Vertaistuki määritellään useilla eri tavoilla. Yleisesti vertaistuella kuitenkin tarkoitetaan tukea, jossa samankaltaisessa elämäntilanteessa tai samoja ongelmia kohdanneet ihmiset antavat tukea toisilleen tai ovat tuen saajina. Vertaistuki on siten vastavuoroista ja se perustuu henkilöiden omiin kokemuksiin.
Syömishäiriöiden hoidossa vertaistuki on tärkeä osa-alue. Kuntoutus- ja hoitoyksikön asukkaat kokivat sen auttaneen itseään paljon. Haastattelin heitä siitä, millaiseksi he vertaistuen kokevat ja mitä se heille merkitsee. Tässä heidän ajatuksiaan:
Vertaistuki on ymmärrystä
Vertaistuesta saa paljon voimaa, sillä toinen ymmärtää toisen syömishäiriötä sairastavan kokemuksia. Jo puolesta sanasta toinen voi ymmärtää mitä toinen tarkoittaa, joten sairauden ja omien tuntemusten koukeroita ei tarvitse yleensä selittää. Muille ihmisille oman tilanteen selittäminen on yleensä huomattavasti vaikeampaa ja selittäminenkään ei aina saa toista ymmärtämään. On helpottavaa tulla ymmärretyksi.
Syömishäiriön aiheuttama ahdistus on kaikille tuttua. Siksi toisen oireitakin on helpompi ymmärtää. Ymmärrys tuo mukanaan myös sen, että toista ei tarvitse syytellä tai tuomita. Ymmärrys myös siitä, miten omat oireet voivat vaikuttaa muiden oloon, voi auttaa itseä työskentelemään oireista eroon.
Vertaistuki on läsnäoloa ja tunteiden sallimista
Yksinkertaisimmillaan vertaistuki on läsnäoloa. Se, että toinen tulee viereen ja vaikka juttelee, kysyy mikä on hätänä ja lohduttaa, voi auttaa todella paljon. Joskus jo pelkkä toisen läsnäolo auttaa, vaikka mistään ei puhuttaisikaan. Tunteet saavat näkyä ilman, että muut kaikkoaisivat ympäriltä. Vertaistuessa tärkeää onkin, että toisen tunteille annetaan tilaa, ne sallitaan eikä niistä tuomita.
Vertaistuki on yhteistä sitoutumista ja yhdessä tekemistä
Toisilta voi saada merkittävää apua yhteisestä sitoutumisesta ja yhdessä tekemisestä. Haasteet on paljon helpompi kohdata, kun ne otetaan yhdessä vastaan ja sitoudutaan niihin. Yhdessä voi mennä esimerkiksi syömään välipalan päiväloman aikana ja selvitä siitä yhdessä toinen toistaan tukien. On tärkeää, että kukaan ei sano esimerkiksi päivälomalla, ”hei, en mä syökään, mutta älkää kertoko hoitajille”. Myös se auttaa kohtamaan ja työstämään omia henkilökohtaisia haasteita, kun tietää, että toisetkin sitoutuvat työstämään omiaan. Toisten motivaatiosta saa virtaa myös omaan motivaatioon.
Vertaistuki on kannustusta, vinkkejä ja uusia näkökulmia
Vertaistuki on rohkaisevia sanoja ja vihjeitä.
Kun itse jännittää tai pelkää jotain uutta asiaa, olipa se sitten ensimmäinen kotiloma tai vaikka lounasruokailu ravintolassa, voi toisen kannustus leikata pelolta siivet. Toinen voi kertoa, että sama asia pelotti itseäkin aikoinaan, mutta siitä kyllä selvisi. Toinen voi myös antaa vinkkejä siihen, missä ja miten jotain uutta haastetta voi kokeilla.
Toiselta voi myös saada konkreettisia keinoja, miten jonkin asian kanssa voi selvitä. Keinot voivat olla sellaisia, joita itse ei olisi osannut edes etsiä. Nähdessään konkreettisesti sen, että joku on jostain hyötynyt, haluaa sitä keinoa itsekin kokeilla. Vertaistuessa kokemusten jakamisella onkin iso merkitys. Toisen kokemuksista voi saada itselleen paljon uusia näkökulmia.
Toinen voi myös joskus kertoa, miltä toisen toiminta muista näyttää. Avoimen keskustelun kautta voi havahtua omaan toimintaansa, jota ei välttämättä muuten olisi edes huomannutkaan. Silloin saa uusia ajatuksia siitä, millaisia muutoksia kohti olisi hyvä työskennellä.
Vertaistuki saa tuntemaan, että ei olekaan niin outo, kuin on ajatellut
Moni on ollut oman sairautensa kanssa kovin yksin. Omat ajatukset ja tunteet ovat tuntuneet oudoilta, mistä on tullut helposti tunne, että on ihan ”friikki”. Vertaistuen kautta havahtuu huomaamaan, että muilla saattaa olla ihan samanlaisia ajatuksia ja kokemuksia. Se helpottaa omaa oloa. ”En olekaan ihan outo, mua voi ymmärtää”.
Vertaistuki luo toivoa
Muiden toipumisen etenemisestä saa toivoa myös siihen, että voisi itse joskus toipua. Erityisesti syömishäiriöstä jo toipuneiden kohtaaminen luo toivoa. Vaikka hoitajat aina sanovatkin, että syömishäiriöstä toipuminen on mahdollista, on toipumiseen uskominen helpompaa, kun näkee oikeasti sellaisen ihmisen, joka on jo toipunut.
Millaista vertaistukea sinä olet saanut tai antanut? Millaisen vertaistuen olet kokenut hyödylliseksi?
Terveisin,
Venla Eronen
Ps. Omenatuvan ylläpito lomailee 11.4.2018 asti. Mahdollisiin kommentteihin ei tuona aikana välttämättä reagoida.
Vastaa