Urhei­li­jal­le

Urhei­luun liit­tyy lukui­sia ter­veyt­tä ja hyvin­voin­tia edis­tä­viä omi­nai­suuk­sia. Urhei­lu­har­ras­tuk­sen kaut­ta saa­daan sosi­aa­li­sia kon­tak­te­ja, jot­ka voi­vat kes­tää läpi elä­män. Urhei­lu opet­taa tär­kei­tä tai­to­ja esi­mer­kik­si ajan­käyt­töön, ravin­toon ja mui­hin ter­veel­li­siin elin­ta­poi­hin liit­tyen. Fyy­si­nen aktii­vi­suus jo itses­sään edis­tää ter­veyt­tä, min­kä vuok­si sään­nöl­li­sen lii­kun­nan tär­keyt­tä ei voi olla koros­ta­mat­ta lii­kaa. Tut­ki­muk­sis­sa on todet­tu, että lap­suus- ja nuo­ruusa­jan kil­paur­hei­lul­la on lukui­sia posi­tii­vi­sia vai­ku­tuk­sia myös myö­hem­mäs­sä elä­mäs­sä.

Lii­kun­taan ja urhei­luun, kuten mihin tahan­sa har­ras­tuk­seen kuu­luu ilo­ja ja pet­ty­myk­siä. Har­ras­tuk­sen paris­sa koe­tut onnis­tu­mi­set sekä raken­ta­vas­ti käsi­tel­lyt pet­ty­myk­set tuke­vat itse­tun­non kehit­ty­mis­tä ja ter­veen urhei­li­jai­den­ti­tee­tin raken­tu­mis­ta. Heik­ko itse­tun­to ja vää­ris­ty­nyt urhei­li­jai­den­ti­teet­ti ovat omi­aan altis­ta­maan urhei­li­jaa esi­mer­kik­si häi­riin­ty­neel­le syö­mis­käyt­täy­ty­mi­sel­le.

Syö­mis­häi­riöt alka­vat urhei­li­joil­la taval­li­ses­ti pyr­ki­myk­ses­tä syö­dä ter­veel­li­ses­ti tai laih­dut­taa, jot­ta urhei­lusuo­ri­tuk­set para­ni­si­vat. Usein alku­vai­hees­sa näin tapah­tuu­kin. Häi­riin­ty­neen syö­mi­sen jat­kut­tua jon­kin aikaa, suo­ri­tus­ky­ky alkaa kui­ten­kin väis­tä­mät­tä hei­ken­tyä.

Syö­mis­häi­riöt aiheut­ta­vat kehol­le monen­lai­sia vau­rioi­ta, jois­ta osa näkyy pian sai­ras­tu­mi­sen alet­tua ja osa tulee esiin vas­ta sai­rau­den jat­kut­tua pidem­pään. Suu­rin osa kehon vau­riois­ta onnek­si kor­jaan­tuu syö­mis­häi­riön paran­nut­tua. Häi­riin­ty­nyt syö­mis­käyt­täy­ty­mi­nen on aina ris­ki­te­ki­jä var­si­nai­sen syö­mis­häi­riön kehit­ty­mi­seen. Sik­si jo vähäi­seen­kin syö­mis­häi­riö­oi­rei­luun tulee rea­goi­da nopeas­ti. Syö­mis­häi­riö­oi­rei­lu itses­sään voi myös olla ter­vey­del­le hyvin hai­tal­lis­ta.

Häi­riin­ty­nyt syö­mis­käyt­täy­ty­mi­nen joh­taa usein ravin­toai­ne- ja ener­gia­puu­tok­siin, jot­ka voi­vat nopeas­ti vai­kut­taa urhei­li­jan ter­vey­teen, suo­ri­tus­ky­kyyn ja palau­tu­mi­seen. Lii­an vähäi­nen syö­mi­nen aiheut­taa urhei­li­jal­le ener­gia­va­jeen, jol­la on lukui­sia vai­ku­tuk­sia ter­vey­teen. Ener­gia­va­je vai­kut­taa molem­mil­la suku­puo­lil­la esi­mer­kik­si hor­mo­ni­toi­min­taan, lui­den ter­vey­teen, aineen­vaih­dun­taan, immu­no­lo­gi­seen jär­jes­tel­mään, kas­vuun ja kehi­tyk­seen, ruo­an­su­la­tus­ka­na­van toi­min­taan sekä psyyk­ki­seen ter­vey­teen. 

Lisä­tie­toa ener­gia­va­jeen hai­tois­ta löy­dät tääl­tä. 

Ener­gia­va­jeen seu­rauk­se­na kuu­kau­ti­set jää­vät nai­sur­hei­li­jal­ta taval­li­ses­ti pois. Tämä hei­ken­tää luus­ton kun­toa, mikä altis­taa urhei­li­jan esi­mer­kik­si rasi­tus­mur­tu­mil­le ja myö­hem­min elä­män aika­na osteo­po­roo­sil­le. Jos ener­gia­va­jees­ta kär­sii nuo­re­na, eli sil­loin, kun luus­ton kehit­ty­mi­nen on voi­mak­kain­ta, on tämä eri­tyi­sen hai­tal­lis­ta luus­ton ter­vey­den kan­nal­ta. 

Urhei­lusuo­ri­tus­ta ener­gia­va­je hei­ken­tää lukui­sil­la tavoil­la. Esi­mer­kik­si kes­tä­vyys­ky­ky ja lihas­voi­ma heik­ke­ne­vät, samoin kuin koor­di­naa­tio ja kes­kit­ty­mis­ky­ky, jol­loin louk­kaan­tu­mis­ris­ki kas­vaa. Urhei­li­ja myös ärtyy ja masen­tuu her­kem­min, ja hänen har­joi­tus­vas­teen­sa on hei­ken­ty­nyt.

Seu­raa­vat oireet voi­vat vii­ta­ta häi­riin­ty­nee­seen syö­mi­seen. Osa niis­tä on sel­lai­sia, että ne liit­ty­vät muu­hun­kin kuin syö­mi­sen häi­riin­ty­mi­seen. Lis­tan tar­koi­tuk­se­na ei siis ole huo­les­tut­taa sinua, jos joi­ta­kin tut­tu­ja oirei­ta siel­tä löy­dät (esi­mer­kik­si pale­lu ja mata­la veren­pai­ne eivät yksi­nään vie­lä anna syy­tä epäil­lä häi­riin­ty­nyt­tä syö­mis­tä). Mitä useam­pi oire kui­ten­kin koh­dal­la­si tutul­ta kuu­los­taa, sitä suu­rem­mal­la syyl­lä kan­nat­taa pysäh­tyä miet­ti­mään, mis­tä ne voi­vat joh­tua.

Lis­tas­sa esi­te­tyt tyy­pil­li­set häi­riin­ty­neen syö­mi­sen varoi­tus­mer­kit on poi­mit­tu syö­mis­häi­riöi­den Käy­pä hoi­to ‑suo­si­tuk­sis­ta. Nämä varoi­tus­mer­kit päte­vät lii­kun­ta­mää­ris­tä riip­pu­mat­ta kaik­kiin ihmi­siin. Urhei­li­joil­la varoi­tus­mer­keis­tä koros­tu­vat usein esi­mer­kik­si har­joi­tus­oh­jel­man ja ruo­ka­va­lion pakon­omai­nen nou­dat­ta­mi­nen, suh­tee­ton ahdis­tu­mi­nen suo­ri­tus­ten epä­on­nis­tu­mi­ses­ta, sekä vää­ris­ty­nyt kehon­ku­va ja tyy­ty­mät­tö­myys kehoon.

• jat­ku­va kes­kit­ty­mi­nen ruo­kaan, lii­kun­taan ja laih­dut­ta­mi­seen
• nopea pai­non­pu­do­tus
• laih­tu­mi­nen, jos­ta hen­ki­lö itse ei ole huo­lis­saan
• vaa­ti­mus saa­da muun per­heen ruo­ka­va­lios­ta poik­kea­vaa ruo­kaa
• yli­ter­veel­li­nen ruo­ka­va­lio tai tiet­ty­jen ruo­ka­ryh­mien (esim. hii­li­hy­draa­tit) vält­te­ly
• lii­al­li­nen tai pakon­omai­nen lii­kun­ta tai stres­saan­tu­mi­nen, jos ei pää­se liik­ku­maan
• vää­ris­ty­nyt kehon­ku­va
• tiheä pun­nit­se­mi­nen
• tois­tu­vat wc-käyn­nit ruo­kai­lun jäl­keen
• umme­tus, vat­sa­ki­vut
• kuu­kau­tis­häi­riöt (esim. kuu­kau­tis­ten alka­mi­sen vii­väs­ty­mi­nen, epä­sään­nöl­li­nen kier­to)

• vii­väs­ty­nyt puber­teet­ti
• mata­la veren­pai­ne, tiheä syke
• nes­te­ta­sa­pai­non häi­riöt
• hei­ko­tus, hui­maus, pyör­ry­tys
• sydä­men­ty­ky­tys, ryt­mi­häi­riöt
• mus­tel­ma­herk­kyys
• kyl­mä­nar­kuus, pale­lu
• kyl­mät raa­jat, siner­rys
• kui­va ja kal­pea iho, untu­vai­nen lanu­go­kar­voi­tus kas­vois­sa ja muu­al­la kehos­sa
• ham­pai­den kiil­le­vau­riot, väki­sin oksen­ta­mi­sen mer­kit esim. kita­laes­sa
• masen­tu­nut mie­lia­la
• lisään­ty­vä eris­täy­ty­mi­nen

Urhei­li­jan iäs­tä riip­puen ensim­mäi­nen hoi­ta­va taho on kou­lu­ter­vey­den­hoi­ta­ja tai ‑lää­kä­ri, opis­ke­li­ja­ter­vey­den­huol­to, työ­ter­veys- tai ter­veys­kes­kus­lää­kä­ri. Lie­vä ja kes­ki­vai­kea oirei­lu voi­daan hoi­taa perus­ter­vey­den­huol­los­sa, mut­ta jos oireet eivät ala vähen­tyä 2–3 kuu­kau­den sisäl­lä, hoi­ta­va lää­kä­ri arvioi eri­kois­sai­raan­hoi­don tar­peen.

Mitä pikem­min syö­mis­häi­riö­oi­rei­luun puu­tu­taan, sitä nopeam­pi ja parem­pi on toi­pu­mi­sen­nus­te. 

Syö­mis­häi­riö­kes­kuk­ses­sa hoi­dam­me urhei­li­joi­ta oman hoi­to­mal­lin mukai­ses­ti, jos­sa huo­mioi­daan urhei­luun liit­ty­vät eri­tyis­te­ki­jät. Tutus­tu hoi­to­mal­liin.

Jos sinua mie­ti­tyt­tää oma tilan­tee­si tai haluat kysyä urhei­li­joi­den hoi­toon liit­ty­vis­tä pal­ve­luis­ta, soi­ta pal­ve­le­vaan puhe­li­meen +358 40 411 5481.