“Että söi­sit edes jotain…” ‑Miten ano­rek­sia hyö­dyn­tää van­hem­man pel­koa lap­sen menet­tä­mi­ses­tä

Poi­ka­sen ravin­non saa­mi­ses­ta huo­leh­ti­mi­nen on ohjel­moi­tu­na mei­dän luon­toom­me. Me saam­me tyy­dy­tys­tä ja rau­haa, kun näem­me miten lap­sem­me kas­vaa ja vah­vis­tuu. Jos poi­ka­sem­me lak­kaa syö­mäs­tä, meis­sä käyn­nis­tyy hätä. Kos­ka ravin­non saa­mi­nen on elä­män edel­ly­tys, syn­tyy mie­les­säm­me kau­hu­ku­va jäl­ke­läi­sen nään­ty­mi­ses­tä näl­kään. Vais­to ruok­kia poi­kas­ta ohjaa van­hem­muut­tam­me ja valin­to­jam­me jopa täs­sä yltä­kyl­läi­syy­den maa­il­mas­sa, jos­sa ruo­kaa ei tar­vit­se saa­lis­taa ympä­ris­tös­tä. 

Kun lap­si sai­ras­tuu lai­huus­häi­ri­öön, hän alkaa vähi­tel­len koke­maan ruu­an vaa­ral­li­se­na. Sai­rau­den myö­tä ruo­ka alkaa edus­taa lap­sel­le moni­muo­tois­ta uhkaa, joka vaa­ran­taa hänen ter­vey­ten­sä lisäk­si hänen elä­män­hal­lin­tan­sa ja paik­kan­sa lau­mas­sa. Lap­si alkaa­kin miet­tiä: “Mitä jos lihon?”, “Mitä jos en pys­ty­kään enää lopet­ta­maan syö­mis­tä?”, “Mitä jos mus­ta tulee ruma ja läs­ki eikä kukaan halua enää olla mun kans­sa?” 

Ruu­an edus­ta­ma uhka omas­sa mie­les­sä alkaa tun­tua niin vaa­ral­li­sel­ta, että alku­kan­tai­nen itse­suo­je­lu­vais­to saa lap­sen jät­tä­mään yhä enem­män ruo­kaa syö­mät­tä yhä useam­min. Nälän myö­tä häi­riö mie­les­sä vah­vis­tuu ja kan­nus­taa sai­ras­tu­nut­ta jat­ka­maan näl­kiin­nyt­tä­mis­tä uskot­te­le­mal­la ole­van­sa se, joka pitää lap­sen tur­vas­sa sekä kata­stro­fil­ta että omil­ta tun­teil­taan. 

Van­hem­mal­le oman jäl­ke­läi­sen ruu­as­ta kiel­täy­ty­mi­nen ja näläs­tä seu­raa­va fyy­si­nen ja psyyk­ki­nen kär­si­mys on sie­tä­mä­tön­tä kat­sot­ta­vaa. Se herät­tää pelon lap­sen menet­tä­mi­ses­tä ja vais­ton tais­tel­la pitääk­seen lap­sen hen­gis­sä. Rakas­ta­va van­hem­pi on val­mis teke­mään mitä hyvän­sä pelas­taak­seen lap­sen­sa. 

Syn­tyy ase­tel­ma, jos­sa van­hem­pi tar­jo­aa lap­sel­le ruo­kaa, jota lap­si ei halua syö­dä. Lap­si pel­kää ruo­kaa ja van­hem­pi pel­kää pahen­ta­van­sa tilan­net­ta saa­mal­la lap­sen ahdis­tu­maan. Ano­rek­sia osaa myös ove­las­ti hyö­dyn­tää van­hem­man pel­koa saa­mal­la lap­sen uhkaa­maan van­hem­paa: “Jos pako­tat, niin en syö mitään!” 

Mie­li­ku­va syö­mi­sen lopet­ta­mi­ses­ta koko­naan saa van­hem­man var­pail­leen ja pel­ko ohjaa hän­tä koh­ti kom­pro­mis­sia: “Riit­tää, että söi­sit edes jotain”. Että jäi­sit hen­kiin. Tämä reak­tio on hyvin ymmär­ret­tä­vä ja tilan­ne on var­mas­ti kaik­kien ano­rek­si­aa sai­ras­ta­vien tai sai­ras­ta­nei­den las­ten van­hem­mil­le tut­tu. Kui­ten­kin usein juu­ri tämä toi­min­ta­mal­li joh­taa hyväs­tä tar­koi­tus­pe­räs­tään huo­li­mat­ta yhä syvem­mäl­le kär­si­myk­sen kier­tee­seen. 

Ajau­du­taan tilan­tee­seen, jos­sa ano­rek­sia pää­see mää­rit­te­le­mään, mitä lap­si voi syö­dä ja mitä ei. Pahim­mil­laan sai­raus alkaa pyö­rit­tää koko per­heen arkea aset­taen sil­le omat aika­tau­lun­sa ja jär­jes­tyk­sen­sä. Van­hem­man pel­ko tilan­teen pahen­tu­mi­ses­ta kään­tyy­kin sai­rau­den hyö­dyk­si ja kau­hun tasa­pai­no alkaa ohja­ta ruo­kai­lu­ti­lan­tei­ta. 

Mitä pidem­pään sai­rau­den kans­sa yri­te­tään käy­dä kaup­paa ja hakea sopua, sitä pidem­mäl­le siir­tyy sai­rau­den vas­tus­ta­mi­nen ja sitä kaut­ta myös toi­pu­mi­nen. Jot­ta toi­pu­mi­nen pää­see alka­maan ja uhka hen­gen­vaa­ras­ta saa­daan vähe­ne­mään, pitää lap­sen uskal­taa syö­dä enem­män kuin mihin ano­rek­sia antaa luvan. 

Ei kan­na­ta jää­dä odot­ta­maan lupaa ano­rek­sial­ta, kos­ka se ei sitä tule anta­maan. Sai­rau­den vas­tus­ta­mi­nen ja sii­tä aiheu­tu­van ahdis­tuk­sen koh­taa­mi­nen ovat toi­pu­mi­sen avain. Tais­te­lu sai­raut­ta vas­taan on kui­ten­kin erit­täin ras­kas­ta ja vai­ke­aa sekä lap­sel­le että van­hem­mal­le.

Miten van­hem­pi voi aut­taa las­ta uskal­ta­maan? Entä miten van­hem­pi voi huo­leh­tia omas­ta jak­sa­mi­se­ses­taan ja tun­ne­työs­ken­te­lys­tään haas­ta­vas­sa roo­lis­saan elä­män puo­lus­ta­ja­na? Näi­tä ja monia mui­ta kysy­myk­siä poh­di­taan Syö­mis­häi­riö­kes­kuk­sen Eväi­tä tuke­mi­sen tiel­le ‑verk­ko­kurs­sil­la, joka on suun­nat­tu syö­mis­häi­ri­öön sai­ras­tu­neen lap­sen van­hem­mil­le. Eri­tyi­ses­ti suo­sit­te­lem­me kurs­sia van­hem­mil­le, joi­den per­hees­sä sai­raus on uusi tulo­kas ja jot­ka kai­paa­vat tie­toa ja ohjei­ta alkuun pää­se­mi­sek­si tuke­mi­sen tiel­lä.    

Sii­ri Kor­pi­niit­ty   

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *