Yleistä osastohoidosta
Helsingin Malmilla sijaitsevassa Kuntoutus ‑ja hoitoyksikössämme sinua hoidetaan viihtyisässä ja kodinomaisessa ympäristössä, jossa henkilökunnan tuki on käytössäsi ympäri vuorokauden. Osastolla hoidetaan erilaisista syömishäiriöistä toipuvia henkilöitä 13 ‑vuotiaista ylöspäin ilman yläikärajaa. Hoidossa olevat potilastoverisi ovat sairauden eri vaiheissa ja jokaisen tilanne on siksi vähän erilainen. Hoidossa on jokaisen kohdalla paljon samaa, mutta hoito on aina myös yksilöllistä ja jokaisen ainutlaatuisen tilanteen huomioon ottavaa.
Osastolla voi olla yhtä aikaa hoidossa seitsemän potilasta ja jokaisella on käytössään oma, ikkunallinen huone, jonka saa tehdä itselleen viihtyisäksi esimerkiksi koristelemalla seinät omilla julisteilla tai voimaa antavilla valokuvilla. Yksikössä on yhteinen olohuone, jossa voi vaikka katsoa TV:tä tai pelata pelejä. Olohuoneeseen kokoonnutaan yhdessä ruokalevolle aterioiden jälkeen, jolloin myös henkilökunta on aina mukana. Yksikössä on mukava ryhmätila, jossa rentoudutaan fysioterapeutin ohjauksessa sekä pidetään erilaisia ryhmiä.
Ruokailu tapahtuu yhteisesti osaston ruokailutilassa, jonka keittiössä ammattikokki valmistaa ateriat. Henkilökunta on aina ruokailuissa mukana tukenasi ja turvanasi. Hoidon alussa on yleensä tarpeellista, että henkilökunta kokoaa sinun annoksesi valmiiksi, jotta syömishäiriö ei pääse vaikuttamaan annoksesi kokoon. Vointisi salliessa pääset harjoittelemaan aterioittesi annostelua itse, silloinkin aina henkilökunnan tukemana.
Myöhemmässä toipumisen vaiheessa pääset harjoittelemaan ravintolassa syömistä omahoitajiesi kanssa sekä ruuanvalmistusta ensin ravitsemusterapeutin ohjauksessa ja myöhemmin itsenäisesti. Syömishäiriökeskuksessa eritysruokavaliot ovat järjestettävissä ja hoidon aluksi sinulle laaditaan ruokavaliosi mukainen ateriasuunnitelma. Sen avulla korjaat ravitsemustilaasi ja normalisoit ruokailuasi, jotta toipumisesi pääsee etenemään. Ateriasuunnitelma suunnitellaan yhdessä syömishäiriöiden hoitoon erikoistuneen ravitsemusterapeutin kanssa.
Osastolla hoitoosi osallistuu myös psykiatrian erikoislääkäri, ravitsemusterapeutti ja fysioterapeutti sekä tarpeen mukaan sosiaalityöntekijä. Osastolla työskentelee lisäksi osastonsihteeri ja osastonhoitaja, jotka pyörittävät arjen asioita useimmiten kanslian puolella, mutta ovat apunasi tarvittaessa.
Osastonhoitajamme Minna Maisalmi on myös perhe ‑ja pariterapeutti. Hän tapaa sinua yhdessä perheesi ja läheistesi kanssa perhetapaamisissa, joiden toteutuksesta sovitaan aina jokaisen kohdalla yksilöllisesti. Myös tutut omahoitajasi ovat usein perhetapaamisissa mukana ja he pitävät hoitosi aikana yhteyttä läheisiisi sopimallanne tavalla.
Perheenjäsenesi saavat hoitosi aikana tietoa syömishäiriöstä sekä ohjeita ja neuvoja siihen, miten he voivat tukea sinun toipumistasi parhaiten. He voivat osallistua läheisten ryhmään, joka kokoontuu 4–6 kertaa vuodessa. Lisäksi vanhemmille on tarjolla verkkokurssi, joka opastaa heitä syömishäiriöön sairastuneen lapsensa tukemisessa. Hoitojaksosi aikana pääset harjoittelemaan toipumistyöskentelyä myös omaan kotiisi hoidollisilla kotilomilla. Erityisesti ensimmäsille kotilomille sekä sinua että läheisiäsi valmennetaan huolella, jotta kaikki sujuisi kotilomalla mahdollisimman hyvin ja osastolla opitut taidot pääsisivät siirtymään myös tuttuun kotiympäristöösi.
Hoidon alussa saat riittävän tiivistä tukea niin pitkään, kuin se on tarpeen. Turvalliset rajat ja yhteiset toimintamallit osastolla auttavat sinua vastustamaan syömishäiriösi oireita. Turvallisten rajojen avulla huolehdimme, etteivät terveyttäsi vaarantavat oireet pääse hidastamaan paranemistasi. Hoidon alussa olet hyvin tiiviisti henkilökunnan seurassa ja heidän siipiensä suojassa. Sitä mukaa, kun rohkeutesi vastustaa syömishäiriön tahtoa vahvistuu, voimme turvallisin mielin jakaa sinulle lisää vastuuta ja vapautta, jonka myötä siirryt hoidossasi kuntoutusvaiheeseen.
Jokaisen paranemispolku on erilainen ja siksi myös eri pituinen.
Kuntoutusvaiheessa voit alkaa kokeilla omia siipiäsi osaston ulkopuolella ja alkaa rakentaa sellaista arkea, jossa syömishäiriö ei vaikuta valintoihisi. Omahoitajasi ja osaston tiimi tukevat sinua myös kuntoutusvaiheessa ja ovat valmiina ottamaan sinusta koppia, jos vapaus alkaa huimata ja oireet kiristämään otettaan. Toipumisen tie ei ole aina ihan suora, vaan joskus saatat eksyä reitiltä tai kompastella juurakoihin. Siksi on tärkeää, että hoitosi on riittävän pitkä ja tien kivikkoisistakin osuuksista päästään saattamaan yli. Hoitoajat kuntoutus ‑ja hoitoyksikössä ovat muutamasta kuukaudesta vuoteen tai ylikin. Jokaisen paranemispolku on erilainen ja siksi myös eri pituinen.
Haluatko kuulla lisää?
Lisätietoa yksikön toiminnasta, läheisille suunnatuista palveluista sekä Kuntoutus- ja hoitoyksikön jonotilanteesta saat osastonhoitaja Minna Maisalmelta tai apulaisosastonhoitaja Aino Peltoselta numerosta +358404122976.
Potilaan lähettäminen Kuntoutus-ja hoitoyksikköön
Haluatko lähettää potilaasi osastohoitoon syömishäiriöihin erikoistuneeseen yksikköön?
Helpoiten se onnistuu soittamalla osastonhoitaja Minna Maisalmelle tai apulaisosastonhoitaja Aino Peltoselle numeroon 040 412 2976. Me kysymme puhelimessa tarvittavat tiedot. Mikäli haluat tehdä kirjallisen lähetteen, niin lähetteeseen on hyvä kirjata seuraavat asiat:
- Perustiedot: nimi, syntymäaika, osoite, yhteystiedot
- Paino, pituus, BMI
- Syömishäiriö oireet, painon kehitys viime kuukausina
- Muut psyykkiset oireet
- Diagnoosit
- Laboratoriotulokset
- Aikaisemmat hoidot/hoitojaksot
- Päihteet, itsetuhoisuus
Näitä asioita kysymme myös, kun soitat potilaastasi meille.
Kuntoutus- ja hoitoyksikön hoitomalli
Mitä Syömishäiriökeskuksen toiminnanjohtaja Pia Charpentier kertoo Kuntoutus ‑ja hoitoyksikön hoitomallista? Lue täältä ja katso myös Pian haastattelut Elämän nälkään ‑podcastissa!
Kuntoutus- ja hoito-ohjelmamme eli hoitomallimme perustana on syömishäiriön taustalla olevien psyykkisten syiden ymmärtäminen ja tavoitteenamme on ulottaa hoidon parantavat vaikutukset mielen syviin kerroksiin pysyvän paranemistuloksen aikaansaamiseksi. Hoitomallin keskeisiä näkökulmia ovat myös arjen työskentelyämme ohjaavat arvot.
