Syö­mis­häi­ri­öön sai­ras­tu­neen tun­tei­den tar­kas­te­lua

Vuo­sien var­rel­la työs­sä­ni Syö­mis­häi­riö­kes­kuk­ses­sa olen näh­nyt, kuin­ka syö­mis­häi­riö aiheut­taa usein monen­lai­sia tun­teik­kai­ta reak­tioi­ta, joil­la ei ole ”jär­jel­lis­tä” syy­tä ter­veen ihmi­sen näkö­kul­mas­ta. Lau­ta­sel­la ole­va ruo­ka voi esi­mer­kik­si aiheut­taa pel­koa ja saa syö­mis­häi­riö­tä sai­ras­ta­van pake­ne­maan pelon akti­voi­ma­na. Pel­ko tai muut tun­teet akti­voi­tu­vat ikään kuin vää­räs­sä koh­das­sa. Toi­saal­ta joi­ta­kin tun­tei­ta on voi­tu tukah­dut­taa syväl­le itseen siten, että reak­tiot jois­sa­kin tilan­teis­sa voi­vat tul­la yllä­tyk­se­nä niin itsel­le kuin muil­le­kin. Tar­ve toi­mia syö­mis­häi­riön mukaan voi puo­les­taan saa­da sai­ras­tu­neen ilmai­se­maan tun­tei­taan jopa mani­pu­loi­val­ta vai­kut­ta­vaan tapaan, jot­ta kaik­ki syö­mis­häi­riön kur­jat tar­koi­tus­pe­rät pää­si­si­vät kukois­ta­maan.

Syö­mis­häi­riöi­den yhtey­des­sä ilme­ne­vää häm­men­tä­vää tun­ne­sop­paa voi olla vai­kea ymmär­tää, ellei hie­man ensin ymmär­rä joi­ta­kin perus­asioi­ta tun­teis­ta. Sen vuok­si ajat­te­lin­kin, että tun­teil­le oli­si hyvä vara­ta hie­man pals­ta­ti­laa Ome­na­tu­vas­sa. Apu­na kir­joi­tuk­ses­sa­ni toi­mi psy­ko­te­ra­peut­ti Ire­na Miet­ti­sen Syö­mis­häi­riö­kes­kuk­sen hen­ki­lö­kun­nal­le pitä­mä kou­lu­tus­päi­vä tun­teis­ta. Kou­lu­tus­päi­vän aika­na tar­kas­te­lim­me tun­tei­ta primaarisiin‑, sekun­daa­ri­siin- ja instru­men­taa­li­siin tun­tei­siin luo­ki­tel­tui­na tun­ne­kes­kei­sen psy­ko­te­ra­pian näkö­kul­man mukai­ses­ti (esim. Green­berg, Les­lie).

Pri­maa­ri­tun­teet ja syö­mis­häi­riöt

Pri­maa­ri­tun­teet ovat aito­ja, tilan­tees­ta aidos­ti ja suo­ras­ti syn­ty­viä tun­tei­ta. Ne ovat ainoi­ta tun­tei­ta, joil­la voi olla tilan­tee­seen sopeu­tu­mis­ta edis­tä­vä vai­ku­tus. Esi­mer­kik­si suru aut­taa käsit­te­le­mään mene­tys­tä, viha aset­ta­maan rajo­ja lou­ka­tuk­si tul­taes­sa ja pel­ko rea­goi­maan vaa­raan. Jos­kus pri­maa­ri­tun­teet voi­vat olla myös tilan­tee­seen sopeu­tu­mis­ta hait­taa­via. Häpeä voi esi­mer­kik­si olla niin vah­vaa ja jat­ku­vaa, että sii­tä tulee sopeu­tu­mis­ta hait­taa­va tun­ne.

Syö­mis­häi­riöi­den yhtey­des­sä sopeu­tu­mis­ta edis­tä­vät pri­maa­ri­tun­teet ovat usein hukas­sa. Sai­ras­tu­nut ei ehkä ole sur­rut mene­tyk­si­ään tai sal­li­nut itsen­sä tun­tea vihaa, kun on tul­lut lou­ka­tuk­si. Täl­lai­ses­ta pri­maa­ri­tun­tei­den tukah­dut­ta­mi­ses­ta seu­raa var­mas­ti kär­si­mys­tä ja haa­voit­tu­vuut­ta, jon­ka paik­kaa­mi­seen syö­mis­häi­riö onkin aikoi­naan voi­nut tul­la.

Myös sopeu­tu­mis­ta hait­taa­vat pri­maa­ri­tun­teet ovat taval­li­sia syö­mis­häi­riöis­sä. Esi­mer­kik­si häpeä saat­taa yliak­ti­voi­tua tilan­tees­sa kuin tilan­tees­sa. Oikein toi­mies­saan, häpeä aut­taa kor­jaa­maan omia vir­hei­tä, ja muut­ta­maan toi­min­taa hyväl­lä taval­la, mut­ta yliak­ti­voi­tu­nee­na häpeä saa syö­mis­häi­ri­öön sai­ras­tu­neen pyr­ki­mään loput­to­maan ja uuvut­ta­vaan itsen­sä kor­jaa­mi­seen ja muut­ta­mi­seen. Syö­mis­häi­riöi­den yhtey­des­sä myös pel­ko saa usein täl­lai­sia sopeu­tu­mis­ta hait­taa­via piir­tei­tä. Pel­ko akti­voi­tuu joil­la­kin esi­mer­kik­si ruo­kai­lu­ti­lan­teis­sa ja estää sai­ras­tu­nut­ta huo­leh­ti­mas­ta ravit­se­muk­ses­taan ter­veyt­tä ja hyvin­voin­tia edis­tä­väl­lä taval­la.

Sekun­daa­ri­tun­teet ja syö­mis­häi­riöt

Sekun­daa­ri­tun­teet ovat reak­tioi­ta pikem­min­kin pri­maa­ri­tun­tei­siin tai aja­tuk­siin, kuin tilan­tee­seen. Ne ovat tun­tei­siin koh­dis­tu­via tun­tei­ta. Hen­ki­lö voi esi­mer­kik­si olla itsel­leen vihai­nen sii­tä, että on pelois­saan tai vetäy­tyä sure­maan yksi­nään olles­saan vihai­nen. Tun­ne­ko­ke­muk­si­na ne ovat sinän­sä aito­ja, mut­ta mut­kis­ta­vat tar­peet­to­mas­ti tun­ne­ko­ke­mus­ta ja joh­ta­vat usein toi­min­taan, joka ei auta sel­viy­ty­mään tilan­tees­ta tar­koi­tuk­sen­mu­kai­ses­ti.

Sekun­daa­ri­tun­teet ovat vah­vas­ti edus­tet­tui­na syö­mis­häi­riöis­sä. Mones­sa tilan­tees­sa oman tun­teen hyväk­sy­mi­nen on niin vai­ke­aa ja häm­men­tä­vää, että sai­ras­tu­nut kokee esi­mer­kik­si syyl­li­syyt­tä tai häpe­ää tun­teis­taan. Syö­mis­häi­ri­öön sai­ras­tu­nut saat­taa esi­mer­kik­si pelä­tä vihan­sa ole­van hal­lit­se­ma­ton­ta tai tun­tea surun­sa tur­hak­si ja ilon kiel­le­tyk­si. Tun­tee­seen tai aja­tuk­seen liit­ty­vä toi­nen nega­tii­vi­nen tun­ne estää siten sai­ras­tu­nut­ta tun­te­mas­ta kaik­kia tun­tei­ta vapaas­ti.

Toi­saal­ta tun­teet voi­vat olla sai­ras­tu­neel­le niin vai­keas­ti tun­nis­tet­ta­vis­sa, että voi­si jopa aja­tel­la syö­mis­häi­riön itses­sään ole­van kuin sekun­daa­ri­tun­ne, joka peit­tää alleen sai­ras­tu­neen muut tun­teet. Ahdis­tuk­sen täyt­täes­sä mie­len, voi olla vai­kea tun­nis­taa mitään mui­ta taus­tal­la vai­kut­ta­via tun­tei­ta.

Instru­men­taa­li­set tun­teet ja syö­mis­häi­riöt

Instru­men­taa­li­set tun­teet ovat emo­tio­naa­li­sia toi­min­ta­mal­le­ja, joi­ta ihmi­set ovat oppi­neet hyö­dyn­tä­mään vai­kut­taak­seen tai mani­pu­loi­dak­seen mui­ta. Ihmi­nen voi esi­mer­kik­si ilmais­ta vihaa tai rai­vo­ta, kun hän halu­aa hal­li­ta mui­ta, tai pyö­räyt­tää kro­ko­tii­lin kyy­ne­leen väl­tel­läk­seen itsel­le vai­ke­aa asi­aa. Instru­men­taa­li­set tun­teet vai­kut­ta­vat toi­ses­ta ihmi­ses­tä usein epä­ai­doil­ta tai val­heel­li­sil­ta.

Syö­mis­häi­riöi­den yhtey­des­sä on toi­si­naan havait­ta­vis­sa myös instru­men­taa­li­sia tun­tei­ta. Nii­den avul­la syö­mis­häi­riö saa estet­tyä ympä­ris­tön puut­tu­mi­sen tilan­tee­seen. Syö­mis­häi­riö on voi­nut esi­mer­kik­si opet­taa sai­ras­tu­neel­le, että kun hän rai­vo­aa, lähei­set eivät uskal­la tai jak­sa puut­tua sai­rau­teen ja sen oirei­siin. Toi­si­naan syö­mis­häi­ri­öön sai­ras­tu­nut saat­taa jois­sa­kin itsel­le haas­teel­li­sis­sa tilan­teis­sa puo­les­taan perus­tel­la tun­tei­siin vetoa­val­la taval­la hoi­ta­val­le hen­ki­löl­le, mik­si ei johon­kin suos­tu. Hän tuo esil­le tun­net­ta, joka on ikään kuin hyväk­syt­tä­väm­pi, ei syö­mis­häi­ri­öön liit­ty­vä perus­te­lu tilan­teen vält­te­lyyn. Hoi­ta­val­le hen­ki­löl­le välit­tyy näis­sä tilan­teis­sa usein tun­ne, että ”nyt täs­sä on jotain epä­mää­räis­tä tai epä­ai­toa”. Yleen­sä jos­sain vai­hees­sa hoi­ta­val­le hen­ki­löl­le käy kui­ten­kin sel­väk­si, että todel­li­suu­des­sa taus­tal­la oli syö­mis­häi­riön aiheut­ta­mat syyt ja tun­teet, jon­ka vuok­si alku­pe­räi­sen perus­te­lun tun­ne­reak­tio ei tun­tu­nut aidol­ta.

On hyvä huo­ma­ta, että sai­ras­tu­nut ei toi­mi pahan­tah­toi­suut­taan instru­men­taa­lis­ten tun­tei­den ohjaa­ma­na. Hän voi jopa tun­tea syyl­li­syyt­tä toi­min­nas­taan. Instru­men­taa­lis­ten tun­tei­den hyö­dyn­tä­mi­nen mani­pu­loi­vaan tapaan tulee­kin näh­dä enem­män syväl­le juur­tu­nee­na syö­mis­häi­riö­sai­rau­teen liit­ty­vä­nä toi­min­ta­mal­li­na tai sai­rau­den perus­me­ka­nis­mi­na – jon­kin­lai­se­na syö­mis­häi­riön eli­neh­to­na.

Tun­ne­työs­ken­te­lyn tavoit­tei­ta ja kei­no­ja 

Syö­mis­häi­riöi­den hoi­dos­sa tun­ne­työs­ken­te­lyn kes­kei­nen osa on sopeu­tu­mis­ta edis­tä­vien pri­maa­ri­tun­tei­den har­joit­te­lu. Syö­mis­häi­ri­öön sai­ras­tu­nut­ta tue­taan esi­mer­kik­si sure­maan mene­tyk­siä, tun­te­maan vihaa lou­ka­tuk­si tule­mi­ses­ta ja iloit­se­maan hyvis­tä asiois­ta ja tapah­tu­mis­ta.

Myös sopeu­tu­mis­ta hait­taa­via pri­maa­ri­tun­tei­ta on hyvä käsi­tel­lä ja käy­dä läpi, jot­ta nii­tä pys­ty­tään kor­jaa­maan uusil­la koke­muk­sil­la. Sik­si syö­mis­häi­riöi­den hoi­dos­sa usein yksi kes­kei­nen osa on saa­da sai­ras­tu­nut koke­maan itsen­sä arvok­kaak­si. Hoi­ta­val­ta tahol­ta se vaa­tii aitoa välit­tä­mis­tä ja empa­ti­aa. Hoi­ta­van hen­ki­lön suh­tau­tues­sa empaat­ti­ses­ti ja hyväk­sy­väs­ti het­kis­sä, jol­loin sai­ras­tu­nut ker­too esi­mer­kik­si häpeäl­li­si­nä pitä­mis­tään koke­muk­sis­ta, hän voi aut­taa sai­ras­tu­nut­ta itse­ään hyväk­sy­mään tapah­tu­mat ja löy­tä­mään tien ulos häpeäs­tä. Kär­si­väl­li­nen ja pit­kä­jän­tei­nen työs­ken­te­ly syö­mi­seen liit­ty­vien pel­ko­jen hil­lit­se­mi­sek­si on taas itses­sään jo syö­mis­häi­riöi­den hoi­don kul­ma­ki­vi. Sai­ras­tu­nut tar­vit­see aikaa ja kor­jaa­via koke­muk­sia huo­ma­tak­seen, että voi sit­ten­kin syö­dä pel­kää­mät­tä. Sik­si muu­tos ei tapah­du het­kes­sä.

