Kehu­mi­sen paik­ka – Miten ja mil­loin syö­mis­häi­riö­tä sai­ras­ta­vaa kehu­taan?

Työs­sä­ni syö­mis­häi­riöi­tä sai­ras­ta­vien paris­sa huo­maan räm­pi­vä­ni usein kehu­mi­sen haas­teen kans­sa. Mil­loin kehun syö­mis­häi­riö­tä sai­ras­ta­vaa ja miten kehu­ni muo­toi­len? Kehun­ko, kun mar­ga­rii­ni levit­tyy lei­väl­le ren­nos­ti tai kun sai­ras­ta­va on saa­nut syö­tyä hänel­le haas­teel­li­sen ate­rian lop­puun? Kehun­ko siis toi­min­nas­ta, joka on ter­vey­teen liit­ty­vä nor­mi? Vai pitäi­si­kö minun sit­ten­kin kehua, kun sai­ras­ta­va tekee suu­ren oival­luk­sen esi­mer­kik­si pelois­taan – sel­lai­sen oival­luk­sen, mikä ”ter­veel­lä­kin” ihmi­sel­lä oli­si osoi­tus uudes­ta syvem­mäs­tä itseym­mär­ryk­ses­tä? Entä mil­loin minun kan­nat­taa kehua esi­mer­kik­si sai­ras­ta­van ulko­nä­köä, vaat­tei­ta, luon­net­ta tai tai­to­ja?

Kehu­mi­sen haas­tet­ta ei hel­po­ta yhtään se tie­to, että osa syö­mis­häi­riö­tä sai­ras­ta­vis­ta raken­taa oman arvon­sa suo­ri­tus­ten varaan, kun taas toi­nen omiin omi­nai­suuk­siin­sa poh­jau­tuen. Kol­man­nel­le ryh­mäl­le kehu osoit­taa pelot­ta­val­ta tun­tu­vaa edis­ty­mis­tä hoi­dos­sa. Ensim­mäi­sel­le ryh­mäl­le mikään kehun mää­rä ei vält­tä­mät­tä  rii­tä, sil­lä hyvän itse­tun­non raken­tu­mi­nen vaa­ti­si sen huo­maa­mis­ta, että on rakas­tet­tu ja hyvä ilman huip­puun­sa hiot­tua suo­riu­tu­mis­ta­kin. Toi­nen ryh­mä on var­sin haa­voit­tu­vai­nen, kun omat omi­nai­suu­det ovat arvos­tuk­sen ja hyväk­sy­tyk­si tule­mi­sen mit­ta­ri. Kol­mas ryh­mä taas tar­vit­si­si ajat­te­lus­saan muu­tos­ta sii­hen, että on lupa onnis­tua, olla hyvä ja men­nä eteen­päin toi­pu­mi­ses­sa. Ensim­mäi­nen ja toi­nen ryh­mä pel­kää, että ilman hyviä suo­ri­tuk­sia tai upe­aa ole­mus­ta tulee hylä­tyk­si, kun taas kol­mas sitä, että paran­tu­mi­nen joh­taa hyl­kää­mi­seen ja yksi­no­loon.

Olen huo­man­nut usein, että kehu­mi­sen haas­te elää vah­vas­ti myös osas­sa syö­mis­häi­riö­tä sai­ras­ta­vien per­heis­tä. Jois­sa­kin per­heis­sä kehu­mi­sen kans­sa kul­je­taan kuin nuo­ral­la tans­sien – kan­nat­taa­ko vai ei, uskal­lan­ko kehua vai en. Toi­sis­sa per­heis­sä las­ta kuvail­laan super­la­tii­veil­la, usein suo­ri­tus­ten osal­ta. Nämä kehut koh­dis­tu­vat toi­si­naan syö­mis­häi­riön ydin­a­lueil­le eli syö­mi­seen ja liik­ku­mi­seen, toi­si­naan har­ras­tuk­sis­sa ja kou­lus­sa pär­jää­mi­seen. Kol­man­sis­sa per­heis­sä van­hem­pi on saat­ta­nut sanoa lap­sel­leen, että lap­si on hyvä sel­lai­se­naan, mut­ta on samal­la kat­so­nut pei­liin itse­ään inho­ten. Lap­si onkin voi­nut olla ymmäl­lään ja alka­nut aja­tel­la, että jos se mikä on riit­tä­vän hyvää minus­sa ei oli­si sitä sinus­sa, niin voi­ko se oikeas­ti olla hyvää sil­loin minus­sa­kaan. Kai­kis­sa tapauk­sis­sa kehuis­ta huo­li­mat­ta sai­ras­ta­val­la voi olla koke­mus, että on riit­tä­mä­tön tai, että mis­tään ei saa hyvää palau­tet­ta. Per­heet saat­ta­vat­kin olla var­sin ymmäl­lään. Rak­kau­ten­sa kun useim­mat kui­ten­kin yrit­tä­vät par­haak­si kat­so­mal­laan ja osaa­mal­laan taval­la osoit­taa.

