Buli­mia Osa 3 — Miten buli­mias­ta voi alkaa toi­pua?

Blo­gi­sar­jan ensim­mäi­sis­sä osis­sa tutus­tuim­me buli­mian oirei­siin, syi­hin nii­den taus­tal­la sekä hait­toi­hin, joi­ta sai­raus aiheut­taa. Edel­li­nen kir­joi­tus päät­tyi kui­ten­kin toi­von vies­tiin: toi­pu­mi­nen on aina mah­dol­lis­ta. Mut­ta mis­tä läh­teä liik­keel­le? Var­mas­ti ihan ensim­mäi­nen ja tär­kein askel on kir­kas­taa itsel­leen, mitä muu­tok­sia halu­aa ja toi­voo sekä mikä on sel­lais­ta, mitä ei halua enää kan­taa muka­naan. Toi­pu­mi­sen tiel­lä käsit­te­lyyn nouse­vat omat arvot ja minä­ku­va. Mil­lai­ses­sa voin­nis­sa haluan itse­ni näh­dä, mikä on minul­le tär­ke­ää ja mitä olen val­mis teke­mään sen eteen? Tär­kein­tä on aset­tua itsen­sä puo­lel­le sekä ope­tel­la tar­kas­te­le­maan omaa toi­min­taa ja mie­len liik­kei­tä hie­man etääm­mäl­tä. Näin voi oppia tun­nis­ta­maan omaa oire­kier­ret­tä ja jar­rut­ta­maan niis­sä koh­dis­sa, jois­sa lui­su koh­ti oirei­ta alkaa. 

Laih­dut­ta­mi­sen lopet­ta­mi­nen

Laih­dut­ta­mi­sen lopet­ta­mi­nen saat­taa tun­tua pelot­ta­val­ta aja­tuk­sel­ta. Monel­le se lau­kai­see uhka­ku­van sii­tä, että menet­tää kont­rol­lin ja lihoo eikä voi sie­tää itse­ään. Tosia­sias­sa laih­dut­ta­mi­nen on kui­ten­kin jo men­nyt vää­ril­le rai­teil­le, kun buli­mia on tul­lut mukaan kuvioon. Ravin­non rajoit­ta­mi­sen, ahmi­mi­sen ja tyh­jen­täy­ty­mi­sen väli­nen vuo­rot­te­lu ei ole tur­val­li­nen eikä teho­kas pai­non­hal­lin­ta­kei­no. On myös tär­ke­ää kysee­na­lais­taa omia aja­tuk­si­aan laih­dut­ta­mi­ses­ta ja ope­tel­la tun­nis­ta­maan lai­huusi­han­teen taus­tal­la vai­kut­ta­via teki­jöi­tä. Jos pel­kää, ettei liho­mi­sen myö­tä voi sie­tää itse­ään, on hyvä pysäh­tyä miet­ti­mään, mik­si ajat­te­lee näin? Mitä kaik­kea lii­täm­me mie­li­ku­vaan liho­mi­ses­ta? Kenen sil­mis­sä se teki­si meis­tä huo­nom­man ihmi­sen ja mik­si? 

Eläm­me sel­lai­ses­sa yhteis­kun­nal­li­ses­sa todel­li­suu­des­sa, jos­sa lai­huu­den ide­aa­lia tupu­te­taan meil­le mones­ta suun­nas­ta. Laih­tu­mi­seen pyr­ki­mi­nen on meil­lä lähes­tul­koon teh­das­a­se­tuk­se­na, jon­ka nou­dat­ta­mi­seen tai muut­ta­mi­seen moni käyt­tää lähes koko eli­ni­kän­sä. Jokai­nen meis­tä on eri muo­toi­nen, kokoi­nen ja näköi­nen ja vain har­val­la on sel­lai­nen gee­ni­pe­ri­mä, joka mah­dol­lis­taa lit­teä­nä pysy­mi­sen ilman isom­paa pon­nis­te­lua. Hoi­kan ulko­muo­don tavoit­te­lu kei­nol­la mil­lä hyvän­sä har­voin pal­ve­lee yksi­lön hyvin­voin­tia ‑pikem­min­kin mark­ki­na­ta­lout­ta. Yhteis­kun­nas­sa val­lit­se­vat arvos­tuk­set ja ihan­teet ovat kui­ten­kin ihmis­ten luo­mia ja ihmi­set voi­vat niis­tä myös sanou­tua irti ja omal­la toi­min­nal­laan muut­taa nii­tä. 

Jos aja­tus laih­dut­ta­mi­sen lopet­ta­mi­ses­ta tyys­tin on lii­an pelot­ta­va, voi päät­tää lait­taa laih­dut­ta­mi­sen jok­si­kin aikaa tauol­le ja kat­soa roh­keas­ti, mitä omal­le voin­nil­le ja kehol­le saat­tai­si tapah­tua täs­mä­syö­mi­sen myö­tä. Täs­mä­syö­mi­sel­lä tar­koi­te­taan ruo­kai­lua, joka on sään­nöl­lis­tä, riit­tä­vää, moni­puo­lis­ta, sal­li­vaa ja jous­ta­vaa. Täs­mä­syö­mi­sen avul­la pyri­tään koh­ti omaa, yksi­löl­lis­tä hyvin­voin­ti­pai­noa, jos­sa keho ja mie­li pää­se­vät toi­mi­maan opti­maa­li­sel­la taval­la. 

Riit­tä­vän hyvä ravit­se­mus

Buli­mias­ta toi­pu­mi­nen vaa­tii aina muu­tok­sia ruo­kai­luun. Enti­seen tapaan ei voi jat­kaa, jos oire­ke­hän halu­aa kat­kais­ta. Täs­tä syys­tä toi­pu­van hen­ki­lön on luo­vut­ta­va laih­dut­ta­mi­ses­ta ja annet­ta­va kehol­leen riit­tä­väs­ti ravin­toa. Sään­nöl­li­sel­lä, moni­puo­li­sel­la ja riit­tä­väl­lä syö­mi­sel­lä ehkäis­tään nälän kas­va­mi­nen lii­an suu­rek­si. Riit­tä­vän ravin­non myö­tä keho alkaa kor­ja­ta puu­tos­ti­lo­ja ja pys­tyy vähi­tel­len palaut­ta­maan nor­maa­lit toi­min­ton­sa ja sam­mut­ta­maan sääs­tö­lie­kin. Sal­li­vuu­den ja jous­ta­vuu­den har­joit­te­lul­la on myös iso mer­ki­tys. Kun uskal­taa sal­lia itsel­leen sopi­vas­sa mää­rin nii­tä ruo­kia, joi­ta on aiem­min väl­tel­lyt, ei nii­tä tar­vit­se enää samal­la taval­la himoi­ta ja pelä­tä. 

Riit­tä­vän lyhyet ate­ria­vä­lit tur­vaa­vat ener­gian saan­nin tasai­ses­ti pit­kin päi­vää, mikä tukee sekä kehon että mie­len jak­sa­mis­ta. Sään­nöl­li­nen ruo­kai­lu tasaa veren­so­ke­ria ja tukee myös tun­tei­den sää­te­lyä. Suu­rin osa meis­tä on jos­kus huo­man­nut, miten näl­kä­kiu­kun iskies­sä kaik­ki ärsyt­tää ja on vai­kea kes­kit­tyä tai teh­dä pää­tök­siä. Sil­loin tulee her­kem­min teh­tyä ja sanot­tua asioi­ta ilman har­kin­taa. Tasai­nen ener­gian saan­ti tukee läs­nö­oloa, tasaa vireys­ti­laa ja aut­taa hal­lit­se­maan tun­ne­reak­tioi­ta. 

Alkuun pää­se­mi­sek­si voi olla vii­sas­ta vält­tää “kaik­ki ker­ral­la kun­toon- vaa­ti­muk­sia” ja läh­teä liik­keel­le ate­ria­ryt­min kor­jaa­mi­ses­ta. Tär­ke­ää on syö­dä 3–4 tun­nin välein koko val­veil­lao­lon ajan. Alkuun on ihan sal­lit­tua koos­taa ate­riat tutuis­ta ja hel­pois­ta ruu­is­ta. Ruo­ka­ryt­min vakiin­nut­tua voi alkaa lisä­tä moni­puo­li­suut­ta ruo­kai­luun. Riit­tä­vän ruo­ka­mää­rän var­mis­ta­mi­sek­si kan­nat­taa vaa­ka­lu­ke­man sijaan tark­kail­la nälän ja kyl­läi­syy­den tun­tei­ta, jak­sa­mis­ta, kes­kit­ty­mis­ky­kyä ja ahmin­ta­ha­lu­ja. Halu ahmia kie­lii usein lii­an vähäi­ses­tä ener­gian saan­nis­ta, jol­loin ate­rioil­le on hyvä ottaa roh­keas­ti enem­män ruo­kaa. Monet hyö­dyn­tä­vät ruo­kai­lun­sa tar­kas­te­lus­sa ruo­ka­päi­vä­kir­jaa, jon­ka avul­la voi seu­ra­ta ate­ria­vä­le­jä, annos­ten koos­ta­mis­ta, näl­kää ja kyl­läi­syyt­tä sekä ruo­kai­lun herät­tä­miä aja­tuk­sia ja tun­tei­ta. 

Ahmin­to­ja saat­taa mat­kan var­rel­la edel­leen tapah­tua, kos­ka muu­tos­ten teke­mi­nen on jos­kus vai­ke­aa ja hidas­ta. Ahmin­toi­hin on hyvä suh­tau­tua ymmär­ryk­sel­lä ja myö­tä­tun­nol­la – ”näi­tä sat­tuu, eikä mikään ole men­nyt pilal­le!” Ahmin­nan jäl­keen on tär­ke­ää pala­ta takai­sin sään­nöl­li­siin ate­ria­vä­lei­hin ja riit­tä­vän kokoi­siin ate­rioi­hin uusien ahmin­to­jen vält­tä­mi­sek­si. Kun näl­kä pysyy hal­lin­nas­sa, tar­ve ahmia vähe­nee, jol­loin myös tyh­jen­täy­ty­mi­sen tar­ve väis­tyy. Koke­mus ruo­kai­lun sekä oman toi­min­nan ja tun­tei­den hal­lin­nas­ta vah­vis­tuu vähi­tel­len ja usko toi­pu­mi­seen lujit­tuu.  

Irti tyh­jen­täy­ty­mi­ses­tä

Tyh­jen­täy­ty­mi­sen lopet­ta­mi­nen ei ole vain toi­pu­mi­sen kan­nal­ta kes­keis­tä, vaan se on myös hen­keä suo­jaa­va teko. Lopet­ta­mal­la tyh­jen­täy­ty­mi­sen voi antaa omal­le kehol­le mah­dol­li­suu­den rau­hoit­tua, palau­tua ja kor­ja­ta pit­kään jat­ku­nees­ta epä­ta­sa­pai­nos­ta aiheu­tu­nei­ta hait­to­ja. On hyvä muis­taa, ettei avus­tet­tua tyh­jen­täy­ty­mis­tä tar­vi­ta hal­lit­se­maan pai­noa. Tyh­jen­täy­ty­mi­nen vie pois­päin tilan­teen hal­lin­nas­ta eikä se tue hyvin­voin­tia lai­sin­kaan. Täs­sä koh­taa on hyvä miet­tiä, tar­vit­see­ko todel­la tyh­jen­täy­ty­mis­tä vai voi­si­ko sen taus­tal­la ole­vaan tar­pee­seen vas­ta­ta tur­val­li­sem­mil­la kei­noil­la. 

Keho osaa kyl­lä toi­mia ilman sen luon­nol­li­seen toi­min­taan kajoa­mis­ta. Nor­maa­li aineen­vaih­dun­ta palaa vähi­tel­len luon­nol­li­siin uomiin­sa, kun keho saa työ­rau­han oireil­ta. Tyh­jen­täy­ty­mi­ses­tä luo­pu­mi­nen saat­taa alkuun ker­ryt­tää kehoon nes­tet­tä ja aiheut­taa tur­vo­tuk­sen tun­net­ta. Tämä on kui­ten­kin ohi­me­ne­vää ja tasaan­tuu, kun keho saa mah­dol­li­suu­den kor­ja­ta itse­ään. Täs­sä koh­taa tar­vi­taan luot­toa oman kehon vii­sau­teen, roh­keut­ta koh­da­ta toi­min­nan muu­tok­ses­ta alkuun aiheu­tu­va epä­mu­ka­vuus sekä tur­val­li­sia kei­no­ja hel­pot­taa omaa oloa. 

Jos toi­pu­val­la hen­ki­löl­lä on run­sas­ta ulos­tus ‑ja nes­teen­pois­to­lääk­kei­den käyt­töä, on vii­sas­ta pur­kaa nii­den käyt­tö hal­li­tus­ti ja lää­kä­rin ohjei­den mukai­ses­ti. Vat­san toi­min­taa voi hel­pot­taa huo­leh­ti­mal­la riit­tä­väs­tä kui­dun saan­nis­ta sekä riit­tä­väs­tä juo­mi­ses­ta. Kui­va­tut, lio­te­tut luu­mut ovat usein myös oiva apu vat­san toi­min­nan tuke­mi­seen.  

Levon ja rau­han sal­li­mi­nen 

Buli­mi­aa sai­ras­ta­val­la hen­ki­löl­lä saat­taa olla myös pakon­omai­nen suh­de lii­kun­taan. Syö­mis­tä voi olla liho­mi­sen pelos­sa vai­kea sal­lia ilman pyr­ki­mys­tä kom­pen­soi­da ruu­an muka­na tule­vaa ener­gi­aa. Sil­loin liik­ku­maan läh­de­tään vaik­kei mie­li teki­si ja len­kit suo­ri­te­taan läpi vaik­ka ham­mas­ta pur­ren. Pakon­omai­nen lii­kun­ta hei­ken­tää tai­toa kuun­nel­la oman kehon vies­te­jä. Lii­kun­ta lisää ener­gian tar­vet­ta, jol­loin ter­vee­nä pysyäk­seen pitäi­si syö­dä vie­lä enem­män, kuin mitä tar­vi­taan pel­käs­tään perus­ai­neen­vaih­dun­nan tar­pei­siin. Lii­an vähäi­nen ener­gian­saan­ti yllä­pi­tää oire­kier­ret­tä, jos­sa pak­ko­lii­kun­nal­la on oma roo­lin­sa.

Lii­kun­nal­la on kiis­ta­ton vai­ku­tus hyvin­voin­tiim­me sil­loin, kun se tapah­tuu ilo edel­lä. Jos laih­dut­ta­mi­nen on liik­ku­mi­sen ensi­si­jai­nen motii­vi, jää­vät hyvin­voin­ti­vai­ku­tuk­set hel­pos­ti pakon­omai­sen rää­kin jal­koi­hin. Lepo on tär­keä osa palau­tu­mis­ta ja jos palau­tu­mi­nen on riit­tä­mä­tön­tä, ajau­tuu eli­mis­tö pit­kä­kes­toi­seen stres­siin, mikä enti­ses­tään vai­keut­taa kehon pää­se­mis­tä para­ne­mi­sen edel­lyt­tä­mään tasa­pai­noon. 

Levon opet­te­lu on tär­ke­ää sekä kehol­le, että mie­lel­le. Buli­mias­ta toi­pu­mi­nen vaa­tii aikaa ja rau­haa. Mie­li tar­vit­see rau­haa aja­tus­ten ja tun­tei­den tar­kas­te­luun ja muu­tos­ten sisäis­tä­mi­seen. Keho tar­vit­see rau­haa saa­dak­seen tär­keät vies­tin­sä kuu­lu­viin. Se tar­vit­see rau­haa myös toi­min­to­jen­sa palaut­ta­mi­seen ja vau­rioi­den kor­jaa­mi­seen. 

Toi­pu­van hen­ki­lön on hyvä ope­tel­la anta­maan itsel­leen rau­ha myös kriit­ti­ses­tä puhees­ta, moit­teis­ta ja lan­nis­ta­mis­yri­tyk­sis­tä. Voi­dak­sem­me hyvin on mei­dän toi­vot­ta­va itsel­lem­me hyvää. Toi­pu­mi­nen on itsel­le koh­dis­te­tun armol­li­suu­den, lem­pey­den ja huo­len­pi­don opet­te­le­mis­ta. Toi­pu­va mie­li opet­te­lee puhu­maan itsel­leen ystä­väl­li­ses­ti ja vält­tä­mään vai­kei­den aja­tus­ten joh­ta­mis­ta itseä vahin­goit­ta­vaan toi­min­taan. On hyvä tul­la tie­toi­sek­si sii­tä, että mie­len nega­tii­vi­nen puhe on taval­li­ses­ti his­to­rial­li­nen jään­ne sii­tä, miten meil­le on puhut­tu. Olem­me sisäis­tä­neet ympä­ris­töm­me mää­ri­tel­mät meis­tä ja tie­dos­ta­mat­tam­me alka­neet tois­taa nii­tä itsel­lem­me. Aja­tuk­set eivät siis hei­jas­ta totuut­ta meis­tä. Ne ovat vain nega­tii­vi­sia aja­tuk­sia ja useim­mi­ten eivät edes alun perin mei­dän omiam­me. Para­ne­mis­ta aut­taa mer­kit­tä­väs­ti näis­tä aja­tuk­sia irti pääs­tä­mi­sen har­joit­te­le­mi­nen.

Vahin­gol­li­sen lii­kun­ta­suh­teen pur­ka­mi­nen ja lii­kun­nan muut­ta­mi­nen kehoa kun­nioit­ta­vak­si on myös kes­kei­nen osa toi­pu­mis­ta. Lii­kun­nas­ta luo­pu­mi­nen nos­taa usein esiin monen­lai­sia pel­ko­ja ja huo­lia, jot­ka ovat tär­ke­ää huo­ma­ta, käsi­tel­lä ja lopul­ta luo­vut­taa pois mie­les­tä. Toi­pu­mi­nen vie aikaa ja itsel­leen on hyvä antaa toi­pu­mis­rau­ha aset­ta­mat­ta paran­tu­mi­sel­le tiuk­ko­ja dead­li­ne­ja. Jokai­nen myö­tä­tun­toi­nen teko vie toi­pu­mis­ta oike­aan suun­taan. 

Kuka minä olen? 

Buli­mias­ta toi­pu­mi­nen on omaan itseen tutus­tu­mis­ta. Tutus­tu­mi­nen kan­nat­taa aloit­taa kiin­nos­tu­nee­na ja ute­li­aa­na, ikään­kuin tapai­si uuden mie­len­kiin­toi­sen tut­ta­vuu­den. Toi­pu­mis­työs­sä tar­kas­tel­laan omia aja­tuk­sia, mie­li­ku­via ja usko­muk­sia sekä nii­den vai­ku­tus­ta omiin tun­tei­siin ja toi­min­taan. Toi­pu­mi­ses­sa ope­tel­laan rau­hoit­ta­maan miel­tä ja kehoa tur­val­li­sil­la kei­noil­la, joi­ta voi ammen­taa omis­ta voi­ma­va­rois­ta, vah­vuuk­sis­ta ja mie­len­kiin­non koh­teis­ta. Joil­le­kin apu ahdis­ta­viin ja han­ka­liin het­kiin löy­tyy musii­kis­ta tai medi­toin­nis­ta, jol­le­kin tie­to­ko­neel­la pelaa­mi­ses­ta ja jol­le­kin lef­fa­het­kis­tä ystä­vän kans­sa.

Toi­pu­mis­työs­sä poh­di­taan omia arvo­ja, asen­tei­ta ja minä­ku­vaa. Tutus­tu­mal­la omiin tun­tei­siin ja tun­ne­reak­tioi­hin voi oppia kei­no­ja sää­del­lä vai­kei­ta­kin fii­lik­siä ja saa­da uusia tai­to­ja myös ihmis­suh­tei­siin. Vaik­ka buli­mia aiheut­taa vai­keuk­sia ja kär­si­mys­tä, sii­tä toi­pu­mi­nen puo­les­taan vah­vis­taa itse­tun­te­mus­ta sekä luot­toa omiin kykyi­hin ja arvok­kuu­teen. Moni buli­mias­ta toi­pu­nut on myö­hem­min ker­to­nut, että on sai­rau­den selä­tet­ty­ään jat­ka­nut elä­mään­sä aivan uuden­lai­sel­la voi­mal­la. Kun ruu­miin ja sydä­men näl­kään oppii vas­taa­maan oikeil­la asioil­la, kas­vaa elä­män näl­kä, jota voi alkaa tur­val­li­ses­ti tyy­dyt­tää ilol­la, elä­myk­sil­lä ja nau­tin­nol­la. 

Yksin ei kan­na­ta jää­dä!

Buli­mias­ta toi­pu­mi­nen on kovaa työ­tä. Omaan mie­leen tutus­tu­mi­nen, tun­tei­den koh­taa­mi­nen ja toi­min­nan muu­tok­set ovat iso­ja teh­tä­viä kenel­le tahan­sa. Yksin ei tar­vit­se pon­nis­tel­la eteen­päin vaan apua on hyvä pyy­tää ja tär­keä ottaa vas­taan. Buli­mia on vaa­ral­li­nen sai­raus, jota ei kos­kaan tule vähä­tel­lä tai ohit­taa. Jokai­sel­la on oikeus saa­da toi­pu­mi­seen­sa apua. Jos­kus toi­pu­mi­ses­sa pää­see eteen­päin läheis­ten ihmis­ten avul­la. Jos­kus toi­sil­ta syö­mis­häi­riös­tä toi­pu­vil­ta saa­tu ver­tais­tu­ki on juu­ri sitä mitä tar­vi­taan. Usein paras rat­kai­su on hank­kia mata­lal­la kyn­nyk­sel­lä ammat­tia­pua, vaik­ka mie­li tai keho eivät vie­lä oli­si­kaan täy­del­li­ses­sä sol­mus­sa. Yksin ei kan­na­ta jää­dä päh­käi­le­mään sitä, että min­kä­hän­lais­ta apua saat­tai­si kai­va­ta, vaan päh­käi­lyyn­kin voi saa­da apua. 

Buli­mian kans­sa kamp­pai­le­van kan­nat­taa lähes­tyä roh­keas­ti lähei­si­ään, kou­lu­ter­vey­den­huol­toa, ter­veys­a­se­maa, työ­ter­veys­huol­toa, Syö­mis­häi­riö­liit­to Syli:ä, mielenterveystalo.fi ‑sivus­ton oma­hoi­to-ohjel­mia tai muu­ta sopi­val­ta tun­tu­vaa tahoa. Syö­mis­häi­riö­kes­kuk­sen pal­ve­le­vaan puhe­li­meen 040 4115481 voi soit­taa ilmai­sek­si ja puhe­li­mes­sa voi poh­tia tilan­net­ta yhdes­sä syö­mis­häi­riöi­den hoi­toon pereh­ty­neen sai­raan­hoi­ta­jan kans­sa. 

Syö­mis­häi­riö­kes­kuk­sen tera­piayk­sik­köön pää­see hoi­toon ilman lähe­tet­tä ja avo­hoi­toa voi­daan toteut­taa myös etäyh­tey­den väli­tyk­sel­lä ympä­ri maa­ta. Jos tilan­ne vaa­tii osas­to­hoi­toa oire­kier­teen kat­kai­se­mi­sek­si, voi Syö­mis­häi­riö­kes­kuk­sen pal­ve­le­vas­ta puhe­li­mes­ta saa­da ohjei­ta hoi­toon hakeu­tu­mi­seen sekä lisä­tie­toa Kun­tou­tus ‑ja hoi­to­yk­sik­köm­me toi­min­nas­ta. Tie­toa toi­min­nas­tam­me ja pal­ve­luis­tam­me löy­tyy myös net­ti­si­vuil­tam­me www.syomishairiokeskus.fi sekä sosi­aa­li­ses­ta medias­ta (Ins­ta­gram ja Face­book). You­Tu­bes­ta ja Spo­ti­fys­ta löy­tyy myös Syö­mis­häi­riö­kes­kuk­sen Elä­män näl­kään ‑podcast — kes­kus­te­luoh­jel­ma, jos­sa puhu­taan tär­ke­ää asi­aa syö­mis­häi­riöis­tä. 

Läm­möl­lä,
Sii­ri Kor­pi­niit­ty 

Syö­mis­häi­riö­kes­kus

Läh­tei­tä:

1. Char­pen­tier, P., Vil­ja­nen, R. & Kes­ki-Rah­ko­nen, A. 2016. Näl­käi­nen sydän — Para­ne buli­mias­ta. Kus­tan­nus Oy Duo­decim.
2. https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00352