Tar­vit­see­ko hoi­ta­van hen­ki­lön ymmär­tää syö­mis­häi­riön syy­tä voi­dak­seen hoi­taa asia­kas­taan hyvin?

Olin kuun­te­le­mas­sa Vee­ra Poh­jo­lai­sen hie­noa väi­tös­ti­lai­suut­ta 13.1.2017. Väi­tös­kir­jan tulok­se­na oli, että syö­mis­häi­riöi­den hoi­to kan­nat­taa. Tämä oli kovin ilah­dut­ta­va tulos suu­res­ta tut­ki­mus­työs­tä.

Eri­tyi­sen aja­tuk­sia herät­tä­vää oli, kun kus­tos kysyi Vee­ral­ta, min­kä vuok­si hän oli käsi­tel­lyt usean sivun ver­ran syö­mis­häi­riöi­den etio­lo­gi­aa, eli syy-seu­raus vai­ku­tuk­sia. Kus­tok­sen kan­ta oli, että syö­mis­häi­riön syy ei ole oleel­li­nen hoi­don kan­nal­ta. Esi­merk­ki­nä hän mai­nit­si las­ket­te­luon­net­to­muu­den, jon­ka seu­rauk­se­na jal­ka kat­ke­aa. Voi­dak­seen kip­sa­ta kat­ken­neen raa­jan, lää­kä­rin ei tar­vit­se tie­tää las­ket­te­lu­mäes­tä mitään, sen kuin vain hoi­taa kip­saa­mi­sen toi­mi­vik­si todet­tu­jen hoi­to­me­ne­tel­mien mukai­ses­ti. Jal­ka pää­see para­ne­maan eikä kenen­kään tar­vit­se poh­tia, että kuin­kas se mäki nyt tuol­lai­sen aiheut­ti.

Täs­sä esi­mer­kis­sä huo­maan ole­va­ni aivan samaa miel­tä kus­tok­sen kans­sa. Jalan kip­saa­mi­seen tosi­aan on ole­mas­sa mel­ko suo­ra­vii­vai­set hoi­to­me­ne­tel­mät, joi­ta voi sovel­taa kat­ko­nai­seen raa­jaan riip­pu­mat­ta sii­tä mikä sen on rik­ko­nut. Mut­ta jokin pie­ni ääni sisäl­lä­ni kysyi: voi­ko tätä peri­aa­tet­ta sovel­taa psy­kiat­ri­siin hoi­toi­hin ihan yksi yhteen?

Ylei­sös­sä istues­sa­ni ja kes­kus­te­lua kuun­nel­les­sa­ni minul­le kir­kas­tui, että juu­ri tämän kal­tai­nen medi­kaa­li­nen ajat­te­lu meil­lä Suo­mes­sa tosi­aan usein ohjaa psy­kiat­ris­ten hoi­to­jen suun­nit­te­lua ja toteu­tus­ta sekä myös tut­ki­mus­työ­tä. Hoi­to­me­ne­tel­mä­tut­ki­muk­set pyr­ki­vät löy­tä­mään sel­kei­tä ja hel­pos­ti toteu­tet­ta­via mal­le­ja, joi­ta voi­tai­siin sovel­taa lää­ke­tie­teen peri­aat­teen mukai­ses­ti kaik­kiin asiak­kai­siin menes­tyk­sek­kääs­ti riip­pu­mat­ta sii­tä mis­tä hei­dän koh­dal­laan syö­mis­häi­riös­sä on kysy­mys. Ymmär­ret­tä­vä tavoi­te, mut­ta onko se rea­lis­ti­nen ja sovel­tu­va moni­mut­kais­ten psyy­ken sai­rauk­sien olles­sa kysees­sä?

Lää­ke­tie­tees­sä on totut­tu kat­so­maan oiret­ta ja pois­ta­maan se. Kun on kipu, ote­taan kipu­lää­ket­tä; kat­ken­nut jal­ka kip­sa­taan, haa­va kur­si­taan kiin­ni. Psy­kiat­ri­sis­sa häi­riöis­sä täl­lai­nen lähes­ty­mis­ta­pa voi kui­ten­kin aiheut­taa monen­lais­ta han­ka­luut­ta teke­mäl­lä hoi­to­pyr­ki­myk­sis­tä lii­an suo­ra­vii­vai­sia ja yksin­ker­tais­ta­via.

Esi­mer­kik­si syö­mis­häi­riöi­den hoi­dos­sa perin­tei­ses­ti pide­tään pai­non nor­ma­li­soin­tia kes­kei­sim­pä­nä hoi­don tulok­se­na. Kun pai­no on nor­ma­li­soi­tu­nut, ongel­man aja­tel­laan ole­van oleel­li­sil­ta osil­taan voi­tet­tu. Käy­tän­nös­sä lyhyen ruo­kin­ta­hoi­don jäl­keen pai­no kui­ten­kin useim­mil­la las­kee hoi­toa edel­tä­viin luke­miin. Tämä viit­taa sii­hen, että syy mik­si pai­no on alun perin las­ke­nut, eli sai­rau­den var­si­nai­nen ongel­ma, on vie­lä jää­nyt hoi­ta­mat­ta.

Jos hoi­dos­sa kes­ki­tyt­täi­siin­kin pää­asias­sa oirei­lun taus­tal­la ole­viin teki­jöi­hin, jot­ka ovat aiheut­ta­neet pai­non las­kun, voi­tai­siin hoi­to toden­nä­köi­ses­ti suun­ni­tel­la tehok­kaam­mak­si ja tulok­set saa­da pysy­väm­mik­si. Tämä edel­lyt­täi­si tark­kaa etio­lo­gian tun­te­mus­ta sekä ylei­sel­lä tasol­la että poti­laan hen­ki­lö­koh­tai­sel­la tasol­la. ”Teh­tä­vä”, jon­ka kaut­ta syö­mis­häi­riö pal­ve­lee sai­ras­tu­neen miel­tä, on opit­ta­va ”suo­rit­ta­maan” uudel­la taval­la. On opit­ta­va uusia kei­no­ja, joi­den avul­la mie­len tasa­pai­no on mah­dol­li­nen ilman hai­tal­li­sia oirei­ta. Näi­den kei­no­jen opet­te­le­mi­seen hoi­dos­sa oli­si­kin hyö­dyl­lis­tä kes­kit­tyä pel­kän oireen kor­jaa­mi­sen sijaan.

Täs­sä mie­les­sä ajat­te­len, että ongel­man syi­den ymmär­tä­mi­nen on kes­keis­tä menes­tyk­sek­kään hoi­don kan­nal­ta – syi­den avul­la voi­daan koh­dis­taa hoi­to oikei­siin asioi­hin tehok­kaam­min. Eri­tyi­sen hyö­dyl­lis­tä on pyr­kiä ymmär­tä­mään mihin sai­ras­tu­neen mie­li tar­vit­see tai käyt­tää oirei­ta. Onko se pako­kei­no, hel­po­tus­kei­no, sel­viy­ty­mis­kei­no vai mikä? Kun täs­tä syn­tyy jon­kin­lai­nen käsi­tys, on mah­dol­lis­ta suun­ni­tel­la hoi­to niin, että sai­ras­tu­nut oppii käyt­tä­mään tämän tar­koi­tuk­sen täyt­tä­mi­seen kei­no­ja, jot­ka eivät ole hänel­le hai­tal­li­sia.

Väit­täi­sin­kin, että menes­tyk­sek­kääs­sä syö­mis­häi­riö­hoi­dos­sa on eri­tyi­sen tär­ke­ää ymmär­tää sai­rau­den syi­tä ja raken­taa yksi­löl­li­nen hoi­to­suun­ni­tel­ma tämän ymmär­ryk­sen poh­jal­ta. Pyr­ki­mys löy­tää hoi­dol­li­nen kaa­va, jon­ka auto­maat­ti­nen toteu­tus kai­kil­la poti­lail­la paran­tai­si syö­mis­häi­riöt, ei minus­ta ole rea­lis­ti­nen tavoi­te. Rea­lis­ti­sem­paa oli­si hyväk­syä, että monen­lai­sia lähes­ty­mis­ta­po­ja tar­vi­taan ja kes­kit­tyä sel­vit­tä­mään kuka hyö­tyi­si par­hai­ten mis­tä­kin lähes­ty­mis­ta­vas­ta.

Ter­vei­sin,
Pia Char­pen­tier