Tätä kir­joi­tus­ta suun­ni­tel­les­sa­ni löy­sin muu­ta­mia aja­tuk­sia herät­tä­viä kir­joi­tuk­sia las­ten kehu­mi­ses­ta. Muu­ta­maan täl­lai­seen kir­joi­tuk­seen pää­set tutus­tu­maan esi­mer­kik­si tääl­tä ja tääl­tä. Näis­sä kir­joi­tuk­sis­sa huo­non itse­tun­non ja kehu­mi­sen välil­lä on kuvat­tu yhteyk­siä. Val­miik­si huo­non itse­tun­non omaa­van lap­sen itse­tun­to voi hei­ken­tyä enti­ses­tään, jos hän­tä kehu­taan lii­oi­tel­lus­ti. Kehu­mi­nen nos­taa lap­sen riman niin kor­keal­le, että lap­si ei uskal­la tart­tua vai­kei­siin haas­tei­siin. Myös kehun koh­dis­ta­mi­sen taval­la on mer­ki­tys­tä. Huo­non itse­tun­non omaa­van lap­sen kehua ei kan­na­ta koh­dis­taa hänen per­soo­naan­sa eli sii­hen mil­lai­nen lap­si on luon­nos­taan. Kehu kan­nat­taa mie­luum­min koh­dis­taa lap­sen käy­tök­seen. Per­soo­naan koh­dis­te­tut kehut voi­vat joh­taa sii­hen, että lap­si näkee epä­on­nis­tu­mi­sen hen­ki­lö­koh­tai­se­na vir­hee­nä.

Kir­joi­tuk­sis­sa kuva­tut ohjeet saa­vat palaa­maan ensim­mäi­ses­sä kap­pa­lees­sa esit­tä­mää­ni poh­din­taan. Jos syö­mis­häi­riö­tä sai­ras­ta­val­la on val­miik­si huo­no itse­tun­to ja kehun ruu­an annos­te­le­mi­ses­ta ja syö­mi­ses­tä, ase­tan­ko huo­maa­mat­ta­ni syö­mi­seen liit­ty­vän riman kor­keam­mal­le. Jos kehun riit­tä­väs­ti täy­te­tys­tä jugurt­ti­kul­hos­ta, muut­tuu­ko riit­tä­vän mini­min ylit­tä­mi­nen ja ren­nom­pi annos­te­lu pelot­ta­vak­si? Ja mikä on kehu­mi­sen vaih­toeh­to? Jät­tää kehu­mat­ta? Uskon, että oli­pa kyse sit­ten annos­te­lu­jen, ruo­kai­lu­jen, ulko­näön, luon­teen, tai­to­jen tai oival­lus­ten kehu­mi­ses­ta, hoi­ta­jan on teh­tä­vä rat­kai­su kehu­mi­ses­ta sai­ras­ta­van toi­pu­mi­sen vai­het­ta arvioi­den ja kun­kin itse­tun­non raken­tu­mi­nen tun­tien. Toi­sen niin syvä tun­te­mi­nen ei kui­ten­kaan aina arjen työs­sä ole mah­dol­lis­ta, joten kehu­mis­ta voi jou­tua työn­te­ki­jä­kin opet­te­le­maan yri­tyk­sen ja ereh­dyk­sen kaut­ta. Yrit­täes­sään ja ereh­tyes­sään hoi­ta­jan pitää kui­ten­kin osa­ta ilmais­ta, että kehut eivät ilmen­nä toi­ses­ta välit­tä­mi­sen mää­rää. Välit­tä­mi­sen tulee ilme­tä muu­toin­kin.

Entä per­heet? Miten hei­dän kan­nat­taa ohjei­den mukaan sil­loin toi­mia, jos lap­sen kehu­mi­ses­sa on ollut sama mal­li lap­sen syn­ty­mäs­tä alkaen? Jos suo­ri­tuk­set ovat olleet se jut­tu mis­tä kehu­taan ja sai­ras­ta­van itse­tun­to on raken­tu­nut suo­ri­tus­ten varaan, niin pitää­kö sil­loin alkaa koh­dis­taa kehun­sa per­soo­naan ohjei­den vas­tai­ses­ti? Onkin ehkä hyvä huo­ma­ta, että käy­tök­sen ja suo­ri­tus­ten kehu­mi­nen eivät ole syno­nyy­me­jä. Voi kehua vaik­ka sano­mal­la ”on se muka­vaa, kun teet noin” tai “olet­pa teh­nyt ahke­ras­ti töi­tä”. Ei siis tar­vit­se kehua jat­ku­vas­ti kuin­ka tai­ta­va tai äly­käs lap­si on tai kuin­ka hyvin hän on suo­riu­tu­nut. Kehues­saan voi­si myös unoh­taa sanan ”aina” käyt­tä­mi­sen, kuten ”olet aina ollut niin hyvä kou­lus­sa”, ”olet aina syö­nyt niin ter­veel­li­ses­ti” jne. Näin jää mah­dol­li­suus olla välil­lä jotain muu­ta­kin tai teh­dä toi­sin – Jää myös lupa epä­on­nis­tua.

Oli­pa sit­ten kyse hoi­ta­jan ja per­heen jäse­nen haas­tees­ta kehua syö­mis­häi­riö­tä sai­ras­ta­vaa, voi­si hyvän itse­tun­non raken­tu­mi­sen tuke­mi­sek­si ottaa  käyt­töön­sä seu­raa­vat las­ten psy­kiat­rien lausu­mat ohjeet:

Jan­na Ran­ta­la: ”Hyvään itse­tun­toon ei rii­tä kehu, vaik­ka nii­tä tuli­si ympä­ri maa­il­man. Tar­vi­taan jotain pal­jon syvem­pää, sanoik­si huo­nos­ti kään­ty­vää: nah­koi­neen kar­voi­neen jol­le­kul­le kel­paa­mis­ta. Kel­va­tes­sa ei tar­vi­ta ääneen lausut­tu­ja omi­nai­suuk­sia, eikä sii­nä van­hem­pi ase­tu lap­sen ylä­puo­lel­le hän­tä arvioi­maan. Sii­nä ollaan yhdes­sä, jae­taan jotain juu­ri nyt.” 

Jari Sink­ko­nen: “Lap­sen itse­tun­toa raken­taa se, että hän on edis­ty­nyt aikai­sem­piin suo­ri­tuk­siin­sa ver­rat­tu­na ja se huo­ma­taan. Kat­so­pa, sait sen vai­kean soit­to­läk­syn suju­maan! Ei ole pel­koa, että lap­si kokee ole­van­sa hyväk­syt­ty vain suo­ri­tus­ten perus­teel­la, jos hänel­lä on var­muus sii­tä, että hän­tä rakas­te­taan varauk­set­ta. Hyvä itse­tun­to ei raken­nu vain kehuis­ta vaan on seu­raus hel­li­mi­ses­tä ja van­hem­pien hal­tioi­tu­neis­ta kat­seis­ta: olet niin rakas ja ihmeel­li­nen.”

Lopuk­si haluan vie­lä lisä­tä: Ei teh­dä kehu­mi­ses­ta­kaan suo­rit­ta­mi­sen tais­te­lu­tan­ner­ta. Sosi­aa­li­ses­sa vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa sat­tuu ja tapah­tuu kai­ken­lais­ta – Myös nii­tä kehu­mi­sen vir­hei­tä suun­taan jos toi­seen. Hyvä tah­to, yhdes­sä ole­mi­nen, välit­tä­mi­nen ja rak­kaus ovat pal­jon kes­kei­sem­piä asioi­ta, kuin se tuli­ko kehut­tua oikein vai vää­rin.

Olet­ko sinä koh­dan­nut kehu­mi­sen haas­teen? Mil­lai­sia kehu­ja sinä olet saa­nut ja miten olet nii­hin suh­tau­tu­nut?

Ter­vei­sin,
Ven­la Ero­nen

P.S. Täs­sä kir­joi­tuk­ses­sa en eri­tyi­sem­min tar­kas­tel­lut kehu­jen vas­taa­not­ta­mis­ta. Kan­nat­taa ehkä kur­ka­ta Pian kir­joi­tus huo­mio­ha­kui­suu­des­ta. Kir­joi­tuk­ses­sa kuva­taan “herk­ku­pöy­tien ääreen nään­ty­mi­sen” ilmiö­tä. Joten­kin tuon ilmiön tar­kas­te­lu sopi­si kehu­mi­sen tee­maan­kin, eikö vain.