Mitä ovat syö­mis­häi­riöt?

Syömishäiriöt ovat mielenterveyden häiriöitä ja niitä on useita erilaisia. Syömishäiriödiagnoosia tähdellisempää on oireiden vaikutus ihmisen arkeen, ihmissuhteisiin sekä fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin.

Täl­lä sivul­la:

Mis­tä syö­mis­häi­riöis­sä on kyse? 

Aika usein aja­tel­laan, että syö­mis­häi­riöt ovat ihmi­sen oma valin­ta tai esi­mer­kik­si nuo­ren mur­ro­si­kään liit­ty­vä ohi­me­ne­vä vai­he, joka menee ohi. Todel­li­suu­des­sa syö­mis­häi­riöt ovat vaka­via ja vali­tet­ta­vas­ti jopa kuo­le­maan joh­ta­via sai­rauk­sia, joi­hin liit­tyy häi­riin­ty­nyt suh­de ruo­kaan, syö­mi­seen, omaan kehoon, ulko­nä­köön ja lii­kun­taan. Syö­mis­häi­riö vai­kut­taa ihmi­sen ja läheis­ten koko elä­mään. 

Syö­mis­häi­riöt ovat mie­len­ter­vey­den häi­riöi­tä ja nii­tä on usei­ta eri­lai­sia. On taval­lis­ta, että syö­mis­häi­ri­öön sai­ras­tu­neel­la on yhdis­tel­mä eri­lai­sia syö­mis­häi­riö­piir­tei­tä ja että oire­ku­va muut­tuu ajan kulues­sa. Oli sit­ten kysees­sä ano­rek­sia, buli­mia, muu syö­mis­häi­riö tai nii­den yhdis­tel­mä, hoi­dos­sa on hyvin pit­käl­le samat peri­aat­teet. Syö­mis­häi­riö­diag­noo­sia täh­del­li­sem­pää on oirei­den vai­ku­tus ihmi­sen arkeen, ihmis­suh­tei­siin sekä fyy­si­seen ja psyyk­ki­seen hyvin­voin­tiin. 

Läheis­ten voi olla vai­kea tun­nis­taa syö­mis­häi­riö­oi­rei­den vaka­vuut­ta, kos­ka sai­ras­tu­nut pii­lot­te­lee ja vähät­te­lee nii­tä häpeän vuok­si tai sik­si, ettei tun­ne itse­ään sai­raak­si tai halua mui­den puut­tu­van hyvin suju­vaan laih­dut­ta­mi­seen.

Pääl­le­päin sai­ras­tu­nut voi siis näyt­tää kukois­ta­val­ta ja pär­jää­väl­tä, min­kä vuok­si hoi­toon pää­se­mi­nen vii­väs­tyy. Pai­no­kaan ei aina pal­jas­ta syö­mis­häi­riö­tä. Ihmi­nen voi olla nor­maa­li­pai­noi­nen ja samal­la sai­ras­taa vaka­vaa syö­mis­häi­riö­tä. 

Min­kä­lai­set piir­teet viit­taa­vat syö­mis­häi­ri­öön?

Psy­ko­so­si­aa­li­set

  • Voi­ma­kas itse­kont­rol­li ja kuri­na­lai­suus.
  • Lai­huu­den ihan­noin­ti, tyy­ty­mät­tö­myys oman kehon muo­toon, pii­lot­te­lu peit­tä­vien vaat­tei­den alle.
  • Syyl­li­syys her­kut­te­lus­ta.
  • Mie­lia­lo­jen vaih­te­lut, ärtyi­syys, masen­nus, ahdis­tus.
  • Eris­täy­ty­mi­nen, yksin syö­mi­nen, mui­den ihmis­ten seu­ran vält­te­ly.
  • Aja­tus­ten ja puheen kes­kit­ty­mi­nen ruo­kaan, syö­mi­seen tai pai­noon. 
  • Per­fek­tio­nis­mi, yli­kriit­ti­syys itse­ään koh­taan
  • Itku­herk­kyys.

Käyt­täy­ty­mi­nen ja kog­ni­tio

  • Aiem­paa rajoit­ta­vam­paan ruo­ka­va­lioon siir­ty­mi­nen, esi­mer­kik­si kasvis‑, vegaa­ni- tai glu­tee­nit­to­maan ruo­ka­va­lioon. 
  • Lukui­sat kiel­lot ja tar­kat jous­ta­mat­to­mat sään­nöt ja suun­ni­tel­mat liit­tyen ruo­kaan ja lii­kun­taan. Mork­kik­set kun suun­ni­tel­mat eivät toteu­du. 
  • Yksi­no­maan omien ns. tur­va­ruo­kien syö­mi­nen. Ruo­ka­va­lion kapeu­tu­mi­nen, lukui­sat kiel­le­tyt ruo­at, ate­rioi­den jät­tä­mi­nen väliin (”Olen juu­ri syö­nyt”).
  • Kalo­ri­so­vel­lus­ten käyt­tä­mi­nen puhe­li­mes­sa.
  • Ruo­kien pun­nit­se­mi­nen.
  • Poik­keuk­sel­li­sen hidas tai nopea syö­mi­nen, ruo­an pii­lot­te­lu, pois­heit­tä­mi­nen, salaa syö­mi­nen. 
  • Veden ja kalo­rit­to­mien juo­mien run­sas juo­mi­nen (yli 3 l/vrk) tai äärim­mäi­sen niuk­ka juo­mi­nen.
  • Mui­den ruo­kai­lun tark­kai­le­mi­nen ja sii­hen puut­tu­mi­nen.
  • Keit­tiön val­taa­mi­nen, per­heen ruois­ta päät­tä­mi­nen. 
  • Kes­kit­ty­mis­ky­vyn puu­te. 

Fyy­si­set

  • Väsy­mys, uupu­mus, unet­to­muus. 
  • Heik­kous, hui­maus.
  • Ane­mia.
  • Tur­vo­tus, pahoin­voin­ti.
  • Pään­sär­ky,
  • Vat­sa­ki­vut, umme­tus, ripu­li.
  • Alen­tu­nut ruu­miin­läm­pö, kyl­män­herk­kyys, kyl­mät kädet ja jalat.
  • Pai­non nopeat muu­tok­set ylös- tai alas­päin. Nuo­rel­la kas­vun kes­key­ty­mi­nen.
  • Dia­be­tes, joka ajoit­tain tai jat­ku­vas­ti huo­nos­sa tasa­pai­nos­sa.

Urhei­luun liit­ty­vät

  • Hei­ken­ty­nyt kes­kit­ty­mis­ky­ky, ener­gia­ta­so, lihas­ten toi­min­ta, koor­di­naa­tio ja nopeus.
  • Lisään­ty­nyt väsy­mys ja huo­mat­ta­va pon­nis­te­lu har­joit­te­lus­sa.
  • Pit­kit­ty­nyt palau­tu­mi­nen har­joi­tus­ten, pelien tai kiso­jen jäl­keen.
  • Vam­mo­jen lisään­ty­mi­nen.
  • Kom­mu­ni­koin­tion­gel­mat val­men­ta­jan ja jouk­kue­ka­ve­rei­den kans­sa.
  • Har­joi­tus­ten pit­kit­tä­mi­nen, yli­mää­räis­ten har­joit­tei­den teke­mi­nen, vai­keus pitää vapaa­päi­viä

Ano­rek­sia

Ano­rexia ner­vo­saa eli lai­huus­häi­riö­tä sai­ras­ta­va vält­te­lee ruo­kaa, rajoit­taa ruo­ka­mää­riä tai syö vain tiet­ty­jä ruo­ka-ainei­ta. Hän saat­taa pun­ni­ta itse­ään tiheäs­ti tai toi­saal­ta väl­tel­lä vaa­kaa koko­naan. Vaik­ka hän on vaka­vas­ti ali­pai­noi­nen, hän saat­taa tun­tea itsen­sä liha­vak­si. Hän saat­taa liik­kua pakon­omai­ses­ti ja tun­tee ansait­se­van­sa ruo­kaa vain, jos on liik­ku­nut tar­peek­si. 

Lai­huus­häi­riö jae­taan kah­teen pää­tyyp­piin: restrik­tii­vi­seen eli paas­toa­vaan, ruo­as­ta pidät­täy­ty­vään ano­rek­si­aan ja buli­mi­seen ano­rek­si­aan. Buli­mi­ses­sa ano­rek­sias­sa syö­mi­sen sään­nös­te­ly saat­taa mur­tua ajoit­tai­siin ahmin­toi­hin eli hal­lit­se­mat­to­mal­ta tun­tu­vaan syö­mi­seen. Yli­lyön­neil­tä tun­tu­neet syö­mi­set pyri­tään sit­ten kor­jaa­maan esi­mer­kik­si oksen­ta­mal­la. Taval­li­sin­ta kui­ten­kin on, että samoil­la ihmi­sil­lä on monen­lai­sia oirei­ta ja että oirei­lu muut­tuu ajan myö­tä. 

Lai­huus­häi­riöl­le tyy­pil­li­nen oirei­lu ei vält­tä­mät­tä tar­koi­ta lai­huut­ta ja pai­non­las­kua, eikä pai­no yksis­tään ker­ro sai­rau­den vaka­vuusas­tees­ta. Ano­rek­si­aa sai­ras­ta­va voi siis olla myös nor­maa­li- tai lii­ka­pai­noi­nen. 

Min­kä­lai­sia ovat ano­rek­sian oireet?

  • Äärim­mäi­sen rajoit­tu­nut syö­mi­nen.
  • Ali­pai­no, näl­kiin­ty­mi­nen.
  • Nuo­rel­la pituus­kas­vun ja pai­non­ke­hi­tyk­sen kes­key­ty­mi­nen.
  • Häi­riin­ty­nyt kehon­ku­va, johon liit­tyy pai­non ja ulko­näön koh­tuu­ton vai­ku­tus sii­hen, min­kä­lai­sek­si hen­ki­lö tun­tee itsen­sä. Lai­huus saa minä­ku­van kan­nal­ta yliar­voi­sen mer­ki­tyk­sen.
  • Häi­riin­ty­nyt kehon­ku­va, min­kä seu­rauk­se­na sai­ras­tu­nut kiel­tää nykyi­sen vaka­van ali­pai­non­sa.
  • Voi­ma­kas pai­non­nousu ja liho­mi­sen pel­ko vaka­vas­ta ali­pai­nos­ta huo­li­mat­ta
  • Run­sas ja pakon­omai­nen lii­kun­ta.
  • Itse aiheu­tet­tu oksen­te­lu, ulos­tus­lääk­kei­den, nes­tet­tä pois­ta­vian tai ruo­ka­ha­lua hil­lit­se­vien lääk­kei­den vää­rin­käyt­tö pai­non kont­rol­loi­mi­sek­si.
  • Nai­sil­la kuu­kau­tis­häi­riöt, mie­hil­lä sek­su­aa­li­sen mie­len­kiin­non ja potens­sin heik­ke­ne­mi­nen.
  • Sai­rau­den­tunn­ot­to­muus, eli sai­ras­tu­nut ei ole huo­les­tu­nut tilan­tees­taan ja yrit­tää vähä­tel­lä ja pii­lo­tel­la sitä.

Buli­mia

Buli­mias­sa eli ahmi­mis­häi­riös­sä laih­dut­ta­mi­nen ja ahmin­ta­koh­tauk­set vuo­rot­te­le­vat kes­ke­nään muo­dos­taen noi­dan­ke­hän. Laih­dut­taes­sa ker­tyy näl­kä­vel­kaa, jol­loin on aivan luon­nol­lis­ta, että keho ja mie­li saa­vat ihmi­sen ennem­min tai myö­hem­min tank­kaa­maan ravin­toa. Ahmin­to­ja seu­raa liho­mi­sen pel­ko ja pyr­ki­mys kor­ja­ta tilan­ne ja hel­pot­taa oloa yrit­tä­mäl­lä pääs­tä eroon tai kulut­taa syö­dyt ruo­at ja kalo­rit. Näi­tä kom­pen­saa­tio­kei­no­ja voi­vat olla esi­mer­kik­si ylen­palt­ti­nen lii­kun­ta, itse­ai­heu­tet­tu oksen­ta­mi­nen, suo­len tyh­jen­tä­mi­nen lääk­kein, paas­to tai uusi laih­du­tus­kuu­ri tai näi­den yhdis­tel­mä. 

Buli­mi­aan liit­ty­väs­sä ahmin­nas­sa on oleel­lis­ta sekä tun­ne syö­mi­sen hal­lin­nan menet­tä­mi­ses­tä että syö­ty ruo­ka­mää­rä, joka on yleen­sä tavan­omais­ta suu­rem­pi. Ahmit­tu ruo­ka on usein sel­lais­ta, min­kä sai­ras­tu­nut muu­ten kiel­tää itsel­tään ja pitää lihot­ta­va­na. Ahmin­taa ei usein pys­ty lopet­ta­maan ennen kuin olo on tus­kal­li­sen täy­si tai ruo­ka lop­puu. Joil­le­kin syö­mi­nen voi tun­tua ahmin­nal­ta, vaik­ka annos ulko­puo­li­sen sil­mis­sä näyt­täi­si tavan­omai­sel­ta tai jopa pie­nel­tä ruo­ka-annok­sel­ta.

Syö­mis­häi­riö­tä sai­ras­ta­va voi tul­ki­ta ahmin­nak­si sen, että hän syö palan lei­pää enem­män kuin oli aiko­nut. Oli ahmin­ta suur­ta tai pien­tä, sii­hen liit­tyy syyl­li­syy­den, epä­on­nis­tu­mi­sen ja häpeän tun­tei­ta sekä pel­ko pai­non nousus­ta.

Min­kä­lai­sia ovat buli­mian oireet?

Täs­sä Elä­män näl­kään ‑podcas­tin jak­sos­sa vas­ta­taan usein kysyt­tyi­hin kysy­myk­siin syö­mis­häi­riöis­tä.

Ahmin­ta­häi­riö (BED)

Ahmin­ta­häi­riö eli BED (Bin­ge Eating Disor­der) on yksi ylei­sim­mis­tä syö­mis­häi­riöis­tä. Se alkaa taval­li­ses­ti nuo­re­na tai nuo­re­na aikui­se­na, mut­ta sai­raus saat­taa kehit­tyä myös myö­hem­min.  

Ahmin­ta­häi­riön oireet ovat saman­kal­tai­sia kuin buli­mias­sa. Sai­ras­tu­nut esi­mer­kik­si syö taval­lis­ta suu­rem­pia mää­riä ruo­kaa ker­ral­la lyhyes­sä ajas­sa ja tun­tee menet­tä­vän­sä hal­lin­nan syö­mi­ses­tä ahmin­nan aika­na. Ahmin­ta­häi­riö­tä sai­ras­ta­va ei vält­tä­mät­tä rajoi­ta syö­mis­tään tai kom­pen­soi ahmin­to­jen jäl­keen liik­ku­mal­la, oksen­ta­mal­la tai muil­la tavoin. Sai­ras­tu­neen ruo­kai­lut saat­ta­vat vaih­del­la ahmin­ta­jak­sois­ta tiu­kas­ti kont­rol­loi­tuun syö­mi­seen, jota jat­kuu, kun­nes aja­tus ahmin­nas­ta taas nousee. Suh­de syö­mi­seen ja lii­kun­taan voi olla hyvin mus­ta­val­koi­nen. Ahmin­taan liit­tyy usein tun­ne­syö­mis­tä, mikä ote­taan huo­mioon ahmin­ta­häi­riön hoi­dos­sa. 

Pit­kään tois­tues­saan ahmin­ta­koh­tauk­set ja hal­lit­se­ma­ton syö­mi­nen joh­ta­vat usein pai­non nousuun ja liha­vuu­teen. Tämän seu­rauk­se­na häpeän ja itsein­hon tun­teet lisään­ty­vät enti­ses­tään ja ahmin­ta­häi­riön rin­nal­le voi kehit­tyä meta­bo­li­sia sai­rauk­sia tai nii­den esias­tei­ta. Sik­si hoi­toon hakeu­tu­mi­nen mah­dol­li­sim­man var­hain syö­mis­häi­riön tai häi­riin­ty­neen syö­mi­sen alka­mi­ses­ta kan­nat­taa. 

Min­kä­lai­sia ovat ahmin­ta­häi­riön oireet?

  • Tavan­omais­ta suu­rem­pien ruo­ka-annos­ten syö­mi­nen nopeas­ti tai pit­kin päi­vää. 
  • Ahmin­toi­hin liit­tyy tun­ne hal­lin­nan menet­tä­mi­ses­tä.
  • Syö­mi­nen vaik­ka ei ole näl­käi­nen.
  • Syö­mi­nen kun­nes olo on epä­miel­lyt­tä­vän täy­si tai ruo­ka lop­puu. 
  • Syö­mi­nen yksin ja salaa häpeän vuok­si. 
  • Ahmin­ta aiheut­taa voi­ma­kas­ta häpe­ää, syyl­li­syyt­tä ja itsein­hoa.
  • Laih­du­tus­kuu­rit, pai­non jojoi­lu.
  • Ahmin­taa ei yleen­sä seu­raa oksen­ta­mi­nen, yle­tön lii­kun­ta, lääk­kei­den käyt­tö tai mui­ta tapo­ja kom­pen­soi­da. 

Epä­tyy­pil­li­nen syö­mis­häi­riö

Epä­tyy­pil­li­nen syö­mis­häi­riö, mää­rit­tä­mä­tön syö­mis­häi­riö, EDNOS (Eating Disor­der Not Otherwi­se Speci­fied) tai OSFED (Other Speci­fied Fee­ding or Eating Disor­der) on nimel­tään har­haan­joh­ta­va, sil­lä kysees­sä on kai­kis­ta tyy­pil­li­sin ja ylei­sin syö­mis­häi­riö. 

Suu­rin osa syö­mis­häi­riöi­tä sai­ras­ta­vis­ta ei täy­tä kaik­kia lai­huus­häi­riön, ahmi­mis­häi­riön tai muun mää­ri­tel­lyn syö­mis­häi­riön diag­nos­ti­sia kri­tee­re­jä, jol­loin diag­noo­si­na voi olla epä­tyy­pil­li­nen syö­mis­häi­riö. Hen­ki­löl­lä voi esi­mer­kik­si olla lai­huus­häi­riön oireet, mut­ta hänen pai­non­sa ei ole las­ke­nut niin pal­jon, että lai­huus­häi­riön diag­noo­sin voi­si aset­taa. Toi­saal­ta hen­ki­lö voi olla ajau­tu­nut ahmi­mi­sen ja anka­ran pak­ko­lii­kun­nan kier­tee­seen, mut­ta oirei­ta on har­vem­min kuin ahmi­mis­häi­riön diag­noo­si edel­lyt­tää.

Epä­tyy­pil­li­sen syö­mis­häi­riön oirei­ta voi­vat olla muun muas­sa syö­mis­käyt­täy­ty­mi­sen vaih­te­lut paas­toa­mi­sen, ahmi­mi­sen ja nor­maa­lin syö­mi­sen välil­lä, pai­non vaih­te­lut, ruo­an ja oman ulko­muo­don jat­ku­va ajat­te­le­mi­nen ja häi­riin­ty­nyt suh­de ruo­kaan. Epä­tyy­pil­lis­tä syö­mis­häi­riö­tä sai­ras­ta­van tilan­ne on yleen­sä yhtä han­ka­la kuin lai­huus­häi­riö­tä tai ahmi­mis­häi­riö­tä sai­ras­ta­van tilan­ne ja aiheut­taa elä­mäl­le samal­la taval­la vaka­vaa fyy­sis­tä, psyyk­kis­tä ja sosi­aa­lis­ta hait­taa. Epä­tyy­pil­li­nen syö­mis­häi­riö ei siis ole hel­pom­pi sai­raus tai kevyem­min hoi­det­ta­vis­sa kuin diag­nos­ti­set kri­tee­rit täyt­tä­vät syö­mis­häi­riöt. Hoi­to suun­ni­tel­laan aina yksi­löl­li­ses­ti oire­ku­van mukaan.  

ARFID

ARFID eli Avoi­dant Restric­ti­ve Food Inta­ke Disor­der on suo­mek­si syö­mi­sen vält­tä­mis- ja rajoit­ta­mis­häi­riö. Se ero­aa muis­ta syö­mis­häi­riöis­tä, kos­ka ARFI­Dia sai­ras­ta­va ei pyri laih­dut­ta­maan eikä kont­rol­loi­maan pai­noa tai ulko­muo­toa. Sai­rau­den oirei­na ovat muun muas­sa niuk­ka syö­mi­nen ja/tai hyvin rajoit­tu­nut ruo­ka­va­lio, min­kä vuok­si sai­ras­tu­neen pai­no joko las­kee lii­kaa tai alkaa nous­ta ruo­ka­va­lin­to­jen vuok­si. Lisäk­si syn­tyy ravit­se­muk­sel­li­sia puu­tok­sia. Lap­sil­la kas­vu ja kehi­tys häi­riin­ty­vät. Sosi­aa­li­set tilan­teet ovat han­ka­lia, jos syö­mi­nen seu­ras­sa tai uusis­sa pai­kois­sa on vai­ke­aa. Joka­päi­väi­nen elä­mä rajoit­tuu syö­mis­ti­lan­tei­den vuok­si. 

  • Osa ihmi­sis­tä, joil­la on ARFID, pitää uusien ruo­kien makua, raken­net­ta tai hajua outoi­na tai voi­mak­kai­na. Hei­dän mie­les­tään on tur­val­lis­ta syö­dä vain tut­tu­ja ruo­kia. 
  • Osal­la on ollut syö­mi­seen liit­ty­viä pelot­ta­via koke­muk­sia, esi­mer­kik­si tukeh­tu­mi­sen tun­ne, oksen­ta­mis­ta tai aller­gi­nen reak­tio. He vält­tä­vät ruo­kia, jot­ka liit­ty­vät näi­hin vai­kei­siin koke­muk­siin tai saat­ta­vat lopet­taa syö­mi­sen koko­naan. 
  • Osa ei tun­ne näl­kää kovin usein tai tulee kyl­läi­sek­si hyvin pie­nes­tä annok­ses­ta. Hei­tä ei syö­mi­nen kiin­nos­ta, syö­mi­nen tun­tuu rasit­teel­ta ja vält­tä­mät­tö­mäl­tä pahal­ta. 

ARFID on psy­kiat­ri­nen diag­noo­si. Hen­ki­lö, jol­la on ARFID ei siis ole nir­so tai itse­päi­nen tie­ten tah­toen. Taus­tal­la on bio­lo­gi­sia piir­tei­tä, jot­ka selit­tä­vät poik­kea­via ruo­kai­lu­ta­po­ja. ARFID-oirei­ta voi esiin­tyä kai­ke­ni­käi­sil­lä ihmi­sil­lä ja kai­kil­la suku­puo­lil­la. Käyt­täy­ty­mis­mal­le­ja on onnek­si mah­dol­lis­ta muut­taa askel aske­leel­ta. 

Muut syö­mi­son­gel­mat

Syö­mi­son­gel­mat ovat hen­ki­lön koke­mia han­ka­luuk­sia syö­mi­seen­sä liit­tyen. Ongel­mat eivät kui­ten­kaan täy­tä syö­mis­häi­riöi­den kri­tee­rei­tä eikä nii­tä voi­da pitää sai­rauk­si­na.

Syö­mi­son­gel­mia ovat esi­mer­kik­si jojo­laih­dut­ta­mi­nen, makean­hi­mo, ”kou­kut­tu­mi­nen” epä­ter­veel­li­si­nä pidet­tyi­hin ruo­kiin, yksi­puo­li­nen ruo­ka­va­lio, uusien ruo­kaa­inei­den vie­ras­ta­mi­nen tai pel­ko sekä orto­rek­sia eli pakon­omai­nen ter­veel­li­nen syö­mi­nen tai elä­män­ta­pa.

Orto­rek­sia on jul­ki­suu­des­sa pal­jon kes­kus­tel­tu syö­mi­seen liit­ty­vä ongel­ma. Orto­rek­sia ei löy­dy syö­mis­häi­riöi­den tau­ti­luo­ki­tuk­ses­ta. Orto­rek­sia voi­daan kui­ten­kin mones­sa tapauk­ses­sa las­kea epä­tyy­pil­li­sek­si lai­huus­häi­riök­si. Tar­kem­min tar­kas­tel­tu­na yli­ko­ros­tu­neen ja jous­ta­mat­to­man ter­veel­li­sen syö­mi­sen taus­tal­ta on usein löy­det­tä­vis­sä lai­huus­häi­ri­öön ylei­ses­ti yhdis­tet­tä­vää ajat­te­lua omas­ta kehos­ta ja itses­tä.

Yhteis­tä syö­mi­son­gel­mil­le on, että ne hait­taa­vat elä­mää, nii­hin halu­taan muu­tos ja muu­tok­sen teke­mi­nen koe­taan vai­kea­na tai mah­dot­to­ma­na. Syö­mi­son­gel­mis­ta kär­si­vä usein kokee ole­van­sa yksin vai­keu­ten­sa kans­sa. Hän on saat­ta­nut kokeil­la monen­lai­sia kei­no­ja pääs­täk­seen ongel­mas­taan, mut­ta teho­kas­ta kei­noa on ollut vai­ke­aa löy­tää.

Usein kysyt­tyä

Voi­ko nor­maa­li­pai­noi­sel­la olla syö­mis­häi­riö?

Kyl­lä voi olla. Pai­no ei kos­kaan suo­raan ker­ro hen­ki­lön suh­tees­ta ruo­kaan vaan eri­lai­sia syö­mi­seen ja kehon­ku­vaan liit­ty­viä haas­tei­ta sekä syö­mis­häi­riöi­tä esiin­tyy ihan kai­ken kokoi­sil­la ihmi­sil­lä. Ylei­sim­piä syö­mis­häi­riöi­tä ovat epä­tyy­pil­li­set syö­mis­häi­riöt eli sel­lai­set, joi­hin kuu­luu syö­mis­häi­riöi­den oirei­ta, mut­ta jot­ka eivät täy­sin täy­tä esi­mer­kik­si ano­rek­sian tai buli­mian diag­nos­ti­sia kri­tee­rei­tä. Hyvin monet, jol­lei jopa useim­mat syö­mis­häi­riö­tä sai­ras­ta­vat ovat pai­noin­dek­si­mit­ta­rin mukaan nor­maa­li­pai­non alu­eel­la.

Ali­pai­noa aiheut­ta­vaa syö­mis­häi­riöi­tä sai­ras­ta­va hen­ki­lö voi myös olla toi­pu­mi­sen­sa kans­sa sel­lai­ses­sa vai­hees­sa, jos­sa ravit­se­mus­ti­la on jo kor­jaan­tu­nut nor­maa­lik­si, mut­ta syö­mis­häi­riön oireet ovat monel­ta osin olla vie­lä ole­mas­sa. Vai­ke­aa ano­rek­si­aa­kin sai­ras­ta­va hen­ki­lö voi siis olla nor­maa­li­pai­noi­nen. Ahmin­ta­häi­riö­kään ei aina joh­da yli­pai­noon, vaan myös nor­maa­li­pa­noi­sel­la hen­ki­löl­lä voi olla ahmin­ta­häi­riö.

Pel­kän pai­non tai ulko­muo­don perus­teel­la ei siis voi olet­taa syö­mis­häi­riö­tä tai sen puut­tu­mis­ta. 

Voi­ko pojal­la tai mie­hel­lä olla syö­mis­häi­riö?

Kyl­lä voi. Syö­mis­häi­riöi­den diag­nos­ti­set mit­ta­rit perus­tu­vat pit­käl­ti nai­sil­la esiin­ty­viin syö­mis­häi­riöi­hin ja sik­si poi­kien ja mies­ten koh­dal­la syö­mis­hä­riöi­tä ei aina osa­ta tun­nis­taa. Pojil­la ja mie­hil­lä kui­ten­kin esiin­tyy kaik­kia syö­mis­häi­riöi­den muo­to­ja ja toden­nä­köi­ses­ti pal­jon enem­män, kuin mitä pelk­kien tilas­to­jen valos­sa näkyy. 

Poi­kien ja mies­ten koh­dal­la syö­mis­häi­riön oireet voi­vat jos­kus näyt­tää vähän eri­lai­sil­ta kuin tytöil­lä ja nai­sil­la. Esi­mer­kik­si lai­huu­den tavoit­te­lun sijas­ta pojat ja mie­het saat­ta­vat tavoi­tel­la lihak­si­kas­ta ja vähä­ras­vais­ta kehoa ja sai­raus voi näkya lii­al­li­se­na tree­naa­mi­se­na ja rajoit­ta­va­na ruo­ka­va­lio­na. Kehon muok­kaa­mi­nen voi muut­tua pakon­omai­sek­si ja kehon­ku­va häi­riin­tyä. Mukaan voi tul­la myös hai­tal­lis­ta ana­bo­lis­ten ste­reoi­dien käyt­töä. 

Pojat ja mie­het voi­vat sai­ras­taa ano­rek­si­aa, buli­mi­aa, ahmin­ta­häi­riö­tä, ARFID:ia tai mui­ta syö­mis­häi­riöi­tä ja nii­den vari­aa­tioi­ta sii­nä mis­sä mui­ta suku­puo­lia edus­ta­vat hen­ki­löt­kin. Mikään suku­puo­li ei suo­jaa syö­mis­häi­ri­öön sai­ras­tu­mi­sel­ta ja jokai­sel­la on oikeus saa­da asian­tun­te­vaa apua vai­keuk­siin­sa suku­puo­les­taan riip­pu­mat­ta. 

Voi­ko syö­mis­häi­riös­tä jou­tua osas­tol­le?

Kyl­lä voi. Jos­kus syö­mis­häi­riö pää­see jyl­lää­mään niin hur­jal­la voi­mal­la, että sai­ras­tu­neen hen­ki­lön eli­mis­tö ja mie­li jou­tu­vat suu­reen vaa­raan. Mei­dän ihmis­ten kehot tar­vit­se­vat ruu­as­ta ener­gi­aa ja ravin­toai­nei­ta toi­miak­seen. Jos syö­mis­häi­riö saa ihmi­sen rajoit­ta­maan ruu­an saan­ti­aan, eli­mis­tö jou­tuu ahdin­koon ja alkaa käyt­tää omia kudok­si­aan ener­gian lähee­nä yllä­pi­tääk­seen elin­tär­kei­tä elin­toi­min­to­jaan. Täl­lai­ses­sa sääs­tö­ai­neen­vaih­dun­nan tilas­sa keho jou­tuu sam­mut­te­le­maan sel­lai­sia toi­min­to­ja, jot­ka ovat esi­mer­kik­si aivo­jen ja sydä­men toi­min­taan ver­rat­tu­na ”vähem­män tär­kei­tä”. Esi­mer­kik­si läm­mön­sää­te­ly ja hor­mo­ni­toi­min­ta alka­vat häi­riin­tyä. Näin keho suo­jaa mah­dol­li­suut­taan sel­vi­tä sai­rau­den aiheut­ta­mas­ta ”nälän­hä­däs­tä” hen­gis­sä. 

Pahim­mas­sa tapauk­ses­sa ali­ra­vit­se­mus­ti­la voi kui­ten­kin joh­taa hen­gen­vaa­raan, jos­kus yllät­tä­vän­kin nopeas­ti. Eli­mis­tö ei jak­sa toi­mia ilman ravin­toa ja sydän jou­tuu kovil­le. Myös run­sas oksen­ta­mi­nen aiheut­taa nes­te­ta­sa­pai­non vaih­te­lua ja elekt­ro­lyyt­ti­häi­riö­tä, joka on sydä­mel­le erit­täin vaa­ral­lis­ta. Syö­mis­häi­riö aiheut­taa myös mie­lel­le suur­ta hait­taa, kuten pak­koa­ja­tuk­sia, ahdis­tus­ta, masen­nus­ta ja pahim­mil­laan jopa itse­tu­hoi­sia aja­tuk­sia. 

Vaka­vas­sa tilan­tees­sa tar­vi­taan osas­to­hoi­toa suo­jaa­maan eli­mis­töä ja miel­tä. Osas­to­hoi­dos­sa syö­mis­häi­riö­tä sai­ras­ta­va saa tii­vis­tä apua syö­mi­seen, jot­ta ravit­se­mus­ti­la pää­see kohen­tu­maan. Hän saa myös apua syö­mis­häi­riön oirei­den, kuten oksen­ta­mi­sen ja pak­ko­lii­kun­nan lopet­ta­mi­seen sekä apua vai­kei­siin tun­tei­siin, joi­ta oirei­den vas­tus­ta­mi­nen usein aiheut­taa.  

Syö­mis­häi­riö­tä sai­ras­ta­va ei vält­tä­mät­tä sai­rau­ten­sa takia itse tun­nis­ta ole­van­sa hen­gen­vaa­ras­sa ja sil­loin tar­vi­taan ammat­ti­lai­sen arvio tilan­tees­ta. Yksin ei kan­na­ta jää­dä arpo­maan syö­mis­häi­riön vaka­vuut­ta vaan osaa­van avun puo­leen kään­ty­mi­nen kan­nat­taa teh­dä mah­dol­li­sim­man var­hain. 

Voi­ko syö­mis­häi­ri­öön kuol­la?

Kyl­lä voi. Syö­mis­häi­riöi­hin liit­tyy kohon­nut ris­ki ennen­ai­kai­seen kuo­le­maan. Kun syö­mis­häi­riö­tä sai­ras­ta­va kuo­lee, ylei­sin kuo­lin­syy on itse­mur­ha. Myös esi­mer­kik­si sydän ‑ja veri­suo­ni­sai­rau­det, tapa­tur­mat ja dia­be­tes voi­vat joh­taa syö­mis­häi­riö­tä sai­ras­ta­van kuo­le­maan. Vaka­vuu­ten­sa vuok­si syö­mis­häi­riöi­tä ei tule kos­kaan vähä­tel­lä ja hoi­toon on aina paras­ta hakeu­tua mah­dol­li­si­maan nopeas­ti. 

Autamme alkuun

Palveleva puhelin auttaa, kun tarvitset neuvoja syömishäiriöihin liittyen.