Lupa haa­veil­la

Kyky unel­moi­da on yksi ihmis­mie­len ihmeel­li­syyk­sis­tä. Kun kas­vam­me ja mie­li­ku­vi­tuk­sem­me kehit­tyy, opim­me kuvit­te­le­maan mie­les­säm­me eri­lai­sia asioi­ta, myös sel­lai­sia asioi­ta ja tapah­tu­mia, jot­ka eivät ole tot­ta ollen­kaan. Pys­tym­me kuvit­tel­maan vaik­ka balet­ti­pu­kui­sen hevo­sen, jol­la on hau­en pää. (Ja äskeis­tä lauset­ta lukies­sa­si sinä juu­ri kuvit­te­lit balet­ti­pu­kuis­ta hevos­ta, jol­la on hau­en pää.) Mie­li­ku­vi­tuk­ses­sa lähes kaik­ki on mah­dol­lis­ta.

Tämän oival­let­tuam­me alam­me kuvi­tel­la tapah­tu­mia, joi­den toi­voi­sim­me käy­vän toteen, kos­ka sii­tä tulee meil­le hyvä mie­li. Ken­ties olet jos­kus kuvi­tel­lut löy­tä­vä­si aar­teen tai saa­va­si suu­del­man ihas­tuk­sel­ta­si. Kun huo­maam­me, että haa­veis­sam­me voi tapah­tua mitä vaan, haa­veem­me saat­ta­vat kas­vaa vaik­ka lot­to­voi­toik­si tai maa­il­man­täh­tey­dek­si. Ja sehän on iha­naa — vaik­ka unel­ma ei kos­kaan kävi­si­kään toteen. Mik­si se sit­ten on iha­naa, vaik­ka se ei kos­kaan toteu­tui­si? Ensin­nä­kin sik­si, kos­ka on jo läh­tö­koh­tai­ses­ti fan­tas­tis­ta, että mie­lem­me pysy­tyy moi­seen. Ja toi­sek­seen sik­si, että haa­veet —  jopa ne hup­suim­mat­kin — pal­jas­ta­vat meil­le nii­tä tun­tei­ta, joi­ta haluai­sim­me tun­tea ja sitä kaut­ta ne voi­vat ohja­ta valin­to­ja, joi­ta teem­me arjen maa­il­mas­sa.

Jos­kus haa­vei­lun tiel­le voi kui­ten­kin alkaa tul­la eri­lai­sia estei­tä. Saa­tam­me alkaa aja­tel­la, että unel­moin­ti oli­si joten­kin vää­rin tai hai­tal­lis­ta. ”Lak­kaa haa­vei­le­mas­ta ja toi­mi!” Omiin unel­miin voi alkaa tun­keu­tua ilon­pi­laa­jia, jot­ka halua­vat muis­tut­taa elä­män rea­li­tee­teis­ta. Usein nämä ilon­pi­laa­ja-aja­tuk­set ovat myös oman mie­lem­me tuot­tei­ta, usko­muk­sia. Jos­kus voi olla, että emme anna itsel­lem­me lupaa unel­moi­da, kos­ka emme halua tun­tea pet­ty­mys­tä tote­tu­mat­to­mis­ta haa­veis­ta. ”Pes­si­mis­ti ei pety”. Tämä on sinän­sä itseä suo­je­le­va ja siten myös  myö­tä­tun­toi­nen stra­te­gia. Mut­ta sil­ti soi­sin, että ne asiat, jot­ka eivät reaa­li­maa­il­mas­sa vält­tä­mät­tä toteu­tui­si, sai­si­vat kui­ten­kin toteu­tua unel­mis­sa.

Ympä­röi­vä yhteis­kun­ta ja eri­lai­set roo­lim­me sii­nä aset­ta­vat meil­le sään­tö­jä ja rajo­ja ‑halusim­me tai emme. Eri­lai­set elä­män­ti­lan­teet ja esi­mer­kik­si sai­rau­det aset­ta­vat meil­le myös rajo­ja ja saat­ta­vat vai­kut­taa ajat­te­luum­me ja siten myös unel­miim­me. Syö­mis­häi­riö esi­mer­kik­si tuo muka­naan omat rajan­sa ja sään­tön­sä eikä se anka­ruu­des­saan anna unel­moin­nil­le juu­ri­kaan arvoa tai sijaa. Ehkä unel­moin­ti on monil­le syö­mis­häi­riö­tä sai­ras­ta­vil­le vai­ke­aa juu­ri sik­si, että sen vil­li ja vapaa, rajat­to­mien mah­dol­li­suuk­sien maa­il­ma voi tun­tua sai­rau­des­ta myös vie­raal­ta ja uhkaa­val­ta. Eräs­kin iha­na ihmi­nen ker­ran kuva­si vas­taa­no­tol­la­ni asi­aa niin, että ”syö­mis­häi­riö peit­ti unel­mat alleen.” Toi­pu­mi­sen ede­tes­sä nuo unel­mat saa­tiin kui­ten­kin taas näky­viin ja avuk­si ohjaa­maan tule­via valin­to­ja.    

Haa­veet, unel­mat ja onnel­li­set mie­li­ku­vat anta­vat mie­lel­le mah­dol­li­suu­den ottaa tau­koa suo­rit­ta­mi­sen ja ratio­naa­li­sen ajat­te­lun maa­il­mas­ta. Unel­mis­sa mie­li voi lii­hot­taa vapaas­ti sin­ne, min­ne halu­aa, ja pysäh­tyä valit­se­maan­sa koh­taan naut­ti­maan, rau­hoit­tu­maan tai ins­pi­roi­tu­maan. Unel­miin kät­key­ty­vät usein ne tun­teet, joi­ta toi­voi­sim­me lisää, joi­ta suo­ras­taan janoam­me. Ja vaik­ka unel­mat eivät oli­si­kaan aina saa­vu­tet­ta­via, nii­den pajas­ta­mat toi­veet ja tun­teet voi­vat hyvin­kin olla. Tär­ke­ää on, että emme huk­kaa yhteyt­tä näi­hin tun­tei­siin unoh­ta­mal­la tai kiel­tä­mäl­lä haa­vei­lua itsel­täm­me. Haa­ve­ku­vis­sa voim­me myös tur­val­li­ses­ti har­joi­tel­la hyvien tun­tei­den tun­te­mis­ta. Hyvän toi­vo­mi­nen itsel­leen on tär­keä tai­to, jota tar­vi­taan myös syö­mis­häi­riös­tä toi­pu­mi­seen. Haa­vei­le­mal­la voi vah­vis­taa tätä tai­toa ja samal­la ope­tel­la irrot­ta­maan vapaa­ta unel­moin­tia estä­vis­tä aja­tuk­sis­ta.   

Läm­mol­lä

Sii­ri Kor­pi­niit­ty