Vai­kea hyväk­syä – Lap­sel­la­ni on syö­mis­häi­riö

Lap­si laih­tuu, ker­too “olen juu­ri syö­nyt”, käy usein wc:ssä, liik­kuu enem­män kuin muut ikäi­sen­sä ja sul­kee van­hem­mat ehkä ulko­puo­lel­le elä­mäs­tään. Van­hem­pi ei sil­ti usein huo­maa, että lap­si on lipu­mas­sa syö­mis­häi­riön pau­loi­hin. Van­hem­man voi olla vai­kea hyväk­syä vie­lä sii­nä­kin vai­hees­sa, että hänen lap­sel­laan on syö­mis­häi­riö, kun kaik­ki syö­mis­häi­riön tun­nus­piir­teet ovat päi­vän­sel­vät. Kyse ei kui­ten­kaan ole välin­pi­tä­mät­tö­myy­des­tä. Mis­tä sit­ten? Mik­si joi­den­kin van­hem­pien voi olla vai­kea hyväk­syä ja huo­ma­ta lap­sen­sa syö­mis­häi­riö­tä? Ehkä­pä hyväk­sy­mi­nen on heil­le oma pro­ses­sin­sa eri­lai­si­ne vai­hei­neen. Ver­taan tätä pro­ses­sia suru­pro­ses­siin, vaik­ka kyse onkin hie­man eri­lai­ses­ta pro­ses­sis­ta.

Shok­ki­vai­he

Shok­ki­vai­hees­sa van­hem­pi ei voi uskoa, että syö­mis­häi­riö on tul­lut per­hee­seen. Aja­tus sii­tä, että lap­sel­la oli­si syö­mis­häi­riö voi tun­tua jopa mah­dot­to­mal­ta. Toi­saal­ta aja­tus sii­tä, että lap­sel­la voi­si olla syö­mis­häi­riö, voi tun­tua niin uhkaa­val­ta, että sai­raus on hel­pom­pi kiel­tää, kuin antaa ahdis­ta­vien aavis­tus­ten lipua tajun­taan. Lap­sen menet­tä­mi­sen pel­koa ei tar­vit­se sil­loin koh­da­ta.

Syö­mis­häi­riön kiel­tä­mi­ses­sä olem­me kuul­leet monil­ta van­hem­mil­ta var­sin saman­kal­tai­sia seli­tys­mal­le­ja. Täs­sä muu­ta­mia ylei­siä:

Seli­tys­mal­lit toi­mi­vat, kos­ka useim­mat voi­si­vat peri­aat­tees­sa olla ihan tosia ja saa­vat­kin olla. Tilan­teen ede­tes­sä vai­vih­kaa muu­tok­sia on kui­ten­kin ollut vai­kea huo­ma­ta. Syö­mis­häi­riö on jopa voi­nut muut­taa koko per­heen toi­min­ta­ta­po­ja tai vie­dä aina­kin sai­ras­tu­neen toi­min­ta­ta­vat ääri­pää­hän. Syö­mis­häi­riön muut­ta­mas­ta arjes­ta on tul­lut nor­maa­lia – nor­maa­lia, johon ver­ra­taan.

Uskal­tai­sin myös väit­tää, että syö­mis­häi­riön saa­pues­sa per­hee­seen van­hem­man oma van­hem­muus jou­tuu koe­tuk­sel­le. Lähes jokai­nen koh­taa­ma­ni van­hem­pi on käy­nyt mie­les­sään läpi oman rajal­li­suu­ten­sa van­hem­pa­na, kun lap­si on sai­ras­tut syö­mis­häi­ri­öön. Syö­mis­häi­ri­öön sai­ras­tu­neen tavoin van­hem­pi saat­taa alkaa näh­dä itsen­sä armot­to­min sil­min pei­lis­tä – epä­on­nis­tu­nee­na äiti­nä tai isä­nä. Sii­nä het­kes­sä voi olla vai­kea tar­kas­tel­la itse­ään koko­nais­val­tai­sem­min ja näh­dä myös ne het­ket, kun on teh­nyt kai­ken oikein, ollut läs­nä, ollut rakas­ta­va , ollut hyvä van­hem­pi – onnis­tu­nut äiti­nä tai isä­nä.  Lap­sen syö­mis­häi­riön kiel­tä­mi­nen voi­kin tuo­da van­hem­mal­le armon aikaa koh­da­ta omat koh­tuut­to­mat itse­syy­tök­set, jot­ka koh­tuut­to­muu­des­taan huo­li­mat­ta on yleen­sä koh­dat­ta­va ja käsi­tel­tä­vä.

Reak­tio­vai­he

Reak­tio­vai­hees­sa van­hem­pi alkaa ymmär­tää, että syö­mis­häi­riö on toti­sin­ta tot­ta. Lap­si on hädäs­sä. Van­hem­pi alkaa toi­mia. Hän puut­tuu lap­sen­sa syö­mi­seen, yrit­tää aut­taa ensin ehkä itse.  Van­hem­pi tutus­tuu ahke­ras­ti syö­mis­häi­riöi­hin liit­ty­vään tie­toon ja alkaa ehkä selail­la inter­ne­tis­tä mah­dol­li­sia hoi­to­paik­ko­ja. Käy­tän­nön asioi­den hoi­ta­mi­nen pitää van­hem­man kii­rei­se­nä. Voi­ma­kas­tah­toi­ses­ti van­hem­pi etsii ja löy­tää lap­sel­leen hoi­to­pai­kan, saat­taa lap­sen­sa hoi­toon.

Van­hem­man suru lap­sen tilan­tees­ta ei vält­tä­mät­tä näy ulos­päin reak­tio­vai­hees­sa. Sai­ras­tu­neel­le lap­sel­le tämä voi näyt­täy­tyä siten, että van­hem­pi vain hyl­kä­si hänet kyl­mäs­ti hoi­toon. Van­hem­man jos­kus nopea­tem­poi­nen­kin reak­tio on kui­ten­kin todel­li­suu­des­sa merk­ki sii­tä, että van­hem­pi alkaa olla hädis­sään. Oman lap­sen menet­tä­mi­sen pel­ko on muser­ta­va. Pel­koon on rea­goi­ta­va, mut­ta reak­tio­ta ei vält­tä­mät­tä pys­ty tun­tei­den kaut­ta avaa­maan itsel­leen tai lap­sel­leen.

Käsit­te­ly­vai­he

Käsit­te­ly­vai­hees­sa van­hem­pi tun­tee usein monen­lai­sia tun­tei­ta. Van­hem­pi ehkä suree sitä, että on menet­tä­nyt lap­sen­sa syö­mis­häi­riöl­le. Las­ta ennen syö­mis­häi­riö­tä on ikä­vä ja ikä­vä sat­tuu. Samal­la van­hem­pi voi myös tun­tea vihaa ja kat­ke­ruut­ta tilan­tees­ta. Toi­saal­ta van­hem­pi voi tun­tea suur­ta iloa ja hel­po­tus­ta kai­kis­sa niis­sä het­kis­sä, jois­sa sai­rau­den alta pal­jas­tuu edes pie­nek­si ajak­si se tut­tu, rakas lap­si ilman syö­mis­häi­riö­tä. Käsit­te­ly­vai­hees­sa tun­teet voi­vat­kin aal­toil­la lai­das­ta lai­taan.

Käsit­te­ly­vai­hees­sa van­hem­pi alkaa usein myös poh­tia, mik­si sai­raus on lap­seen iske­nyt. Shok­ki­vai­hees­sa tor­ju­tut tun­teet ja aja­tuk­set omas­ta van­hem­muu­des­ta nouse­vat pin­taan. Alla ole­vas­sa kuvas­sa on tuo­tu esil­le muu­ta­mia esi­merk­ke­jä van­hem­muu­teen liit­ty­vis­tä poh­din­nois­ta:

Poh­din­to­jen sisäl­löt ovat yksi­löl­li­siä. Täs­sä vai­hees­sa monet van­hem­mis­ta kui­ten­kin tun­te­vat koh­tuu­ton­ta syyl­li­syyt­tä ja poh­din­ta tun­tuu kuor­mit­ta­val­ta. Itsen­sä näkee hel­pos­ti epä­on­nis­tu­nee­na.

Sopeu­tu­mis­vai­he – Hyväk­sy­mi­nen

Sopeu­tu­mis­vai­hees­sa van­hem­pi hyväk­syy sen, että lap­sel­la on syö­mis­häi­riö. Itse­syyt­te­ly jää pois. Syn­ti­puk­kien etsi­mi­sen sijaan kat­se kään­tyy tule­vaan. Van­hem­pi ehkä oival­taa, että syö­mis­häi­riö on vain hyväk­syt­tä­vä, jot­ta tilan­tees­ta voi­daan pääs­tä eteen­päin.

Samal­la van­hem­pi saat­taa pit­käs­tä aikaa näh­dä omas­sa elä­mäs­sään muu­ta­kin sisäl­töä, kuin lap­sen­sa syö­mis­häi­riön. Täl­lä on kes­kei­nen mer­ki­tys van­hem­man voi­ma­va­roi­hin. Syö­mis­häi­riön hyväk­sy­mi­nen ja sitä vas­taan tais­te­le­mi­nen on hel­pom­paa, kun elä­mäs­sä voi näh­dä jotain muu­ta­kin.

On kui­ten­kin hyvä huo­ma­ta, että hyväk­sy­mis­pro­ses­si ei vält­tä­mät­tä kul­je suo­ra­vii­vai­ses­ti eteen­päin. Var­sin­kin lap­sen pääs­tyä hoi­toon, van­hem­pi voi elää eri vai­hei­ta uudel­leen ja myös eri jär­jes­tyk­ses­sä. Hän voi myös elää eri vai­hei­ta yhtä aikaa. Lisäk­si tulee muis­taa, että jokai­sen hyväk­sy­mis­pro­ses­si ete­nee omaa tah­tia. Toi­sen van­hem­man olles­sa shok­ki­vai­hees­sa, voi toi­nen olla­kin jo käsit­te­ly­vai­hees­sa. Jos­kus voi myös olla niin, että joku ei mei­naa pääs­tä shok­ki­vai­hees­ta ollen­kaan eteen­päin, vaan kiel­tää sit­keäs­ti syö­mis­häi­riön tai aina­kin sen, että jot­kin asiat ovat seu­raus­ta syö­mis­häi­riös­tä. Van­hem­pien onkin hyvä tun­nis­taa, että syö­mis­häi­riön kiris­täes­sä jos­kus jopa hei­dän kes­ki­näi­siä suh­tei­taan, voi toi­sen ymmär­tä­mi­nen olla vai­ke­aa toi­sen olles­sa hyväk­sy­mis­pro­ses­sin eri vai­hees­sa.

Olem­me tot­tu­neet Syö­mis­häi­riö­kes­kuk­ses­sa koh­taa­maan van­hem­pia hyväk­sy­mis­pro­ses­sin eri vai­heis­sa. Olem­me myös koh­dan­neet per­hei­tä, jois­sa toi­nen on jo osal­taan sopeu­tu­nut tilan­tee­seen kun toi­nen on ollut vie­lä shok­ki­vai­hees­sa. Näem­me, että syö­mis­häi­riös­tä toi­pu­mi­nen on hel­pom­paa sil­loin, kun per­heel­lä on kyvyt ja voi­ma­va­rat tukea omal­ta osal­taan toi­pu­mis­ta. Sik­si haluam­me tukea hoi­don aika­na myös van­hem­pia ja aut­taa hei­tä kul­ke­maan hyväk­sy­mis­pro­ses­sin läpi. Tie­däm­me miten vai­ke­aa syö­mis­häi­riö on jos­kus hyväk­syä ja näh­dä. Ymmär­räm­me lei­jo­nae­mon lail­la lap­sel­leen apua etsi­vää äitiä. Autam­me van­hem­paa poh­ti­maan van­hem­muut­taan laa­jem­min, sil­loin kun van­hem­pi mei­naa upo­ta itse­syy­tök­siin. Kään­näm­me kat­seen tule­vaan ja etsim­me yhdes­sä rin­ta­mas­sa tie­tä ulos syö­mis­häi­riön syö­ve­reis­tä.

Van­hem­mil­le: Mil­lais­ta lap­se­si syö­mis­häi­riön hyväk­sy­mi­nen on ollut sinul­le?

Syö­mis­häi­ri­öön sai­ras­tu­neil­le: Miten koit van­hem­pie­si hyväk­sy­vän ja näke­vän, että sai­ras­tat syö­mis­häi­riö­tä?

Ter­vei­sin,
Ven­la Ero­nen