Syömishäiriökeskuksen Kuntoutus- ja hoitoyksikössä kokoontuu tiistaisin lounasryhmä. Lounasryhmään voivat osallistua hoidossaan jo hieman pidemmällä olevat. Ryhmässä suunnitellaan, valmistetaan ja syödään lounas sekä toisinaan myös leipä ja välipala. Lounasryhmän yleisenä tavoitteena on laajentaa osallistujien ruokavalikoimaa kohti tavallista ja monipuolista ruokavaliota. Ryhmää ohjaa ravitsemusterapeuttimme Riikka.
Pääsin seuraamaan lounasryhmää yhtenä tiistaina. Samalla sain kuulla mitä kaikkea lounasryhmässä pääsee harjoittelemaan aterian suunnittelussa, ruuanlaittoa edeltävässä ruokakaupassa asioimisessa, kokkaamisessa sekä itse valmistetun aterian syömisessä. Kyse onkin varsin monipuolisesta ryhmästä. Kurkistetaanpa hieman.
Ateria suunnitellaan yhdessä tavoitteellisesti ja demokraattisesti
Lounasryhmän ateria suunnitellaan yhdessä ennen varsinaista ryhmää. Reseptejä tutkitaan yhdessä netistä, kirjoista ja lehdistä. Ruuan suunnittelussa huomioidaan se, että ruoka olisi sellaista mitä voi tehdä kotonakin. Kausituotteet, vuodenajat ja juhlapyhät huomioidaan aterioiden suunnittelussa. Ryhmä sopii yhdessä mitä ruokaa valmistetaan. Jokaisen mielipidettä kuunnellaan.
Suunnittelussa itseään voi haastaa useasta näkökulmasta. Oman mielipiteen esille tuominen voi olla toiselle vaikeaa, kun taas toinen voi painia mielessään enemmän ruoka-aineiden tai ruuan energiapitoisuuden kanssa. Ravitsemusterapeutti Riikka ohjaa ryhmää siten, että syömishäiriö ei pääse vaikuttamaan aterian sisältöön ja, että jokainen uskaltaa sanoa mielipiteensä. Valinta pyritään tekemään mahdollisimman demokraattisesti ja siten, että ryhmäläiset voivat ottaa sopivia haasteita itselleen ruokavalinnoissa ja ruuan tekemisessä.
Ruokakaupassa joutuu valintojen eteen
Ennen kokkausta ryhmän jäsenet lähtevät tavallisesti käymään kaupassa ostamassa muutamia tarvikkeita ateriaa varten. Suurimman osan aineksista ryhmä saa osaston keittiöstä. Kaupasta ryhmä ostaa esimerkiksi tuoretta, vastaleivottua leipää (mikäli eivät tee leipää itse) sekä sellaisia elintarvikkeita, joita keittiöstä ei valmiiksi löydy. Ruokakaupassa asioidessaan ryhmä joutuu valintojen eteen, joissa kiusaus tehdä valintoja syömishäiriön mukaan saattaa olla suuri. Ryhmästä saa kuitenkin voimaa ja ostoskoriin uskaltaakin valita myös sellaisia tuotteita, joita ei yksin vielä tässä vaiheessa välttämättä pystyisi valitsemaan. Ostoslista antaa raamit ostoksille, mutta valintoja joutuu tekemään silti paljon syömishäiriötä vastustaen.
Leivän valitseminen, niin arkiselta kuin se kuulostaakin, on tärkeää syömishäiriön tuomien haasteiden voittamiseksi. Leipää valitessaan ryhmä joutuu kohtaamaan sen, että leipä poikkeaa tutusta ja turvallisesta osaston leivästä ja irtopisteen leivät voivat olla keskenään varsin erikokoisia. Ryhmä joutuu kestämään sitä, että joku saattaa saada hieman suuremman leipäpalan, kun taas toinen saa hieman pienemmän. Syömishäiriölle tavallinen vertailu joutuu koetukselle.
Kokatessa voi haastaa itseään monessa asiassa
Kauppareissun jälkeen ryhmä ryhtyy kokkaamaan. Jokainen ottaa vastuulleen jonkin osa-alueen. Ohjeita ja apua voi pyytää toisiltaan ja Riikalta. Ryhmässä yksi voi haastaa itseään ottamalla vastuun sellaisesta aterian osasta, jossa käytetään itselle vaikeita ruoka-aineita. Joskus näiden ruoka-aineiden koskeminenkin voi tuntua alkuun haastavalta. Yksi uskaltautuu ehkä ensimmäistä kertaa maistamaan ruokaa kokkailun lomassa. Ryhmässä pääsee harjoittelemaan normaalia ruuanlaittoa ilman, että syömishäiriö kieltää esimerkiksi rasvan käyttämisen ruuan valmistuksessa tai maustamisen tarkistamisen maistamalla tekeillä olevaa ruokaa. Toinen voi puolestaan haastaa itseään epätäydellisyyden hyväksymisessä. Ruuanlaitossa ei pyritä täydellisyyteen, vaan tavoitteena on tehdä yhdessä itse tehdyn näköistä ja makuista ruokaa. Kaikki varmasti miettivät jossain vaiheessa, miten ryhmässä valmistettuja ruokia uskaltaisi tehdä myös kotona. Toisille ryhmä tarjoaakin alkukipinän innostukselle laittaa ruokaa.
Kokatessa saa kuitenkin pitää hauskaa. Usein musiikki soi ja juttu luistaa. Sosiaalinen kokkaushetki on mukavaa yhdessä oloa. Joskus kokkauksen äärellä on helppo käsitellä syömishäiriöön liittyviä vaikeitakin asioita huumorin avulla. Samalla Riikka huolehtii, että syömishäiriö ei ohjaa ruuanlaittoa.
Valmistettu ateria nautitaan yhdessä
Ruokaillessa kaikki syövät kaikkea ryhmässä valmistettua. Näin silloinkin, kun omaan ateriasuunnitelmaan ei kuuluisi jotain lounasryhmässä valmistettua, kuten leipää tai salaattikastiketta. Ateriasuunnitelmasta poikkeaminen ryhmän vuoksi voikin tuntua alkuun vaikealta. Ryhmässä oppii hyväksymään sen, että terveeseen syömiseen mahtuu vaihtelua.
Ruokailuhetkessä jokainen voi jälleen haastaa itseään eri tavoin. Yksi voi tsempata ruuan annostelussa. Mielessä voi käväistä ajatus, että uskallanko ottaa enemmän, voinko ottaa lisää. Jollekin ruuan yhdessä syöminen voi nostaa esille liian kovia vaatimuksia itseä kohtaan. Mitä jos kokkaamani ruoka ei olekaan hyvää muiden mielestä? Kokatessa kuitenkin noudatetaan reseptejä ja jos niistä poiketaan, siitä ollaan yhdessä sovittu etukäteen. Kokkia ei siis tarvitse syyttää. Ryhmässä pääseekin harjoittelemaan tietynlaista armollisuutta itseään kohtaan. Uusien makujen ja ruokien maistaminen on tärkeä osa lounasryhmää. Lisäksi ryhmässä kohtaa myös sen, että ruoka saa maistua hyvältä. Tämä toki ei aina ole kaikille vaikeaa, mutta jollakin voi olla vielä hatarana muistikuvana syömishäiriön synnyttämä ajatus, että ruoka ei saa olla hyvää, siitä ei saa nauttia.
Ateria nautitaan yhdessä rennossa tunnelmassa. Aterian äärellä on hyvä keskustella ryhmän sujumisesta. Valmistettu ateria kokonaisuutena myös pisteytetään leikkimielisesti. Ryhmän jäsenet ottavat usein talteen aterioiden reseptit, varsinkin korkeat pisteet saaneet. Tämä vie ryhmän ruuanlaittoa kotia kohti J
Valmis ateria: Couscous-granaattiomena-fetasalaatti paahdetuilla kikherneillä ja sämpylä porkkanahummuksella. Tämä resepti otettiin talteen. |
Lounasryhmä yllätti itseni monipuolisuudellaan. Yllättikö sinut jokin asia? Mitä muuta mielestäsi kokkailun äärellä voisi harjoitella?
Terveisin,
Venla Eronen
Kirjoittaja on Syömishäiriökeskuksen Kuntoutus- ja hoitoyksikön työntekijä ja koulutukseltaan toimintaterapeutti (Ylempi Amk).
Vastaa