Sosiaalinen media ja siihen liittyvät ilmiöt nostetaan usein pääepäiltyjen aitioon, kun etsitään syyllisiä häiriintyneen syömisen ja syömishäiriöiden lisääntymiselle. Vaikka sosiaalisen median käyttö ei missään nimessä ole yksistään syypää näihin, saattaa se joillakin ihmisillä pahentaa jo olemassa olevia syömishäiriön oireita sekä itseään koskevia haitallisia uskomuksia.
Sosiaalinen media on todella uusi asia ihmiskunnan historiassa emmekä varmasti vielä aavistakaan, millaisia vaikutuksia sillä voi pitkässä juoksussa olla kokonaisiin sukupolviin. Tai no, aavistus meillä tuntuu olevan ja se aavistus ei ole erityisen hyvä. Itsekin luuhaan somealustoilla sekä työkseni että vapaa-ajalla eikä se minullekaan varmaan tee aina kovin hyvää. Kuitenkin juuri siitä syystä kehtaan röyhkeästi väittää ymmärtäväni, mistä huolet somen haitallisuudesta kumpuavat.
Ennen kuin alan räntätä somen vaaroista, haluan kuitenkin todeta, että kuten suurin osa maailman asioista, myöskään tämä asia ei ole yksiselitteinen tai mustavalkoinen. Ei suinkaan. Some on tuonut mukanaan myös tosi paljon hyvää! Some ei ole myöskään todellisesta elämästä irrallinen konstruktio, vaan ihmisten luoma ja ihmisten ylläpitämä. Siten se on myös ihmisten ohjattavissa ja muutettavissa sekä toivottavasti jonain päivänä myös paremmin hallittavissa esimerkiksi lainsäädännön keinoin.
Tässä blogisarjassa en kuitenkaan mene sen syvemmin somen positiivisiin puoliin vaan haluan nostaa esiin pari someen liittyvää ilmiötä, joilla tuntuu selkeästi olevan syömishäiriön oireita ruokkiva vaikutus.
Sanottakoon tähän alkuun vielä, että sosiaalisen median tuomiin ilmiöihin liittyvät huolet eivät ole vain meidän lankapuhelimen kanssa kasvaneiden boomereiden jupinaa, vaan nämä ilmiöt ovat toden totta viikottain läsnä myös vastaanotollani syömishäiriöstä toipuvien nuorten ja nuorten aikuisten kanssa käydyissä keskusteluissa. Tässä tekstissä esittelemäni huomiot nousevat siis omista havainnoistani ja pohdinnoistani eivätkä ole tieteellistä tietoa. Tällä lauseella sainkin tehtyä itselleni aasinsillan ensimmäiseen huoleeni, nimittäin tiedon hakemiseen sosiaalisesta mediasta.
Mikä on tietoa?
Törmään työssäni melko usein siihen, että esimerkiksi ravitsemuksesta, liikunnasta tai terveydestä saatetaan etsiä tietoa sosiaalisesta mediasta ilman riittävää lähdekritiikkiä. Ja vaikka tietoa ei varsinaisesti etsittäisi, niin sosiaalisen median sisällöt saatetaan omaksua tietona vaikka ne eivät perustuisi tutkittuun faktaan. Se että julkaisussa lukee esim ”Four facts about..jotain jotain”, ei tee sisällöstä vielä oikeasti faktaa. Sosiaalisen mediaan lähestulkoon kuka vaan voi kirjoittaa lähestulkoon mitä vaan. Tietona omaksuttu hölynpöly saattaa vahvistaa esimerkiksi syömishäiriöajatuksia ja vääristää pahastikin omaa käsitystä vaikka siitä, mikä on tervellistä ja mikä ei.
Joskus mietin, että ovatko tieto ja totuus kokemassa inflaatiota modernissa informaation maailmassa, jossa tuntuu olevan hyväksyttyä valita fiiliksen pohjalta ne asiat joihin uskoo ja joihin ei usko. Sen valinnan mukaisesti voi sitten vapaasti kertoa sosiaalisessa mediassa näkemyksiään, joita toiset sitten joko uskovat tai eivät usko.
Tänä päivänä lieneekin tarpeen palauttaa mieleen lukion filosofian tunneilta tuttu klassinen tiedon määritelmä ”tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus”. Hyväksi perusteluksi ei riitä se, että jonkun asian on kuullut somessa. (Toim.huom. Lapseni kertoi minulle innoissaan kebab-eläimestä kuultuaan YouTubessa että kebab-eläin on oikea eläin.)
Tieteen filosofiassa erotetaan myös käsitteet tieto ja informaatio. Informaatio eroaa tiedosta siten, että se voi olla myös epätotta. Ja tällaista informaatiota (disinformaatiota ja misinformaatiota) on sosiaalinen media valitettavasti pullollaan. Suojellakseen itseään harhaanjohtavalta potaskalta on siis myös sosiaalisessa mediassa hyödyllistä olla kriittinen ja tarkistaa, miltä tietopohjalta eri sisällöntuottajat asioita kertovat.
Erityisesti terveyteen liittyvän tiedon äärellä kannattaa olla tarkkana ja varmistaa, että kyseisen julkaisun taustalla on sellainen taho, jonka asiantuntijuuteen voi luottaa. Näitäkin tahoja onneksi on myös somessa! Aina siis kannattaa tsekata, mikä pulju somesisällön takaa paljastuu ja onko siellä töissä koulutettuja ammattilaisia. Esimerkiksi oman pätevyyteni voi näppärästi tarkistaa JulkiTerhikistä ja miettiä, että tuo tuskin on onnistunut valehtelemaan tietään ammattikorkeakoulusta läpi.
On ihan fiksua ja sallittua penkoa tietoa myös suosikkutubettajansa tai someinfluensserin koulutustaustasta ja arvoida, minkälaiseen tietoon hän pohjaa omat näkemyksensä. Jos sisällöntuottajan ammatillisesta taustasta ei löydy mitään tietoa, kannattaa suhtautua tiedon puuttumiseen varoitusmerkkinä ja katsoa henkilön tuottamaa sisältöä varauksella. Sisällöntuottajalta voi myös suoraan kysyä, mikä hänen koulutuksensa on ja mihin lähteisiin hän perustaa väittämänsä.
Syömishäiriöllä tuppaa joskus myös olemaan sellainen tapa, että se sekä valitsee että tulkitsee informaatiota omien näkemystensä pohjalta. Syömishäiriön näkemys ruuasta, liikunnasta tai terveydestä on melkoisen erikoinen ja melkoisen kaukana tosiasioista. Mikään ei myöskään estä esimerkiksi vaikeaa syömishäiriötä sairastavaa ihmistä tekemästä sosiaaliseen mediaan sisältöjä näiden näkemysten pohjalta. Sairauden vakuuttamana nämä näkemykset saatetaan esittää totuutena, mikä usein saa julkaisun äärelle päätyneen katsojan (esimerkiksi toisen syömishäiriötä sairastavan ihmisen) vähintäänkin ahdistumaan rökälemäisesti.
Sen lisäksi, että emme aina voi luottaa lukemaamme tekstiin tai kuulemaamme puheeseen, emme aina voi myöskään luottaa siihen, mitä somessa näemme. Erilaiset filtterit ja kuvanmuokkausohjelmat mahdollistavat omien kuvien tuunaamisen lukemattomilla erilaisilla tavoilla, joiden jälkeä voi olla vaikea edes tunnistaa kuvanmuokkaukseksi. Kannattaako meidän verrata itseämme sellaiseen kuvastoon, joka ei välttämättä lainkaan vastaa todellisuutta?
Tästä pääsemmekin seuraavaan vaaran paikkaan eli vertailuun, josta kirjoitan lisää blogisarjan seuraavassa osassa.
Kevätaurinkoisin terveisin
Siiri Korpiniitty
Vastaa