Kuin­ka puhua syö­mis­häi­riös­tä?

Syö­mis­häi­ri­öön sai­ras­tu­mi­nen joh­tuu yleen­sä psyyk­ki­ses­tä pahoin­voin­nis­ta, kuten ahdis­tuk­ses­ta, ulko­puo­li­suu­den tun­tees­ta tai masen­nuk­ses­ta. Syö­mis­häi­riö tar­jou­tuu yleen­sä ikään kuin rat­kai­suk­si psyyk­ki­siin ongel­miin. Laih­tu­mi­nen saat­taa aluk­si kohot­taa itse­tun­toa, mut­ta läh­tee hel­pos­ti käsis­tä. Syö­mis­häi­riön aika­na voi saa­da hal­lin­nan­tun­net­ta syö­mi­sen kont­rol­loin­nis­ta.

Kuin­ka ottaa syö­mis­häi­riö puheek­si?

• Suo­raan, mut­ta pitää ottaa huo­mioon että asia on arka ja hävet­tä­vä ja sitä halu­taan sala­ta. Huo­maa­vai­suus ja lem­peys ovat avai­na­se­mas­sa.

Voit aloit­taa kes­kus­te­lun esi­mer­kik­si näil­lä lauseil­la

• “Mä oon huo­man­nut sun käy­tök­ses­sä täl­lai­sen muu­tok­sen. Miten sä voit?”
• “Mä olen huo­lis­sa­ni sus­ta. Miten sul­la menee?”
• “Mä olen huo­man­nut, että sus­ta on tul­lut aika solak­ka. Se saa mut miet­ti­mään, että onko­han sul­la kaik­ki hyvin?”
• “Mä väli­tän sus­ta ja sik­si olen huo­lis­sa­ni.”

Sano, mitä olet havain­nut ja että olet sen vuok­si huo­lis­sa­ni. Älä aloi­ta kes­kus­te­lua aggres­sii­vi­sel­la tai nega­tii­vi­sel­la, vaan välit­tä­väl­lä taval­la. Ei kan­na­ta kui­ten­kaan odot­taa, että tulee hyvin vas­taa­no­te­tuk­si, kos­ka aihe on usein arka. Älä kui­ten­kaan anna tilan­teen pahen­tua, vaik­ka lähei­nen ei suos­tui­si­kaan heti puhu­maan asias­ta. Varaa kes­kus­te­lul­le pal­jon aikaa. Älä anna vies­tiä, että lähei­se­si oli­si joten­kin vää­rän­lai­nen.

Tyy­pil­li­nen tari­na:
“Mä olin vihai­nen sil­loin, kun kave­ri otti ter­vey­den­hoi­ta­jaan yhteyt­tä, ja sit ne otti muhun yhteyt­tä. Tun­tui että se pet­ti mut ihan totaa­li­ses­ti, mut­ta myö­hem­min tajusin, että se pelas­ti mun hen­gen.”

Voi­ko syö­mis­häi­ri­öön kuol­la?

Kyl­lä, syö­mis­häi­ri­öön voi kuol­la.

10–20% ano­rek­si­aa sai­ras­ta­vis­ta kuo­lee ennen­ai­kai­ses­ti

Syö­mis­häi­riön ylei­sin kuo­lin­syy on itse­mur­hat. Kyse on siis todel­la vaka­vas­ta psyyk­ki­ses­tä sai­rau­des­ta ja ahdis­ta­vas­ta tilan­tees­ta.

Ota epäi­lyt aina vaka­vas­ti

Syö­mis­häi­riö­epäi­lyt tulee aina ottaa tosis­saan. Eri­tyi­ses­ti, kun ihmi­nen itse ker­too omis­ta syö­mis­häi­riö­epäi­lyis­tään, on syy­tä kuun­nel­la tark­kaan.

Ahmi­mi­nen ja oksen­ta­mi­nen rasit­taa kehoa val­ta­vas­ti

• Ahmi­mis­häi­riös­sä oksen­ta­mi­nen häi­rit­see kehon elekt­ro­lyyt­ti­ta­sa­pai­noa mer­kit­tä­väs­ti, mikä saat­taa joh­taa ryt­mi­häi­riöi­hin ja sydän­koh­tauk­seen

Mitä teh­dä, jos lähei­sel­lä­ni on syö­mis­häi­riö, mut­ta hän ei suos­tu mene­mään hoi­toon?

• Jos oma lap­si on sai­ras­tu­nut syö­mis­häi­ri­öön, hänet jou­du­taan toi­si­naan pakot­ta­maan hoi­toon. Täs­sä tapauk­ses­sa on syy­tä käyt­tää van­hem­man oikeut­ta (ja vel­vol­li­suut­ta) aja­tel­la lap­sen­sa paras­ta, kun hän ei sii­hen yksin kyke­ne.

Täy­si-ikäi­sil­le on äärim­mäi­se­nä kei­no­na pak­ko­hoi­to, mikä­li tilan­ne on hen­gen­vaa­ral­li­nen, mut­ta muu­ten täy­si-ikäis­tä ei voi pakot­taa hoi­toon.

Hoi­don vält­te­ly on yleen­sä roh­keu­den puu­tet­ta, eikä moti­vaa­tion puu­tet­ta. Moti­vaa­tion etsi­mi­sen sijaan tär­keäm­pää onkin läheis­ten roh­kai­su ja pel­ko­jen koh­taa­mi­nen yhdes­sä.

Sai­ras­tu­neet koke­vat usein ilmen­tä­vän­sä arvo­jaan, kun toi­mi­vat sai­rau­den sane­le­mil­la tavoil­la. Vähäi­nen syö­mi­nen saa­te­taan kokea esi­mer­kik­si maa­pal­lon varo­ja sääs­tä­vä­nä tapa­na elää. Syö­mis­häi­riö­po­ti­lai­den kans­sa kes­kus­tel­les­sa on kui­ten­kin mah­dol­lis­ta löy­tää huo­mat­ta­vas­ti raken­ta­vam­pia tapo­ja elää arvo­jen­sa mukai­ses­ti.

Ajat­te­lem­me usein, että aja­tuk­sem­me ovat totuuk­sia, mut­ta ne voi­vat aivan yhtä hyvin olla har­ha­luu­lo­ja tai vää­riä pää­tel­miä.