Sekun­daa­ris­ten tun­tei­den osal­ta hoi­dos­sa on tavoit­tee­na pur­kaa ja ohit­taa sekun­daa­ri­set tun­teet, jot­ta sai­ras­tu­nut voi­si pääs­tä kos­ke­tuk­siin sopeu­tu­mis­ta edis­tä­vän pri­maa­ri­tun­teen kans­sa. Sai­ras­tu­nut­ta aute­taan ymmär­tä­mään, että hänen tun­teen­sa ovat sal­lit­tu­ja, eikä tun­tei­ta tar­vit­se häve­tä. Sai­ras­tu­nut­ta tue­taan esi­mer­kik­si lou­ka­tuk­si tul­tu­aan ilmai­se­maan suut­tu­mus­ta avoi­mes­ti ja raken­ta­vas­ti sekä ker­to­maan, mikä tun­tui pahal­ta tai ärsyt­tä­väl­tä, eikä vetäy­ty­mään omiin oloi­hin­sa itke­mään.

Hoi­don aika­na instru­men­taa­li­siin tun­tei­siin tulee suh­tau­tua rau­hal­li­ses­ti, mut­ta päät­tä­väi­ses­ti. Ympä­ris­töä pelot­ta­van rai­voa­mi­sen yhtey­des­sä on toki ensin tun­nis­tet­ta­va, onko kyse sekun­daa­ri­ses­ta viha­reak­tios­ta pelon vuok­si vai instru­men­taa­li­ses­ta rai­voa­mi­ses­ta ympä­ris­tön hal­lit­se­mi­sek­si. Ensim­mäi­seen parem­pi reak­tio on pri­maa­ri­tun­teen tun­nis­ta­mis­ta ja käsit­te­lyä edis­tä­vä työs­ken­te­ly, jäl­kim­mäi­seen sen ilmai­se­mi­nen sai­ras­tu­neel­le, että rai­voa­mi­nen ei muu­ta tilan­net­ta eikä hoi­ta­va hen­ki­lö aio sen vuok­si luo­pua aut­ta­mi­ses­ta. Syö­mis­häi­riöl­le osoi­te­taan, että se ei saa rai­voa­mal­la tah­to­aan läpi. Täl­lai­nen toi­min­ta­ta­pa voi tun­tua aut­ta­vas­ta tai hoi­ta­vas­ta hen­ki­lös­tä ras­kaal­ta, mut­ta  pidem­män pääl­le se kui­ten­kin pal­ki­taan.

Hoi­dos­sa on myös tär­ke­ää aut­taa sai­ras­tu­nut­ta näke­mään, että instru­men­taa­lis­ten tun­tei­den ilmai­se­mi­nen estää oikean­lai­sen avun saa­mis­ta. Sai­ras­tu­nut­ta tulee aut­taa huo­maa­maan se, että toi­set ihmi­set usein huo­maa­vat eron aidon ja epä­ai­don tun­teen välil­lä ja ovat myö­tä­tun­toi­sem­pia aut­ta­maan ja ymmär­tä­mään, kun heil­le ei tule tun­net­ta, että hei­tä mani­pu­loi­daan. Kun ker­too perus­te­lun­sa jon­kun asian vai­keu­teen juu­ri siten kuin se oikeas­ti on, eikä jol­lain muul­la tun­teel­la pei­tel­ty­nä, osaa hoi­ta­va hen­ki­lö perem­min tukea juu­ri sii­nä oikeas­sa asias­sa ja miet­tiä yhdes­sä miten vai­kean asian koh­taa­mi­nen voi­si hel­pot­tua ja tun­tua tur­val­li­sem­mal­ta. Tähän työs­ken­te­lyyn kye­tään yleen­sä vas­ta sii­nä vai­hees­sa, kun syö­mis­häi­ri­öön sai­ras­tu­neel­le on syn­ty­nyt toi­ve muu­tok­ses­ta.

Mil­lai­sia aja­tuk­sia sinul­le herä­si tun­teis­ta ja nii­den luon­tees­ta syö­mis­häi­riöi­den yhtey­des­sä?

Ter­vei­sin,
Ven­la Ero­nen