NEDS-kon­fe­rens­si­kuu­lu­mi­sia – Mik­ro­be­ja, kil­paur­hei­lua, toi­voa toi­vot­to­muu­teen ja “keho­te­ra­pi­aa”

Poh­jois­mai­nen syö­mis­häi­riö­kon­fe­rens­si NEDS jär­jes­tet­tiin Hel­sin­gis­sä 21.–23.9. Päi­vien aika­na kuu­lim­me eri­lai­sia puheen­vuo­ro­ja ja osal­lis­tuim­me pie­nem­piin works­hop­pei­hin. Täs­sä hiu­kan kon­fe­rens­si­kuu­lu­mi­sia kai­kil­le luet­ta­vak­si. Kai­kes­ta en rapor­toi, joten valit­sin nel­jä aihet­ta, jot­ka tun­tui­vat minus­ta kiin­nos­ta­vil­ta. Blo­gi­kir­joi­tus käsit­te­lee täl­lä ker­ral­la poik­keuk­sel­li­ses­ti usei­ta aihei­ta, mut­ta voit toki poi­mia sii­tä vain itseä­si kiin­nos­ta­vat aiheet:

• Suo­lis­to­mik­ro­bit ja lai­huus­häi­riö
• Kil­paur­hei­lu, syö­mis­häi­riöt ja RED‑S ‑oireyh­ty­mä
• EIRA-kli­nik­ka: Uut­ta toi­voa toi­vot­to­muu­teen
• Kehol­li­nen lähes­ty­mis­ta­pa trau­mas­ta kär­si­vän syö­mis­häi­riö­po­ti­laan tera­pias­sa

Suo­lis­to­mik­ro­bit ja lai­huus­häi­riö

(Cynt­hia Bulik)

Aja­tus sii­tä, että vat­sam­me ovat yhtey­des­sä aivoi­him­me on elä­nyt puhu­tus­sa kie­les­sä jo kau­an ennen kuin meka­nis­mia on edes tun­net­tu. Puhum­me kuin­ka meil­lä on per­ho­sia vat­sas­sa tai kuin­ka tie­däm­me jon­kin asian vat­sa­tun­te­muk­sem­me poh­jal­ta. Vat­sas­sa ole­vien mik­ro­bien vai­ku­tus­ta ihmi­sen mie­lia­laan, käyt­täy­ty­mi­seen, aineen­vaih­dun­taan, sai­rauk­siin ja moneen muu­hun teki­jään on alet­tu vii­me aikoi­na tut­kia. Näin myös lai­huus­häi­riöi­tä sai­ras­ta­vien koh­dal­la.

Ter­veel­lä ihmi­sel­lä suo­lis­to­mik­ro­bis­to on moni­puo­li­nen ja run­sas. Tut­ki­muk­sis­sa on havait­tu, että lai­huus­häi­riö­tä sai­ras­ta­van suo­lis­to­mik­ro­bis­to on sup­peam­pi kuin ter­vei­den ver­ro­kei­den. Mik­ro­be­ja on niin mää­räl­li­ses­ti kuin laa­dul­li­ses­ti­kin vähem­män. Syy voi piil­lä näl­kiin­ty­mi­ses­sä. Vain osa mik­ro­beis­ta kes­tää olo­suh­teis­sa, jois­sa on lii­an vähän ravin­toa  saa­ta­vil­la.

Mikä mer­ki­tys suo­lis­to­mik­ro­bis­tol­la sit­ten on? Tut­ki­muk­sis­sa on havait­tu, että masen­nus on yhtey­des­sä suo­lis­to­mik­ro­bis­ton moni­puo­li­suu­teen. Mitä kor­keam­pia pis­tei­tä lai­huus­häi­riö­tä sai­ras­ta­vat hen­ki­löt sai­vat masen­nus­ky­se­lys­sä (BDI), sitä yksi­puo­li­sem­pi oli hei­dän suo­lis­to­mik­ro­bis­ton­sa. Entä mitä tapah­tuu, kun lai­huus­häi­riö­tä sai­ras­ta­van hen­ki­lön suo­lis­to­mik­ro­bis­toa siir­re­tään hii­rel­le, joka on kas­va­nut ste­rii­leis­sä olo­suh­teis­sa ja jon­ka suo­lis­tos­sa ei ole lain­kaan mik­ro­be­ja? Hii­ri ahdis­tuu. Kun siir­teen saa­nut hii­ri pää­see avoi­meen ympä­ris­töön, jos­sa se voi saa­da uusia mik­ro­be­ja, sen ahdis­tus vähe­nee.

Tut­ki­joi­ta kiin­nos­taa myös voi­vat­ko suo­lis­to­mik­ro­bit ennus­taa lai­huus­häi­riös­tä toi­pu­van hen­ki­lön pai­non yllä­pi­toa. Selit­tä­vät­kö mik­ro­bit sitä, mik­si osa sai­ras­ta­vis­ta ei saa yllä­pi­det­tyä pai­no­aan? Mie­len­kiin­toi­nen tut­ki­musa­lue on myös pro­bioot­tien, anti­bioot­tien ja pre­bioot­tien hyö­dyn­tä­mi­nen lai­huus­häi­riö­po­ti­laan hoi­dos­sa. Voi­daan­ko niil­lä paran­taa toi­pu­van hen­ki­lön pai­non yllä­pi­tä­mis­tä sekä vähen­tää ahdis­tus­ta ja syö­mi­seen liit­ty­vää epä­mu­ka­vuut­ta? Mie­len­kiin­toi­sia tut­ki­muk­sia on siis myös tule­vai­suu­des­sa luvas­sa näi­den tee­mo­jen ympä­ril­tä.

Cynt­hia Buli­kin luen­toa kuun­nel­les­sa­ni huo­ma­sin, kuin­ka sisäi­sen bio­lo­gi­ni sor­met syy­hy­si­vät. Olin todel­la innois­sa­ni. Jään mie­len­kiin­nol­la odot­ta­maan tut­ki­muk­sia pro­bioot­tien, anti­bioot­tien ja pre­bioot­tien hyö­dyn­tä­mi­ses­tä. Lai­huus­häi­riö on vai­kea sai­raus ja sen hoi­dos­sa tar­vi­taan välil­lä luo­via­kin rat­kai­su­ja. Ehkä moni­puo­li­sia mene­tel­miä hyö­dyn­tä­mäl­lä yhä har­vem­man tar­vit­si­si saa­da otsaan­sa toi­vot­to­man lei­maa.

Mitä sinä ajat­te­let aihees­ta? Tar­jo­aa­ko mik­ro­bien huo­mio­mi­nen mah­dol­li­suu­den kehit­tää hoi­toa ja yksi­löi­dä hoi­toa ja hoi­don seu­ran­taa vie­lä­kin tar­kem­min hen­ki­löl­le sopi­vak­si?

Mikä­li Cynt­hia Buli­kin luen­to kiin­nos­taa sinua enem­män­kin, voit tutus­tua sii­hen tääl­lä.

Kil­paur­hei­lu, syö­mis­häi­riöt ja RED‑S ‑oireyh­ty­mä

(Jorunn Sund­got-Bor­gen & Solfrid Brat­land San­dra)

Kil­paur­hei­lus­sa monis­sa lajeis­sa kil­pai­li­jan pai­no on kes­kei­ses­sä ase­mas­sa. Täl­lai­sia laje­ja ovat mm. pit­kän mat­kan juok­su, mäki­hyp­py ja hiih­to (muu­ta­man täs­sä vain mai­ni­tak­se­ni). Täl­lai­sis­sa lajeis­sa 8–75 pro­sent­til­la kil­pai­li­jois­ta ilme­nee epä­nor­maa­lia syö­mis­tä ja ter­vey­den vaa­ran­ta­via pai­non­hal­lin­nan mene­tel­miä. Kuu­lui­sim­mis­ta 20 syö­mis­häi­riö­tä sai­ras­ta­vas­ta kil­paur­hei­li­jas­ta 13 on saa­nut mita­lin olym­pia­lai­sis­ta, maa­il­man mes­ta­ruus­ki­sois­ta tai maa­il­man cup –kisois­ta. Kol­me on kuol­lut syö­mis­häi­ri­öön. Onkin kuin osa oli­si val­mis vaik­ka kuo­le­maan voit­taak­seen. Syö­mis­häi­riöt voi­daan­kin näh­dä suu­re­na ongel­ma­na kil­paur­hei­lus­sa.

Kil­paur­hei­li­joil­la (ja muil­la­kin tie­tys­ti) syö­mi­sen ja liik­ku­mi­sen väli­nen suu­ri epä­suh­ta joh­taa ter­vey­del­li­siin ongel­miin. Kova liik­ku­mi­nen ja ravin­non vähäi­syys voi­vat joh­taa RED‑S ‑oireyh­ty­mään (Rela­ti­ve Ener­gy Defiency in Sport). RED‑S on laa­jen­nos enti­sel­le nai­sur­hei­li­jan oireyh­ty­mäl­le (Fema­le Ath­le­te Triad, FAT), sil­lä lii­kun­nan ja ravin­non epä­suh­das­ta aiheu­tuu ongel­mia myös mie­hil­le. Nai­sur­hei­li­joi­den koh­dal­la puhu­taan usein kuu­kau­tis­ten pois­jää­mi­ses­tä (omas­ta mie­les­tä­ni ehkä jopa hie­man vähät­te­le­vään sävyyn). Oireyh­ty­mäl­lä on kui­ten­kin todel­li­suu­des­sa laa­ja-alai­sia vai­ku­tuk­sia sydän- ja veren­kier­toe­li­mis­töön, ruu­an­su­la­tuse­li­mis­töön, endo­krii­ni­siin eli­miin, luu­li­hak­siin ja kes­kus­her­mos­toon. Kyse ei siis ole vain mis­tään pie­nes­tä ter­vey­del­li­ses­tä hai­tas­ta. Lisää RED‑S ja FAT ‑oireyh­ty­mis­tä kan­nat­taa lukea Ida Hei­ku­ran blo­gi­kir­joi­tuk­ses­ta, joka on myös jul­kais­tu Juok­si­ja ‑leh­den nume­ros­sa 7/2014. Sii­nä on mie­les­tä­ni koh­ta­lai­sen hel­pos­ti ymmär­ret­tä­vää teks­tiä aihees­ta.

Syö­mis­häi­riön tai häi­riin­ty­neen syö­mi­sen oireet voi­vat tila­päi­ses­ti aut­taa saa­vut­ta­maan lajis­sa tavoi­tel­tu­ja omi­nai­suuk­sia – tosin koval­la hin­nal­la. Myös per­soo­nal­li­suu­den piir­teet syö­mis­häi­riö­tä sai­ras­ta­van ja hyvän kil­pai­li­jan välil­lä voi­vat olla saman­kal­tai­sia. Har­va kil­pai­li­ja myös­kään tun­nus­taa itse, että hänel­lä on ongel­mia syö­mi­sen suh­teen. Miten sit­ten kil­paur­hei­li­joi­den jou­kos­ta voi tun­nis­taa hei­dät joi­den ei pitäi­si kil­pail­la syö­mis­häi­riön tai häi­riin­ty­neen syö­mi­sen ja RED‑S oireyh­ty­män vuok­si? Kan­sain­vä­li­nen olym­pia­ko­mi­tea IOC on kehit­tä­nyt työ­ka­lun RED‑S CAT (Rela­ti­ve Ener­gy Deficiency in Sport Cli­nical Assess­ment Tool), jon­ka avul­la rat­kai­sua voi­daan etsiä. RED‑S CAT sisäl­tää urhei­luun ja kil­pai­luun osal­lis­tu­mi­sen ris­kiar­vioin­nin sekä urhei­luun ja kil­pai­luun palaa­mi­sen val­miu­den arvioi­mi­sen. Voit tutus­tua RED‑S CAT –mene­tel­mään  tar­kem­min tääl­lä.

Syy mik­si pää­tin kir­joit­taa täs­tä kon­fe­rens­sin aihees­ta on se, että koh­taam­me Syö­mis­häi­riö­kes­kuk­ses­sa aika-ajoin kil­paur­hei­li­joi­ta niin osas­tol­la kuin avo­puo­lel­la­kin. RED‑S CAT voi­si aut­taa arvioi­maan mil­loin kil­paur­hei­li­jan ter­veys taas sal­lii kil­pai­le­mi­sen ja ras­kaam­man lii­kun­nan aloit­ta­mi­sen. Samal­la se voi­si teh­dä myös poti­laal­le parem­min näky­väk­si mihin hoi­to­tii­min pää­tök­set perus­tu­vat ja lisä­tä siten yhtei­sym­mär­rys­tä hoi­don tavoit­teis­ta ja ete­ne­mi­ses­tä.

Mitä sinä ajat­te­let pai­noon ja ulko­nä­köön liit­ty­vis­tä pai­neis­ta kil­paur­hei­lus­sa? Miten syö­mis­häi­riöi­tä ja häi­riin­ty­nyt­tä syö­mis­tä voi­tai­siin ehkäis­tä kil­paur­hei­li­joi­den kes­kuu­des­sa?

Nor­ja­lais­kak­si­kon pal­jon mui­ta­kin lii­kun­taan liit­ty­viä näkö­kul­mia sisäl­tä­nee­seen luen­toon voit tutus­tua tääl­lä.

EIRA-kli­nik­ka: Uut­ta toi­voa toi­vot­to­muu­teen

(Maja Molin & Step­ha­nie Ekström)

Itsel­le­ni yksi kon­fe­rens­sin vai­kut­ta­vim­mis­ta aiheis­ta oli Tuk­hol­mas­sa sijait­se­van EIRA-kli­ni­kan esit­te­ly. EIRA on osa Stock­holms cent­rum för äts­tör­nin­gar (SCÄ) ‑kli­nik­kaa.  EIRA on suun­nat­tu vai­keas­ti ja pit­kä­kes­toi­ses­ti sai­ras­ta­neil­le syö­mis­häi­riö­po­ti­lail­le. Poti­laal­la täy­tyy olla taka­naan vähin­tään kym­me­nen vuot­ta sai­ras­ta­mis­ta ja vähin­tään kol­me lop­puun saa­tet­tua hoi­to­jak­soa, jot­ta hän voi pääs­tä EIRA-kli­ni­kan asiak­kaak­si. EIRA-kli­ni­kan poti­lai­den kes­ki-ikä on 38-vuot­ta ja sai­ras­ta­mis­his­to­ri­aa heil­lä on kes­ki­mää­rin 22,8 vuot­ta.

EIRA-kli­ni­kan hoi­don tar­koi­tuk­se­na ei ole enää paran­taa syö­mis­häi­riös­tä, vaan hoi­to kes­kit­tyy elä­män laa­dun kohen­ta­mi­seen syö­mis­häi­riös­tä huo­li­mat­ta. Poti­laan tila pyri­tään pitä­mään vakaa­na ja tavoit­tee­na on estää poti­laan jou­tu­mi­nen osas­to­hoi­toon. Toi­vot­to­mik­si tapauk­sik­si lei­ma­tut poti­laat saa­vat jäl­leen toi­voa parem­mas­ta elä­mäs­tä. EIRA:n hoi­dos­sa kes­keis­tä on se, että hoi­to­suh­de on lop­pue­lä­män ajak­si poti­laan niin halu­tes­saan. Poti­laan ei tar­vit­se enää iki­nä pelä­tä sitä, että hoi­to­suh­de kat­kais­taan ”huo­non hoi­to­mo­ti­vaa­tion” tai raha-asioi­den vuok­si. Hoi­dos­sa pyri­tään sii­hen, että poti­las ottaa itse vas­tuun elä­mäs­tään – syö­mi­nen ja pai­no mukaan lukien – joten hoi­dos­sa on mah­dol­li­sem­man vähän sään­tö­jä.

Itsel­le­ni EIRA:n toi­min­ta-aja­tuk­sen hyväk­sy­mi­nen vaa­ti isoa näkö­kul­man muu­tos­ta. Ei ole help­poa aja­tel­la, että hoi­dos­sa ei enää pyrit­täi­si sii­hen, että poti­las para­nee. EIRA-kli­ni­kan työn­te­ki­jöi­den puhees­sa kuul­si kui­ten­kin sel­lai­nen läm­pö ja poti­lai­den kun­nioi­tus, että pys­tyin ymmär­tä­mään täl­lai­sen lähes­ty­mis­ta­van. Jokai­sen yksi­löl­li­siin arvoi­hin poh­jaa­va elä­män laa­tu on arvo­kas läh­tö­koh­ta hoi­dol­le eri­tyi­ses­ti sil­loin, kun toi­vo parem­mas­ta on lähes koko­naan kadon­nut. Toi­voon onkin löy­det­tä­vä uusi tulo­kul­ma. Sano­mat­ta­kin on sel­vää, että EIRA:n asiak­kaak­si ei pää­dy­tä hep­poi­sin perus­tein, mut­ta jos­kus täl­lai­nen lähes­ty­mis­ta­pa on var­mas­ti­kin tar­peen.

Mitä sinä ajat­te­let EIRA:sta? Voi­daan­ko poti­laan koh­dal­la luo­pua paran­tu­mi­sen tavoit­tees­ta? Mis­sä vai­hees­sa näin voi­daan teh­dä? Mil­lais­ta toi­voa täl­läi­nen lähes­ty­mis­ta­pa antaa toi­von­sa menet­tä­neil­le?

Kehol­li­nen lähes­ty­mis­ta­pa trau­mas­ta kär­si­vän syö­mis­häi­riö­po­ti­laan tera­pias­sa

(Han­ne Net­land Øxnes)

Hyvää kon­fe­rens­sian­tia oli myös kehol­li­nen lähes­ty­mis­ta­pa syö­mis­häi­riöis­tä ja trau­mois­ta kär­si­vien poti­lai­den tera­pias­sa. Trau­ma­ti­soi­tu­neil­la hen­ki­löil­lä voi olla vai­keuk­sia pysyä koke­muk­sel­li­ses­ti nyky­het­ken tapah­tu­mis­sa. He saat­ta­vat jou­tua äkil­li­ses­ti mie­les­sään kes­kel­le trau­man­sa tapah­tu­mia tai olo­suh­tei­ta, vaik­ka alku­pe­räi­ses­tä tilan­tees­ta oli­si kulu­nut jo kau­an aikaa.

Trau­ma­ti­soi­tu­neel­la hen­ki­löl­lä kehon ja mie­len väli­nen yhteys häi­riin­tyy ja ihmi­sen eloon­jää­mi­seen liit­ty­vät tais­te­le, pake­ne tai jäh­me­ty –reak­tiot jää­vät her­käs­ti akti­voi­tu­vaan tilaan. Tämän vuok­si hätä­reak­tiot akti­voi­tu­vat yhä uudel­leen nyky­het­ken tapah­tu­miin liit­ty­vien tun­nel­mien, tuok­su­jen, äänen­sä­vy­jen tai mui­den tun­ne­ta­soa kos­ket­ta­vien ärsyk­kei­den lau­kai­se­mi­na. Reak­tiot ovat voi­mak­kuu­del­taan usein alku­pe­räi­sen koke­muk­sen luok­kaa, vaik­ka uhkaa­va tilan­ne on jo päät­ty­nyt kau­an aikaa sit­ten. Reak­tioi­den yhtey­des­sä hen­ki­lö elää trau­maat­ti­sia asioi­ta uudel­leen ja vai­kei­den sekä kipei­den asioi­den käsit­te­ly ei onnis­tu eli­mis­tön hätä­ti­lan akti­voi­tu­mi­sen vuok­si.

Trau­ma­ti­soi­tu­neen tera­pias­sa tar­vi­taan hätä­ti­lan akti­voi­tu­mi­sen vuok­si ensin vakaut­ta­mis­ta. Sen tar­koi­tuk­se­na on opet­taa hen­ki­löl­le kei­no­ja, joi­den avul­la hän voi rau­hoit­taa kes­kus­her­mos­ton­sa akti­voi­tu­nut­ta tilaa ja jot­ka aut­ta­vat hän­tä pysy­mään riit­tä­vän rau­hal­li­ses­sa tilas­sa pys­tyäk­seen tie­dol­li­ses­ti käsit­te­le­mään koke­mus­taan. Tätä tilaa kut­su­taan pysy­mi­sek­si tole­rans­si-ikku­nan sisäl­lä eli mie­len ja kehon vireys­ti­lan tasos­sa, jos­sa kyt­kös nyky­het­keen pysyy. Tämä mah­dol­lis­taa asian koke­mi­sen ilman kau­hun tun­ne­ti­laa ja koke­muk­sen säi­lö­mi­sen muis­tiin sel­keä­nä men­nei­syy­teen kuu­lu­va­na tapah­tu­ma­na.

Kon­fe­rens­sis­sa saim­me kokeil­la ja näh­dä videol­ta keho­har­joi­tuk­sia, joil­la trau­ma­ti­soi­tu­neen hen­ki­lön vireys­ti­la saa­daan tais­te­le, pake­ne tai jäh­me­ty –reak­tios­ta tole­rans­si-ikku­naan. Täl­lai­sia har­joi­tuk­sia oli­vat mm. var­pai­den kipris­te­ly ja nilk­ko­jen tai­vut­te­lu, var­pail­laan tai kan­ta­poh­jil­laan käve­ly, tera­pia­pal­lo­jen puris­te­lu sekä ympä­ris­tön ääniin kes­kit­ty­mi­nen. Kehol­li­nen trau­ma­te­ra­pia oli minul­le osit­tain tut­tua, sil­lä Syö­mis­häi­riö­kes­kuk­sen fysio­te­ra­peut­ti käyt­tää vas­taa­via tek­nii­koi­ta asia­kas­työs­sään. Aihe on myös mie­les­tä­ni niin kiin­nos­ta­va, että yri­tän hou­ku­tel­la fysio­te­ra­peut­tiam­me teke­mään kans­sa­ni vaik­ka video­pät­kän mene­tel­mis­tä. Kat­so­taan miten käy. Oma ymmär­ryk­se­ni aihees­ta ei kui­ten­kaan rii­tä mene­tel­mien ja teo­rian tark­kaan kuvaa­mi­seen, joten en aio sii­tä tätä enem­pää omin avuin kir­joit­taa. Toi­vot­ta­vas­ti täs­sä olen saa­nut kui­ten­kin kuvat­tua aiheit­ta edes koh­ta­lai­sen oikein.

Tun­nis­tat­ko sinä itses­sä­si tai asiak­kaas­sa­si trau­ma­ti­soi­tu­mi­sen merk­ke­jä? Mil­lai­sia koke­muk­sia kehol­li­ses­ta lähes­ty­mis­ta­vas­ta trau­man hoi­ta­mi­ses­sa sinul­la on?

Lue lisää kon­fe­rens­sin aiheis­ta

Täs­sä siis nyt joi­ta­kin kon­fe­rens­sin aihei­ta. Tutus­tu lisää kon­fe­rens­sin luen­toi­hin ja abstrak­tei­hin. Niis­sä on mie­len­kiin­tois­ta asi­aa esil­lä. Innol­la jään seu­raa­maan miten kon­fe­rens­sin anti tulee näky­mään käy­tän­nös­sä työs­säm­me Syö­mis­häi­riö­kes­kuk­ses­sa.

Ter­vei­sin,
Ven­la Ero­nen