Poh­ja­ton näl­kä ja loput­to­mal­ta tun­tu­va väsy­mys syö­mis­häi­riös­tä toi­vut­taes­sa

Syö­mis­häi­riöis­sä on usei­ta eri­lai­sia toi­pu­mi­sen vai­hei­ta. Niis­sä syö­mis­häi­riöis­sä, jois­sa oire­ku­va on joh­ta­nut ali­ra­vit­se­muk­seen, yksi täl­lai­nen toi­pu­mi­sen vai­he voi olla poh­ja­ton näl­kä. Kaik­ki eivät sitä koe, mut­ta jol­le­kin se tulee. Syö­mis­häi­riöis­sä, jois­sa levon mää­rä puo­les­taan on jos­sain sai­ras­ta­mi­sen vai­hees­sa jää­nyt lii­an vähäi­sek­si ja lii­kun­ta muut­tu­nut pakon­omai­sek­si, voi toi­pu­va koh­da­ta loput­to­mal­ta tun­tu­van väsy­myk­sen. Nämä ovat toi­pu­mi­sen vai­hei­ta, jot­ka saat­ta­vat yllät­tää ja jos­kus pelot­taa­kin. Poh­ja­ton näl­kä ja lopu­ton väsy­mys ovat kui­ten­kin vies­te­jä kehol­ta, että kor­jat­ta­vaa vie­lä on, joten on tär­ke­ää, että näi­tä vies­te­jä uskal­taa kuun­nel­la ja nii­hin vas­ta­ta.

Poh­ja­ton näl­kä

Poh­ja­ton näl­kä voi yllät­tää, sil­lä se voi kal­vaa, vaik­ka pai­no oli­si jo kor­jaan­tu­nut ja ruo­ka­mää­rät jo sil­mä­mää­räi­ses­ti kun­nos­sa. Poh­jat­to­man nälän voi koh­da­ta myös sel­lai­nen, jol­la syö­mis­häi­riö oli aiem­min hei­ken­tä­nyt tai estä­nyt kehon näl­kä­sig­naa­lien tun­nis­ta­mis­ta. Poh­ja­ton näl­kä voi­kin tun­tua sel­lai­sen jäl­keen pelot­ta­val­ta kont­rol­lin mene­tyk­sel­tä.

Ymmär­tääk­seen poh­ja­ton­ta näl­kää, on hyvä pala­ta hie­man taak­se­päin ja miet­tiä, mitä syö­mis­häi­riö on teh­nyt kehol­le. Keho on ollut vaka­vas­sa ali­ra­vit­se­mus­ti­las­sa mah­dol­li­ses­ti kau­an­kin. Se on kär­si­nyt nälän­hä­däs­tä. Kun ruo­ka­va­lio­ta ja syö­mi­sen mää­rää on kor­jat­tu ja pai­no­kin on nous­sut, keho ei heti ”usko”, että ravin­toa on saa­ta­vil­la ja nälän­hä­tä on todel­la pysy­väs­ti ohi. Keho ikään kuin val­mis­tau­tuu uuteen nälän­hä­tään ja vies­tii toi­pu­val­le poh­jat­to­mal­la näläl­lä varau­tu­maan sii­hen uudel­leen. Tuo­hon tar­pee­seen on vas­tat­ta­va, jot­ta keho voi alkaa luot­taa ole­van­sa tur­vas­sa. Jos poh­jat­to­maan näl­kään ei vas­taa, se voi jää­dä pit­kä­ai­kai­sek­si mat­ka­kump­pa­nik­si.

Toi­saal­ta on hyvä muis­taa, että vaik­ka nor­maa­li­pai­no oli­si­kin jo saa­vu­tet­tu, se ei vält­tä­mät­tä tar­koi­ta, että kaik­ki ali­ra­vit­se­muk­sen aiheut­ta­mat vau­riot oli­si­vat jo kor­jaan­tu­neet. Kor­jaa­mi­seen tar­vi­taan ener­gi­aa ja ener­gia­tar­ve on yleen­sä sil­loin suu­rem­pi kuin heil­lä, jot­ka eivät ole ali­ra­vit­se­muk­ses­ta kär­si­neet. Nor­maa­li­pai­no on muu­ten­kin hie­man har­haan joh­ta­va käsi­te, sil­lä on yksi­löl­lis­tä, mis­sä pai­nos­sa keho ja mie­li voi­vat hyvin. Kaik­ki eivät voi hyvin vie­lä sii­nä vai­hees­sa, kun mit­ta­ri hei­lah­taa BMI-tau­lu­kois­sa mai­ni­tun nor­maa­li­pai­non ala­ra­jan yli. Ali­ra­vit­se­mus­ti­las­ta toi­vut­taes­sa on myös var­sin taval­lis­ta, että kehoon ker­tyy alkuun tur­vo­tus­ta, joten pai­no ei vält­tä­mät­tä ole vie­lä kor­jaan­tu­nut, kun vaa­ka näyt­tää jo hyvää luke­maa. Nor­maa­li­pai­noa ei siis tule pitää mit­ta­ri­na sil­le, ettei poh­jat­to­maan näl­kään sai­si vas­ta­ta. Kehos­sa on vie­lä kor­jat­ta­vaa, joten näl­kään kan­nat­taa vas­ta­ta.

Poh­ja­ton näl­kä voi joh­tua myös sii­tä, että vaik­ka ruo­kaa söi­si mää­räl­li­ses­ti hyvän­nä­köi­sen mää­rän, sii­tä ei kui­ten­kaan saa riit­tä­väs­ti ener­gi­aa. Lau­ta­sel­la saat­taa olla pal­jon ener­gia­köy­hää ruo­kaa. Kan­nat­taa siis tar­kis­taa, ettei ruo­ka­va­lio koos­tu vain kas­vik­sis­ta, kevyt­tuot­teis­ta ja ener­gia­mat­to­mis­ta juo­mis­ta. Hyvän kyl­läi­syy­sar­von omaa­va ruo­ka ei vält­tä­mät­tä ole ener­gial­taan riit­tä­vä ali­ra­vit­se­muk­sen jäl­keen, joten sil­lä­kään ei kan­na­ta poh­jat­to­maan näl­kään yrit­tää vas­ta­ta. Ainoa kei­no on saa­da riit­tä­väs­ti ener­gi­aa riit­tä­vän usein. Ja tuo­ta ener­gi­aa ei sai­si myös­kään kom­pen­soi­da. Kom­pen­saa­tio vain pit­kit­tää poh­jat­to­man nälän vai­het­ta.

Hyvä uuti­nen poh­jat­to­man nälän kans­sa kamp­pai­le­vil­le on kui­ten­kin se, että se lop­puu aika­naan, kun sii­hen uskal­taa vas­ta­ta.

Loput­to­mal­ta tun­tu­va väsy­mys

Loput­to­mal­ta tun­tu­van väsy­myk­sen juu­ret ovat oikeas­taan hyvin saman­kal­tai­set kuin poh­jat­to­man nälän­kin. Se on vies­ti sii­tä, että keho ei ole vie­lä toi­pu­nut syö­mis­häi­riö­oi­rei­den aiheut­ta­mas­ta yli­ra­si­tus­ti­las­ta tai yli­kuor­mi­tuk­ses­ta. Kun lepo on jää­nyt lii­an vähäi­sek­si, lii­kun­taa on ollut lii­kaa ja psyyk­ki­nen­kin rasi­tus on syö­mis­häi­riön vuok­si ollut suur­ta, on keho ajau­tu­nut yli­ra­si­tuk­seen, kos­ka sil­lä ei ole ollut mah­dol­li­suut­ta palau­tua. Syö­mis­häi­riöi­den yhtey­des­sä kyse on usein vie­lä pit­kä­ai­kai­ses­ta yli­ra­si­tuk­ses­ta.

Yli­ra­si­tus sot­kee auto­no­mi­sen her­mos­ton tasa­pai­noa. Syk­keet voi­vat olla ilman liik­ku­mis­ta­kin kohol­la. Sil­loin väsy­mys ja rau­hat­to­muus voi­vat vuo­ro­tel­la. Vaih­toeh­toi­ses­ti yli­ra­si­tus­ti­la voi joh­taa sii­hen, ettei­vät syk­keet kohoa fyy­si­ses­sä rasi­tuk­ses­sa­kaan. Olo voi olla masen­tu­nut, välin­pi­tä­mä­tön, velt­to ja hidas­luon­tei­nen. Syö­mis­häi­riöi­den yhtey­des­sä yli­ra­si­tuk­sen pys­tyy usein itse tun­nis­ta­maan ja myön­tä­mään vas­ta sit­ten, kun uskal­taa pysäh­tyä ja loput­to­mal­ta tun­tu­va väsy­mys iskee pääl­le.

Loput­to­mal­ta tun­tu­va väsy­mys voi pelot­taa. On kui­ten­kin hyvä ymmär­tää, että paras lää­ke yli­ra­si­tuk­seen on lepo – yleen­sä pit­kä­ai­kai­nen lepo. Auto­no­mi­nen her­mos­to ei toi­vu het­kes­sä. Kun lyhy­tai­kai­ses­ta yli­ra­si­tuk­ses­ta voi toi­pua muu­ta­mis­sa vii­kois­sa, voi pit­kä­ai­kai­ses­ta yli­ra­si­tuk­ses­ta toi­pu­mi­nen vaa­tia kuu­kausia tai jopa vuo­sia. Jos ei uskal­la levä­tä riit­tä­väs­ti, toi­pu­mi­nen pit­kit­tyy tai estyy ja ”väsy­mys­vel­ka” kas­vaa, mut­ta jos uskal­taa vas­ta­ta loput­to­maan väsy­myk­seen levol­la, väsy­mys hel­pot­taa lopul­ta.

Tuki toi­pu­val­le

Poh­ja­ton näl­kä ja väsy­mys ovat var­mas­ti­kin toi­pu­val­le hyvin pelot­ta­via ja ahdis­ta­via tun­te­muk­sia. Pel­ko syö­mi­sen kont­rol­lin mene­tyk­ses­tä voi olla val­ta­va. Aktii­vi­sen minän tilal­le astu­va väsy­nyt minä herät­tää puo­les­taan usein aja­tuk­sia lais­kuu­des­ta. Kont­rol­lin mene­tys ja lais­kuus ovat usein juu­ri sel­lai­sia mie­li­ku­via itses­tä, joi­ta syö­mis­häi­riön kans­sa kamp­pai­le­va on pyr­ki­nyt kai­kin kei­noin vält­tä­mään. Sik­si onkin sano­mat­ta­kin sel­vää, että toi­pu­va tar­vit­see tukea poh­jat­to­man nälän ja loput­to­mal­ta tun­tu­van väsy­myk­sen kans­sa sel­viy­ty­mi­seen.

On tär­ke­ää, että toi­pu­vaa roh­kais­taan vas­ta­maan poh­jat­to­maan näl­kään­sä sekä uskal­luk­seen levä­tä. Ravit­se­mus­te­ra­peu­tin kans­sa on hyvä tar­kis­taa, että ruu­as­ta tulee tar­peek­si ener­gi­aa. Toi­pu­vaa on myös autet­ta­va ymmär­tä­mään, mis­tä poh­ja­ton näl­kä ja lopu­ton väsy­mys joh­tu­vat. Taka­pa­kil­le toi­pu­mi­ses­sa on suu­ri ris­ki sil­loin, jos toi­pu­va jää yksin jo sii­nä vai­hees­sa, kun pai­no on kor­jaan­tu­nut, ravit­se­mus­kin on näen­näi­ses­ti kun­nos­sa ja mah­dol­li­nen pak­ko­lii­kun­ta on saa­tu kat­kais­tua. Täs­sä vai­hees­sa toi­pu­va tar­vit­see yleen­sä tukea ahdis­tuk­sen kans­sa sel­viä­mi­seen ja uusien ahdis­tuk­sen hal­lin­ta­kei­no­jen löy­tä­mi­seen sekä uuden minä­ku­van muo­dos­ta­mi­seen.

Toi­pu­va ei myös­kään var­mas­ti kai­paa kenel­tä­kään ihmet­te­lyä ruu­an mää­räs­tä ja ener­gia­pi­toi­suu­des­ta. Sel­lai­nen päi­vit­te­ly herät­tää tur­haa pel­koa ja ahdis­tus­ta. Var­sin­kin lai­huus­häi­riön yhtey­des­sä on hyvä muis­taa, että ali­ra­vit­se­muk­sen jäl­keen tule­va poh­ja­ton näl­kä ei ole merk­ki ahmi­mis­häi­riön kehit­ty­mi­ses­tä. Ahmi­mis­häi­riön kehit­ty­mi­nen on kui­ten­kin mah­dol­li­nen, mikä­li toi­pu­va kuu­lee jat­ku­vaa ihmet­te­lyä näläs­tään, sil­lä ihmet­te­ly herät­tää ja vah­vis­taa hel­pos­ti toi­pu­van kom­pen­saa­tio­ajat­te­lua samal­la kun loput­to­maan näl­kään­kin on vas­tat­ta­va. Ihmet­te­lyn sijaan on parem­pi muis­tut­taa itsel­le­kin, että ali­ra­vit­se­muk­sen jäl­keen toi­pu­van keho kai­paa usein enem­män ener­gi­aa, kuin ”ter­ve nor­maa­li­pai­noi­nen” tar­vit­si­si. Tämän jäl­keen voi vaik­ka yhdes­sä toi­pu­van kans­sa naut­tia hyvil­lä mie­lin mauk­kaan ja ravit­se­van ate­rian.

Jat­ku­va levon tar­ve ei puo­les­taan ole merk­ki sii­tä, että toi­pu­vas­ta oli­si tulos­sa ”soh­va­pe­ru­na”. Liik­ku­maan patis­ta­mi­sen sijaan, toi­pu­vaa onkin hyvä aut­taa löy­tä­mään itsel­leen mie­le­käs­tä, vir­kis­tä­vää ja kehon yli­ra­si­tus­ti­laa kor­jaa­vaa levol­lis­ta teke­mis­tä sekä tukea toi­pu­vaa nuk­ku­maan riit­tä­väs­ti. Yhtei­nen medi­taa­tio- tai ren­tou­tus­het­ki voi­kin olla pal­jon parem­pi tuki, kuin väsy­neen toi­pu­jan kis­ko­mi­nen ylös soh­val­ta yhtei­sel­le len­kil­le tai mui­den rasit­ta­vien aska­rei­den pariin. Oma esi­merk­ki lepää­mi­ses­tä voi aut­taa toi­pu­vaa­kin hyväk­sy­mään levon tar­peen­sa.

Poh­ja­ton näl­kä ja loput­to­mal­ta tun­tu­va väsy­mys ovat voi­tet­ta­vis­sa. Uskal­le­taan siis yhdes­sä tar­jo­ta nii­hin juu­ri niil­le sopi­via ”lääk­kei­tä” eli ruo­kaa ja lepoa!

Mil­lai­sia koke­muk­sia sinul­la on poh­jat­to­mas­ta näläs­tä ja/tai loput­to­mas­ta väsy­myk­ses­tä? Mil­lai­nen tuki aut­toi sinua tai mil­lais­ta tukea oli­sit kai­van­nut? Entä mitä elä­mään tuli poh­jat­to­man nälän ja loput­to­man väsy­myk­sen jäl­keen?

Ter­vei­sin,
Ven­la Ero­nen