Mitä ovat syö­mis­häi­riöt?

Täl­lä sivul­la:

Mis­tä syö­mis­häi­riöis­sä on kyse? 

Aika usein aja­tel­laan, että syö­mis­häi­riöt ovat ihmi­sen oma valin­ta tai esi­mer­kik­si nuo­ren mur­ro­si­kään liit­ty­vä ohi­me­ne­vä vai­he, joka menee ohi. Todel­li­suu­des­sa syö­mis­häi­riöt ovat vaka­via ja vali­tet­ta­vas­ti jopa kuo­le­maan joh­ta­via sai­rauk­sia, joi­hin liit­tyy häi­riin­ty­nyt suh­de ruo­kaan, syö­mi­seen, omaan kehoon, ulko­nä­köön ja lii­kun­taan. Syö­mis­häi­riö vai­kut­taa ihmi­sen ja läheis­ten koko elä­mään. 

Pääl­le­päin sai­ras­tu­nut voi siis näyt­tää kukois­ta­val­ta ja pär­jää­väl­tä, min­kä vuok­si hoi­toon pää­se­mi­nen vii­väs­tyy. Pai­no­kaan ei aina pal­jas­ta syö­mis­häi­riö­tä. Ihmi­nen voi olla nor­maa­li­pai­noi­nen ja samal­la sai­ras­taa vaka­vaa syö­mis­häi­riö­tä. 

Ano­rek­sia

Ano­rexia ner­vo­saa eli lai­huus­häi­riö­tä sai­ras­ta­va vält­te­lee ruo­kaa, rajoit­taa ruo­ka­mää­riä tai syö vain tiet­ty­jä ruo­ka-ainei­ta. Hän saat­taa pun­ni­ta itse­ään tiheäs­ti tai toi­saal­ta väl­tel­lä vaa­kaa koko­naan. Vaik­ka hän on vaka­vas­ti ali­pai­noi­nen, hän saat­taa tun­tea itsen­sä liha­vak­si. Hän saat­taa liik­kua pakon­omai­ses­ti ja tun­tee ansait­se­van­sa ruo­kaa vain, jos on liik­ku­nut tar­peek­si. 

Buli­mia

Buli­mias­sa eli ahmi­mis­häi­riös­sä laih­dut­ta­mi­nen ja ahmin­ta­koh­tauk­set vuo­rot­te­le­vat kes­ke­nään muo­dos­taen noi­dan­ke­hän. Laih­dut­taes­sa ker­tyy näl­kä­vel­kaa, jol­loin on aivan luon­nol­lis­ta, että keho ja mie­li saa­vat ihmi­sen ennem­min tai myö­hem­min tank­kaa­maan ravin­toa. Ahmin­to­ja seu­raa liho­mi­sen pel­ko ja pyr­ki­mys kor­ja­ta tilan­ne ja hel­pot­taa oloa yrit­tä­mäl­lä pääs­tä eroon tai kulut­taa syö­dyt ruo­at ja kalo­rit. Näi­tä kom­pen­saa­tio­kei­no­ja voi­vat olla esi­mer­kik­si ylen­palt­ti­nen lii­kun­ta, itse­ai­heu­tet­tu oksen­ta­mi­nen, suo­len tyh­jen­tä­mi­nen lääk­kein, paas­to tai uusi laih­du­tus­kuu­ri tai näi­den yhdis­tel­mä. 

Min­kä­lai­sia ovat buli­mian oireet?

Ahmin­ta­häi­riö (BED)

Ahmin­ta­häi­riö eli BED (Bin­ge Eating Disor­der) on yksi ylei­sim­mis­tä syö­mis­häi­riöis­tä. Se alkaa taval­li­ses­ti nuo­re­na tai nuo­re­na aikui­se­na, mut­ta sai­raus saat­taa kehit­tyä myös myö­hem­min.  

Ahmin­ta­häi­riön oireet ovat saman­kal­tai­sia kuin buli­mias­sa. Sai­ras­tu­nut esi­mer­kik­si syö taval­lis­ta suu­rem­pia mää­riä ruo­kaa ker­ral­la lyhyes­sä ajas­sa ja tun­tee menet­tä­vän­sä hal­lin­nan syö­mi­ses­tä ahmin­nan aika­na. Ahmin­ta­häi­riö­tä sai­ras­ta­va ei vält­tä­mät­tä rajoi­ta syö­mis­tään tai kom­pen­soi ahmin­to­jen jäl­keen liik­ku­mal­la, oksen­ta­mal­la tai muil­la tavoin. Sai­ras­tu­neen ruo­kai­lut saat­ta­vat vaih­del­la ahmin­ta­jak­sois­ta tiu­kas­ti kont­rol­loi­tuun syö­mi­seen, jota jat­kuu, kun­nes aja­tus ahmin­nas­ta taas nousee. Suh­de syö­mi­seen ja lii­kun­taan voi olla hyvin mus­ta­val­koi­nen. Ahmin­taan liit­tyy usein tun­ne­syö­mis­tä, mikä ote­taan huo­mioon ahmin­ta­häi­riön hoi­dos­sa. 

Pit­kään tois­tues­saan ahmin­ta­koh­tauk­set ja hal­lit­se­ma­ton syö­mi­nen joh­ta­vat usein pai­non nousuun ja liha­vuu­teen. Tämän seu­rauk­se­na häpeän ja itsein­hon tun­teet lisään­ty­vät enti­ses­tään ja ahmin­ta­häi­riön rin­nal­le voi kehit­tyä meta­bo­li­sia sai­rauk­sia tai nii­den esias­tei­ta. Sik­si hoi­toon hakeu­tu­mi­nen mah­dol­li­sim­man var­hain syö­mis­häi­riön tai häi­riin­ty­neen syö­mi­sen alka­mi­ses­ta kan­nat­taa. 

Epä­tyy­pil­li­nen syö­mis­häi­riö

Epä­tyy­pil­li­nen syö­mis­häi­riö, mää­rit­tä­mä­tön syö­mis­häi­riö, EDNOS (Eating Disor­der Not Otherwi­se Speci­fied) tai OSFED (Other Speci­fied Fee­ding or Eating Disor­der) on nimel­tään har­haan­joh­ta­va, sil­lä kysees­sä on kai­kis­ta tyy­pil­li­sin ja ylei­sin syö­mis­häi­riö. 

Suu­rin osa syö­mis­häi­riöi­tä sai­ras­ta­vis­ta ei täy­tä kaik­kia lai­huus­häi­riön, ahmi­mis­häi­riön tai muun mää­ri­tel­lyn syö­mis­häi­riön diag­nos­ti­sia kri­tee­re­jä, jol­loin diag­noo­si­na voi olla epä­tyy­pil­li­nen syö­mis­häi­riö. Hen­ki­löl­lä voi esi­mer­kik­si olla lai­huus­häi­riön oireet, mut­ta hänen pai­non­sa ei ole las­ke­nut niin pal­jon, että lai­huus­häi­riön diag­noo­sin voi­si aset­taa. Toi­saal­ta hen­ki­lö voi olla ajau­tu­nut ahmi­mi­sen ja anka­ran pak­ko­lii­kun­nan kier­tee­seen, mut­ta oirei­ta on har­vem­min kuin ahmi­mis­häi­riön diag­noo­si edel­lyt­tää.

ARFID

ARFID eli Avoi­dant Restric­ti­ve Food Inta­ke Disor­der on suo­mek­si syö­mi­sen vält­tä­mis- ja rajoit­ta­mis­häi­riö. Se ero­aa muis­ta syö­mis­häi­riöis­tä, kos­ka ARFI­Dia sai­ras­ta­va ei pyri laih­dut­ta­maan eikä kont­rol­loi­maan pai­noa tai ulko­muo­toa. Sai­rau­den oirei­na ovat muun muas­sa niuk­ka syö­mi­nen ja/tai hyvin rajoit­tu­nut ruo­ka­va­lio, min­kä vuok­si sai­ras­tu­neen pai­no joko las­kee lii­kaa tai alkaa nous­ta ruo­ka­va­lin­to­jen vuok­si. Lisäk­si syn­tyy ravit­se­muk­sel­li­sia puu­tok­sia. Lap­sil­la kas­vu ja kehi­tys häi­riin­ty­vät. Sosi­aa­li­set tilan­teet ovat han­ka­lia, jos syö­mi­nen seu­ras­sa tai uusis­sa pai­kois­sa on vai­ke­aa. Joka­päi­väi­nen elä­mä rajoit­tuu syö­mis­ti­lan­tei­den vuok­si. 

• Osa ihmi­sis­tä, joil­la on ARFID, pitää uusien ruo­kien makua, raken­net­ta tai hajua outoi­na tai voi­mak­kai­na. Hei­dän mie­les­tään on tur­val­lis­ta syö­dä vain tut­tu­ja ruo­kia. 
• Osal­la on ollut syö­mi­seen liit­ty­viä pelot­ta­via koke­muk­sia, esi­mer­kik­si tukeh­tu­mi­sen tun­ne, oksen­ta­mis­ta tai aller­gi­nen reak­tio. He vält­tä­vät ruo­kia, jot­ka liit­ty­vät näi­hin vai­kei­siin koke­muk­siin tai saat­ta­vat lopet­taa syö­mi­sen koko­naan. 
• Osa ei tun­ne näl­kää kovin usein tai tulee kyl­läi­sek­si hyvin pie­nes­tä annok­ses­ta. Hei­tä ei syö­mi­nen kiin­nos­ta, syö­mi­nen tun­tuu rasit­teel­ta ja vält­tä­mät­tö­mäl­tä pahal­ta. 

ARFID on psy­kiat­ri­nen diag­noo­si. Hen­ki­lö, jol­la on ARFID ei siis ole nir­so tai itse­päi­nen tie­ten tah­toen. Taus­tal­la on bio­lo­gi­sia piir­tei­tä, jot­ka selit­tä­vät poik­kea­via ruo­kai­lu­ta­po­ja. ARFID-oirei­ta voi esiin­tyä kai­ke­ni­käi­sil­lä ihmi­sil­lä ja kai­kil­la suku­puo­lil­la. Käyt­täy­ty­mis­mal­le­ja on onnek­si mah­dol­lis­ta muut­taa askel aske­leel­ta. 

Muut syö­mi­son­gel­mat

Syö­mi­son­gel­mat ovat hen­ki­lön koke­mia han­ka­luuk­sia syö­mi­seen­sä liit­tyen. Ongel­mat eivät kui­ten­kaan täy­tä syö­mis­häi­riöi­den kri­tee­rei­tä eikä nii­tä voi­da pitää sai­rauk­si­na.

Yhteis­tä syö­mi­son­gel­mil­le on, että ne hait­taa­vat elä­mää, nii­hin halu­taan muu­tos ja muu­tok­sen teke­mi­nen koe­taan vai­kea­na tai mah­dot­to­ma­na. Syö­mi­son­gel­mis­ta kär­si­vä usein kokee ole­van­sa yksin vai­keu­ten­sa kans­sa. Hän on saat­ta­nut kokeil­la monen­lai­sia kei­no­ja pääs­täk­seen ongel­mas­taan, mut­ta teho­kas­ta kei­noa on ollut vai­ke­aa löy­tää.

Voi­ko nor­maa­li­pai­noi­sel­la olla syö­mis­häi­riö?

Kyl­lä voi olla. Pai­no ei kos­kaan suo­raan ker­ro hen­ki­lön suh­tees­ta ruo­kaan vaan eri­lai­sia syö­mi­seen ja kehon­ku­vaan liit­ty­viä haas­tei­ta sekä syö­mis­häi­riöi­tä esiin­tyy ihan kai­ken kokoi­sil­la ihmi­sil­lä. Ylei­sim­piä syö­mis­häi­riöi­tä ovat epä­tyy­pil­li­set syö­mis­häi­riöt eli sel­lai­set, joi­hin kuu­luu syö­mis­häi­riöi­den oirei­ta, mut­ta jot­ka eivät täy­sin täy­tä esi­mer­kik­si ano­rek­sian tai buli­mian diag­nos­ti­sia kri­tee­rei­tä. Hyvin monet, jol­lei jopa useim­mat syö­mis­häi­riö­tä sai­ras­ta­vat ovat pai­noin­dek­si­mit­ta­rin mukaan nor­maa­li­pai­non alu­eel­la.

Ali­pai­noa aiheut­ta­vaa syö­mis­häi­riöi­tä sai­ras­ta­va hen­ki­lö voi myös olla toi­pu­mi­sen­sa kans­sa sel­lai­ses­sa vai­hees­sa, jos­sa ravit­se­mus­ti­la on jo kor­jaan­tu­nut nor­maa­lik­si, mut­ta syö­mis­häi­riön oireet ovat monel­ta osin olla vie­lä ole­mas­sa. Vai­ke­aa ano­rek­si­aa­kin sai­ras­ta­va hen­ki­lö voi siis olla nor­maa­li­pai­noi­nen. Ahmin­ta­häi­riö­kään ei aina joh­da yli­pai­noon, vaan myös nor­maa­li­pa­noi­sel­la hen­ki­löl­lä voi olla ahmin­ta­häi­riö.

Pel­kän pai­non tai ulko­muo­don perus­teel­la ei siis voi olet­taa syö­mis­häi­riö­tä tai sen puut­tu­mis­ta. 

Voi­ko pojal­la tai mie­hel­lä olla syö­mis­häi­riö?

Kyl­lä voi. Syö­mis­häi­riöi­den diag­nos­ti­set mit­ta­rit perus­tu­vat pit­käl­ti nai­sil­la esiin­ty­viin syö­mis­häi­riöi­hin ja sik­si poi­kien ja mies­ten koh­dal­la syö­mis­hä­riöi­tä ei aina osa­ta tun­nis­taa. Pojil­la ja mie­hil­lä kui­ten­kin esiin­tyy kaik­kia syö­mis­häi­riöi­den muo­to­ja ja toden­nä­köi­ses­ti pal­jon enem­män, kuin mitä pelk­kien tilas­to­jen valos­sa näkyy. 

Poi­kien ja mies­ten koh­dal­la syö­mis­häi­riön oireet voi­vat jos­kus näyt­tää vähän eri­lai­sil­ta kuin tytöil­lä ja nai­sil­la. Esi­mer­kik­si lai­huu­den tavoit­te­lun sijas­ta pojat ja mie­het saat­ta­vat tavoi­tel­la lihak­si­kas­ta ja vähä­ras­vais­ta kehoa ja sai­raus voi näkya lii­al­li­se­na tree­naa­mi­se­na ja rajoit­ta­va­na ruo­ka­va­lio­na. Kehon muok­kaa­mi­nen voi muut­tua pakon­omai­sek­si ja kehon­ku­va häi­riin­tyä. Mukaan voi tul­la myös hai­tal­lis­ta ana­bo­lis­ten ste­reoi­dien käyt­töä. 

Pojat ja mie­het voi­vat sai­ras­taa ano­rek­si­aa, buli­mi­aa, ahmin­ta­häi­riö­tä, ARFID:ia tai mui­ta syö­mis­häi­riöi­tä ja nii­den vari­aa­tioi­ta sii­nä mis­sä mui­ta suku­puo­lia edus­ta­vat hen­ki­löt­kin. Mikään suku­puo­li ei suo­jaa syö­mis­häi­ri­öön sai­ras­tu­mi­sel­ta ja jokai­sel­la on oikeus saa­da asian­tun­te­vaa apua vai­keuk­siin­sa suku­puo­les­taan riip­pu­mat­ta. 

Voi­ko syö­mis­häi­riös­tä jou­tua osas­tol­le?

Kyl­lä voi. Jos­kus syö­mis­häi­riö pää­see jyl­lää­mään niin hur­jal­la voi­mal­la, että sai­ras­tu­neen hen­ki­lön eli­mis­tö ja mie­li jou­tu­vat suu­reen vaa­raan. Mei­dän ihmis­ten kehot tar­vit­se­vat ruu­as­ta ener­gi­aa ja ravin­toai­nei­ta toi­miak­seen. Jos syö­mis­häi­riö saa ihmi­sen rajoit­ta­maan ruu­an saan­ti­aan, eli­mis­tö jou­tuu ahdin­koon ja alkaa käyt­tää omia kudok­si­aan ener­gian lähee­nä yllä­pi­tääk­seen elin­tär­kei­tä elin­toi­min­to­jaan. Täl­lai­ses­sa sääs­tö­ai­neen­vaih­dun­nan tilas­sa keho jou­tuu sam­mut­te­le­maan sel­lai­sia toi­min­to­ja, jot­ka ovat esi­mer­kik­si aivo­jen ja sydä­men toi­min­taan ver­rat­tu­na ”vähem­män tär­kei­tä”. Esi­mer­kik­si läm­mön­sää­te­ly ja hor­mo­ni­toi­min­ta alka­vat häi­riin­tyä. Näin keho suo­jaa mah­dol­li­suut­taan sel­vi­tä sai­rau­den aiheut­ta­mas­ta ”nälän­hä­däs­tä” hen­gis­sä. 

Pahim­mas­sa tapauk­ses­sa ali­ra­vit­se­mus­ti­la voi kui­ten­kin joh­taa hen­gen­vaa­raan, jos­kus yllät­tä­vän­kin nopeas­ti. Eli­mis­tö ei jak­sa toi­mia ilman ravin­toa ja sydän jou­tuu kovil­le. Myös run­sas oksen­ta­mi­nen aiheut­taa nes­te­ta­sa­pai­non vaih­te­lua ja elekt­ro­lyyt­ti­häi­riö­tä, joka on sydä­mel­le erit­täin vaa­ral­lis­ta. Syö­mis­häi­riö aiheut­taa myös mie­lel­le suur­ta hait­taa, kuten pak­koa­ja­tuk­sia, ahdis­tus­ta, masen­nus­ta ja pahim­mil­laan jopa itse­tu­hoi­sia aja­tuk­sia. 

Vaka­vas­sa tilan­tees­sa tar­vi­taan osas­to­hoi­toa suo­jaa­maan eli­mis­töä ja miel­tä. Osas­to­hoi­dos­sa syö­mis­häi­riö­tä sai­ras­ta­va saa tii­vis­tä apua syö­mi­seen, jot­ta ravit­se­mus­ti­la pää­see kohen­tu­maan. Hän saa myös apua syö­mis­häi­riön oirei­den, kuten oksen­ta­mi­sen ja pak­ko­lii­kun­nan lopet­ta­mi­seen sekä apua vai­kei­siin tun­tei­siin, joi­ta oirei­den vas­tus­ta­mi­nen usein aiheut­taa.  

Syö­mis­häi­riö­tä sai­ras­ta­va ei vält­tä­mät­tä sai­rau­ten­sa takia itse tun­nis­ta ole­van­sa hen­gen­vaa­ras­sa ja sil­loin tar­vi­taan ammat­ti­lai­sen arvio tilan­tees­ta. Yksin ei kan­na­ta jää­dä arpo­maan syö­mis­häi­riön vaka­vuut­ta vaan osaa­van avun puo­leen kään­ty­mi­nen kan­nat­taa teh­dä mah­dol­li­sim­man var­hain. 

Voi­ko syö­mis­häi­ri­öön kuol­la?

Kyl­lä voi. Syö­mis­häi­riöi­hin liit­tyy kohon­nut ris­ki ennen­ai­kai­seen kuo­le­maan. Kun syö­mis­häi­riö­tä sai­ras­ta­va kuo­lee, ylei­sin kuo­lin­syy on itse­mur­ha. Myös esi­mer­kik­si sydän ‑ja veri­suo­ni­sai­rau­det, tapa­tur­mat ja dia­be­tes voi­vat joh­taa syö­mis­häi­riö­tä sai­ras­ta­van kuo­le­maan. Vaka­vuu­ten­sa vuok­si syö­mis­häi­riöi­tä ei tule kos­kaan vähä­tel­lä ja hoi­toon on aina paras­ta hakeu­tua mah­dol­li­si­maan nopeas­ti.