Syö­mis­häi­riöi­den ja ter­veys­suo­si­tus­ten ongel­mal­li­nen suh­de

Istu­mi­nen tap­paa, suo­la on vaa­ral­lis­ta, soke­ri on hai­tal­lis­ta! Kuu­los­taa­ko tutul­ta? Ter­veys­suo­si­tuk­set vilah­te­le­vat löö­peis­sä. Niil­tä on vai­kea vält­tyä. Mie­leen voi hii­piä aja­tuk­sia, että kyl­lä­pä teen kai­ken vää­rin. Istuin juu­ri koko päi­vän kokouk­sis­sa, söin kii­rees­sä suo­lais­ta pika­ruo­kaa ja nau­tin sii­hen vie­lä perään soke­ril­la kyl­läs­te­tyn kak­ku­pa­lan.

Rajoit­ta­mi­seen kes­kit­ty­vät ter­veys­oh­jeet tun­tu­vat usein unoh­ta­van psyyk­ki­sen ja sosi­aa­li­sen hyvin­voin­nin tai aina­kin luo­vat hel­pos­ti kuvan, että nou­dat­ta­mal­la ter­veys­oh­jei­ta saa takuu­var­mas­ti hyvän olon ja ter­veen elä­män. Kuka­pa meis­tä ei oli­si näh­nyt sel­lai­sia lööp­pe­jä, jos­sa joku ker­too, kuin­ka täy­del­li­nen hyvä olo muut­ti mie­leen pysyäk­seen, kun elä­män­ta­vat jou­tui­vat remont­tiin.

Kun elä­mäs­tä tulee kiel­to­jen värit­tä­mää, on hyvän olon saa­vut­ta­mi­nen mel­ko vai­ke­aa. Jyr­kät ja usein pelot­te­le­vat ter­veys­löö­pit eivät yleen­sä ota huo­mioon sitä, että on myös ongel­mal­lis­ta, jos ihmi­nen alkaa uskoa nii­den mukaan elä­mi­sen ole­van ainoa oikea tapa toi­mia ja teh­dä valin­to­ja. Sil­loin väsy­nee­nä ei uskal­la istah­taa. Suo­laa ei uskal­la käyt­tää ollen­kaan, vaik­ka suo­laa­kin tar­vi­taan. Soke­ri jou­tuu täy­sin pan­naan, vaik­ka her­kuis­ta naut­ti­mi­sel­le­kin on paik­kan­sa. Lip­sah­duk­set joh­ta­vat hel­pos­ti itse­syy­tök­siin.

Jous­ta­ma­ton 100 pro­sent­ti­nen ohjei­den nou­dat­ta­mi­nen on hyvin tut­tua syö­mis­häi­riöi­den yhtey­des­sä. Syö­mis­häi­riö nap­paa suo­si­tuk­set hel­pos­ti työ­ka­luik­seen. Sään­nöis­tä ja kiel­lois­ta tulee kei­no­ja, jol­la syö­mis­häi­riö ran­kai­see ja sät­tii kan­ta­jaan­sa. Len­kil­le on läh­det­tä­vä ja ruo­ka-ainei­ta kar­sit­ta­va, jot­ta pään sai­si edes het­kek­si hil­jai­sek­si moit­teil­ta.

Syö­mis­häi­riö on kui­ten­kin lopul­ta mel­ko vali­koi­va sen suh­teen mitä suo­si­tuk­sia se antaa sai­ras­tu­neen nou­dat­taa. Syö­mis­häi­riö saa sai­ras­tu­neen jät­tä­mään huo­miot­ta kaik­ki sel­lai­set suo­si­tuk­set, jot­ka uhkaa­vat syö­mis­häi­riön ole­mas­sao­loa. Täl­lai­sia ovat esi­mer­kik­si riit­tä­vän unen ja hyvien ras­vo­jen tar­ve.

Ei ole myös­kään tava­ton­ta, että sai­ras­tu­neen lähei­set tuke­vat suo­si­tus­ten mukai­sia toi­min­ta­ta­po­ja. Lähei­set saat­ta­vat esi­mer­kik­si ihme­tel­lä, mik­si syö­mis­häi­riöi­den hoi­dos­sa kan­nus­te­taan toi­pu­vaa istu­maan ren­nos­ti soh­val­la eikä esi­mer­kik­si sel­kä suo­ra­na ryh­dik­kääs­ti, jos on ker­ta pak­ko istua. Hei­dän voi myös olla vai­kea ymmär­tää, mik­si toi­pu­van on hyvä syö­dä myös soke­ria sisäl­tä­viä herk­ku­ja. Monet hoi­dos­sa käy­te­tyt mene­tel­mät voi­vat tun­tua heis­tä jär­jet­tö­mil­tä ja aja­tuk­siin voi lähei­sil­lä­kin hii­piä pel­ko­ja, että hoi­don tavoit­tee­na on teh­dä toi­pu­vas­ta lais­ka soh­va­pe­ru­na, joka mutus­taa sip­se­jä päi­väs­tä toi­seen.

Haas­tai­sin kui­ten­kin kaik­kia poh­ti­maan seu­raa­vaa: Kun ensi ker­ran haluat sanoa, että istu­mi­nen tap­paa tai istues­sa tulee pitää sel­kä ryh­dik­kää­nä, kysy itsel­tä­si, mitä ohjeen jat­ku­va nou­dat­ta­mi­nen tekee psyyk­ki­sel­le ter­vey­del­le. Löy­tyy­kö onni ja hyvä olo? Tai kun haluat tode­ta, että soke­ria ja suo­laa ei tule käyt­tää, niin voi­sit­kin miet­tiä, mitä täy­si kiel­to tekee sosi­aa­li­sel­le elä­mäl­le. Onko se todel­la onnis­tu­mi­sen merk­ki, kun iso­äi­din 80-vuo­tis syn­ty­mä­päi­vil­lä kiel­täy­dyt iso­äi­din har­taas­ti ja rak­kau­del­la lei­po­mas­ta kakus­ta ja juus­to­sar­vis­ta tai kun et läh­de ystä­vä­si kut­su­ma­na ravin­to­laan syö­mään kos­ka – ”soke­ri ja suo­la, ymmär­rät­hän”?

Ter­veys­suo­si­tus­ten vas­tais­ten toi­min­ta­ta­po­jen omak­su­mi­nen onkin näh­däk­se­ni vält­tä­mä­tön­tä, jot­ta syö­mis­häi­riös­tä voi toi­pua. Kyse ei ole sii­tä, että ter­veys­suo­si­tuk­set pitäi­si lopul­li­ses­ti unoh­taa ja nii­den mukai­ses­ti ei voi­si enää kos­kaan toi­mia. Kyse on jous­ta­vuu­den löy­tä­mi­ses­tä, mus­ta­val­koi­ses­ta ajat­te­lus­ta luo­pu­mi­ses­ta ja syö­mis­häi­riön käs­ky­jen vas­tus­ta­mi­ses­ta. Kyse on sii­tä, että toi­pu­va oppii teke­mään valin­to­ja jous­ta­vas­ti sekä kehon että mie­len tar­pei­ta kuun­nel­len. Kyse on ren­nom­mas­ta elä­mäs­tä. Kyse on koko­nais­val­tai­sem­mas­ta hyvin­voin­nis­sa, johon kuu­luu myös se, että elä­mäs­tä voi naut­tia vaih­te­le­vas­ti soh­val­la loi­koil­len, len­kil­lä höy­ry­ten, soke­ril­la tai ilman ja suo­lai­ses­ti tai suo­lat­to­mas­ti. Ehdot­to­muus ei ole hyvin­voin­ti­te­ko!

Ter­vei­sin,
Ven­la Ero­nen

12 vastausta artikkeliin “Syö­mis­häi­riöi­den ja ter­veys­suo­si­tus­ten ongel­mal­li­nen suh­de”

  1. Anonyymi avatar
    Anonyymi

    Taas tääl­lä anne­taan se kuva, että vain “täy­del­li­ses­ti laih­du­tus­sään­tö­jä nou­dat­ta­va” sai­ras­taa syö­mis­häi­riö­tä. Ilmei­ses­ti lii­an vähän syö­vä, pelk­kää kark­kia uskal­ta­va, ei sai­ras­ta. Tai pai­kal­laan pysy­vä, ei urhei­lua pak­ko­miel­tei­ses­ti har­ras­ta­va. Vain soke­ri­ton, suo­la­ton, ‑ton, ‑ton, ‑ton on sai­ras. Sitä miel­tä minä­kin olen, har­mi vaan ettei lähei­se­ni sitä ymmär­rä. Oli­si erit­täin toi­vot­ta­vaa saa­da kir­joi­tus­ta sii­tä, kuin­ka ylei­nen oikeas­ti “oppi­kir­ja-ano­rek­sia” on kaik­kien syö­mis­häi­riöi­den jou­kos­sa. ‑Mel­ko har­vi­nai­nen. Kaik­kien “tur­va­ruo­kaa” ei ole kurk­kusii­vut eikä lähes­kään se ter­veel­li­sin vaih­toeh­to. Blo­gis­san­ne vie­rail­les­sa saa aivan päin­vas­tai­sen kuvan. Ehkä en kui­ten­kaan nyt kir­joi­ta omaa romaa­nia tän­ne näis­tä epä­koh­dis­ta. Ken­ties te voi­sit­te?

  2. Anonyymi avatar
    Anonyymi

    Oli­pas omi­tui­nen teks­ti jos­sa meni nyt ihan sekai­sin puu­rot ja vel­lit. Mis­sään ter­veys­suo­si­tuk­sis­sa ei väi­te­tä että soke­ria ja suo­laa ei voi syö­dä ollen­kaan tai istu­mi­nen oli­si koko­naan kiel­let­tyä. Yhdes­sä­kään ter­veys­suo­si­tuk­ses­sa ei myös­kään keho­te­ta ehdot­to­muu­teen tai mus­ta­val­koi­suu­teen. Ei ter­veys­suo­si­tuk­sis­ta­kaan kan­na­ta teh­dä mitään mör­köä, se sai­raus ne ehdot­to­muu­det aset­taa, ei suo­si­tuk­set. Ter­veys­suo­si­tuk­set ovat juu­ri sitä mitä väit­tä­vät­kin — suo­si­tuk­sia sii­tä, miten pysyä ter­vee­nä, ei sai­raa­na.

  3. Anonyymi avatar
    Anonyymi

    Miten osas­tol­la suh­tau­du­taan esim. istu­mi­seen onko ok olla tie­to­ko­neel­la tai lukea seis­ten, pitää tau­ko­jump­paa, nous­ta ylös 30min välein? pitäi­si­kö ali­pai­noi­sen istua/maata 8tuntia päi­väs­sä? Mie­les­tä­ni sekään ei ole ter­veel­lis­tä, eikä suo­si­tel­la­kaan. Istu­mi­nen tap­paa on ehkä vähän radi­kaa­lis­ti sanot­tu mut­ta tut­ki­mus­tu­lok­sia kat­sel­len istu­mi­nen on haitaksi(tule vai­vat, umme­tus, diabetes…)Kyseenalaistetaanko nor­maa­li­pai­nos­ta “ter­vet­tä” ihmis­tä sii­tä jos hän ei syö soke­ria, glu­teii­nia tai einek­siä? Tun­tuu että ano­rek­si­aa syyl­lis­te­tään täs­tä­kin. Jul­kik­sis­ta esim. Kari­ta Tyk­kä ja Kyl­li Kukk eivät syö mitään näis­tä ja suo­si­vat super­foo­de­ja eikä hei­dän valin­to­ja pide­tä sai­rai­na. Ja onko sitä soke­ria pak­ko syö­dä jos ei oikeas­ti mais­tu? Ei soke­ri ole vält­tä­mä­tön­tä. Jokai­nen elää omien arvo­jen ja miel­ty­mys­ten mukaan. Jos raa­ka­suklaa on parem­pi syö sitä eikä väki­sin faze­rin sinis­tä. Itse en ota kyläs­sä pullaa/kakkua vain koh­te­liai­suu­den vuok­si ja kos­ka ei mais­tu. Toki jos tyk­kää mie­les­tä­ni ok, koh­tuul­li­suus kuten kir­joi­tit­te. “pako­te­taan­ko” osas­tol­lan­ne sit­ten soke­rin käyt­töön?

  4. Anonyymi avatar
    Anonyymi

    Juu­ri­han tähän yhteis­kun­ta kan­nus­taa; vält­tää istu­mis­ta. Onko ok seis­tä junassa/bussissa, har­ja­ta hiuk­set seis­ten, seis­tä odot­ta­mas­sa vuo­roa pan­kis­sa, pitää käve­ly­ko­kouk­sia, sei­so­ma­pa­la­ve­re­ja ja syö­dä väli­pa­la seis­ten? Välil­lä tun­tuu, että sii­nä mis­sä syö­mis­häi­riöi­sen tekee näi­tä asioi­ta pis­te­tään sai­rau­den piik­kiin kun taas ter­veel­le se on täy­sin sal­lit­tua. Syö­mis­häi­riöi­sel­le soke­rin vält­tä­mi­nen, kun­to­sa­li­har­joit­te­lu, lii­ka maus­ta­mi­nen, kas­vis­ruo­kai­lu ja venyt­te­ly telk­ka­ria kat­sel­les­sa on oirei­lua, muil­le ei. Mis­sä menee raja sai­raan ja ter­veen tot­tu­muk­sis­sa?

  5. Anonyymi avatar
    Anonyymi

    Moik­ka! Mul­la oli­si muu­ta­ma kysy­mys liit­tyen ruo­kai­lui­hin osas­tol­la:
    Voi­ko osas­tol­la nou­dat­taa kas­vis­ruo­ka­va­lio­ta?
    Onko teil­lä tark­ko­ja ruo­ka-aiko­ja?
    Ker­toi­sit­te­ko esi­mer­kin ate­ria­suun­ni­tel­mas­ta?

    Kii­tos jos vas­taat­te!

  6. Anonyymi avatar
    Anonyymi

    Ompa tän­ne tul­vi­nut kom­ment­te­ja :“D Itel­le tulee kans vähän sel­la­nen olo näi­tä jut­tu­ja lukies­sa, että syö­mis­häi­riö on vaan teko­syy vält­tää vel­vol­li­suuk­sia ja pääs­tä vii­den täh­den hoi­toon. Mitä näi­tä nyt on ollut medias­sa­kin, tapauk­sia jot­ka ovat pel­käs­tä pää­tök­ses­tä “alka­neet syö­mis­häi­riöi­sik­si” ja pilan­neet sii­nä samal­la monen ihmi­sen elä­mää. En tie­dä onko sai­raus edel­leen niin roman­ti­soi­tu ja media­sek­si­käs, että se todel­la saa ihmi­siä tavoit­te­le­maan diag­noo­sia. Ymmär­rän näke­myk­siä sii­tä, että sai­raus on vain “pel­lei­lyä” ja hyväk­si koet­tu val­lan­käyt­tö väli­ne. Ymmär­rän myös per­soo­nal­li­suus­häi­riön mah­dol­li­suu­den käy­tök­sen taus­tal­la. Väki­sin­kin saa jat­ku­vas­ti sel­lais­ta kuvaa, että sai­rau­den var­jol­la saa elää epä­ter­veel­li­ses­ti. Sil­lä eihän nyt ker­ran sen tit­te­lin saa­nut saa olla syö­mät­tä herk­ku­ja tai toi­mia mil­lään tapaa epäit­sek­kääs­ti. Ja sit­ten kun pää­te­tään taas alkaa syö­mään nor­maa­lis­ti on san­ka­rit­ta­ren mita­li nos­tet­ta­va kau­lal­le ja jaet­ta­va “rank­ko­ja koke­muk­sia” medias­sa kai­kil­le. Vaik­ka läh­tö­koh­ta oli­si unoh­tu­nut; tar­koi­tuk­sel­la han­kit­tu oirei­lu.

  7. Syömishäiriökeskus avatar

    Onpas tän­ne tul­lut pal­jon kom­ment­te­ja. Yri­tän nyt vas­ta­ta nii­hin tähän ker­ral­la.

    Ajat­te­len, että oikeas­taan ei ole oleel­lis­ta mitä tar­kal­leen kukin tekee. Oleel­li­sem­paa on tar­kas­tel­la mik­si ihmi­nen niin tekee. Elä­mä muut­tuu nopeas­ti ahdis­tuk­sen täy­tei­sek­si, jos mel­kein aina sei­soo eikä uskal­la juu­ri­kaan syö­dä mitään soke­ri­pi­tois­ta tms, kos­ka ei uskal­la toi­mia muul­la taval­la ja pel­kää, että jotain kama­laa tapah­tuu.

