Bulimiassa eli ahmimishäiriössä laihduttaminen ja ahmintakohtaukset vuorottelevat keskenään muodostaen noidankehän. Laihduttaessa kertyy nälkävelkaa, jolloin on aivan luonnollista, että keho ja mieli saavat ihmisen ennemmin tai myöhemmin tankkaamaan ravintoa. Ahmintoja seuraa lihomisen pelko ja pyrkimys korjata tilanne ja helpottaa oloa yrittämällä päästä eroon tai kuluttaa syödyt ruoat ja kalorit. Näitä kompensaatiokeinoja voivat olla esimerkiksi ylenpalttinen liikunta, itseaiheutettu oksentaminen, suolen tyhjentäminen lääkkein, paasto tai uusi laihdutuskuuri tai näiden yhdistelmä.
Bulimiaan liittyvässä ahminnassa on oleellista sekä tunne syömisen hallinnan menettämisestä että syöty ruokamäärä, joka on yleensä tavanomaista suurempi. Ahmittu ruoka on usein sellaista, minkä sairastunut muuten kieltää itseltään ja pitää lihottavana. Ahmintaa ei usein pysty lopettamaan ennen kuin olo on tuskallisen täysi tai ruoka loppuu. Joillekin syöminen voi tuntua ahminnalta, vaikka annos ulkopuolisen silmissä näyttäisi tavanomaiselta tai jopa pieneltä ruoka-annokselta. Syömishäiriötä sairastava voi tulkita ahminnaksi sen, että hän syö palan leipää enemmän kuin oli aikonut. Oli ahminta suurta tai pientä, siihen liittyy syyllisyyden, epäonnistumisen ja häpeän tunteita sekä pelko painon noususta.