Ome­na­tu­pa on kas­va­nut taa­pe­roi­kään

Tänään on tasan vuo­si sii­tä, kun Ome­na­tu­pa start­ta­si kir­joi­tuk­sel­la Ter­ve­tu­loa Ome­na­tu­paan. Ome­na­tu­van tai­val alkoi kui­ten­kin jo kesä­kuus­sa 2015, kun Pia Char­pen­tier kysyi minul­ta haluai­sin­ko ryh­tyä kir­joit­ta­maan Syö­mis­häi­riö­kes­kuk­sen blo­gia. Ehdo­tus tuli minul­le täy­sin pus­kis­ta, mut­ta ilah­duin sii­tä kovas­ti.

Olin var­sin ummik­ko blo­gi­maa­il­man suh­teen, joten per­fek­tio­nis­ti­si­ne tai­pu­muk­si­ne­ni (joi­ta yhdes­sä kir­joi­tuk­ses­sa pal­jas­tin omaa­va­ni) luin ensin pari blo­gio­pas­ta – ja vie­lä pari var­muu­den vuok­si lisää. Ome­na­tu­van suun­nit­te­lu kes­ti­kin var­sin pit­kään. Pöy­tä­laa­tik­koon ker­tyi mel­ko mon­ta map­pi ö:hön saman tien sujah­ta­vaa kir­joi­tuk­sen tyn­kää, jot­ka hyl­kä­sin lii­an kou­lues­seen kal­tai­si­na. Oman kir­joi­tus­tyy­lin löy­tä­mi­nen vei­kin het­ken. Ensim­mäi­nen var­si­nai­nen kir­joi­tuk­se­ni hoi­don ansait­se­mi­ses­ta on var­sin eri­lai­nen kuin esi­mer­kik­si kir­joi­tus van­hem­pien koke­muk­sis­ta tai kir­joi­tus syö­mis­häi­riöi­den kadeh­ti­mi­ses­ta.

Minul­le oli alus­ta asti myös sel­vää, että Pian oli­si hyvä kir­joit­taa välil­lä. Koin, että Pial­la on sel­lais­ta osaa­mis­ta, mikä minul­ta puut­tuu – sel­lais­ta min­kä voi saa­da vain pit­käl­lä ja uraa uur­ta­val­la työl­lä. Pian aja­tuk­sia oli­si­kin tär­ke­ää saa­da ylei­ses­ti kuu­lu­vik­si. Pia kir­joit­ti ensim­mäi­se­nä kir­joi­tuk­se­naan Syö­mis­häi­riö­kes­kuk­sen his­to­rias­ta, mut­ta syven­si teks­te­jään pik­ku­hil­jaa kes­kus­te­lua syn­nyt­tä­viin tee­moi­hin, kuten huo­mio­ha­kui­suus, para­ne­mis­mo­ti­vaa­tio, pit­kän osas­to­hoi­don tar­peel­li­suus sekä osas­to­hoi­don jäl­kei­nen aika. Pian kir­joi­tuk­set ovat osoi­tuk­sia sii­tä, että syö­mis­häi­riöis­sä on pal­jon kuo­hut­ta­via aihei­ta, joi­ta ei ole pal­jon käsi­tel­ty tai, joi­ta on käsi­tel­ty vain yhdes­tä näkö­kul­mas­ta. Täl­lai­sia kir­joi­tuk­sia tar­vi­taan lisää.

Riip­pu­mat­ta sii­tä, olen­ko minä vai Pia ollut  kir­joit­ta­ja­na, olen jän­nit­tä­nyt jokai­sen jul­kai­sun yhtey­des­sä miten kir­joi­tus ote­taan vas­taan. Tuo jän­ni­tys ei ole häl­ven­ty­nyt yksi­vuo­ti­sen tai­pa­leen aika­na yhtään. On ollut kui­ten­kin ilo huo­ma­ta kuin­ka hyvin Ome­na­tu­pa on otet­tu vas­taan. Luki­ja­kun­ta on kas­va­nut pie­nin harp­pauk­sin ja jois­ta­kin kir­joi­tuk­sis­ta on tul­lut kii­tos­ta suo­raan syö­mis­häi­riöi­tä sai­ras­ta­vil­ta. Ome­na­tu­vas­ta on ollut siis muu­ta­kin hyö­tyä kuin viih­dy­ket­tä työ- tai kou­lu­mat­koil­la. Se tie­tys­ti tekee kir­joit­ta­mi­ses­ta mie­le­käs­tä.

Olen saa­nut ensim­mäi­sen vuo­den aika­na jon­kin ver­ran myös säh­kö­pos­tia luki­joil­ta blo­gin aihei­siin liit­tyen. Ome­na­tu­val­ta on toi­vot­tu kir­joi­tuk­sia muun muas­sa syö­mis­häi­riöis­tä ja trau­mois­ta, ravit­se­mus­hoi­dos­ta osas­to­hoi­don aika­na, lii­kun­nas­ta ja pak­ko­lii­kun­nas­ta, poti­lai­den koke­muk­sis­ta hoi­dos­ta, para­ne­mis­ta­ri­noi­ta, oman tilan­teen vaka­vuu­den ymmär­tä­mi­ses­tä sekä ylei­ses­ti osas­ton käy­tän­teis­tä. Osa näis­tä aiheis­ta on sel­lai­sia, että en voi kir­joit­taa niis­tä kovin moni­puo­li­ses­ti ilman työyh­tei­sö­ni apua, vaik­ka minul­la aiheis­ta koke­mus­ta onkin. Onnek­si minul­la on kui­ten­kin tuke­na­ni laa­ja moniam­ma­til­li­nen tii­mi, jon­ka kans­sa yhdes­sä voin kir­joit­taa myös itsel­le­ni vie­raam­mis­ta aiheis­ta. Para­ne­mis­ta­ri­noi­ta var­ten voi­sin sel­vit­tää haluai­si­ko joku hoi­tom­me läpi käy­nyt kir­joit­taa tari­nan­sa ja ker­toa koke­muk­si­aan hoi­dos­ta. Luki­jat voit­te myös tie­ten­kin ker­toa tari­noi­tan­ne blo­gin kom­ment­tei­hin.

Ilo on ollut myös huo­ma­ta, että olem­me saa­neet arvok­kai­ta yhteis­työ­kump­pa­nei­ta blo­gi­tai­pa­leem­me aika­na. Eri­tyi­ses­ti Syö­mis­häi­riö­liit­to jäse­nyh­dis­tyk­si­neen on lisän­nyt blo­gim­me tun­net­ta­vuut­ta ja löy­det­tä­vyyt­tä. Suu­ret kii­tok­set siis Syö­mis­häi­riö­lii­tol­le ja kai­kil­le muil­le­kin blo­giam­me sosi­aa­li­ses­sa medias­sa tai muu­al­la jaka­neil­le! Tei­dän avul­lan­ne Ome­na­tu­pa on saa­nut kas­vaa ja kehit­tyä nopeam­min kuin oli­sin arvan­nut­kaan.

Näin yhden vuo­den jäl­keen voi­si sanoa, että Ome­na­tu­pa on kas­va­nut taa­pe­roi­kään. Pal­jon on vie­lä opit­ta­vaa, mut­ta mie­len­kiin­to uusia käsi­tel­tä­viä aihei­ta koh­taan vain kas­vaa. Kii­tok­sia luki­joil­le kulu­nees­ta vuo­des­ta! Te teet­te Ome­na­tu­vas­ta kir­joit­ta­mi­sen arvoi­sen! Jat­koa on siis luvas­sa. Huo­maat­te­han myös, että Ome­na­tu­pa on saa­nut pik­kusi­sa­ruk­sen. Ruot­sin­kie­li­nen blo­gim­me Balans­blog­gen syn­tyi 28.9.2016. Antoi­sia luku­het­kiä molem­pien blo­giem­me paris­sa!

Ter­vei­sin,
Ven­la Ero­nen