Onni omiin käsiin

Jou­lun aikaa on hyvä hyö­dyn­tää pysäh­ty­mi­seen. Miten men­nyt vuo­si tuli elet­tyä? Mitä sii­tä oli­si muka­va siir­tää tule­vaan vuo­teen? Olin­ko elä­mä­ni kapel­li­mes­ta­ri vai soit­te­lin­ko viu­lua­ni mui­den ihmis­ten tai ken­ties eri­lais­ten mie­le­ni pak­ko­jen joh­dol­la? Haluan­ko muut­taa jotain vai men­nään­kö van­hoil­la?

Aika usein tun­tuu, että elä­mä heit­te­lee halua­maan­sa suun­taan kysy­mät­tä lupaa. Ihmi­set teke­vät asioi­ta, jot­ka satut­ta­vat. Han­ka­lat elä­män sat­tu­muk­set aiheut­ta­vat mie­li­pa­haa. Asiat yli­pää­tään eivät tup­paa suju­maan niin kuin haluai­sim­me. Tulee kai­ken­lais­ta vas­toin­käy­mis­tä ja ongel­maa.

Kai­ken ulko­puo­lel­ta tule­van pom­mi­tuk­sen kes­kel­lä meil­tä jää usein huo­maa­mat­ta, että meil­lä itsel­läm­me onkin kaik­kein suu­rin roo­li sii­nä, kuin­ka koem­me elä­män sat­tu­muk­set ja mui­den ihmis­ten ede­sot­ta­muk­set. Minus­ta on aina tun­tu­nut muka­val­ta aja­tel­la, että voin itse vai­kut­taa koke­muk­se­ni laa­tuun. Olen kui­ten­kin huo­man­nut, että tai­dan olla lei­ris­sä­ni mel­ko pie­nen poru­kan seu­ras­sa. Monet tun­tu­vat ajat­te­le­van, että on kau­his­tut­ta­vaa olla itse vas­tuus­sa, kos­ka sit­ten sitä vas­ta pulas­sa ollaan­kin. Oma paha olo tun­tuu niin yli­voi­mai­sel­ta ja muut­kin tun­teet vyö­ryi­le­vät niin hal­lit­se­mat­to­mas­ti, että min­kään­lai­nen sää­te­lyn mah­dol­li­suus tun­tuu kovin kau­kai­sel­ta.

Olen huo­man­nut, että toi­tot­taes­sa­ni oman vai­ku­tus­mah­dol­li­suu­den ilo­sa­no­maa, ihmi­set toi­si­naan hätäi­le­vät, että ollaan­ko täs­sä sit­ten syyl­li­siä tähän omaan pahaan oloon, jos­ta kär­si­tään niin kama­las­ti. Pahan olon lisäk­si pitäi­si sit­ten vie­lä kan­taa syy­pään­kin taak­ka. Kos­ka jos minä voin itse vai­kut­taa koke­muk­see­ni ja koke­muk­se­ni on kär­si­mys, sil­loin­han olen itse aiheut­ta­nut ongel­ma­ni. Juu, taval­laan ihan ymmär­ret­tä­vä logiik­ka…

Mut­ta…

Kyse onkin tai­dos­ta, joka meil­le ope­te­taan vas­ta tera­pia­kou­lu­tuk­sis­sa ja ehkä hyvän tuu­rin sat­tues­sa koh­dal­le hie­man jo yli­opis­tos­sa. Päi­vä­ko­deis­ta ja perus­kou­luis­ta tämä oppi vie­lä tois­tai­sek­si tai­taa puut­tua. Kysees­sä on tai­to, jota psy­ko­te­ra­pias­sa kut­su­taan men­ta­li­saa­tiok­si tai meta-ajat­te­luk­si eli kyvyk­si kat­soa, tut­kia, kuvail­la omaa sekä toi­sen miel­tä ja sen liik­kei­tä. Tämän tai­don avul­la voi tul­la tie­toi­sek­si sii­tä, miten mie­li rea­goi ulkoi­siin tapah­tu­miin sekä mil­lai­sia mer­ki­tyk­siä se antaa niil­le. Tois­te­taan­pa vie­lä tämä tär­kein point­ti: mie­li antaa elä­män tapah­tu­mil­le ja mui­den ihmis­ten sano­mi­sil­le sekä teke­mi­sil­le mer­ki­tyk­siä, joi­den seu­rauk­se­na pidäm­me nii­tä pahoi­na tai hyvi­nä. Eli näi­den mer­ki­tys­ten mukaan koem­me tapah­tu­mat joko miel­lyt­tä­vi­nä tai epä­miel­lyt­tä­vi­nä. Itses­sään tapah­tu­mat ovat yleen­sä aika neut­raa­le­ja.

Tie­tys­ti asiat mut­kis­tu­vat, kun vede­tään pöy­tään mur­hat ja muut ääri­kel­juu­det. Sil­loin tekee kyl­lä mie­li sanoa, että oli joka taval­la tar­kas­tel­tu­na hal­jus­ti teh­ty. Ja onhan niin, että pitää­kin olla jo tämän tai­don huip­pu­mes­ta­ri osa­tak­seen sovel­taa sitä kaik­kein äärim­mäi­siin kama­luuk­siin. Kos­ka useim­mat meis­tä ovat vie­lä alku­tai­pa­leil­la täs­sä tai­dos­sa, voi­sim­me ehkä aloit­taa har­joit­te­lum­me sii­tä äkäi­ses­tä kat­sees­ta ja louk­kaa­vas­ta lausah­duk­ses­ta, joka pää­si pilaa­maan päi­väm­me tai ehkä jopa viik­kom­me.

Kos­ka kysees­sä on tai­to, jos­sa voi har­joi­tel­la mes­ta­rik­si asti, mut­ta jota kult­tuu­ris­sam­me ei vie­lä osa­ta kovin laa­jal­ti opet­taa, vapaut­taa se mei­dät osaa­mat­to­muu­den syyl­li­syy­des­tä. Eli vaik­ka voit tämän tai­don avul­la rat­kai­se­vas­ti vai­kut­taa koke­muk­se­si laa­tuun, et ole koke­muk­see­si syyl­li­nen, kos­ka kukaan ei ole opet­ta­nut sinul­le tätä tai­toa vie­lä.

Seu­raa­vas­sa on mais­tiai­nen täs­tä tai­dos­ta ja sen har­joit­te­lu­pro­ses­sis­ta.

Ensim­mäi­nen askel: muis­te­le tilan­net­ta, jos­sa pahoi­tit mie­le­si edel­li­sen ker­ran toi­sen ihmi­sen sano­jen seu­rauk­se­na. Kuvai­le vaik­ka­pa päi­vä­kir­jaa­si tai muul­le pape­ril­le, että mitä tilan­tees­sa tar­kal­leen tapah­tui. Mil­lai­sia sano­ja käy­tet­tiin?  Mil­lais­ta äänen­sä­vyä? Mitä aja­tuk­sia nämä sanat herät­ti­vät sinus­sa? Mil­lai­sia tun­tei­ta? Yri­tä kuva­ta tilan­ne mah­dol­li­sim­man kon­kreet­ti­ses­ti ja tar­kas­ti.

Esi­merk­ki: Istut­tiin ystä­vien kans­sa iltaa. He alkoi­vat puhua sii­tä, että uute­na vuo­te­na pitäi­si jär­jes­tää jotain haus­kaa ohjel­maa isom­mal­la poru­kal­la. Sanoin, että ” Mei­dän poru­kat on pois­sa aat­toil­lan. Meil­le vois tul­la aina­kin kes­kiyö­hön saak­ka.” Sit­ten yksi kave­ri sanoi, että ”Meil­lä­kin on talo tyh­jä­nä. Meil­le­kin voi­si tul­la. Mä tie­dän mis­sä baa­ri­kaa­pin avain­ta pide­tään.” Muut alkoi­vat puhua innos­tu­nees­ti, että halua­vat men­nä sen toi­sen kave­rin luok­se eikä kukaan enää puhu­nut mitään minun luok­se­ni mene­mi­ses­tä. Minul­le tuli kur­ja olo. Tun­tui, että ketään ei kiin­nos­ta­nut meil­le tule­mi­nen, vaik­ka sanoin asias­ta ensim­mäi­se­nä. Tun­tui yksi­näi­sel­tä ja ulko­puo­li­sel­ta. Vähän tyh­mäl­tä, mik­si edes sanoin mitään.

Toi­nen askel: Tut­ki nyt, että mil­lai­sia mer­ki­tyk­siä huo­maat mie­le­si anta­van tilan­teel­le

Esi­merk­ki: Muut eivät väli­tä minus­ta. Mui­ta ei kiin­nos­ta olla minun seu­ras­sa­ni. Heil­le on ihan sama, vaik­ka en oli­si muka­na koko juh­las­sa. He pitä­vät minua tyh­mä­nä ja tur­ha­na.

Kol­mas askel: Mie­ti miten kuvai­li­sit tapah­tu­maa neut­raa­lis­ti, ilman näi­tä mer­ki­tyk­siä.

Esi­merk­ki: Käy­tän­nös­sä se mitä tapah­tui, oli, että ehdo­tet­tiin kah­ta juh­la­paik­kaa ja toi­nen niis­tä valit­tiin.

Nel­jäs askel: Tut­ki miten tun­tee­si muut­tu­vat, kun kat­sot tilan­net­ta neut­raa­lis­sa valos­sa.

Esi­merk­ki: Tun­tuu has­sul­ta, että louk­kaan­nuin asias­ta niin pal­jon. Sii­nä­hän vain valit­tiin juh­la­paik­kaa.

Jos nyt tämän Jou­lun­ajan pysäh­dyk­sen ja poh­din­to­jen lomas­sa innos­tut aloit­ta­maan tai­pa­lee­si oman onne­si mes­ta­rik­si, voi­si meta-ajat­te­lu- ja mer­ki­tyk­sen­an­to­tai­to­jen kehit­tä­mi­nen olla yksi vuo­den 2019 pro­jek­teis­ta. Voi­si­ko tule­va vuo­si olla aiem­paa parem­pi, kun koke­mus­ten vai­ku­tuk­set oli­si­vat­kin enem­män omis­sa käsis­sä?

Mitä sinä ajat­te­let omas­ta mah­dol­li­suu­des­ta­si vai­kut­taa elä­män laa­tuun?
Mihin lei­riin kuu­lut? Syyl­lis­tyt­kö tai vihas­tut­ko oman sää­te­lyn aja­tuk­ses­ta vai innos­tut­ko?

Rau­hai­saa ja poh­dis­ke­le­vais­ta Jou­lun­ai­kaa kai­kil­le!

Toi­vot­taa
Pia Char­pen­tier

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *