­me ovat asuk­kaan kun­nioit­ta­mi­nen, yksi­löl­li­syys ja itse­mää­rää­mi­soi­keus, hoi­don inten­sii­vi­syys, jat­ku­vuus ja koko­nais­val­tai­suus, innos­tu­nut ja moti­voi­tu­nut hen­ki­lö­kun­ta, per­he­kes­kei­syys sekä yhtei­söl­li­syys. Hoi­to­mal­lim­me on suun­ni­tel­tu vas­taa­maan kaik­kiin syö­mis­häi­riön muo­toi­hin, vai­hei­siin ja vai­keus­as­tei­siin. Myös siis nii­hin kai­kis­ta vai­keim­piin tilan­tei­siin, kun sai­ras­tu­nut itse, hänen lähei­sen­sä ja muut hoi­to­ta­hot ovat jo luo­pu­neet toi­vos­ta. Mitä tämä kaik­ki sit­ten tar­koit­taa käy­tän­nös­sä? Tähän pyrin vas­taa­maan täs­sä blo­gi­kir­joi­tuk­ses­sa.

Taus­tal­la näke­mys syö­mis­häi­riön kulus­ta

Hoi­tom­me taus­tal­la on näke­mys sai­rau­den kulus­ta, jota voi kuva­ta alla ole­van kuvion mukai­ses­ti.

Kuvio. Syö­mis­häi­riön kul­ku

Syö­mis­häi­riö voi alkaa laih­dut­ta­mi­ses­ta, jon­ka avul­la sai­ras­tu­nut voi pyr­kiä kohen­ta­maan itse­tun­to­aan ja hake­maan muil­ta hyväk­syn­tää. Myös pyr­ki­mys ter­veel­li­seen elä­mään voi saa­da niin anka­rat mit­ta­suh­teet, että se muut­tuu syö­mis­häi­riök­si. Taus­tal­la voi myös olla trau­maat­ti­sia tapah­tu­mia tai suu­ria elä­män­muu­tok­sia. Ymmär­räm­me syö­mis­häi­riön niin, että sen tar­koi­tuk­se­na on poh­jim­mil­taan aut­taa sai­ras­tu­nut­ta sel­viy­ty­mään vai­kei­den tun­tei­den ja olo­ti­lo­jen kans­sa. Sen tar­koi­tus on siis alun perin hyvä, mut­ta kei­no­na se on hai­tal­li­nen ja tuo muka­naan jou­kon uusia ongel­mia ja pahen­taa alku­pe­räis­tä ongel­maa.

Sai­rau­den alku­vai­hees­sa useim­mat sai­ras­tu­neet koke­van­sa saa­van­sa oireit­ten­sa avul­la hel­po­tus­ta ja olon kohen­tu­mis­ta. Ympä­ris­tö­kin voi rea­goi­da posi­tii­vi­ses­ti esi­mer­kik­si sai­ras­tu­neen muut­tu­nee­seen ulko­muo­toon, jol­loin sai­ras­tu­neen itse­tun­to koho­aa. Oirei­lu alkaa kui­ten­kin ennen pit­kään tuot­taa kär­si­mys­tä ja hait­ta­vai­ku­tuk­sia. Sosi­aa­li­set suh­teet saat­ta­vat han­ka­loi­tua. Alkua­jan hyvää oloa saa­vut­taak­seen sai­ras­tu­nut alkaa oireil­la entis­tä enem­män. Vähi­tel­len hukas­sa ole­mi­sen tun­ne alkaa val­la­ta sai­ras­tu­neen miel­tä yhä enem­män, mut­ta oirei­lu­kaan ei enää hel­po­ta oloa. Samal­la oirei­lua ei osaa enää lopet­taa­kaan, sil­lä sai­ras­tu­nut ei ole vakuut­tu­nut, että oirei­lus­ta luo­pu­mi­nen aut­tai­si hän­tä miten­kään. Oirei­lun jat­kues­sa sai­ras­tu­nut jou­tuu sai­rau­den van­gik­si ja ulos­pää­sy­tien löy­tä­mi­nen tulee yhä han­ka­lam­mak­si. Ulos­pää­syä vai­keut­taa pit­kä sai­rau­den kes­to sekä muut psyyk­ki­set ongel­mat, jot­ka mut­kis­ta­vat para­ne­mis­ta.

Vähi­tel­len sai­ras­tu­nut kui­ten­kin alkaa huo­ma­ta, että oireet eivät hel­po­ta oloa kuin kor­kein­taan het­kek­si. Hän alkaa pun­ta­roi­da mah­dol­li­suuk­si­aan luo­pua oireis­taan. Taval­li­ses­ti tämä aja­tus tun­tuu kui­ten­kin pelot­ta­val­ta täs­sä vai­hees­sa ja mie­les­sä voi olla kysy­mys ”Miten minä sit­ten sel­viän, jos lope­tan oirei­lun?”. Pel­ko pahas­ta olos­ta on niin suu­ri, että muu­tos­ha­lus­ta huo­li­mat­ta oireis­ta luo­pu­mi­nen tun­tuu vai­keal­ta.

Muu­tok­sen teke­mi­sen vai­hees­sa sai­ras­tu­nut vih­doin oival­taa, että hänen tilan­teen­sa ei hel­po­tu jos hän ei luo­vu oireis­taan. Muu­tok­sen teke­mi­nen tapah­tuu useim­mi­ten pik­ku­hil­jaa pie­nin aske­lin. Välil­lä jot­kin tilan­teet voi­vat aiheut­taa niin suur­ta paniik­kia, että oireet saat­ta­vat tila­päi­ses­ti voi­mis­tua. Onnis­tu­mi­sen koke­muk­set kui­ten­kin roh­kai­se­vat sai­ras­tu­nut­ta teke­mään yhä haas­ta­vam­pia muu­tok­sia, joi­den seu­rauk­se­na para­ne­mi­nen läh­tee vähi­tel­len käyn­tiin. Jokai­sel­la on yksi­löl­li­nen para­ne­mis­tah­ti. Pai­non ja syö­mi­sen nor­ma­li­soi­tu­mi­sen lisäk­si tulee mie­les­sä tapah­tua muu­tok­sia, jot­ta uudel­leen sai­ras­tu­mi­sen mah­dol­li­suus mini­moi­tui­si. Syö­mis­häi­riön aiheut­ta­neet teki­jät tulee kor­ja­ta mah­dol­li­sim­man hyvin. Paran­tu­mi­nen vaa­tii­kin koko­nais­val­tais­ta muu­tos­ta.

Hoi­don inten­sii­vi­syys ja tii­vis yhdes­sä olo

Syö­mis­häi­riö­kes­kuk­sen hoi­to on suun­ni­tel­tu huo­mioi­maan kaik­ki syö­mis­häi­riön vai­heet. Mitä mut­kai­sem­mak­si paluu­pol­ku muut­tuu, sitä inten­sii­vi­sem­pää tukea sai­ras­tu­nut tar­vit­see löy­tääk­seen tien­sä ulos syö­mis­häi­riön syö­ve­reis­tä. Polun syn­käs­sä pääs­sä maa­il­ma näyt­tää yli­voi­mai­sel­ta, pelot­ta­val­ta ja mah­dot­to­mal­ta koh­da­ta. Täl­löin oirei­lu tun­tuu ainoal­ta mah­dol­li­sel­ta taval­ta sel­viy­tyä. Tämän vuok­si Syö­mis­häi­riö­kes­kuk­sen hoi­to on inten­sii­vis­tä sai­rau­den alku­vai­heis­sa eli yleen­sä hoi­don alku­vai­heis­sa. Sai­ras­tu­neel­la on aina hoi­ta­jat saa­ta­vil­laan, ulos men­nes­sä on aina seu­raa, ihmi­nen on aina lähel­lä hädän voi­mis­tues­sa kivu­li­aak­si. Näem­me, että yksin ollees­saan sai­ras­tu­neen ainoa mah­dol­li­suus on tur­vau­tua oirei­siin­sa, sik­si pyrim­me mini­moi­maan yksi­no­loai­kaa.

Taval­lis­ta on, että sai­rau­den kivu­li­aan hou­kut­te­le­va ote pitää tiu­kas­ti kiin­ni ja sai­ras­tu­nut vas­tus­taa jos­kus voi­mal­li­ses­ti­kin läs­nä­oloam­me. Eri­tyi­ses­ti tämä näkyy ruo­kai­lu­ti­lan­teis­sa, jois­sa sai­ras­tu­neen pel­ko voi­mis­tuu kau­huk­si asti. Sai­raus mie­len sisäl­lä sanoo kau­heuk­sia syö­mi­sen vaa­ral­li­suu­des­ta ja hoi­ta­jan pahois­ta aikeis­ta. Ruo­ka näyt­tää ruu­miil­lis­tu­neel­ta pirul­ta, joka on tul­lut tuhoa­maan. Tie­däm­me hyvin tämän sisäl­lis­so­dan, jota käy­dään isoil­la aseil­la sai­ras­tu­neen pään sisäl­lä. Tie­däm­me myös, että kau­hul­le ei voi antaa perik­si eikä sen mukaan voi toi­mia – muu­ten para­ne­mis­ta ei pää­se tapah­tu­maan. Tämän vuok­si olem­me läs­nä ja autam­me sai­ras­tu­nut­ta vas­tus­ta­maan sisäis­tä hir­viö­tään. Näy­täm­me, että mei­dän avul­lam­me hän löy­tää riit­tä­väs­ti voi­maa vas­tus­taak­seen sitä. Taval­lis­ta on, että muu­ta­mas­sa vii­kos­sa tämä voi­ma alkaa tul­la sai­ras­tu­nees­ta itses­tään ja sai­rau­den hou­ku­tus­ten vas­tus­ta­mi­nen alkaa onnis­tua omas­sa varas­sa.