Arvojamme ovat asukkaan kunnioittaminen, yksilöllisyys, itsenäistymisen tukeminen, yksilöllisen tarpeen mukainen hoidon intensiivisyys, jatkuvuus ja kokonaisvaltaisuus, innostunut, motivoitunut ja osaava henkilökunta, perheiden huomioiminen sekä yhteisöllisyys.
Hoitomallimme on suunniteltu vastaamaan kaikkiin syömishäiriön muotoihin, vaiheisiin ja vaikeusasteisiin. Myös siis niihin kaikista vaikeimpiin tilanteisiin, jolloin toivoa näyttää olevan jäljellä vain hitusen verran. Pitkän kokemuksemme ansiosta vaikeiden syömishäiriöiden parissa tiedämme, että kaikkein toivottomimmankin näköisissä tilanteissa on vielä paljon tehtävissä ja paraneminen on mahdollista.
Taustalla näkemys syömishäiriön kulusta
Hoitomme taustalla on näkemys sairauden kulusta, jota voi kuvata alla olevan kuvion mukaisesti.
Syömishäiriö voi alkaa laihduttamisesta, jonka avulla sairastunut pyrkii kohentamaan itsetuntoaan ja hakemaan muilta hyväksyntää. Myös pyrkimys terveelliseen elämään voi saada niin ankarat mittasuhteet, että se muuttuu syömishäiriöksi.
Taustalla voi myös olla traumaattisia tapahtumia tai suuria elämänmuutoksia. Ymmärrämme syömishäiriön niin, että sen tarkoituksena on pohjimmiltaan auttaa sairastunutta selviytymään vaikeiden tunteiden ja olotilojen kanssa. Sen tarkoitus on siis alun perin hyvä, mutta keinona se on haitallinen ja tuo mukanaan joukon uusia ongelmia ja pahentaa alkuperäistä ongelmaa.
Sairauden alkuvaiheessa useimmat sairastuneet kokevat saavansa oireittensa avulla helpotusta ja olon kohentumista. Ympäristökin voi reagoida positiivisesti esimerkiksi sairastuneen muuttuneeseen ulkomuotoon, jolloin sairastuneen itsetunto kohoaa.
Oireilu alkaa kuitenkin ennen pitkään tuottaa kärsimystä ja haittavaikutuksia. Sosiaaliset suhteet saattavat hankaloitua. Alkuajan hyvää oloa saavuttaakseen sairastunut alkaa oireilla entistä enemmän. Vähitellen hukassa olemisen tunne alkaa vallata sairastuneen mieltä yhä enemmän, mutta oireilukaan ei enää helpota oloa. Samalla oireilua ei osaa enää lopettaakaan, sillä sairastunut ei ole vakuuttunut, että oireilusta luopuminen auttaisi häntä mitenkään. Oireilun jatkuessa sairastunut joutuu sairauden vangiksi ja ulospääsytien löytäminen tulee yhä hankalammaksi. Ulospääsyä vaikeuttaa pitkä sairauden kesto sekä muut psyykkiset ongelmat, jotka mutkistavat paranemista.
Vähitellen sairastunut kuitenkin alkaa huomata, että oireet eivät helpota oloa kuin korkeintaan hetkeksi. Hän alkaa puntaroida mahdollisuuksiaan luopua oireistaan. Tavallisesti tämä ajatus tuntuu kuitenkin pelottavalta tässä vaiheessa ja mielessä voi olla kysymys ”Miten minä sitten selviän, jos lopetan oireilun?”. Pelko pahasta olosta on niin suuri, että muutoshalusta huolimatta oireista luopuminen tuntuu vaikealta.
Muutoksen tekemisen vaiheessa sairastunut vihdoin oivaltaa, että hänen tilanteensa ei helpotu jos hän ei luovu oireistaan. Muutoksen tekeminen tapahtuu useimmiten pikkuhiljaa pienin askelin ja vaatii myös muutoksen ylläpitämistä. Välillä jotkin tilanteet voivat aiheuttaa niin suurta paniikkia, että oireet saattavat tilapäisesti voimistua. Onnistumisen kokemukset kuitenkin rohkaisevat sairastunutta tekemään yhä haastavampia muutoksia, joiden seurauksena paraneminen lähtee vähitellen käyntiin. Jokaisella on yksilöllinen paranemistahti. Painon ja syömisen normalisoitumisen lisäksi tulee mielessä tapahtua muutoksia, jotta uudelleen sairastumisen mahdollisuus minimoituisi. Syömishäiriön aiheuttaneet tekijät tulee korjata mahdollisimman hyvin. Parantuminen vaatiikin kokonaisvaltaista muutosta.
Hoidon intensiivisyys ja tiivis yhdessä olo
Syömishäiriökeskuksen hoito on suunniteltu huomioimaan kaikki syömishäiriön vaiheet. Mitä mutkaisemmaksi paluupolku muuttuu, sitä intensiivisempää tukea sairastunut tarvitsee löytääkseen tiensä ulos syömishäiriön syövereistä.
Polun synkässä päässä maailma näyttää ylivoimaiselta, pelottavalta ja mahdottomalta kohdata. Tällöin oireilu tuntuu ainoalta mahdolliselta tavalta selviytyä. Tämän vuoksi Syömishäiriökeskuksen hoito on intensiivistä sairauden alkuvaiheissa eli yleensä myös hoidon alkuvaiheissa.
Sairastuneella on lähes aina hoitajat saatavillaan, ulos mennessä on aina seuraa, ihminen on aina lähellä hädän voimistuessa kivuliaaksi. Näemme, että yksin olleessaan sairastuneen ainoa mahdollisuus on turvautua oireisiinsa, minkä vuoksi pyrimme minimoimaan yksinoloaikaa.
Tavallista on, että sairauden kivuliaan houkutteleva ote pitää tiukasti kiinni ja sairastunut vastustaa joskus voimallisestikin läsnäoloamme. Erityisesti tämä näkyy ruokailutilanteissa, joissa sairastuneen pelko voimistuu helposti kauhuksi asti. Sairaus mielen sisällä sanoo kauheuksia syömisen vaarallisuudesta ja hoitajan pahoista aikeista. Ruoka näyttää ruumiillistuneelta pirulta, joka on tullut tuhoamaan.
Näytämme, että meidän avullamme sairastunut löytää riittävästi voimaa vastustaakseen sisäistä hirviötään.
Tiedämme hyvin tämän sisällissodan, jota käydään isoilla aseilla sairastuneen pään sisällä. Tiedämme myös, että kauhulle ei voi antaa periksi eikä sen mukaan voi toimia – muuten paranemista ei pääse tapahtumaan. Tämän vuoksi olemme läsnä ja autamme sairastunutta vastustamaan sisäistä hirviötään. Näytämme, että meidän avullamme hän löytää riittävästi voimaa vastustaakseen sitä. On yksilöllistä, miten pitkään kestää, että voima alkaa tulla sairastuneesta itsestään ja sairauden houkutusten vastustaminen alkaa onnistua omassa varassa. Tavallista kuitenkin on, että olo alkaa helpottua jo muutamassa viikossa.
Hoidon käytänteet
Syömishäiriökeskuksen hoito on erikoislääkärijohtoista. Arjen ja ammattilaisten työskentelyn näkökulmasta hoitomallimme on kuitenkin hoitajakeskeinen. Tämä on hoitopaikkamme erityisominaisuus. Jokaisella potilaallamme on 2–4 omahoitajaa, jotka vastaavat hoidon toteutumisesta ja kaikkien asioiden hoitumisesta. Potilaamme pohtivat yhdessä omahoitajiensa kanssa hoidon tavoitteita ja keinoja tavoitteisiin pääsemiseksi. Lisätukea tavoitteiden ja keinojen löytämiseen tuo moniammatillisen tiimin esille nostamat näkökulmat, jolloin potilaan hoito voidaan suunnitella ja toteuttaa kokonaisvaltaisemmin.
Potilaamme tapaavat hoitajien lisäksi fysioterapeuttia, ravitsemusterapeuttia, psykiatria ja sosiaalityöntekijää tarvittaessa. Lisäksi lähes päivittäin ohjelmaan kuuluvat ryhmät, kuten keskustelu‑, ruoanlaitto‑, fysioterapia- sekä tunneryhmä. Viikonloppuisin tehdään yleensä jokin retki osaston ulkopuolelle. Potilaat osallistuvat ryhmiin vointinsa mukaan. Somaattista vointia seurataan yhteistyölääkäreidemme vastaanotoilla Terveystalossa tai Pikkujätissä.
Hoitoon kuuluvat myös kotilomat, joiden aikana vahvistetaan osastolla opeteltuja taitoja ja siirretään taidot myös kotiympäristöön. Lomien ajankohdat ja pituudet määräytyvät potilaan voinnin mukaan. Kotilomien onnistumisen näkökulmasta oleellista on tiivis yhteistyö potilaan läheisten kanssa. Läheisillä on keskeinen rooli potilaidemme hoidossa, joten hoitomalliimme kuuluu myös läheisten voimavarojen vahvistaminen.
Tiivistettynä voidaan todeta, että hoito on aluksi intensiivistä ja tukea tarjotaan tiiviisti. Paranemisen edetessä potilas ottaa itselleen yhä enemmän vastuuta selviytymisestään. Potilaan ajattelumalleissa tapahtuu muutoksia armollisempaan ja hyväksyvämpään suuntaan. Lopulta runsaan harjoittelun seurauksena hän pystyy syömään omassa varassaan, laittamaan ruokaa, käymään ravintoloissa syömässä ja huolehtimaan itsestään ja omista asioistaan. Hoitomallimme sisältää siten myös vaiheittain etenevän kuntoutuksen jakson, jossa arjessa ja omassa elinympäristössä itsenäisesti selviytyminen on keskeisessä osassa.
Hoitomallin teoreettiset perusteet
Kuntoutus- ja hoitoyksikön hoitomallin alkuperä on kognitiivisen psykoterapian teorioissa. Tämä lähestymistapa valikoitui sen vuoksi, että sen toimivuudesta on eniten näyttöä tieteellisessä kirjallisuudessa ja myös omien kokemustemme mukaan ne tuntuivat onnistuneilta. Kognitiivisista malleista luontevasti valikoituivat syömishäiriöiden hoidossa paljon käytetyt lähestymistavat, joista kuuluisin lienee Oxfordilaisen professorin Chistopher Fairburnin malli.
Myös Janet Treasure Maudsleyn syömishäiriöklinikalta Lontoosta on vuosikymmenien ajan kehitellyt työryhmineen monenlaisia hoitomalleja, mm. pitkään sairastaneille sekä perheille. Näistä olemme ottaneet paljon vaikutteita. Tämän lisäksi halusimme malliimme lämmintä kohtaamista, ymmärtämistä ja välittämistä sekä yksilöllisyyden huomioimista. Näitä löysimme mm. Bob Palmerilta, Kelly Vitousekilta, Josie Gelleriltä ja erityisesti Paul Gilbertiltä. Syömishäiriöiden aiheuttamista aivoissa tapahtuvista muutoksista ja niiden merkityksestä opimme mm. Bryan Laskilta.
Kokemuksemme karttuessa ja uusien potilaiden opettaessa meille päivittäin uusia asioita, kehitämme hoitomalliamme ja ‑käytäntöjämme jatkuvasti. Koska monet potilaamme kärsivät syömishäiriön lisäksi muista psyykkisistä vaikeuksista, olemme lisänneet hoitomalliimme komponentteja myös muiden psyykkisten sairauksien hoitomalleista. Tällaisia ovat esimerkiksi trauman ja dissosiaation hoito, jossa tärkeimpiä lähteitämme ovat olleet traumaterapiakeskuksen osaajat mm. Anne Suokas-Gunliffe sekä hollantilaisen Onno van der Hartin työryhmän tuotokset.
Toinen keskeinen uusi komponentti on epävakaan persoonallisuushäiriön hoito, johon olemme ottaneet vaikutteita Marsha Linehanilta, Jeffrey Youngilta, Anthony Batemanilta, Peter Fonagylta sekä suomalaiselta osaajalta Maaria Koivistolta, joka on yhdistellyt eri teorioita toimivaksi kokonaisuudeksi. Kaiken kaikkiaan jatkuvasti täydentyvä hoitomallimme on saanut vaikutteita niin monilta suurilta osaajilta, että kaikkia olisi mahdoton tässä mainita.