Syö­mis­häi­riös­tä toi­pu­mi­sen tuo­ma onni on vapau­des­sa

Syö­mis­häi­riö rajoit­taa pal­jon ihmi­sen mah­dol­li­suuk­sia vali­ta ja teh­dä halua­mi­aan asioi­ta. Rajoit­teet tule­vat usein kah­des­ta suun­nas­ta. Syö­mis­häi­riö itses­sään kiel­tää sai­ras­tu­neel­ta monia asioi­ta ja rajaa siten ihmis­tä pik­ku­hil­jaa monien elä­män osa-aluei­den ulko­puo­lel­le. Myös hoi­to­ta­ho jou­tuu usein rajoit­ta­maan sai­ras­tu­neen toi­min­taa, kos­ka syö­mis­häi­riö ottaa hel­pos­ti val­lan, kun val­vo­va sil­mä vält­tää.

Syö­mis­häi­riön tuo­mis­ta rajoit­teis­ta huo­li­mat­ta, koh­taan usein työs­sä­ni sen, että syö­mis­häi­riön kans­sa kamp­pai­le­va ei tie­dä mik­si toi­pu­mi­nen kan­nat­tai­si. Aja­tus elä­mäs­tä ilman syö­mis­häi­riö­tä voi tun­tua tyh­jäl­tä. Mie­les­sä pyö­rii ehkä aja­tus sii­tä, että mitään uut­ta ei tule tilal­le. Uskon, että täs­sä vai­hees­sa syö­mis­häi­riö­tä sai­ras­ta­va ei vie­lä pys­ty ajat­te­le­maan toi­pu­mi­sen tuo­mia mah­dol­li­suuk­sia eikä vält­tä­mät­tä luo­ta sii­hen­kään, että sai­si taas teh­dä halua­mi­aan asioi­ta toi­vut­tu­aan. Tämän vuok­si ajat­te­len­kin kir­joit­taa hie­man sii­tä onnes­ta, min­kä toi­pu­mi­nen mah­dol­lis­taa.

Ajat­te­len, että syö­mis­häi­riös­tä toi­pu­mi­sen tuo­man onnen voi kiteyt­tää yhteen näkö­kul­maan. Kir­joi­tin aikai­sem­min kuor­mit­ta­vas­ta pitäi­si –ajat­te­lus­ta. Sosi­aa­li­ses­sa medias­sa yksi luki­ja toi esil­le, että onni muo­dos­tuu sii­tä, että saa teh­dä asioi­ta. Luki­ja tote­si ”Saan seu­rus­tel­la. Saan käy­dä kou­lua. Saan har­ras­taa jne.” Het­ken aja­tus­ta mie­tit­tyä­ni, tul­kit­sin ”minä saan” –näkö­kul­man vapau­dek­si. ”Minä saan” on vapaut­ta vali­ta, vapaut­ta toteut­taa itse­ään ja vapaut­ta elää.

Vapaus kiteyt­tää sen, mik­si syö­mis­häi­riös­tä toi­pu­mi­nen kan­nat­taa. Syö­mis­häi­riön pois­tues­sa, ihmi­nen on vapaa teke­mään itse valin­to­ja. Sik­si haluai­sin­kin muis­tut­taa kaik­kia toi­pu­mi­sen pelon kans­sa kamp­pai­le­via, että kyl­lä nii­tä halua­mi­aan asioi­ta todel­la­kin saa teh­dä, kun toi­puu. Toki nuo halu­tut asiat saat­ta­vat muut­tua ja usein muut­tu­vat­kin pal­jon toi­pu­mi­sen ede­tes­sä.

Mitä kaik­kea tuo vapaus teh­dä asioi­ta sit­ten voi­si olla? Se on var­mas­ti jokai­sel­le hie­man eri asioi­ta. Yhdel­le vapaus kitey­tyy sii­nä, että saa tun­tea tun­tei­ta kai­kes­sa kir­jos­saan. Toi­sel­le sii­nä, että saa koh­da­ta ihmi­siä ilman syö­mis­häi­riön tuo­mia nega­tii­vi­sia aja­tuk­sia taus­tal­la kiusaa­mas­sa. Kol­man­nel­le vapaus muo­dos­tuu sii­tä, että saa kuun­nel­la enem­män omia tar­pei­taan. Yksi innos­tuu, kun saa taas liik­kua hyvän olon vuok­si, ei pakon. Joku tun­tee vapaut­ta, kun saa syö­dä naut­tien. Iha­na mää­ri­tel­mä vapau­del­le löy­tyy San­na Wik­strö­min kir­joi­tuk­ses­ta Hidas­ta elä­mää –blo­gis­sa. San­na kir­joit­taa:

“Minus­ta alkoi tun­tua, että vapaus on sitä, etten juok­se pelon tei­tä, seu­raa usko­mus­ten lii­ken­ne­merk­ke­jä, tui­jo­ta pakon aika­tau­lua enkä las­ke suo­rit­tei­den kilo­met­re­jä. Vapaus on sitä, että tein tai olin mis­sä tahan­sa, ymmär­rän, että kaik­ki on koko ajan mah­dol­lis­ta. Aina on mah­dol­lis­ta ottaa ensim­mäi­nen askel, tai vii­mei­nen johon­kin tiet­tyyn suun­taan, aina on mah­dol­lis­ta vaih­taa suun­ni­tel­maa ja reit­tiä. Aina on mah­dol­lis­ta ottaa elä­mä vas­taan niin ihmeel­li­se­nä kuin se on tul­lak­seen, het­ki het­kel­tä, aina uudel­leen.


Vapaus on sitä, että antaa elä­mäl­le mah­dol­li­suu­den yllät­tää.”

Kuten aiem­min tote­sin, moni tun­tuu pel­kää­vän sitä, että toi­pu­mi­sen myö­tä elä­mään ei tule­kaan mitään uut­ta syö­mis­häi­riön tilal­le. On tär­ke­ää ymmär­tää, että toi­pu­mi­nen ei ole sitä, että jää tyh­jän pääl­le, vaik­ka toki monet tyh­jyy­den tun­teen kans­sa kamp­pai­le­vat­kin jos­sain vai­hees­sa toi­pu­mis­taan. Toi­pu­mi­sen ede­tes­sä, pie­nin aske­lin ker­ral­laan sil­mät avau­tu­vat ja nuo minä saan –mah­dol­li­suu­det tule­vat näky­vik­si ja vapaus todek­si. Elä­mäl­le uskal­taa antaa mah­dol­li­suu­den yllät­tää.

Vapau­den tun­ne vah­vis­tuu toi­pu­mi­sen ede­tes­sä. Uskal­lus kokeil­la uut­ta lisään­tyy ja siten elä­mään tulee sisäl­töä ikään kuin itses­tään. Myös San­nan kuvaa­mien ensim­mäis­ten tai vii­meis­ten aske­lei­den valit­se­mi­sen vapaus vah­vis­tuu. Sil­loin huo­maa, että voi mil­loin vain vaih­taa suun­taa ja löy­tää uusia hyviä asioi­ta elä­mään ja luo­pua niis­tä huo­nois­ta. Hie­no piir­re vapau­des­sa on myös se, että kun sitä ker­ran mais­taa, sen vii­toit­ta­maa tie­tä halu­aa jat­kaa. Se tun­tuu niin arvok­kaal­ta, että syö­mis­häi­riöl­le ja sen tuo­mil­le rajoi­tuk­sil­le ei halua enää antaa sijaa.

Uskal­la siis antaa toi­pu­mi­sel­le ja vapau­del­le mah­dol­li­suus! Se kan­nat­taa. Lopul­ta huo­maat kuin­ka ”sinä saat”. Mil­lai­sia asioi­ta sinul­le on mah­dol­lis­tu­nut syö­mis­häi­riös­tä toi­pu­mi­sen myö­tä? Mil­lai­sia asioi­ta sinä saat nyt teh­dä? Mitä vapaus sinul­le on?

Ter­vei­sin,
Ven­la Ero­nen