    On tot­ta, että var­si­nai­set viral­li­set suo­si­tuk­set eivät kan­nus­ta äärim­mäi­syyk­siin, mut­ta tapa, jol­la asiat esi­te­tään medias­sa – media­sek­sik­kääs­ti tie­ten­kin ja mie­li­pi­tei­tä pro­vo­soi­vas­ti – on usein mel­ko äärim­mäis­tä. Näem­me usein (ei siis tie­ten­kään aina), kuin­ka syö­mis­häi­ri­öön (ei vain ano­rek­si­aan, vain mui­hin­kin syö­mis­häi­riöi­hin) sai­ras­tu­nut on otta­nut nämä ohjeet kir­jai­mel­li­ses­ti ja tul­lut raken­ta­neek­si itsel­leen van­ki­lan, jos­sa on pak­ko suo­rit­taa nämä asiat täy­del­li­ses­ti sii­nä pelos­sa, että muu­ten tapah­tuu kata­stro­fi. Sik­si ajat­te­lem­me, että voi­si olla hyvä jos suo­si­tuk­sia esi­tel­lees­sään medial­la oli­si mie­les­sä koh­tuus eikä löö­peis­sä ehdo­tet­tai­si äärim­mäi­siä toi­min­ta­muo­to­ja. Vaih­toeh­toi­ses­ti mei­dän pitäi­si luki­joi­na suh­teut­taa vies­ti ja olla otta­mat­ta sitä lii­an tosis­saan. Vali­tet­ta­vas­ti kaik­ki eivät sii­hen pys­ty. Näis­tä syis­tä osas­tol­lam­me ope­tel­laan syö­mään myös esi­mer­kik­si nii­tä her­ku­ja. Ajat­te­lem­me, että jous­ta­va ja sal­li­va ruo­ka­va­lio edis­tää syö­mis­häi­riös­tä toi­pu­mis­ta ja on muu­ten­kin ter­vey­del­le hyväk­si.

    Syö­mis­häi­riön muo­to­ja on monen­lai­sia. On tot­ta, että osa pys­tyy esi­mer­kik­si syö­mään kark­kia, osa ei, osa liik­kuu pak­ko­miel­tei­ses­ti, osa ei. Syö­mis­häi­riön ilmia­sua on yhtä mon­ta kuin sai­ras­tu­nut­ta­kin. Kaik­kien näkö­kul­man kuvai­lu ei vali­tet­ta­vas­ti yhdes­sä kir­joi­tuk­ses­sa onnis­tu miten­kään. Itse työs­ken­te­len koko­vuo­ro­kau­ti­sel­la osas­tol­la ja kir­joi­tan var­mas­ti hyvin vah­vas­ti siel­lä oppi­ma­ni ja näke­mä­ni poh­jal­ta, kos­ka tar­vit­sen aina kir­joi­tuk­see­ni jon­kin­lai­sen koke­mus­pin­nan, jot­ta en vain kir­joit­tai­si kou­lues­see­mäi­siä kir­joi­tuk­sia, jois­sa tois­tai­sin vain tut­ki­muk­sia ja mui­den esil­le nos­ta­mia näkö­kul­mia. Täs­tä syys­tä ano­rek­sian (ja buli­mian) koros­tu­mi­nen kir­joi­tuk­sis­sa­ni on mah­dol­lis­ta.

    Ruo­ka­va­lio­ky­sy­myk­seen liit­tyen: Osas­tol­la on mah­dol­lis­ta nou­dat­taa kas­vis­ruo­ka­va­lio­ta. Ravit­se­mus suun­ni­tel­laan aina yhdes­sä ravit­se­mus­te­ra­peu­tin kans­sa. Esi­merk­ki ate­ria­suun­ni­tel­man anta­mi­nen on jok­seen­kin vai­ke­aa, kos­ka ate­ria­suun­ni­tel­mat ovat aina yksi­löl­li­siä. Ylei­ses­ti voin kui­ten­kin tode­ta, että suun­ni­tel­mat eivät ole mää­ri­tel­ty tar­kas­ti ener­gia­mää­rän mukaan. Meil­lä ei siis ole esi­mer­kik­si ate­ria­suun­ni­tel­maa 2000 kcal. Ate­ria­suun­ni­tel­mis­sa on mai­nit­tu ruo­kien mää­rät desei­nä, lasei­na, kap­pa­le­mää­ri­nä, lusi­kal­li­si­na jne. Esim. Aamu­pa­lal­la voi olla vaik­ka 3 dl puu­roa, 1 dl mar­jo­ja, 1 rkl päh­ki­nöi­tä ja lasi mai­toa. Lou­naal­la voi olla vaik­ka 4 pyö­ryk­kää, 1,5 dl rii­siä, 0,5 dl kas­ti­ket­ta, läm­pi­mät kas­vik­set, salaat­ti, salaat­ti­kas­ti­ke ja lasi pii­mää. Täl­lai­sel­la aja­tuk­sel­la siis kaik­ki päi­vän ate­riat koo­taan.

    Ter­vei­sin,

    Ven­la Ero­nen

  8. Anne avatar

    Kii­tos hyväs­tä kir­joi­tuk­ses­ta ja asial­li­ses­ta vas­tauk­ses­ta kom­ment­tei­hin Ven­la!

  9. Anonyymi avatar
    Anonyymi

    oli­si mie­len­kiin­tois­ta saa­da vii­kon ruo­ka­lis­ta mitä siel­lä syö­dään ja teh­dään­kö itse ruo­kaa? jon­kin­lai­nen ate­ria­suun­ni­tel­ma jos sel­lai­sen uskal­taa jul­kais­ta?

  10. Syömishäiriökeskus avatar

    Kii­tos, Anne 🙂

    T: Ven­la

  11. Syömishäiriökeskus avatar

    Hei! Huo­ma­si­to, että aiem­mas­sa kom­men­tis­sa­ni oli kuvat­tu ide­aa, miten ate­ria­suun­ni­tel­ma raken­ne­taan?

    Täs­sä oli­si esi­merk­ki vii­kon ruo­ka­lis­tas­ta (ei ole mikään viral­li­nen, vaan olen raken­ta­nut sen suun­nil­leen sel­lai­sek­si, mitä se voi­si olla):

    Ma:
    Lou­nas: Kas­vis­pyö­ry­kät, rii­si, tzat­si­ki
    Väli­pa­la: Man­sik­ka­rah­ka
    Päi­väl­li­nen: Maka­ro­ni­laa­tik­ko

    Ti:
    Lou­nas: Lohi, peru­na­muus­si ja yrt­ti­kas­ti­ke
    Väli­pa­la: Hedel­mäs­moot­hie
    Päi­väl­li­nen: Kas­vis­so­se­keit­to ja paton­ki

    Ke:
    Lou­nas: Jau­he­li­ha­kas­ti­ke ja spa­get­ti
    Väli­pa­la: Ome­na­pii­rak­ka ja mehu
    Päi­väl­li­nen: Uuni­mu­na­kas

    To:
    Lou­nas: Kana­fi­le, kvi­noa ja bear­nai­se­kas­ti­ke
    Väli­pa­la: Hedel­mä­sa­laat­ti
    Päi­väl­li­nen: Kala­keit­to

    Pe:
    Lou­nas: Jau­he­li­ha­pih­vit, peru­na ja tomaat­ti­kas­ti­ke
    Väli­pa­la: Kor­va­puus­ti ja mehu
    Päi­väl­li­nen: Tofu-rii­si­nuu­de­li­sa­laat­ti

    La:
    Lou­nas: Broi­le­ri­pyö­ry­kät, rii­si ja hedel­mä­sal­sa
    Väli­pa­la: Jää­te­lö­tuut­ti
    Päi­väl­li­nen: Intia­lai­nen kas­vis­pa­ta

    Su:
    Lou­nas: Kas­vis­pih­vit, peru­na ja juus­to­kas­ti­ke
    Väli­pa­la: Skyr-rah­ka
    Päi­väl­li­nen: Pinaat­ti­keit­to ja kanan­mu­na

    Lisäk­si päi­väl­li­sel­lä ja lou­naal­la voi olla lei­pää. Lou­naal­la on myös läm­pi­miä kas­vik­sia ja salaat­tia. Juo­mi­na vaih­toeh­toi­na mai­to, pii­mä, mehu ja vesi.

    Ilta­pa­la raken­ne­taan puu­roa lukuu­not­ta­mat­ta samois­ta vaih­toeh­dois­ta kuin aamu­pa­la. Osal­la voi myös olla myö­häi­sil­ta­pa­la.

    Meil­lä on oma kok­ki, joka tekee ruu­at. Pidem­mäl­lä hoi­dos­sa ole­vat teke­vät välil­lä ruo­kaa myös keit­tiö­ryh­mäs­sä tai itse­näi­ses­ti.

    Ter­vei­sin,

    Ven­la Ero­nen

  12. Syömishäiriökeskus avatar

    Näkö­jään ne aamu­pa­la vaih­toeh­dot jäi­vät vie­lä jon­ne­kin. Eli aamu­pa­lal­la on on tar­jol­la mm. Puu­roa, lei­pää pääl­li­si­neen, muro­ja, mys­liä, wee­ta­bixia, jugurt­tia, vii­liä, mar­jo­ja, hedel­miä, päh­ki­nöi­tä, tuo­re­me­hua ja mai­toa. Näis­tä sit­ten raken­ne­taan kul­le­kin mie­lui­sa aamu­pa­la ate­ria­suun­ni­tel­man mukaan. Ate­ria­suun­ni­tel­mas­sa voi olla myös usei­ta vaih­toeh­to­ja aamuo­pa­lak­si tai eri­lai­nen aamu­pa­la eri päi­vi­nä.

    T:Venla

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *