Tällä sivulla:
Mistä syömishäiriöissä on kyse?
Aika usein ajatellaan, että syömishäiriöt ovat ihmisen oma valinta tai esimerkiksi nuoren murrosikään liittyvä ohimenevä vaihe, joka menee ohi. Todellisuudessa syömishäiriöt ovat vakavia ja valitettavasti jopa kuolemaan johtavia sairauksia, joihin liittyy häiriintynyt suhde ruokaan, syömiseen, omaan kehoon, ulkonäköön ja liikuntaan. Syömishäiriö vaikuttaa ihmisen ja läheisten koko elämään.
Syömishäiriöt ovat mielenterveyden häiriöitä ja niitä on useita erilaisia. On tavallista, että syömishäiriöön sairastuneella on yhdistelmä erilaisia syömishäiriöpiirteitä ja että oirekuva muuttuu ajan kuluessa. Oli sitten kyseessä anoreksia, bulimia, muu syömishäiriö tai niiden yhdistelmä, hoidossa on hyvin pitkälle samat periaatteet. Syömishäiriödiagnoosia tähdellisempää on oireiden vaikutus ihmisen arkeen, ihmissuhteisiin sekä fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin.
Läheisten voi olla vaikea tunnistaa syömishäiriöoireiden vakavuutta, koska sairastunut piilottelee ja vähättelee niitä häpeän vuoksi tai siksi, ettei tunne itseään sairaaksi tai halua muiden puuttuvan hyvin sujuvaan laihduttamiseen.
Päällepäin sairastunut voi siis näyttää kukoistavalta ja pärjäävältä, minkä vuoksi hoitoon pääseminen viivästyy. Painokaan ei aina paljasta syömishäiriötä. Ihminen voi olla normaalipainoinen ja samalla sairastaa vakavaa syömishäiriötä.
Minkälaiset piirteet viittaavat syömishäiriöön?
Psykososiaaliset
- Voimakas itsekontrolli ja kurinalaisuus.
- Laihuuden ihannointi, tyytymättömyys oman kehon muotoon, piilottelu peittävien vaatteiden alle.
- Syyllisyys herkuttelusta.
- Mielialojen vaihtelut, ärtyisyys, masennus, ahdistus.
- Eristäytyminen, yksin syöminen, muiden ihmisten seuran välttely.
- Ajatusten ja puheen keskittyminen ruokaan, syömiseen tai painoon.
- Perfektionismi, ylikriittisyys itseään kohtaan
- Itkuherkkyys.
Käyttäytyminen ja kognitio
- Aiempaa rajoittavampaan ruokavalioon siirtyminen, esimerkiksi kasvis‑, vegaani- tai gluteenittomaan ruokavalioon.
- Lukuisat kiellot ja tarkat joustamattomat säännöt ja suunnitelmat liittyen ruokaan ja liikuntaan. Morkkikset kun suunnitelmat eivät toteudu.
- Yksinomaan omien ns. turvaruokien syöminen. Ruokavalion kapeutuminen, lukuisat kielletyt ruoat, aterioiden jättäminen väliin (”Olen juuri syönyt”).
- Kalorisovellusten käyttäminen puhelimessa.
- Ruokien punnitseminen.
- Poikkeuksellisen hidas tai nopea syöminen, ruoan piilottelu, poisheittäminen, salaa syöminen.
- Veden ja kalorittomien juomien runsas juominen (yli 3 l/vrk) tai äärimmäisen niukka juominen.
- Muiden ruokailun tarkkaileminen ja siihen puuttuminen.
- Keittiön valtaaminen, perheen ruoista päättäminen.
- Keskittymiskyvyn puute.
Fyysiset
- Väsymys, uupumus, unettomuus.
- Heikkous, huimaus.
- Anemia.
- Turvotus, pahoinvointi.
- Päänsärky,
- Vatsakivut, ummetus, ripuli.
- Alentunut ruumiinlämpö, kylmänherkkyys, kylmät kädet ja jalat.
- Painon nopeat muutokset ylös- tai alaspäin. Nuorella kasvun keskeytyminen.
- Diabetes, joka ajoittain tai jatkuvasti huonossa tasapainossa.
Urheiluun liittyvät
- Heikentynyt keskittymiskyky, energiataso, lihasten toiminta, koordinaatio ja nopeus.
- Lisääntynyt väsymys ja huomattava ponnistelu harjoittelussa.
- Pitkittynyt palautuminen harjoitusten, pelien tai kisojen jälkeen.
- Vammojen lisääntyminen.
- Kommunikointiongelmat valmentajan ja joukkuekavereiden kanssa.
- Harjoitusten pitkittäminen, ylimääräisten harjoitteiden tekeminen, vaikeus pitää vapaapäiviä
Anoreksia
Anorexia nervosaa eli laihuushäiriötä sairastava välttelee ruokaa, rajoittaa ruokamääriä tai syö vain tiettyjä ruoka-aineita. Hän saattaa punnita itseään tiheästi tai toisaalta vältellä vaakaa kokonaan. Vaikka hän on vakavasti alipainoinen, hän saattaa tuntea itsensä lihavaksi. Hän saattaa liikkua pakonomaisesti ja tuntee ansaitsevansa ruokaa vain, jos on liikkunut tarpeeksi.
Laihuushäiriö jaetaan kahteen päätyyppiin: restriktiiviseen eli paastoavaan, ruoasta pidättäytyvään anoreksiaan ja bulimiseen anoreksiaan. Bulimisessa anoreksiassa syömisen säännöstely saattaa murtua ajoittaisiin ahmintoihin eli hallitsemattomalta tuntuvaan syömiseen. Ylilyönneiltä tuntuneet syömiset pyritään sitten korjaamaan esimerkiksi oksentamalla. Tavallisinta kuitenkin on, että samoilla ihmisillä on monenlaisia oireita ja että oireilu muuttuu ajan myötä.
Laihuushäiriölle tyypillinen oireilu ei välttämättä tarkoita laihuutta ja painonlaskua, eikä paino yksistään kerro sairauden vakavuusasteesta. Anoreksiaa sairastava voi siis olla myös normaali- tai liikapainoinen.
Minkälaisia ovat anoreksian oireet?
- Äärimmäisen rajoittunut syöminen.
- Alipaino, nälkiintyminen.
- Nuorella pituuskasvun ja painonkehityksen keskeytyminen.
- Häiriintynyt kehonkuva, johon liittyy painon ja ulkonäön kohtuuton vaikutus siihen, minkälaiseksi henkilö tuntee itsensä. Laihuus saa minäkuvan kannalta yliarvoisen merkityksen.
- Häiriintynyt kehonkuva, minkä seurauksena sairastunut kieltää nykyisen vakavan alipainonsa.
- Voimakas painonnousu ja lihomisen pelko vakavasta alipainosta huolimatta
- Runsas ja pakonomainen liikunta.
- Itse aiheutettu oksentelu, ulostuslääkkeiden, nestettä poistavian tai ruokahalua hillitsevien lääkkeiden väärinkäyttö painon kontrolloimiseksi.
- Naisilla kuukautishäiriöt, miehillä seksuaalisen mielenkiinnon ja potenssin heikkeneminen.
- Sairaudentunnottomuus, eli sairastunut ei ole huolestunut tilanteestaan ja yrittää vähätellä ja piilotella sitä.
Bulimia
Bulimiassa eli ahmimishäiriössä laihduttaminen ja ahmintakohtaukset vuorottelevat keskenään muodostaen noidankehän. Laihduttaessa kertyy nälkävelkaa, jolloin on aivan luonnollista, että keho ja mieli saavat ihmisen ennemmin tai myöhemmin tankkaamaan ravintoa. Ahmintoja seuraa lihomisen pelko ja pyrkimys korjata tilanne ja helpottaa oloa yrittämällä päästä eroon tai kuluttaa syödyt ruoat ja kalorit. Näitä kompensaatiokeinoja voivat olla esimerkiksi ylenpalttinen liikunta, itseaiheutettu oksentaminen, suolen tyhjentäminen lääkkein, paasto tai uusi laihdutuskuuri tai näiden yhdistelmä.
Bulimiaan liittyvässä ahminnassa on oleellista sekä tunne syömisen hallinnan menettämisestä että syöty ruokamäärä, joka on yleensä tavanomaista suurempi. Ahmittu ruoka on usein sellaista, minkä sairastunut muuten kieltää itseltään ja pitää lihottavana. Ahmintaa ei usein pysty lopettamaan ennen kuin olo on tuskallisen täysi tai ruoka loppuu. Joillekin syöminen voi tuntua ahminnalta, vaikka annos ulkopuolisen silmissä näyttäisi tavanomaiselta tai jopa pieneltä ruoka-annokselta.
Syömishäiriötä sairastava voi tulkita ahminnaksi sen, että hän syö palan leipää enemmän kuin oli aikonut. Oli ahminta suurta tai pientä, siihen liittyy syyllisyyden, epäonnistumisen ja häpeän tunteita sekä pelko painon noususta.
Minkälaisia ovat bulimian oireet?
Ahmintahäiriö (BED)
Ahmintahäiriö eli BED (Binge Eating Disorder) on yksi yleisimmistä syömishäiriöistä. Se alkaa tavallisesti nuorena tai nuorena aikuisena, mutta sairaus saattaa kehittyä myös myöhemmin.
Ahmintahäiriön oireet ovat samankaltaisia kuin bulimiassa. Sairastunut esimerkiksi syö tavallista suurempia määriä ruokaa kerralla lyhyessä ajassa ja tuntee menettävänsä hallinnan syömisestä ahminnan aikana. Ahmintahäiriötä sairastava ei välttämättä rajoita syömistään tai kompensoi ahmintojen jälkeen liikkumalla, oksentamalla tai muilla tavoin. Sairastuneen ruokailut saattavat vaihdella ahmintajaksoista tiukasti kontrolloituun syömiseen, jota jatkuu, kunnes ajatus ahminnasta taas nousee. Suhde syömiseen ja liikuntaan voi olla hyvin mustavalkoinen. Ahmintaan liittyy usein tunnesyömistä, mikä otetaan huomioon ahmintahäiriön hoidossa.
Pitkään toistuessaan ahmintakohtaukset ja hallitsematon syöminen johtavat usein painon nousuun ja lihavuuteen. Tämän seurauksena häpeän ja itseinhon tunteet lisääntyvät entisestään ja ahmintahäiriön rinnalle voi kehittyä metabolisia sairauksia tai niiden esiasteita. Siksi hoitoon hakeutuminen mahdollisimman varhain syömishäiriön tai häiriintyneen syömisen alkamisesta kannattaa.
Minkälaisia ovat ahmintahäiriön oireet?
- Tavanomaista suurempien ruoka-annosten syöminen nopeasti tai pitkin päivää.
- Ahmintoihin liittyy tunne hallinnan menettämisestä.
- Syöminen vaikka ei ole nälkäinen.
- Syöminen kunnes olo on epämiellyttävän täysi tai ruoka loppuu.
- Syöminen yksin ja salaa häpeän vuoksi.
- Ahminta aiheuttaa voimakasta häpeää, syyllisyyttä ja itseinhoa.
- Laihdutuskuurit, painon jojoilu.
- Ahmintaa ei yleensä seuraa oksentaminen, yletön liikunta, lääkkeiden käyttö tai muita tapoja kompensoida.
Epätyypillinen syömishäiriö
Epätyypillinen syömishäiriö, määrittämätön syömishäiriö, EDNOS (Eating Disorder Not Otherwise Specified) tai OSFED (Other Specified Feeding or Eating Disorder) on nimeltään harhaanjohtava, sillä kyseessä on kaikista tyypillisin ja yleisin syömishäiriö.
Suurin osa syömishäiriöitä sairastavista ei täytä kaikkia laihuushäiriön, ahmimishäiriön tai muun määritellyn syömishäiriön diagnostisia kriteerejä, jolloin diagnoosina voi olla epätyypillinen syömishäiriö. Henkilöllä voi esimerkiksi olla laihuushäiriön oireet, mutta hänen painonsa ei ole laskenut niin paljon, että laihuushäiriön diagnoosin voisi asettaa. Toisaalta henkilö voi olla ajautunut ahmimisen ja ankaran pakkoliikunnan kierteeseen, mutta oireita on harvemmin kuin ahmimishäiriön diagnoosi edellyttää.
Epätyypillisen syömishäiriön oireita voivat olla muun muassa syömiskäyttäytymisen vaihtelut paastoamisen, ahmimisen ja normaalin syömisen välillä, painon vaihtelut, ruoan ja oman ulkomuodon jatkuva ajatteleminen ja häiriintynyt suhde ruokaan. Epätyypillistä syömishäiriötä sairastavan tilanne on yleensä yhtä hankala kuin laihuushäiriötä tai ahmimishäiriötä sairastavan tilanne ja aiheuttaa elämälle samalla tavalla vakavaa fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista haittaa. Epätyypillinen syömishäiriö ei siis ole helpompi sairaus tai kevyemmin hoidettavissa kuin diagnostiset kriteerit täyttävät syömishäiriöt. Hoito suunnitellaan aina yksilöllisesti oirekuvan mukaan.
ARFID
ARFID eli Avoidant Restrictive Food Intake Disorder on suomeksi syömisen välttämis- ja rajoittamishäiriö. Se eroaa muista syömishäiriöistä, koska ARFIDia sairastava ei pyri laihduttamaan eikä kontrolloimaan painoa tai ulkomuotoa. Sairauden oireina ovat muun muassa niukka syöminen ja/tai hyvin rajoittunut ruokavalio, minkä vuoksi sairastuneen paino joko laskee liikaa tai alkaa nousta ruokavalintojen vuoksi. Lisäksi syntyy ravitsemuksellisia puutoksia. Lapsilla kasvu ja kehitys häiriintyvät. Sosiaaliset tilanteet ovat hankalia, jos syöminen seurassa tai uusissa paikoissa on vaikeaa. Jokapäiväinen elämä rajoittuu syömistilanteiden vuoksi.
- Osa ihmisistä, joilla on ARFID, pitää uusien ruokien makua, rakennetta tai hajua outoina tai voimakkaina. Heidän mielestään on turvallista syödä vain tuttuja ruokia.
- Osalla on ollut syömiseen liittyviä pelottavia kokemuksia, esimerkiksi tukehtumisen tunne, oksentamista tai allerginen reaktio. He välttävät ruokia, jotka liittyvät näihin vaikeisiin kokemuksiin tai saattavat lopettaa syömisen kokonaan.
- Osa ei tunne nälkää kovin usein tai tulee kylläiseksi hyvin pienestä annoksesta. Heitä ei syöminen kiinnosta, syöminen tuntuu rasitteelta ja välttämättömältä pahalta.
ARFID on psykiatrinen diagnoosi. Henkilö, jolla on ARFID ei siis ole nirso tai itsepäinen tieten tahtoen. Taustalla on biologisia piirteitä, jotka selittävät poikkeavia ruokailutapoja. ARFID-oireita voi esiintyä kaikenikäisillä ihmisillä ja kaikilla sukupuolilla. Käyttäytymismalleja on onneksi mahdollista muuttaa askel askeleelta.
Muut syömisongelmat
Syömisongelmat ovat henkilön kokemia hankaluuksia syömiseensä liittyen. Ongelmat eivät kuitenkaan täytä syömishäiriöiden kriteereitä eikä niitä voida pitää sairauksina.
Syömisongelmia ovat esimerkiksi jojolaihduttaminen, makeanhimo, ”koukuttuminen” epäterveellisinä pidettyihin ruokiin, yksipuolinen ruokavalio, uusien ruoka-aineiden vierastaminen tai pelko sekä ortoreksia eli pakonomainen terveellinen syöminen tai elämäntapa.
Ortoreksia on julkisuudessa paljon keskusteltu syömiseen liittyvä ongelma. Ortoreksia ei löydy syömishäiriöiden tautiluokituksesta. Ortoreksia voidaan kuitenkin monessa tapauksessa laskea epätyypilliseksi laihuushäiriöksi. Tarkemmin tarkasteltuna ylikorostuneen ja joustamattoman terveellisen syömisen taustalta on usein löydettävissä laihuushäiriöön yleisesti yhdistettävää ajattelua omasta kehosta ja itsestä.
Yhteistä syömisongelmille on, että ne haittaavat elämää, niihin halutaan muutos ja muutoksen tekeminen koetaan vaikeana tai mahdottomana. Syömisongelmista kärsivä usein kokee olevansa yksin vaikeutensa kanssa. Hän on saattanut kokeilla monenlaisia keinoja päästäkseen ongelmastaan, mutta tehokasta keinoa on ollut vaikeaa löytää.
Usein kysyttyä
Voiko normaalipainoisella olla syömishäiriö?
Kyllä voi olla. Paino ei koskaan suoraan kerro henkilön suhteesta ruokaan vaan erilaisia syömiseen ja kehonkuvaan liittyviä haasteita sekä syömishäiriöitä esiintyy ihan kaiken kokoisilla ihmisillä. Yleisimpiä syömishäiriöitä ovat epätyypilliset syömishäiriöt eli sellaiset, joihin kuuluu syömishäiriöiden oireita, mutta jotka eivät täysin täytä esimerkiksi anoreksian tai bulimian diagnostisia kriteereitä. Hyvin monet, jollei jopa useimmat syömishäiriötä sairastavat ovat painoindeksimittarin mukaan normaalipainon alueella.
Alipainoa aiheuttavaa syömishäiriöitä sairastava henkilö voi myös olla toipumisensa kanssa sellaisessa vaiheessa, jossa ravitsemustila on jo korjaantunut normaaliksi, mutta syömishäiriön oireet ovat monelta osin olla vielä olemassa. Vaikeaa anoreksiaakin sairastava henkilö voi siis olla normaalipainoinen. Ahmintahäiriökään ei aina johda ylipainoon, vaan myös normaalipanoisella henkilöllä voi olla ahmintahäiriö.
Pelkän painon tai ulkomuodon perusteella ei siis voi olettaa syömishäiriötä tai sen puuttumista.
Voiko pojalla tai miehellä olla syömishäiriö?
Kyllä voi. Syömishäiriöiden diagnostiset mittarit perustuvat pitkälti naisilla esiintyviin syömishäiriöihin ja siksi poikien ja miesten kohdalla syömishäriöitä ei aina osata tunnistaa. Pojilla ja miehillä kuitenkin esiintyy kaikkia syömishäiriöiden muotoja ja todennäköisesti paljon enemmän, kuin mitä pelkkien tilastojen valossa näkyy.
Poikien ja miesten kohdalla syömishäiriön oireet voivat joskus näyttää vähän erilaisilta kuin tytöillä ja naisilla. Esimerkiksi laihuuden tavoittelun sijasta pojat ja miehet saattavat tavoitella lihaksikasta ja vähärasvaista kehoa ja sairaus voi näkya liiallisena treenaamisena ja rajoittavana ruokavaliona. Kehon muokkaaminen voi muuttua pakonomaiseksi ja kehonkuva häiriintyä. Mukaan voi tulla myös haitallista anabolisten stereoidien käyttöä.
Pojat ja miehet voivat sairastaa anoreksiaa, bulimiaa, ahmintahäiriötä, ARFID:ia tai muita syömishäiriöitä ja niiden variaatioita siinä missä muita sukupuolia edustavat henkilötkin. Mikään sukupuoli ei suojaa syömishäiriöön sairastumiselta ja jokaisella on oikeus saada asiantuntevaa apua vaikeuksiinsa sukupuolestaan riippumatta.
Voiko syömishäiriöstä joutua osastolle?
Kyllä voi. Joskus syömishäiriö pääsee jylläämään niin hurjalla voimalla, että sairastuneen henkilön elimistö ja mieli joutuvat suureen vaaraan. Meidän ihmisten kehot tarvitsevat ruuasta energiaa ja ravintoaineita toimiakseen. Jos syömishäiriö saa ihmisen rajoittamaan ruuan saantiaan, elimistö joutuu ahdinkoon ja alkaa käyttää omia kudoksiaan energian läheenä ylläpitääkseen elintärkeitä elintoimintojaan. Tällaisessa säästöaineenvaihdunnan tilassa keho joutuu sammuttelemaan sellaisia toimintoja, jotka ovat esimerkiksi aivojen ja sydämen toimintaan verrattuna ”vähemmän tärkeitä”. Esimerkiksi lämmönsäätely ja hormonitoiminta alkavat häiriintyä. Näin keho suojaa mahdollisuuttaan selvitä sairauden aiheuttamasta ”nälänhädästä” hengissä.
Pahimmassa tapauksessa aliravitsemustila voi kuitenkin johtaa hengenvaaraan, joskus yllättävänkin nopeasti. Elimistö ei jaksa toimia ilman ravintoa ja sydän joutuu koville. Myös runsas oksentaminen aiheuttaa nestetasapainon vaihtelua ja elektrolyyttihäiriötä, joka on sydämelle erittäin vaarallista. Syömishäiriö aiheuttaa myös mielelle suurta haittaa, kuten pakkoajatuksia, ahdistusta, masennusta ja pahimmillaan jopa itsetuhoisia ajatuksia.
Vakavassa tilanteessa tarvitaan osastohoitoa suojaamaan elimistöä ja mieltä. Osastohoidossa syömishäiriötä sairastava saa tiivistä apua syömiseen, jotta ravitsemustila pääsee kohentumaan. Hän saa myös apua syömishäiriön oireiden, kuten oksentamisen ja pakkoliikunnan lopettamiseen sekä apua vaikeisiin tunteisiin, joita oireiden vastustaminen usein aiheuttaa.
Syömishäiriötä sairastava ei välttämättä sairautensa takia itse tunnista olevansa hengenvaarassa ja silloin tarvitaan ammattilaisen arvio tilanteesta. Yksin ei kannata jäädä arpomaan syömishäiriön vakavuutta vaan osaavan avun puoleen kääntyminen kannattaa tehdä mahdollisimman varhain.
Voiko syömishäiriöön kuolla?
Kyllä voi. Syömishäiriöihin liittyy kohonnut riski ennenaikaiseen kuolemaan. Kun syömishäiriötä sairastava kuolee, yleisin kuolinsyy on itsemurha. Myös esimerkiksi sydän ‑ja verisuonisairaudet, tapaturmat ja diabetes voivat johtaa syömishäiriötä sairastavan kuolemaan. Vakavuutensa vuoksi syömishäiriöitä ei tule koskaan vähätellä ja hoitoon on aina parasta hakeutua mahdollisimaan nopeasti.