Hoi­don käy­tän­teet

Syö­mis­häi­riö­kes­kuk­sen hoi­to on eri­kois­lää­kä­ri­joh­tois­ta. Arjen ja ammat­ti­lais­ten työs­ken­te­lyn näkö­kul­mas­ta hoi­to­mal­lim­me on kui­ten­kin hoi­ta­ja­kes­kei­nen. Tämä on hoi­to­paik­kam­me eri­tyi­so­mi­nai­suus. Jokai­sel­la asuk­kaal­lam­me on 2–4 oma­hoi­ta­jaa, jot­ka vas­taa­vat hoi­don toteu­tu­mi­ses­ta ja kaik­kien asioi­den hoi­tu­mi­ses­ta. Asuk­kaam­me poh­ti­vat yhdes­sä oma­hoi­ta­jien­sa kans­sa hoi­don tavoit­tei­ta ja kei­no­ja. Lisä­tu­kea tavoit­tei­den ja kei­no­jen löy­tä­mi­seen tuo moniam­ma­til­li­sen tii­min esil­le nos­ta­mat näkö­kul­mat, jol­loin asuk­kaan hoi­to voi­daan suun­ni­tel­la ja toteut­taa koko­nais­val­tai­sem­min.

Asuk­kaam­me tapaa­vat hoi­ta­jien lisäk­si fysio­te­ra­peut­tia, ravit­se­mus­te­ra­peut­tia, psy­kiat­ria ja luon­tais­hoi­ta­jaa tar­vit­se­mal­laan ja halua­mal­laan tihey­del­lä. Lisäk­si lähes päi­vit­täin ohjel­maan kuu­lu­vat ryh­mät, kuten keskustelu‑, ruoanlaitto‑, tans­si- ja liiketerapia‑, fysio­te­ra­pia- sekä psy­koe­du­kaa­tio­ryh­mä. Vii­kon­lop­pui­sin teh­dään yleen­sä jokin ret­ki osas­ton ulko­puo­lel­le. Asuk­kaat osal­lis­tu­vat ryh­miin voin­tin­sa mukaan. Somaat­tis­ta voin­tia seu­ra­taan yhteis­työ­lää­kä­rei­dem­me vas­taa­no­toil­la Diaco­ris­sa tai Pik­ku­jä­tis­sä.

Hoi­toon kuu­lu­vat myös koti­lo­mat, joi­den aika­na vah­vis­te­taan osas­tol­la ope­tel­tu­ja tai­to­ja ja siir­re­tään tai­dot myös kotiym­pä­ris­töön. Lomien ajan­koh­dat ja pituu­det mää­räy­ty­vät asuk­kaan voin­nin mukaan. Koti­lo­mien onnis­tu­mi­sen näkö­kul­mas­ta oleel­lis­ta on tii­vis yhteis­työ asu­kaan läheis­ten kans­sa. Lähei­sil­lä on kes­kei­nen roo­li asuk­kai­dem­me hoi­dos­sa, joten hoi­to­mal­liim­me kuu­luu myös läheis­ten voi­ma­va­ro­jen vah­vis­ta­mi­nen.

Tii­vis­tet­ty­nä voi­daan tode­ta, että hoi­to on aluk­si inten­sii­vis­tä ja tukea tar­jo­taan tii­viis­ti. Para­ne­mi­sen ede­tes­sä asu­kas ottaa itsel­leen yhä enem­män vas­tuu­ta sel­viy­ty­mi­ses­tään. Asu­kaan ajat­te­lu­mal­leis­sa tapah­tuu muu­tok­sia armol­li­sem­paan ja hyväk­sy­väm­pään suun­taan. Lopul­ta run­saan har­joit­te­lun seu­rauk­se­na hän pys­tyy syö­mään omas­sa varas­saan, lait­ta­maan ruo­kaa, käy­mään ravin­to­lois­sa syö­mäs­sä ja huo­leh­ti­maan itses­tään ja omis­ta asiois­taan.  Hoi­to­mal­lim­me sisäl­tää siten myös vai­heit­tain ete­ne­vän kun­tou­tuk­sen vai­heen, jos­sa arjes­sa ja omas­sa eli­nym­pä­ris­tös­sä itse­näi­ses­ti sel­viy­ty­mi­nen on kes­kei­ses­sä osas­sa.

Hoi­to­mal­lin teo­reet­ti­set perus­teet

Kun­tou­tus- ja hoi­to­yk­si­kön hoi­to­mal­lin alku­pe­rä on kog­ni­tii­vi­sen psy­ko­te­ra­pian teo­riois­sa. Tämä lähes­ty­mis­ta­pa vali­koi­tui sen vuok­si, että sen toi­mi­vuu­des­ta on eni­ten näyt­töä tie­teel­li­ses­sä kir­jal­li­suu­des­sa ja myös omien koke­mus­tem­me mukaan ne tun­tui­vat onnis­tu­neil­ta. Kog­ni­tii­vi­sis­ta mal­leis­ta luon­te­vas­ti vali­koi­tui­vat syö­mis­häi­riöi­den hoi­dos­sa pal­jon käy­te­tyt lähes­ty­mis­ta­vat, jois­ta kuu­lui­sin lie­nee Oxfor­di­lai­sen pro­fes­so­rin Chis­top­her Fair­bur­nin mal­li. Myös Janet Trea­su­re Mauds­leyn syö­mis­häi­riökli­ni­kal­ta Lon­toos­ta on vuo­si­kym­me­nien ajan kehi­tel­lyt työ­ryh­mi­neen monen­lai­sia hoi­to­mal­le­ja, mm. pit­kään sai­ras­ta­neil­le sekä per­heil­le. Näis­tä olem­me otta­neet pal­jon vai­kut­tei­ta. Tämän lisäk­si halusim­me mal­liim­me läm­min­tä koh­taa­mis­ta, ymmär­tä­mis­tä ja välit­tä­mis­tä sekä yksi­löl­li­syy­den huo­mioi­mis­ta. Näi­tä löy­sim­me mm. Bob Pal­me­ril­ta, Kel­ly Vitouse­kil­ta, Josie Gel­le­ril­tä ja eri­tyi­ses­ti Paul Gil­ber­til­tä. Syö­mis­häi­riöi­den aiheut­ta­mis­ta aivois­sa tapah­tu­vis­ta muu­tok­sis­ta ja nii­den mer­ki­tyk­ses­tä opim­me mm. Bry­an Las­kil­ta.

Koke­muk­sem­me kart­tues­sa ja uusien asiak­kait­ten opet­taes­sa meil­le päi­vit­täin uusia asioi­ta, kehi­täm­me hoi­to­mal­liam­me ja ‑käy­tän­tö­jäm­me jat­ku­vas­ti. Kos­ka monet asiak­kaam­me kär­si­vät syö­mis­häi­riön lisäk­si muis­ta psyyk­ki­sis­tä vai­keuk­sis­ta, olem­me lisän­neet hoi­to­mal­liim­me kom­po­nent­te­ja myös mui­den psyyk­kis­ten sai­rauk­sien hoi­to­mal­leis­ta. Täl­lai­sia ovat esi­mer­kik­si trau­man ja dis­so­si­aa­tion hoi­to, jos­sa tär­keim­piä läh­tei­täm­me ovat olleet trau­ma­te­ra­pia­kes­kuk­sen osaa­jat mm. Anne Suo­kas-Gun­lif­fe sekä hol­lan­ti­lai­sen Onno van der Har­tin työ­ryh­män tuo­tok­set. Toi­nen kes­kei­nen uusi kom­po­nent­ti on epä­va­kaan per­soo­nal­li­suus­häi­riön hoi­to, johon olem­me otta­neet vai­kut­tei­ta Mars­ha Line­ha­nil­ta, Jef­frey Youn­gil­ta, Ant­ho­ny Bate­ma­nil­ta, Peter Fona­gyl­ta sekä suo­ma­lai­sel­ta osaa­jal­ta Maa­ria Koi­vis­tol­ta, joka on yhdis­tel­lyt eri teo­rioi­ta toi­mi­vak­si koko­nai­suu­dek­si. Kai­ken kaik­ki­aan jat­ku­vas­ti täy­den­ty­vät hoi­to­mal­lim­me on saa­nut vai­kut­tei­ta niin monil­ta suu­ril­ta osaa­jil­ta, että kaik­kia oli­si mah­do­ton mai­ni­ta täs­sä.

Mil­lai­sia asioi­ta sinä toi­voi­sit hoi­to­mal­lis­sam­me huo­mioi­ta­van?

Ter­vei­sin,
Pia Char­pen­tier

Kir­joit­ta­ja on Syö­mis­häi­riö­kes­kuk­sen toi­min­nan­joh­ta­ja, psy­ko­lo­gi ja kog­ni­tii­vi­nen psy­ko­te­ra­peut­ti (VET)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *