Uni­vai­keu­det syö­mis­häi­riöi­den yhtey­des­sä (osa 1) – Syi­tä uni­vai­keuk­sien taus­tal­la

Unen mer­ki­tys ter­vey­del­le on val­ta­va. Sen lai­min­lyö­mi­nen joh­taa usein moniin ter­vey­del­li­siin ongel­miin. Syö­mis­häi­riös­tä toi­pu­mi­sen aika­na riit­tä­vä uni nousee eri­tyi­sen tär­ke­ään ase­maan, kos­ka toi­pu­mi­nen vaa­tii pal­jon voi­ma­va­ro­ja. Ilman riit­tä­vää unta, toi­pu­mi­seen tar­vit­ta­val­le psyyk­ki­sel­le työs­ken­te­lyl­le ei rii­tä kun­nol­la voi­mia. Unen aika­na aivot raken­ta­vat uusia yhteyk­siä ja oppi­mi­nen sekä tun­tei­den käsit­te­ly edis­ty­vät siten yleen­sä unen aika­na. Lisäk­si uni on kes­kei­ses­sä ase­mas­sa syö­mis­häi­riön aiheut­ta­mien fyy­sis­ten vai­vo­jen kor­jaa­mi­ses­sa.

Olen kui­ten­kin koh­dan­nut vuo­sien aika­na Syö­mis­häi­riö­kes­kuk­ses­sa työs­ken­nel­les­sä­ni usei­ta syö­mis­häi­ri­öön sai­ras­tu­nei­ta, joil­la on haas­tei­ta riit­tä­vän unen ja levon suh­teen var­sin­kin hoi­don ja toi­pu­mi­sen alus­sa. Sik­si aihe ansait­see mie­les­tä­ni pai­kan myös tääl­lä Ome­na­tu­vas­sa. Käsit­te­len aihet­ta kah­den kir­joi­tuk­sen ver­ran. Täs­sä ensim­mäi­ses­sä osas­sa käsit­te­len syi­tä uni­vai­keuk­sien taus­tal­la syö­mis­häi­riöi­den yhtey­des­sä. Käsit­te­len aihet­ta lii­an vähäi­sen unen näkö­kul­mas­ta. Jäl­kim­mäi­nen osa jul­kais­taan mar­ras­kuus­sa ja sii­nä käsi­tel­lään kei­no­ja uni­vai­keuk­sien voit­ta­mi­sek­si.

Syö­mis­häi­riöt joh­ta­vat usein ali­ra­vit­se­muk­seen diag­noo­sis­ta riip­pu­mat­ta, vaik­ka pai­no ei las­ki­si­kaan. Ali­ra­vit­se­mus itses­sään aiheut­taa unet­to­muut­ta. Näl­käi­se­nä nukah­ta­mi­nen on yleen­sä vai­ke­aa. Myös tiet­ty­jen ruo­ka-ainei­den vält­te­ly tai yksi­puo­li­nen ravit­se­mus voi joh­taa uni­vai­keuk­siin. Ano­rek­si­aa sai­ras­ta­vil­la, vai­keas­ta ali­pai­nos­ta kär­si­vil­lä on todet­tu tut­ki­muk­sis­sa syvän unen mää­rä vähe­ne­mis­tä, min­kä vuok­si uni ei vir­kis­tä riit­tä­väs­ti. Myös ali­ra­vit­se­muk­sen aiheut­ta­mat tuki- ja lii­kun­tae­li­mis­tön kivut saat­ta­vat vai­keut­taa nukah­ta­mis­ta tai herät­tä­vät kes­ken unien. Joil­la­kin rakon pidä­tys­ky­ky hei­ken­tyy ali­ra­vit­se­muk­sen vuok­si, jol­loin yöunet kat­kea­vat tois­tu­vien wc-käyn­tien vuok­si.

Ali­ra­vit­se­muk­sen kor­jaa­mi­nen ei kui­ten­kaan yleen­sä yksi­nään rii­tä kor­jaa­maan uni­vai­keuk­sia. Koke­muk­se­ni mukaan monil­la sai­ras­tu­neil­la lii­an vähäi­sen nuk­ku­mi­sen taus­tal­la on myös nuk­ku­mis­ta rajoit­ta­via syö­mis­häi­ri­öön liit­ty­viä aja­tus­mal­le­ja ja pel­ko­ja. Nuk­ku­mi­nen miel­le­tään lais­kuu­dek­si ja tehot­to­muu­dek­si, mikä on monil­le sai­ras­tu­neil­le kau­his­tut­ta­va aja­tus. Herä­tys­kel­lo saa­te­taan sil­loin aset­taa hälyt­tä­mään pit­kin yötä tai lii­an var­hai­sin aamul­la. Pit­käl­lään ole­mi­nen voi myös tun­tua niin pelot­ta­val­ta, että syö­mis­häi­ri­öön sai­ras­tu­nut mie­luum­min sin­nit­te­lee istu­ma-asen­nos­sa, jol­loin unen laa­tu heik­ke­nee, vaik­ka uni tuli­si­kin. Unen aikai­set lihas­to­nuk­sen muu­tok­set saa­vat unen sil­loin kat­kei­le­maan, vaik­ka sai­ras­tu­nut haluai­sin­kin nuk­kua. Sai­ras­tu­neet pel­kää­vät usein myös, että nuk­ku­mi­nen nos­taa pai­noa ja sen vuok­si yö oli­si­kin parem­pi hyö­dyn­tää vaik­ka jump­paa­mi­seen tai aina­kin edes johon­kin ”tuot­ta­vaan tai jär­ke­vään”, kuten opis­ke­luun. Myös ahdis­tus päi­vän ruo­kai­luis­ta tai muis­ta tapah­tu­mis­ta voi olla niin suur­ta, että nukah­ta­mi­nen ei yksin­ker­tai­ses­ti onnis­tu.

Syö­mis­häi­riöi­hin liit­ty­vä pakon­omai­nen ruu­an ajat­te­lu voi myös ylet­tyä uniin. Olen­kin koh­dan­nut usei­ta, jois­ta unien näke­mi­nen on kau­he­aa, kos­ka unis­sa saat­taa näh­dä itsen­sä syö­mäs­sä. Osa alkaa väl­tel­lä nuk­ku­mis­ta sen vuok­si. Lisäk­si osa pel­kää sitä, että he myös toteut­ta­vat unen­sa ja käy­vät syö­mäs­sä unis­saan. Tämän vuok­si nuk­ku­mis­ta ei voi sal­lia, sil­lä onhan kont­rol­loi­ma­ton syö­mi­nen monil­le pahin­ta mitä he voi­vat aja­tel­la.

Jos­kus uni­vai­keu­det joh­tu­vat taas vii­väs­ty­nees­tä tai kään­ty­nees­tä uni­ryt­mis­tä. Osal­la syö­mis­häi­riö­tä sai­ras­ta­vis­ta mer­kit­tä­vin oirei­lu tapah­tuu yöl­lä, jol­loin oirei­lu on hel­pom­pi pitää salas­sa tai toteut­taa sitä ilman päi­vän vel­vol­li­suuk­sien tuo­mia häi­riö­te­ki­jöi­tä. Väsy­mys alkaa siten hai­ta­ta päi­viä ja yön tul­len voi tun­tua, ettei oirei­lua voi miten­kään hil­li­tä väsy­myk­sen vuok­si.

Syö­mis­häi­riö kul­kee usein myös masen­nuk­sen kans­sa käsik­käin. Masen­nus on mer­kit­tä­vä psyyk­ki­sis­tä teki­jöis­tä joh­tu­va uni­vai­keuk­sien aiheut­ta­ja. Uni­vai­keuk­sien taus­tal­la osal­la on myös arvio­ni mukaan trau­maat­ti­sia tapah­tu­mia. Tämä on toki har­vi­nai­sem­paa, mut­ta ei vali­tet­ta­vas­ti tava­ton­ta. Yöt voi­vat muis­tut­taa trau­maat­ti­sis­ta tapah­tu­mis­ta, trau­ma­muis­tot tule­vat uniin ja trau­man koke­neel­la voi olla tar­ve olla val­mius­ti­las­sa mah­dol­li­sen vaa­ran varal­ta. Nuk­kues­sa val­mius­ti­laa on vai­kea pitää yllä, joten val­vo­mi­nen voi tun­tua ainoal­ta vaih­toeh­dol­ta.

Haas­tei­ta nuk­ku­mi­ses­sa voi toi­si­naan esiin­tyä myös toi­pu­mi­sen edet­tyä jo pidem­mäl­le. Toi­pu­val­la voi olla tar­ve elää ”mene­tet­tyä” elä­mää ja arki täyt­tyy­kin äkkiä tapah­tu­mis­ta, opis­ke­luis­ta, töis­tä ja ihmis­suh­teis­ta. Sil­loin kaik­ki eivät enää muis­ta tai mal­ta antaa unel­le riit­tä­väs­ti aikaa. Myös avo­hoi­don kon­tak­teis­sa ole­vil­la elä­män kii­reet voi­vat syr­jäyt­tää unel­le annet­tua aikaa. Unen mer­ki­tys kes­kei­se­nä osa­na itses­tä huo­leh­ti­mis­ta unoh­tuu. Väsy­nee­nä syö­mis­häi­riön vii­meis­ten rip­pei­den karis­ta­mi­nen on han­ka­lam­paa, joten sen vuok­si kii­re ei sai­si olla estee­nä riit­tä­väl­le unel­le.

Jos­kus uni­vai­keu­det ovat voi­neet olla niin pit­kään mat­kas­sa muka­na, että uni­vai­keuk­sis­ta ja unet­to­muu­des­ta muo­dos­tuu itses­sään ahdis­tuk­sen aihe. Nega­tii­vi­set aja­tus­mal­lit omas­ta nuk­ku­mi­ses­ta ja pel­ko unet­to­muu­des­ta alka­vat sil­loin ruok­kia unet­to­muut­ta. Tähän kun yhdis­tää vie­lä lii­an pit­kä­ai­kai­sen vah­vo­jen uni­lääk­kei­den käy­tön, voi uni­vai­keus olla jo mer­kit­tä­vä. Uni­lääk­keet nimit­täin menet­tä­vät ajan saa­tos­sa usein tehon­sa ja voi­vat huo­non­taa unen laa­tua. Nii­den käy­tös­sä pitäi­si­kin yleen­sä pyr­kiä varo­vai­suu­teen ja käyt­tää nii­tä vain väliai­kai­ses­ti. On kui­ten­kin hyvä muis­taa, että jos­kus uni­lääk­keet ovat tar­peen, joten nii­den käyt­töä on aina hyvä miet­tiä yhdes­sä lää­kä­rin kans­sa.

Syi­tä uni­vai­keuk­sien taus­tal­la voi toki olla pal­jon mui­ta­kin, sil­lä voi­han unet­to­muu­des­ta kär­siä ilman syö­mis­häi­riö­tä­kin. Täs­sä kuva­sin lähin­nä nii­tä teki­jöi­tä, joi­ta olen usein koh­dan­nut syö­mis­häi­riöi­den yhtey­des­sä. Lisää uni­vai­keuk­sien syis­tä voit lukea esi­mer­kik­si tääl­tä ja tääl­tä.

Mil­lai­sia syi­tä sinä olet huo­man­nut uni­vai­keuk­sien taus­tal­la syö­mis­häi­riöi­den yhtey­des­sä?

Ter­vei­sin,
Ven­la Ero­nen