Verkkokauppa

Jou­lu­miet­tei­tä Syö­mis­häi­riö­kes­kuk­ses­ta – Kado­te­tus­ta jou­lus­ta koh­ti ilon juh­laa

omenatupa

·

Syö­mis­häi­riö­kes­kuk­sen jou­lu­tun­nel­mas­sa on oman­lai­sia piir­tei­tä. Jou­lun odo­tuk­ses­sa ei ole havait­ta­vis­sa ihan sitä rie­mu­miel­tä, jota kaup­pa­kes­kuk­sis­sa kil­kut­te­le­vat jou­lu­lau­lut rai­kaa­vat ilmoil­le. Jän­ni­tys­tä sen sijaan esiin­tyy mel­koi­nen mää­rä. Monil­la jou­luun saat­taa kyt­key­tyä ikä­viä muis­to­ja rii­te­lys­tä, ahdis­tuk­ses­ta ja syö­mis­häi­riön oirei­den voi­mis­tu­mi­ses­ta. Jou­lu ja sen ilo onkin monil­le syö­mis­häi­ri­öön sai­ras­tu­neil­le ikään kuin kado­tet­tu. Syö­mis­häi­riö­kes­kuk­ses­sa jou­lun pel­koa pyri­tään häl­ven­tä­mään ja jou­lun iloa yri­te­tään tuo­da asuk­kai­den mie­liin het­ki ker­ral­laan. 

Iloa jou­lun alla SHK:ssa tuo jou­lu­ka­len­te­ri
Asuk­kaat koris­te­le­vat myös jou­lu­kuusen

Meil­lä ensim­mäi­se­nä haas­tee­na, mut­ta samal­la pelon voit­ta­mi­sen kei­no­na, on osas­tol­la syö­tä­vä perin­tei­nen jou­lua­te­ria, jon­ka kok­kim­me suu­rel­la omis­tau­tu­nei­suu­del­la val­mis­taa. Sitä ase­tu­taan naut­ti­maan seka­lai­sin tun­tein, sil­lä toi­saal­ta kaik­ki nor­maa­lia edus­ta­va tun­tuu hyväl­tä ja toi­saal­ta se pelot­taa — sehän uhkaa syö­mis­häi­riön hen­gis­sä säi­ly­mi­sen edel­ly­tyk­siä. Usei­den vuo­sien aika­na olem­me kui­ten­kin iloi­sin mie­lin saa­neet näh­dä, kuin­ka pelok­kain ja epä­var­moin tun­tein jou­lua­te­ri­aa odot­ta­nut asuk­kaam­me onkin sel­viy­ty­nyt jou­lua­te­rias­ta, ehkä jopa ensim­mäi­sen ker­ran vuo­siin, ja jos­kus jopa uskal­ta­nut naut­tia ate­rias­ta. Pöy­däs­sä onkin lopul­ta ollut muka­va tun­nel­ma ja jou­lun tulo on saa­nut osak­seen pien­tä hyväk­syn­tää. “Näin kun minä syön koto­na­kin jou­lu­na, niin jou­lu menee sit­ten­kin ihan hyvin. Olo­ni onkin nyt hyvä ja tur­val­li­nen.”

Syö­mis­häi­riö­kes­kuk­sen jou­lu­pöy­tä odot­taa ruo­kai­li­joi­taan — tar­jol­la on monen­lai­sia jou­lu­herk­ku­ja!

Toi­se­na haas­tee­na on jou­lu­lo­man suun­nit­te­lu, jon­ka tar­koi­tuk­se­na on kui­ten­kin aut­taa asu­kas­tam­me löy­tä­mään uskoa jou­lus­ta sel­viy­ty­mi­seen. Syö­mis­häi­riö­kes­kuk­ses­sa­han ei kos­kaan ote­ta lomaa para­ne­mi­ses­ta, vaan sen on jat­kut­ta­va myös lomien aika­na. Tämä edel­lyt­tää huo­lel­lis­ta suun­nit­te­lua, sil­lä syö­mis­häi­riö väi­jyy ove­la­na kul­man taka­na ja yrit­tää varas­taa mah­dol­li­sim­man mon­ta het­keä oirei­lul­le. Syö­mis­häi­riö tie­tää, että per­hees­sä ei ehkä halu­ta vaa­ran­taa jou­lu­tun­nel­maa puut­tu­mal­la lii­kaa sai­rau­den yri­tyk­siin saa­da itsel­leen tilaa, niin­pä se näkee täs­sä oivan tilai­suu­den. Tähän kaik­keen varau­du­taan tar­koil­la sopi­muk­sil­la sekä asuk­kaan että koti­väen kans­sa. Oma­hoi­ta­jat ja ravit­se­mus­te­ra­peut­ti esi­mer­kik­si poh­ti­vat ahke­ras­ti yhdes­sä asuk­kai­den kans­sa kuin­ka jou­lu­pöy­dän anti­mia tulee naut­tia, jot­ta niis­tä saa­daan vas­taa­vat ravin­to­mää­rät kuin osas­ton ate­riois­ta.

Jos­kus kuu­lem­me vas­ta­lausei­ta, että eihän se ole nor­maa­lia, että suun­ni­tel­laan ruo­ka­lis­taa ja nou­da­te­taan tiuk­ko­ja ruo­ka-aiko­ja jou­lu­na. Näin­hän se tie­ten­kin on, mut­ta syö­mis­häi­riös­tä paran­nut­taes­sa ei voi­da vie­lä naut­tia nor­maa­liu­den luk­suk­ses­ta, vaan jou­du­taan lait­ta­maan etusi­jal­le para­ne­mi­sen jat­ku­mi­nen. Tähän tar­vi­taan tie­tyis­sä hoi­don vai­heis­sa suun­ni­tel­tu ruo­ka­lis­ta ja ate­ria­ryt­mi tur­vaa luo­maan – näin siis myös jou­lu­na.

Suun­nit­te­lu ja jou­luun varau­tu­mi­nen aiheut­ta­vat usein etu­kä­teen monen­lais­ta han­ka­laa oloa, mut­ta onnis­tu­nees­ta jou­lun­vie­tos­ta mie­leen jää­vä rie­mu on kyl­lä kai­ken sen vai­van arvois­ta. Ilon tun­ne on val­tai­sa, kun jou­lu on onnis­tu­nut ilman syö­mis­häi­riön kai­ken nie­le­vää ahdin­koa. Kado­te­tus­ta jou­lus­ta on voi­nut saa­da jotain takai­sin.

Kysyim­me tääl­lä Syö­mis­häi­riö­kes­kuk­ses­sa erää­nä päi­vä­nä asuk­kail­tam­me, että mitä he tuu­mai­le­vat lähes­ty­väs­tä jou­lus­ta. Reak­tio oli san­gen voi­ma­kas ja jou­lu mil­tei peruu­tet­tiin  koko kan­sa­kun­nal­ta. Ehkä syö­mis­häi­riös­tä para­ne­mi­sen yksi mit­ta­ri voi­si­kin olla jou­lun ilon palau­tu­mi­nen. Kun jou­lu näyt­täy­tyy mah­dol­li­suu­te­na olla yhdes­sä läheis­ten kans­sa ja ren­tou­tua, valo­jen lois­to­na pimeän tal­ven kes­kel­lä sekä lah­jo­jen anta­mi­sen ja saa­mi­sen rie­mu­na – sii­tä tie­tää, että syö­mis­häi­riö on perus­teel­li­ses­ti menet­tä­nyt otteen­sa. Ehkä voi­sim­me­kin antaa jou­lun muis­tut­taa mei­tä sii­tä, että hyvä olo, ilon löy­tä­mi­nen pie­nis­tä asiois­ta, nau­tis­ke­lu ja mui­den seu­ras­ta naut­ti­mi­nen ovat asioi­ta, joi­hin kan­nat­taa pyr­kiä vuo­den mui­na­kin aikoi­na. Jou­lu­na voi­daan teh­dä hyvän olon ryh­ti­lii­ke ja jat­kaa niil­lä eväil­lä koh­ti seu­raa­van vuo­den seik­kai­lu­ja.

Mil­lai­sia miet­tei­tä jou­lu sinus­sa herät­tää?

Jou­lu­ter­vei­sin,

Pia ja Ven­la

, ,

3 vastausta artikkeliin “Jou­lu­miet­tei­tä Syö­mis­häi­riö­kes­kuk­ses­ta – Kado­te­tus­ta jou­lus­ta koh­ti ilon juh­laa”

  1. Anonyymi avatar
    Anonyymi

    Surul­lis­ta miten syö­mis­häi­riö voi­kaan varas­taa ihmi­sel­tä ne tär­keim­mät het­ket ja ilon. Olen aina rakas­ta­nut jou­lun­ai­kaa, mut­ta minun­kin koh­dal­la­ni sai­raus teki sii­tä yhtä hel­vet­tiä. Tun­nen ole­va­ni itse juu­ri tuos­sa koh­das­sa toi­pu­mi­sen tiel­lä, ensim­mäis­tä ker­taa vuo­siin odo­tan aidos­ti jou­lun tuloa; kii­ree­tön­tä yhdes­sä­oloa per­heen kes­ken, kynt­ti­löi­tä, tuok­su­ja ja rau­hoit­tu­mis­ta. Unoh­ta­mat­ta tie­ten­kään nii­tä jou­lu­pöy­dän anti­mia! Vii­meis­ten jou­lu­jen muis­tot hii­pi­vät välil­lä mie­lee­ni pelot­te­le­maan, mut­ta tun­nen pääs­see­ni niin pal­jon eteen­päin ja “tur­val­li­sil­le vesil­le”, että ehkä­pä tänä vuon­na pys­tyn vih­doin naut­ti­maan jou­lus­ta! 🙂

    Iha­naa ja rau­hal­lis­ta jou­lun­ai­kaa koko Syö­mis­häi­riö­kes­kuk­sen väel­le, ja kii­tos teke­mäs­tän­ne kor­vaa­mat­to­man tär­keäs­tä työs­tä!

    Vastaa
  2. Syömishäiriökeskus avatar
    Syömishäiriökeskus

    Iha­na kuul­la, että olet löy­tä­mäs­sä jäl­leen jou­lun ilon. Läm­pöis­tä ja rau­hal­lis­ta jou­lua sinul­le­kin!

    Vastaa
  3. Anonyymi avatar
    Anonyymi

    Minun on pak­ko ker­toa eriä­vä mie­li­pi­tee­ni ate­ria­suun­ni­tel­mas­ta ja sen toi­mi­vuu­des­ta. Olen sai­ras­ta­nut lähem­mäs 15 vuot­ta ja olen jo kol­me­kymp­pi­nen ja vas­ta nyt hil­jat­taen olen ruven­nyt paran­tu­maan, kos­ka olen nou­dat­ta­nut täy­sin päin­vas­tais­ta toi­min­taa kuin teil­lä ja Suo­mes­sa yleen­sä­kin.
    Olen ollut hoi­dos­sa myös teil­lä ja ikä­vä kyl­lä koke­muk­se­ni on erit­täin nega­tii­vi­nen. Minul­le on aina hoi­to­pai­kois­sa mää­rät­ty ate­ria­suun­ni­tel­ma, joka on alus­ta asti aiheut­ta­nut todel­la kovaa ahdis­tus­ta. Ate­ria­suun­ni­tel­ma­ni ovat olleet suu­ruu­del­taan hyvin pie­niä — ei kos­kaan yli 2000 kcal — kos­ka pai­no­ni nor­ma­li­soi­tui hyvin vähäl­lä. Joten mik­si nos­taa atsia?
    Nyt jou­dun mak­sa­maan yli kym­me­nen vuo­den mit­tai­sis­ta epä­on­nis­tu­neis­ta hoi­dois­ta, sil­lä keho­ni on hyvin pahas­ti vau­rioi­tu­nut. Vai­kea-astei­nen osteo­po­roo­si kompres­sio­mur­tu­mil­la ja sie­tä­mät­tö­mil­lä kroo­nis­tu­neil­la kivuil­la sekä sisäe­lin­ten toi­min­ta­häi­riöt.
    Jokin aika sit­ten voin­ti­ni romah­ti rajus­ti ja olin hyvin lähel­lä heit­tää hen­ke­ni, kos­ka sisäe­li­met oli­vat pet­tää (sydän, mak­sa, munuai­set). Jou­duin osas­tol­le, jos­sa minua ruo­kit­tiin pie­nel­lä atsil­la refee­din­gin estä­mi­sek­si ja sanot­tiin, ettei atsia tar­vit­se nos­taa enem­pää, kos­ka pai­no nousee näin­kin. Eli täs­mäl­leen sama tilan­ne kuin aina ennen­kin. Sanoin, etten ate­ria­suun­ni­tel­maa pys­ty nou­dat­ta­maan sen aiheut­ta­man suu­ren ahdis­tuk­sen vuok­si, ja kun osas­tol­ta läh­din, nos­tin kalo­rit 3000 kcal/pv ja siir­ryin nou­dat­ta­maan Min­nie­Mau­dia. Se toi­mi. Ehdin pelas­taa munuai­se­ni pysy­vil­tä vau­rioil­ta, sain aineen­vaih­dun­ta­ni kor­jat­tua ja olen saa­vut­ta­nut oman bio­lo­gi­sen hyvin­voin­ti­pai­no­ni. Paran­tu­mi­se­ni on pit­käl­lä.

    Haluan antaa teil­le kun­nol­la ajat­te­le­mi­sen aihet­ta, sil­lä tiuk­ka ate­ria­suun­ni­tel­ma toi­mii vain har­voil­la. Sen on tar­koi­tus antaa tur­val­li­suu­den tun­net­ta, mut­ta antaa­ko se? Suu­rim­mal­le osal­le se aiheut­taa ahdis­tus­ta ja häpe­ää, kos­ka sii­tä tulee hel­pos­ti raa­mat­tu: tot­ta ja oikein on vain se, mitä atsis­sa lukee. Jos sii­nä ei lue kah­ta päh­ki­nää, sil­loin ne pitää oksen­taa. Jos aamu­pa­lal­la lukee lasi mehua mut­ta sat­tuu­kin ole­maan vain yksi ome­na koto­na, menee päi­vä pilal­le.
    Onko tämä teis­tä tur­val­lis­ta? Onko lop­pue­lä­män ajak­si vau­rioi­tu­nut keho tur­val­lis­ta, kos­ka ate­ria­suun­ni­tel­man pitäi­si olla “tur­val­li­nen” ja pai­non nous­ta vain vähäl­lä?

    Suo­mes­sa syö­mis­häi­riöi­den hoi­to on todel­la pahas­ti retu­pe­räl­lä. Toi­sis­sa kau­pun­geis­sa on syö­mis­häi­riöi­hin eri­kois­tu­nei­ta pole­ja, toi­sis­sa ei edes tk-lää­kä­rit tajua sanaa syö­mis­häi­riö. Sit­ten taas yksi­tyi­set kli­ni­kat hake­vat ulko­mail­ta oppia, mut­ta tulok­se­na on täs­mäl­leen sama: tiuk­ka ate­ria­suun­ni­tel­ma.
    Ate­ria­suun­ni­tel­ma, joka on tei­dän mie­les­tä tur­val­li­nen, mut­ta jon­ka syö­mis­häi­riö ottaa val­taan­sa ääret­tö­män hel­pos­ti. Desi rii­siä, eikä rii­siä­kään yli.
    Tur­val­lis­ta­ko?

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *