Älä mah­du muot­tiin ‑kuvauk­set syö­mis­häi­riös­tä toi­pu­van sil­min

Vii­me vuo­si­na esil­lä ollut pro­jek­ti #älä­mah­du­muot­tiin on herät­tä­nyt val­ta­vaa kiin­nos­tus­ta monis­sa ihmi­sis­sä. Pro­jek­tis­sa otet­tiin #älä­mah­du­muot­tiin –valo­ku­va alas­to­mis­ta ihmi­sis­tä mal­li­nu­ken kans­sa. #älä­mah­du­muot­tiin on ollut tär­keä ja hie­no pro­jek­ti, jon­ka luot­saa­jat ja valo­ku­vaa­jat Mirk­ku Meri­maa ja Nii­na Stolt  (2019) kuvaa­vat pro­jek­tin syi­tä näin:

”Pro­jek­til­la haluam­me ravis­tel­la aja­tuk­sia sii­tä min­kä­lai­sia mei­dän ihmis­ten ’kuu­luu olla’. Me haluam­me työm­me kaut­ta aut­taa ihmi­siä hyväk­sy­mään itsen­sä (ja muut) sel­lai­se­na kuin ovat ja aut­taa ihmi­siä pääs­tä­mään irti tur­his­ta muo­teis­ta, joi­ta muut ihmi­set, yhteis­kun­ta ja myös me itse ase­tam­me itsel­lem­me. — - Työs­säm­me valo­ku­vaa­ji­na koh­taam­me ihmis­ten epä­var­muuk­sia ja näem­me kuin­ka rumas­ti ihmi­set puhu­vat itsel­leen omas­ta ulko­näös­tään. Me haluam­me työm­me kaut­ta aut­taa ihmi­siä hyväk­sy­mään itsen­sä, rakas­ta­maan itse­ään ja koh­te­le­maan itse­ään parem­min. Jokai­nen on iha­na ja arvo­kas juu­ri sel­lai­se­na kuin on!” (Meri­maa – Stolt 2019)

Kysees­sä ei siis ole ollut ollen­kaan mikään vähä­pä­töi­nen aihe näin syö­mis­häi­riö­työn näkö­kul­mas­ta tar­kas­tel­tu­na. Syö­mis­häi­riö­kes­kuk­ses­ta pro­jek­tin kuvauk­siin on osal­lis­tut­tu useam­mal­la eri ker­ral­la. Kuvauk­siin on osal­lis­tu­nut niin hoi­ta­jia kuin kol­me osas­tom­me asu­kas­ta­kin vapaa­eh­toi­ses­ti. Haas­tat­te­lin kuvauk­siin osal­lis­tu­nei­ta asuk­kai­ta ja kysyin heil­tä mil­tä kuvauk­siin osal­lis­tu­mi­nen tun­tui ja mikä mer­ki­tys kuvauk­siin osal­lis­tu­mi­sel­la on syö­mis­häi­riös­tä toi­pu­mi­sen näkö­kul­mas­ta.

Oli­si­pa ollut iha­naa jakaa tei­dän luki­joi­den kans­sa haas­ta­tel­ta­vien upeat kuvat, mut­ta poti­las­tie­to­suo­jan vuok­si emme sitä voi teh­dä. Täs­sä siis hoi­ta­jien yhteis­ku­va vuo­del­ta 2018. #älä­mah­du­muot­tiin #breakt­he­mold #pas­sain­te­for­men

#älä­mah­du­muot­tiin –pro­jek­tin haas­ta­tel­ta­vat koki­vat ideal­taan hyväk­si ja tär­keäk­si. Haas­ta­tel­ta­vat toi­vat esil­le, että kysees­sä oli ren­to tapah­tu­ma, mut­ta sii­nä oli ide­aa taka­na. Pro­jek­tin suo­sio tun­tui haas­ta­tel­ta­vis­ta hyväl­tä. Kun useat ihmi­set osal­lis­tu­vat vas­taa­viin pro­jek­tei­hin, on sano­ma vah­vem­pi. Yksi­lö­nä muot­tien rik­ko­mi­nen voi olla pal­jon vai­keam­paa. Myös julk­kis­ten osal­lis­tu­mi­sak­tii­vi­suus oli haas­ta­tel­ta­vis­ta tär­ke­ää, sil­lä julk­kis­ten osal­lis­tu­mi­nen lisä­si pro­jek­tin näky­vyyt­tä.

Haas­ta­tel­ta­vat koki­vat, että pro­jek­tin myö­tä sai näh­dä, että keho­ja on monen­lai­sia, ei vain nii­tä muo­tin mukai­sia. Pro­jek­ti vah­vis­ti omaa aja­tus­ta sii­tä, että saa olla mitä on. Yksi haas­ta­tel­ta­va tun­nis­ti, että hänen on aina ollut vai­kea olla oman kehon­sa kans­sa, mut­ta samal­la hän on tun­te­nut syyl­li­syyt­tä sii­tä, että ei ole ollut kehoon­sa tyy­ty­väi­nen. Se, että kaik­ki mah­tuu oma­na itse­nään muot­tiin, on aja­tuk­se­na oloa hel­pot­ta­va.

Syi­tä kuvauk­siin osal­lis­tu­mi­sel­le oli monen­lai­sia. Yksi haas­ta­tel­ta­va on koke­nut valo­ku­vat ja valo­ku­vauk­sen aina tär­keik­si ja toi­voi saa­van­sa valo­ku­van kaut­ta itsel­leen muis­tu­tuk­sen, että hänen ei tar­vit­se mah­tua mihin­kään muot­tiin: Ei tar­vit­se olla min­kään­lai­nen oikeas­taan min­kään suh­teen, vaan saa olla mitä on.  Pro­jek­tin tär­keys ja aiheen ajan­koh­tai­suus itsel­le vah­vis­ti halua osal­lis­tua. Toi­nen haas­ta­tel­ta­va oli jo jon­kin aikaa haa­veil­lut osal­lis­tu­mi­ses­ta, mut­ta ei ollut vie­lä aiem­min näh­nyt, että voi­si kuvauk­siin kos­kaan osal­lis­tua. Mui­den some­ku­vien näke­mi­nen roh­kai­si läh­te­mään mukaan. Kol­mas haas­ta­tel­ta­va koki pro­jek­tin ideal­taan hyväk­si, ja kun hoi­ta­ja ehdot­ti hänel­le kuvauk­siin osal­lis­tu­mis­ta, päät­ti hän läh­teä toi­sen haas­ta­tel­ta­van kans­sa kuvauk­siin.

Kuvauk­siin osal­lis­tu­mi­sen haas­ta­tel­ta­vat näki­vät posi­tii­vi­sek­si koke­muk­sek­si. Sii­tä sai itse pal­jon irti. Oli hie­noa huo­ma­ta, että kuvauk­seen pys­tyi osal­lis­tu­maan ilman, että ahdis­ti. Kuvaa­jat oli­vat olleet kuin se oli­si ollut mikä tahan­sa kuvaus, jol­loin oma­kin olo rau­hoit­tui. Alun jän­ni­tys kari­si nopeas­ti pois, kun kuvaus­ti­lan­tee­seen meni. Kuvauk­sis­sa ei eri­tyi­ses­ti ehti­nyt miet­tiä miten kuvaan aset­tuu, kos­ka kuvaus­het­ki oli nopea. Yksi ker­toi olleen­sa het­ken epä­var­ma miten kuvas­sa oli­si, mut­ta tun­ne meni nopeas­ti ohi. Toi­nen haas­ta­tel­ta­va ker­toi lähin­nä miet­ti­neen­sä mil­lai­sen kam­pauk­sen kuvauk­siin lait­tai­si. Kun oli näh­nyt kuvia enna­kol­ta ja huo­man­nut, että ihmi­set ovat kuvis­sa miten vain, oli sii­nä sit­ten itse­kin ihan rau­hal­li­sin mie­lin. Kak­si haas­ta­tel­ta­vis­ta meni kuvauk­siin yhdes­sä ja ensin otet­tu yhteis­ku­va ren­tout­ti, jon­ka jäl­keen yksi­lö­ku­van otta­mi­nen tun­tui hel­pom­mal­ta.

Vaik­ka kuvauk­sis­sa ei eri­tyi­ses­ti ehti­nyt mitään miet­tiä, aja­tuk­sia saat­toi olla ennen kuvauk­siin osal­lis­tu­mis­ta ja sen jäl­keen. Syö­mis­häi­riös­tä toi­pu­mi­sen näkö­kul­mas­ta tar­kas­tel­tu­na, yksi haas­tel­ta­va ker­toi eri­tyi­ses­ti poh­ti­neen­sa omaa keho­suh­det­taan: Miten voi­si oppia rakas­ta­maan omaa keho­aan? Hän ker­toi miet­ti­neen­sä sitä, että ensin tuli­si oppia hyväk­sy­mään ja rakas­ta­maan omaa kehoa, jot­ta sil­le voi tar­jo­ta hyviä asioi­ta ja pitää sitä hyvä­nä. Kuvauk­sen jäl­keen hän tun­nis­ti miet­ti­neen­sä myös, että onko tämä nyt ihan tyh­mää, kun jakaa omia kuvia sosi­aa­li­ses­sa medias­sa, mut­ta aja­tus häl­ve­ni, kun pys­tyi muis­tut­ta­maan itsel­leen mik­si kuvauk­siin osal­lis­tui.

Toi­nen haas­ta­tel­ta­va näki pro­jek­tin keho­rau­han mer­kik­si itsen­sä kans­sa. Kuvauk­sis­sa pys­tyi ole­maan ilman, että häpe­si itse­ään. Se oli kuin pis­te iin pääl­lä ja kuvia voi nyt kat­sel­la tuon häpeä­mät­tö­myy­den fii­lik­sen säi­lyt­täen. Toi­nen haas­ta­tel­ta­vas­ti koki, että toi­pu­mi­sen näkö­kul­mas­ta kuvauk­siin osal­lis­tu­mi­nen ei ollut mikään ”pling”, jon­ka myö­tä asiat oli­si­vat lok­sah­ta­neet pai­kal­leen, vaan kuvauk­siin osal­lis­tu­mi­nen oli yksi pie­ni asia mui­den pie­nien asioi­den jou­kos­sa, jois­ta yhdes­sä muo­dos­tuu iso­ja muu­tok­sia. Kun itsel­lä on aina ollut epä­var­ma olo itses­tä, niin kai­kil­la täl­lai­sil­la koke­muk­sil­la on sil­loin mer­ki­tys­tä tuon muu­tok­sen teke­mi­sel­le.

Kol­mas haas­ta­tel­ta­va ker­toi, että kuvauk­siin osal­lis­tu­mi­nen oli­si aiem­min ollut omas­sa mie­les­sä mah­do­ton­ta, mut­ta nyt omia kuvia pys­tyi kat­so­maan ja totea­maan ”et ne on oikees­ti hyviä”. Kuvan kat­so­mi­ses­ta nous­seet aja­tuk­set ker­toi­vat haas­tel­ta­val­le miten oman kehon­sa kokee. Se, että kuva on jul­ki­nen ja pys­tyi sil­ti suh­tau­tu­maan omaan kehoon ja kuvaan neut­raa­lis­ti, muis­tut­ti haas­ta­tel­ta­vaa sii­tä, että keho ei ole ainoa asia mikä hän­tä mää­rit­tää ihmi­se­nä. Toi­sel­la haas­ta­tel­ta­val­la aja­tus oli saman­kal­tai­nen, kun hän oli jul­kais­sut oman kuvan­sa sosi­aa­li­ses­sa medias­sa: ”Et oikees­ti mus­sa ei oo mitään hävet­tä­vää.” Hän ker­toi, että tuol­lai­sen pro­jek­tin jäl­keen sitä aja­tus­ta oli hel­pom­pi kan­nat­taa jul­ki­sem­min­kin.

Syö­mis­häi­riös­tä toi­pu­mi­sen näkö­kul­mas­ta haas­tat­te­luis­sa nousi esil­le, että toi­pu­mi­ses­sa on ehkä hyvä ede­tä riit­tä­vän pit­käl­le ennen kuvauk­siin osal­lis­tu­mis­ta. Yksi haas­ta­tel­ta­va toi esil­le, että aja­tuk­sia tuli­si olla ensin hie­man pro­ses­soi­nut. Toi­nen muis­tut­ti, että jokai­sel­la syö­mis­häi­ri­öön sai­ras­tu­neel­la aja­tus­maa­il­ma on vähän eri­lai­nen, mut­ta pahim­mas­sa sai­ras­ta­mi­sen vai­hees­sa, kuva voi­si olla enem­män hai­tal­li­nen kei­no vah­vis­taa omaa kehoi­han­net­ta äärim­mäi­ses­tä lai­huu­des­ta. Oikeas­sa vai­hees­sa osal­lis­tu­mi­nen voi kui­ten­kin olla voi­maut­ta­vaa ja osa haas­ta­tel­ta­vis­ta miet­ti­kin, että voi­si­vat men­nä kuvauk­siin tai vas­taa­viin pro­jek­tei­hin mukaan jat­kos­sa­kin. Vas­taa­vil­le pro­jek­teil­le oli­si siis tilaus­ta.

Itse haas­ta­tel­ta­vien ker­to­maa miet­ties­sä­ni ja hei­dän kuvat kat­sot­tua­ni, en voi kuin olla ylpeä näis­tä upeis­ta nai­sis­ta. Mat­ka alku­pis­tees­tä kuvauk­siin osal­lis­tu­mi­seen on ollut haas­ta­va ja sisäl­tä­nyt monia vai­kei­ta vai­hei­ta, mut­ta nyt on iha­na näh­dä miten tuo mat­ka on kan­ta­nut hedel­mää ja kan­taa sitä var­mas­ti vie­lä jat­kos­sa­kin. Näin hie­noa pro­jek­tia onkin help­po kan­nat­taa tääl­lä Syö­mis­häi­riö­kes­kuk­ses­sa. Sik­si haluan­kin lop­puun välit­tää vie­lä kai­kil­le seu­raa­jil­lem­me Mir­kun ja Nii­nan pyyn­nön Älä mah­du muot­tiin Face­book-sivuil­la:

”Jot­ta voi­sim­me teh­dä pro­jek­tia vie­lä­kin isom­min ja vai­kut­ta­vam­min, niin tar­vit­sem­me apua — sekä näky­vyyt­tä että rahaa. Joten jos tie­dät kehen mei­dän pitäi­si olla yhtey­des­sä, näkyäk­sem­me medias­sa tai saa­dak­sem­me #älä­mah­du­muot­tiin ‑näyt­te­lyn seu­raa­vaan paik­kaan, niin vink­kaa meil­le. Tai jos yrityksesi/työnantajasi halu­aa lah­joit­taa pro­jek­til­le rahaa tai tukea pro­jek­tia muu­ten, niin otam­me kai­ken tuen kii­tol­li­se­na vas­taan.” 

(Älä mah­du muot­tiin 2019)

Mirk­kuun ja Nii­naan voit olla yhtey­des­sä lait­ta­mal­la heil­le säh­kö­pos­tia osoit­tee­seen info@ihanaelamys.fi.

Ter­vei­sin,
Ven­la Ero­nen

Läh­teet 

Meri­maa, Mirk­ku – Stolt, Nii­na 2019: Älä mah­du muot­tiin. Iha­na Elä­mys. Verk­ko­do­ku­ment­ti. Päi­vi­tet­ty 04.06.2019. <https://ihanaelamys.fi/project/ala-mahdu-muottiin/>. Luet­tu 19.6.2019.
 
Älä mah­du muot­tiin 2019. Verk­ko­do­ku­ment­ti. Face­book-jul­kai­su. Päi­vi­tet­ty 04.06.2019. Luet­tu 19.06.2019.
 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *