Aivo­leik­kaus lai­huus­häi­riön hoi­dos­sa

Olin Poh­jois­mai­den Syö­mis­häi­riöyh­dis­tyk­sen jär­jes­tä­mäs­sä kongres­sis­sa Reyk­ja­vi­kis­sa syys­kuus­sa ja kuu­lin itsel­le­ni täy­sin uudes­ta lähes­ty­mis­ta­vas­ta lai­huus­häi­riön hoi­toon – nimit­täin aivo­leik­kauk­ses­ta.

Andres Loza­no, joka toi­mii Kana­das­sa Neu­ro­ki­rur­gian pro­fes­so­ri­na ja joka vai­kut­ti kai­kin puo­lin vii­saal­ta mie­hel­tä, ker­toi aivo­ki­rur­gian mah­dol­li­suuk­sis­ta lai­huus­häi­riön hoi­dos­sa. Hän oli hyvin tie­toi­nen sii­tä, että täl­lai­sen aiheen esit­te­le­mi­nen psy­kiat­rian alan ylei­söl­le saat­taa saa­da jok­seen­kin nih­keän vas­taan­o­ton ja lähes­tyi­kin aihet­ta sopi­vas­ti läm­mi­tel­len.

Loza­no ava­si luen­ton­sa ker­to­mal­la, että aivo­jen eri toi­min­not sijait­se­vat hyvin tark­ka­ra­jai­sis­sa koh­dis­sa aivo­ja. Kun näi­hin koh­tiin tulee toi­min­taon­gel­mia, aiheu­tuu niis­tä neu­ro­lo­gi­sia ja psy­kiat­ri­sia häi­riöi­tä. Täl­lai­sia ovat esi­mer­kik­si Alz­hei­me­rin tau­ti, epi­lep­sia, kivut, hal­lusi­naa­tiot ja vapi­na. Psy­kiat­ri­sel­ta puo­lel­ta esi­merk­ke­jä ovat mm. pak­ko-oirei­nen häi­riö, vaka­va masen­nus, lai­huus­häi­riö ja liha­vuus.

Hyö­dyl­li­sek­si hoi­dok­si näi­hin sai­rauk­siin on osoit­tau­tu­nut aivo­jen syväs­ti­mu­laa­tio (deep brain sti­mu­la­tion). Sitä voi­daan toteut­taa kal­lon pin­nal­ta, jol­loin mag­neet­tis­ti­mu­laa­tio lähe­te­tään ongel­ma­koh­taan aivo­jen syvis­sä osis­sa. Tämä ei vaa­di leik­kaus­ta ja on sikä­li miel­lyt­tä­väm­pi vaih­toeh­to. Sen han­ka­luu­te­na on se, että sitä var­ten pitää käy­dä joka päi­vä sai­raa­las­sa saa­mas­sa hoi­toa. Tämä aiheut­taa useim­mil­le ongel­mia arkie­lä­män meno­jen ja työ­ai­ko­jen vuok­si, mut­ta ehkä tar­joa­man­sa suu­ren avun ja hel­po­tuk­sen vuok­si voi olla vai­van arvoi­nen.

Toi­nen vaih­toeh­to on asen­taa elekt­ro­di syväl­le aivoi­hin suo­raan ongel­ma­koh­taan. Tämä vaa­tii leik­kauk­sen, joka toteu­te­taan poti­laan olles­sa hereil­lä. Kal­loon pora­taan auk­ko, jos­ta asen­nus suo­ri­te­taan. Samal­la asen­ne­taan solis­luun ala­puo­lel­le pat­te­ri, joka tuot­taa elekt­ro­diin säh­kön. Lisäk­si paket­tiin kuu­luu vie­lä kau­ko­sää­din, jon­ka avul­la lait­teen voi sul­kea ja käyn­nis­tää.

Loza­no näyt­ti meil­le videon, jos­sa oli vaka­va­oi­reis­ta Par­kins­so­nin tau­tia yli 20 vuot­ta sai­ras­ta­nut nai­nen. Hänel­lä oli ollut syväl­le aivoi­hin asen­net­tu sti­mu­laat­to­ri käy­tös­sään jo 20 vuo­den ajan. Fil­mil­lä näy­tet­tiin, mil­lai­set vapi­na­oi­reet hänel­lä oli lait­teen olles­sa sam­mu­tet­tu­na ja sit­ten lait­teen olles­sa pääl­lä. Lait­teen olles­sa kiin­ni hänen käten­sä hei­lui­vat täy­sin hol­tit­to­mas­ti suu­rin edes­ta­kai­sin liik­kein eikä hän pys­ty­nyt ohjaa­maan kät­tään lää­kä­rin pyy­tä­mään koh­tee­seen. Kun lai­te käyn­nis­tet­tiin, vapi­na lop­pui lähes heti ja nai­sel­ta pää­si hel­pot­tu­nut huo­kaus. Tämän jäl­keen hän pys­tyi toi­mi­maan täy­sin nor­maa­lis­ti, kuin hänel­lä ei oli­si sai­raut­ta lain­kaan. Täy­tyy myön­tää, että täl­lai­seen psy­ko­lo­giin, jol­le asia on täy­sin uusi, tämä teki suu­ren vai­ku­tuk­sen.

Seu­raa­vak­si näim­me videon vaka­vaa ja pit­kä­ai­kais­ta lai­huus­häi­riö­tä sai­ras­ta­vas­ta nai­ses­ta. Hänen leik­kauk­sen­sa oli juu­ri fil­maa­mi­sen aikaan käyn­nis­sä. Hänen kal­lon­sa oli avat­tu ja aivoi­hin oli juu­ri ase­tet­tu elekt­ro­dit. Nii­tä asen­ne­taan Loza­non mukaan noin 5 kap­pa­let­ta hie­man eri koh­tiin koh­dea­lu­eel­la. Sit­ten nii­tä käyn­nis­tel­lään vuo­ro­tel­len ja poti­laan anta­man palaut­teen perus­teel­la vali­taan elekt­ro­di, joka antaa par­haan vas­teen.

Oikean koh­dan löy­dyt­tyä poti­las videol­la rapor­toi, että sti­mu­laa­tio­ta annet­taes­sa hänel­le tuli kirk­kaam­pi ja kevyem­pi olo ja ahdis­tus hel­pot­tui. Tämä tulos siis muu­ta­mas­sa sekun­nis­sa. Olin yhä vai­kut­tu­nut – vaik­ka huo­ma­sin­kin, että aja­tus esi­neen lait­ta­mi­ses­ta aivoi­hin ei edel­leen­kään tun­tu­nut minus­ta eri­tyi­sen miel­lyt­tä­väl­tä. Kui­ten­kin pit­kään jat­ku­vas­ta sin­nik­kääs­tä ahdis­tuk­ses­ta kär­si­väl­le hen­ki­löl­le, joka on vuo­si­kym­me­nien aika­na kokeil­lut kaik­ki mah­dol­li­set hoi­dot, tämä oli­si var­mas­ti mah­ta­va hel­po­tus. Rei­kä pääs­sä voi tun­tua pik­kua­sial­ta, jos ilman sitä on jat­ku­va­na rie­sa­na sie­tä­mä­tön ahdis­tus itse­tu­hoi­si­ne aja­tuk­si­neen.

En osaa sanoa miten monel­le tätä suo­sit­te­li­sin, mut­ta oli mie­len­kiin­tois­ta tie­tää täl­lais­ten kei­no­jen ole­mas­sao­los­ta. En myös­kään tie­dä onko täl­lais­ta hoi­toa Suo­mes­sa saa­ta­vil­la näi­hin sai­rauk­siin. Ajat­te­lin kui­ten­kin, että tämä tie­to on hyvä jakaa suo­ma­lai­sen­kin syö­mis­häi­riöyh­tei­sön kans­sa.

Jos haluat käy­dä kat­so­mas­sa Loza­non luen­to­kal­vot, ne löy­ty­vät tääl­tä.

Mitä aja­tuk­sia täl­lai­nen hoi­to sinus­sa herät­tää?

Syk­syi­sin ter­vei­sin,
Pia Char­pen­tier