Sosi­aa­li­sen median val­heel­li­set illuusiot täy­del­li­syy­des­tä

Sosi­aa­li­ses­sa medias­sa (ja toki muus­sa­kin medias­sa) kau­neusi­han­teet ja kadeh­dit­ta­van elä­män tun­nus­piir­teet leviä­vät nopeas­ti. Moni on var­maan kat­so­nut jos­kus sosi­aa­li­ses­sa medias­sa toi­nen tois­taan hie­nom­pia sel­fiei­tä ja kuvia ihmi­sen elä­män­ta­pah­tu­mis­ta. ”Täy­del­li­sen” kau­nii­ta ja komei­ta ihmi­siä pus­kee vas­taan jokai­ses­ta suun­nas­ta. Kuvis­sa ihmis­ten kro­pat ovat vii­mei­sen pääl­le tim­mis­sä kun­nos­sa, kas­vot vir­heet­tö­mät ja vaat­teet­kin niin hie­no­ja. Elä­mä­kin näyt­tää täy­del­li­sen kadeh­dit­ta­val­ta. Kuvat ovat kerän­neet sato­ja, ellei­vät jopa tuhan­sia tyk­käyk­siä. Kom­men­teis­sa heh­ku­te­taan ihmi­sen upe­aa ulko­muo­toa, kysy­tään mikä kuvas­sa ole­van hen­ki­lön salai­suus on ja miten itse­kin voi­si saa­da yhtä iha­nan elä­män. On kuin sosi­aa­li­sen median teh­tä­vä­nä oli­si joil­tain osin luo­da mie­li­ku­vaa, että ulko­nä­kö ja tyk­käys­ten mää­rä mää­rit­täi­si­vät, kuin­ka suo­sit­tu joku on tai miten iha­naa hänen elä­män­sä on.

En väi­tä, että sosi­aa­li­sen median kuvis­sa ei voi­si oikeas­ti olla kau­nii­ta, upei­ta ja onnel­li­sia ihmi­siä, mut­ta haluai­sin kui­ten­kin herä­tel­lä ihmi­siä miet­ti­mään, mikä kuvien tar­koi­tus on. Halu­taan­ko niil­lä luo­da kuvaa itses­tä onnis­tu­nee­na ja täy­del­li­se­nä yksi­lö­nä sekä julis­taa koko maa­il­mal­le omia saa­vu­tuk­sia? Vai halu­taan­ko kuvil­la ja kuvien kerää­mil­lä tyk­käyk­sil­lä vah­vis­taa omaa itse­tun­toa? Tar­koi­tuk­sia on var­mas­ti monia ja jot­kut tar­koi­tuk­set var­mas­ti myös ihan vil­pit­tö­miä. Haluai­sin kui­ten­kin herä­tel­lä huo­maa­maan kuvis­sa pii­le­vän vaa­ran. Kun ulko­nä­kö­pai­nei­ta koke­va ja ehkä hie­man omaa elä­mään­sä tyl­sä­nä tai kes­kin­ker­tai­se­na pitä­vä ihmi­nen koh­taa täy­del­li­sen kuvan sosi­aa­li­ses­sa medias­sa, saat­taa hän ajau­tua osak­si sal­lit­tua ja hyväk­syt­tyä, mut­ta jok­seen­kin kysee­na­lais­ta ihai­lu­kult­tuu­ria. Tuon ihai­lu­kult­tuu­rin vähem­män hyväk­sy­tys­tä ääri­pääs­tä löy­ty­vät syö­mis­häi­riöi­den yhtey­des­tä tun­ne­tut pro-ana ja pro-mia. Täs­sä uudes­sa, hyväk­sy­tys­sä ihai­lu­kult­tuu­ris­sa Thins­pi­ra­tion kor­va­taan täy­del­li­syy­den ihan­noin­nil­la ymmär­tä­mät­tä, että täy­del­li­syys ei ole saa­vu­tet­ta­vis­sa.

Onkin hyvä poh­tia, kuin­ka hyvin kaik­ki osaa­vat arvioi­da mil­loin kuva on aito ja muok­kaa­ma­ton. Kuvien muok­kaa­mi­nen on nyky­ään niin help­poa, että lap­set­kin sii­hen pys­ty­vät. Uskon, että osa kat­so­jis­ta pys­tyy erot­ta­maan muo­ka­tun kuvan, mut­ta kaik­ki eivät sii­hen vali­tet­ta­vas­ti pys­ty. Ei huo­ma­ta, kuin­ka Pho­tos­hop on pyyh­käis­syt kuvan kaik­kia koh­tia tai kuin­ka jol­lain yksin­ker­tai­sem­mil­la val­miil­la filt­te­reil­lä tai mobii­li­so­vel­luk­sil­la kuvia on paran­nel­tu. Tai vaik­ka sen huo­mai­si­kin, niin sil­ti mie­li pyyh­kii tuon huo­mion mer­ki­tyk­set­tö­mä­nä ja lumou­tuu vain havait­se­mas­taan täy­del­li­syy­des­tä.

Alla ole­vas­sa You­Tu­be-videos­sa on demon­stroi­tu miten pal­jon kuva­muok­kauk­sel­la voi hui­ja­ta.

Aika hur­jaa, eikö vaan? Ja sit­ten ihme­tel­lään, mik­si niin monil­la on ulko­nä­kö­pai­nei­ta, vaik­ka mal­lit­kaan eivät kel­paa kuviin sel­lai­si­naan.

Sosi­aa­li­ses­sa medias­sa ei ehkä teh­dä usein yhtä voi­ma­kas­ta muok­kaus­ta, kuin yllä­ole­vas­sa videos­sa, mut­ta yleis­tä tai aina­kin help­poa muok­kaus on. Demon­stroi­dak­se­ni asi­aa vie­lä hie­man, pää­tin ottaa itses­tä­ni kuvan etä­työ­päi­vä­nä ilman meik­kiä ja sit­ten yksin­ker­tai­sel­la sovel­luk­sel­la ”kau­nis­tin” kuvaa­ni napin pai­nal­luk­sel­la. Ja vau, kyl­lä­pä iho­ni muut­tui tasai­sek­si ja sil­mä­na­lus­ten tum­mat rin­ku­lat­kin pyyh­kiy­tyi­vät pois. Nyt vaan Ins­ta­gra­miin kuva #etä­päi­vä­look #noma­keup ja tyk­käyk­siä odot­ta­maan. Osa pyö­rit­te­lee pää­tään hui­jauk­sen tajut­tu­aan, mut­ta osa menee ehkä lan­kaan, vaik­ka käy­tin­kin aika voi­ma­kas­ta ja ilmeis­tä kuvan paran­te­lua.

Kas­vo­jen muok­kaus oli todel­la help­poa. No entä kehon? Pää­tin tes­ta­ta sen­kin. Ja tes­tin tulok­se­na voin sanoa, että help­poa­han sekin oli, vaik­ka ei nyt toki ihan yhtä nope­aa, kuin kas­vo­jen muok­kaus. Hie­man kes­kit­ty­mäl­lä oli­si var­maan saa­nut rea­lis­ti­sem­man kuvan, mut­ta kyl­lä­pä läh­ti nopeas­ti sent­te­jä vyö­tä­röl­tä täl­lä­kin taval­la. Kuva Ins­ta­gra­miin #new­me #after­die­tandwor­kout #nopain­no­gain ja kyl­lä luu­li­si jäl­leen tyk­käys­ten saa­van puhe­li­men piip­paa­maan. Väliä­kö sil­lä, että muu­tos ei ole ollut tavoit­teis­sa tai todel­li­nen, eikä sen eteen ole oikeas­ti teh­ty töi­tä.

Oman ulko­näön lisäk­si tari­naa kuvien taus­tal­la saa­te­taan vää­ris­tel­lä. Tapah­tu­mat eivät vält­tä­mät­tä ole aito­ja tai niin täy­del­li­siä, kuin kuvas­ta voi­si pää­tel­lä. Alla ole­vas­sa videos­sa on oiva fik­tii­vi­nen demon­straa­tio sii­tä.

Kun sekä ulko­näön että kuvan tari­nan kohen­ta­mi­seen käy­te­tään aikaa, saat­taa elä­mäs­tä kado­ta arvok­kai­ta het­kiä. Ei kes­ki­ty­tä sii­hen het­keen ja nau­ti­ta sii­tä, vaan ele­tään jos­sain toi­ses­sa todel­li­suu­des­sa, jos­sa toi­sen ihmi­sen koh­taa­mi­nen on kor­vat­tu osit­tain sydän- tai peuk­ku­pai­nal­luk­sil­la. Samal­la saa­te­taan luo­da tur­hia pai­nei­ta muil­le, joil­la itse­tun­non raken­tu­mi­nen ja yllä­pi­to ovat muu­ten­kin alt­tii­na haa­voit­tua. Pai­ne muut­taa omaa ulko­nä­köään ja elä­mään­sä saat­ta­vat lisään­tyä täy­del­lis­ten kuvien kyl­läs­tä­mäs­sä ympä­ris­tös­sä. Joku ehkä aloit­taa ”elä­män­ta­pa­re­mon­tin” kuvis­ta ins­pi­roi­tu­nee­na ja jos­kus nuo remon­tit mene­vät vaa­ral­li­sel­la taval­la met­sään. Syö­mis­häi­riö­kes­kuk­ses­sa tör­määm­me sii­hen vali­tet­ta­vas­ti var­sin usein.

Toi­voi­sin­kin, että yhä useam­pi jak­sai­si ja osai­si kat­soa sosi­aa­li­sen median kuvia hie­man kriit­ti­sem­min sil­min. Oli­si hyvä muis­taa, että kaik­ki kuvat eivät vas­taa todel­li­suut­ta ja elä­mäs­sä tär­ke­ää ei ole se mon­ta tyk­käys­tä saa. Elä­mää voi elää ihan täy­si­pai­noi­ses­ti ja arvos­tus­ta saa­den, vaik­ka sosi­aa­li­ses­sa medias­sa sitä ei vää­ris­tel­len heh­kut­tai­si­kaan. Sosi­aa­li­ses­sa medias­sa on pal­jon hyvää, mut­ta samal­la se on osal­taan aika­kau­tem­me vit­saus. Voim­me kui­ten­kin vai­kut­taa sii­hen miten sosi­aa­li­nen media mei­hin ja mui­hin vai­kut­taa. Tämä onnis­tuu har­kit­se­mal­la, mil­lai­sia kuvia siel­lä jaam­me ja mil­lai­sis­ta kuvis­ta tyk­kääm­me.

Ter­vei­sin,
Ven­la Ero­nen