Buli­mia Osa 2 – Kun lan­ka­ke­rä menee sol­muun 

Edel­li­ses­sä teks­tis­sä poh­dit­tiin buli­mian kehä­mäis­tä luon­net­ta sekä sai­rau­den taus­tal­la vai­kut­ta­via teki­jöi­tä. Teks­tis­sä puhut­tiin sekä ruu­miin että sydä­men näläs­tä, joi­hin vas­taa­mi­seen oire­kier­re poh­jaa. Täs­sä teks­tis­sä käym­me läpi, mitä eri­lai­sia hait­to­ja oireis­ta aiheu­tuu sekä kehol­le että mie­lel­le, ja miten sai­raus voi pit­kään jat­kues­saan hei­jas­tua myös arkeen, ihmis­suh­tei­siin ja toi­meen­tu­loon. 

Mitä hait­to­ja buli­mia aiheut­taa kehol­le? 

Lii­an vähäi­nen syö­mi­nen, pit­kät ate­ria­vä­lit ja yksi­puo­li­nen ruo­ka­va­lio aiheut­ta­vat ener­gia­va­jeen lisäk­si eri­lai­sia puu­tos­ti­lo­ja. Kun ener­gia­va­ras­tot tyh­je­ne­vät, eli­mis­tö ajau­tuu nega­tii­vi­seen ener­gia­ta­sa­pai­noon, jota keho yrit­tää kor­ja­ta kyn­sin ja ham­pain. Lii­an niuk­ka ravin­non­saan­ti on eli­mis­töl­le hätä­ti­lan­ne, jol­loin se alkaa toi­mia sääs­tö­lie­kil­lä tur­va­tak­seen ener­gian­saan­nin eloon jää­mi­sen kan­nal­ta vält­tä­mät­tö­mien elin­toi­min­to­jen käyt­töön. Tämän seu­rauk­se­na esi­mer­kik­si läm­mön­sää­te­ly ja ääreis­ve­ren­kier­to heik­ke­ne­vät aiheut­taen pale­le­mis­ta. Myös hor­mo­ni­toi­min­ta hii­puu pysäyt­täen tytöil­lä ja nai­sil­la kuu­kau­tis­kier­ron tai aiheut­taen sii­hen häi­riöi­tä. Pojil­la ja mie­hil­lä hor­mo­ni­toi­min­ta häi­riin­tyy myös ener­gia­va­jeen seu­rauk­se­na. Näl­kiin­ty­nyt eli­mis­tö ottaa tar­vit­se­man­sa ener­gian siel­tä mis­sä sitä on, eli kehon kudok­sis­ta — myös lihak­sis­ta. Ali­ra­vit­tu­na liik­ku­mi­nen ei auta kor­vaa­maan mene­tet­tyä lihas­ku­dos­ta vaan lisää hai­tal­lis­ta ener­gian­va­jet­ta enti­ses­tään. 

Voi­ma­kas (sekä ruu­miin että sydä­men) näl­kä aiheut­taa buli­mi­aa sai­ras­ta­val­le ahmi­mis­koh­tauk­sia, joi­den aika­na syö­ty ruo­ka­mää­rä voi olla todel­la iso, esi­mer­kik­si koko­nai­sia jää­te­lö ‑tai lei­pä­pa­ket­te­ja. Usein ahmin­ta­ruo­at ovat juu­ri nii­tä, joi­ta hen­ki­lö on anka­rim­min kiel­tä­nyt itsel­tään. Toi­si­naan ahmi­mi­seen kel­paa juu­ri se, mitä kaa­pis­ta sil­lä het­kel­lä löy­tyy. Iso­jen ruo­ka­mää­rien ahmi­mi­nen aiheut­taa kehoon ja mie­leen tuka­lan olon, jota hen­ki­lö pyr­kii hel­pot­ta­maan tyh­jen­täy­ty­mäl­lä. Tyh­jen­täy­ty­mi­nen on usein myös yri­tys estää ruu­an sisäl­tä­män ener­gian kul­keu­tu­mi­nen eli­mis­töön. Tyh­jen­täy­ty­mi­nen on kui­ten­kin var­sin teho­ton kei­no estää tätä, sil­lä ruu­an­su­la­tus alkaa jo suus­sa. Vat­saan asti pääs­tes­sään ruo­kaa alkaa jo kul­keu­tua ohut­suo­leen. Keho nap­paa siis heti tal­teen kipeäs­ti kai­paa­man­sa ravin­toai­neet ja oksen­ta­mal­la syö­dys­tä ruo­ka­mää­räs­tä pois­tuu vain n.30–60%.

Ahmin­to­ja seu­raa­va tyh­jen­täy­ty­mi­nen aiheut­taa eri­lai­sia hait­to­ja tyh­jen­täy­ty­mis­ta­vas­ta riip­puen. Oksen­ta­mal­la saa vat­san sisäl­lön tyh­jen­net­tyä, mut­ta ruu­an muka­na pois­tuu myös maha­nes­tet­tä, jol­loin eli­mis­tö menet­tää samal­la elin­tär­kei­tä suo­lo­ja eli elekt­ro­lyyt­te­jä. Esi­merk­ke­jä näis­tä ovat kalium ja nat­rium. Elekt­ro­lyyt­tien mene­tyk­ses­tä aiheu­tu­va nes­te­ta­sa­pai­non häi­riin­ty­mi­nen aiheut­taa kui­vu­mis­ta ja voi joh­taa sydä­men ryt­mi­häi­riöi­hin ja pahim­mil­laan äkki­kuo­le­maan. 

Oksen­ta­mi­nen voi aiheut­taa myös ongel­mia ruu­an­su­la­tus­ka­na­vas­sa. Se voi aiheut­taa esi­mer­kik­si ruo­ka­tor­ven tuleh­duk­sen ja näräs­tys­tä. Oksen­nus ja hap­pa­mat röyh­täyk­set tuo­vat suu­hun vat­sa­hap­poa, joka vau­rioit­taa ham­pai­den kiil­let­tä. Ham­mas­kiil­teen varioi­tu­mi­nen altis­taa ham­paan rei­kiin­ty­mi­sel­le ja eroo­siol­le. Eroo­sio saa ham­paat vih­lo­maan ja sär­ke­mään, myös vär­jäy­ty­mään hel­pom­min. Pahim­mil­laan ham­mas voi men­nä kuo­lioon. Oksen­ta­mi­nen voi aiheut­taa suu­hun myös ien­tu­leh­duk­sen, haa­vau­mia ja syl­ki­rau­has­ten tur­poa­mi­sen. Syl­ki­rau­has­ten tur­poa­mi­nen muut­taa kas­vo­jen muo­toa ja oksen­ta­mi­sen seu­rauk­se­na kas­vot ja sil­mä­na­luset voi­vat näyt­tää tur­von­neil­ta. Sil­miin ja sil­mien alle voi tul­la myös veren­pur­kau­mia.

Jos­kus buli­mi­aa sai­ras­ta­va saat­taa käyt­tää tyh­jen­täy­ty­mi­sen edis­tä­mi­seen myös ulos­tus ‑ja nes­teen­pois­to­lääk­kei­tä. Näi­den avul­la eli­mis­tös­tä pois­tuu nes­tet­tä ja suo­lo­ja, mikä joh­taa kui­vu­mi­seen. Kui­vu­mi­nen aiheut­taa elekt­ro­lyyt­ti­ta­sa­pai­non ja hap­po-emäs­ta­sa­pai­non häi­riöi­tä, jot­ka voi­vat olla vaa­ral­li­sia sydä­mel­le. Pit­kä­ai­kai­ses­sa käy­tös­sä nopea­vai­kut­tei­set ulos­tus­lääk­keet vau­rioit­ta­vat suo­len her­mo­tus­ta ja lais­kis­ta­vat suol­ta, jol­loin ulos­tus­lää­ket­tä jou­tuu otta­maan yhä enem­män. Pahim­mil­laan ulos­tus­lääk­kei­den käyt­tö voi pit­käs­sä juok­sus­sa joh­taa suo­len hal­vau­tu­mi­seen. Vää­rin­käyt­tö voi aiheut­taa myös vat­sa­ki­pu­ja, mahan kou­ris­tuk­sia, perä­au­kon ärty­mis­tä ja perä­pu­ka­mia sekä ver­ta ulos­tee­seen. Vesi­pe­rä­ruis­keet, joi­ta käy­te­tään suo­li­huuh­te­luun, pois­ta­vat suo­les­ta hyö­dyl­lis­tä bak­tee­ri­kan­taa, jol­loin suo­len luon­nol­li­nen tasa­pai­no häi­riin­tyy. Vesi­pe­rä­ruis­kei­den jat­ku­va käyt­tö voi vau­rioit­taa perä­suol­ta. 

Myös nes­teen­pois­to­lääk­keet aiheut­ta­vat kui­vu­mis­ta ja nii­den vää­rin­käy­tön seu­rauk­se­na voi aiheu­tua munuais­vau­rioi­ta, sydä­men joh­tu­mis­häi­riöi­tä, vat­sa­ki­pu­ja, pahoin­voin­tia sekä ver­ta virt­saan ja run­saam­paa virt­sa­ne­ri­tys­tä. Nes­teen­pois­to­lääk­keil­lä tavoi­tel­tu tur­vo­tuk­sen vähe­ne­mi­nen on ohi­me­ne­vää eikä joh­da laih­tu­mi­seen. Sen sijaan nii­den vää­rin­käy­töl­lä voi olla hen­gen­vaa­ral­li­sia seu­rauk­sia juu­ri­kin elekt­ro­lyyt­ti­ta­sa­pai­non häi­riöis­tä joh­tuen.   

Buli­mian sosi­aa­li­set, talou­del­li­set ja hen­ki­set hai­tat 

Moni buli­mi­aa sai­ras­ta­va pyr­kii pii­lot­ta­maan oireen­sa lähei­sil­tään. Pii­lot­te­lul­la saa­te­taan pyr­kiä suo­je­le­maan lähei­siä huo­lel­ta, mut­ta myös mah­dol­lis­ta­maan oirei­den jat­ka­mi­nen salas­sa. Monil­le oireet aiheut­ta­vat kipe­riä häpeän ja syyl­li­syy­den tun­tei­ta, jol­loin hen­ki­lö voi pyr­kiä teke­mään myös muu­tos­yri­tyk­siä yksin. Salai­lu on val­ta­van kulut­ta­vaa ja voi alkaa kuor­mit­taa ihmis­suh­tei­ta sekä rajoit­taa sosi­aa­lis­ta elä­mää mer­kit­tä­väs­ti. Hen­ki­lö voi alkaa suun­ni­tel­la arke­aan ja meno­jaan siten, että aika ja paik­ka oirei­den toteut­ta­mi­sel­le jär­jes­tyy. Yhtei­set ruo­kai­lu­het­ket voi­vat aiheut­taa stres­siä ja hen­ki­lö voi alkaa yhä enem­män hakeu­tua omiin oloi­hin­sa. Vähi­tel­len arjes­ta alkaa puut­tua ilo, ren­tous ja spon­taa­ni­suus sekä tun­ne liit­ty­mi­ses­tä toi­siin. 

Var­sin­kin lähei­sis­sä suh­teis­sa sai­rau­den salai­lu on kui­ten­kin vai­ke­aa ja ahdis­ta­vaa. Lähei­nen myös usein huo­maa, ettei kaik­ki ole hyvin, mut­ta voi kokea vai­keak­si aut­taa tois­ta, jos tun­tee tule­van­sa tor­ju­tuk­si. Vai­keu­det voi­vat kär­jis­tyä rii­doik­si ja sydän­su­ruik­si, jos yhteys lähei­sen kans­sa pät­kii. Valeh­te­lu ja “kaik­ki hyvin ‑kulis­si” pahen­ta­vat yleen­sä syyl­li­syyt­tä ja toi­vot­to­muut­ta, jol­loin myös oirei­siin tur­vau­tu­mi­nen olon hel­pot­ta­mi­sek­si voi­mis­tuu. Salai­lu voi hel­pos­ti myös joh­taa ras­kaa­seen yksi­näi­syy­den koke­muk­seen.

Ahmin­ta­ruo­kien hank­ki­mi­nen tekee usein hal­laa myös kuk­ka­rol­le, kun ruo­kaan alkaa men­nä yhä enem­män rahaa. Tilan­teen salaa­mi­sek­si voi tul­la hou­ku­tus tur­vau­tua lai­noi­hin ja pika­vip­pei­hin. Vel­ka­kier­re pahen­taa kaoot­tis­ta oloa ja hal­lin­nan­tun­ne jou­tuu kovil­le. Joil­le­kin buli­mi­aa sai­ras­ta­vil­le saat­taa muo­dos­tua han­ka­lia talou­del­li­sia vai­keuk­sia, jot­ka enti­ses­tään lisää­vät sai­rau­des­ta koet­tua häpe­ää sekä arjen hal­lin­taan ja toi­meen­tu­loon liit­ty­vää stres­siä. Pahim­mil­laan sai­ras­tu­nees­ta voi alkaa tun­tua, ettei ulos­pää­syä tilan­tees­ta ole näky­vil­lä. Kun mie­li sukel­taa yhä syvem­mäl­le, sitä kau­em­mas näyt­tää valo pin­nan yllä kar­kaa­van. 

Toi­voa on aina 

Buli­mia on pahim­mil­laan hen­keä uhkaa­va sai­raus. Oirei­lun aiheut­ta­mat fyy­si­set hai­tat lait­ta­vat kehon hätä­ti­laan, mut­ta hen­gen­vaa­ra voi lymyil­lä myös epä­toi­von tun­teis­sa ja näkö­alat­to­muu­des­sa, jota yksin jää­mi­nen ongel­mien kans­sa aiheut­taa. Vai­keat tun­teet, syn­kät aja­tuk­set sekä kiel­tei­set usko­muk­set itses­tä voi­vat aiheut­taa sol­mun, jon­ka avaa­mi­seen ei omat voi­mat tun­nu riit­tä­vän. Yksin ei siis pidä jää­dä! Vaik­ka oma ote toi­vos­ta lipeäi­si, on buli­mias­ta toi­pu­mi­nen aina mah­dol­lis­ta, ihan jokai­sen koh­dal­la, oli tilan­ne miten vai­kea tahan­sa. Jos­kus ulko­puo­li­sen voi olla hel­pom­pi näh­dä toi­vo ja aut­taa sai­ras­tu­nut­ta tart­tu­maan sii­hen tiu­kem­min. Välit­tä­vä lähei­nen tai ammat­ti­hen­ki­lö voi osoit­tau­tua arvok­kaak­si avuk­si vyyh­din pur­ka­mi­ses­sa. Sot­keu­tu­nut­ta kerää voi alkaa sel­vit­tää mones­ta pääs­tä ja kun yksi sol­mu auke­aa, alkaa usko muu­tok­seen vähi­tel­len vah­vis­tua. 

Seu­raa­vas­sa teks­tis­sä käsi­tel­lään buli­mias­ta toi­pu­mis­ta ja lis­ta­taan aske­lei­ta, jot­ka vie­vät para­ne­mis­ta koh­ti. Sil­loin, jos maa­li tun­tuu ole­van sil­män­kan­ta­mat­to­mis­sa, kan­nat­taa ottaa askel ker­ral­laan, luot­taa mat­kan­tee­koon ja pitää suun­ta oikea­na.   

Sii­ri Kor­pi­niit­ty

Syö­mis­häi­riö­kes­kus

Läh­tei­tä:

1. Char­pen­tier, P., Vil­ja­nen, R. & Kes­ki-Rah­ko­nen, A. 2016. Näl­käi­nen sydän — Para­ne buli­mias­ta. Kus­tan­nus Oy Duo­decim.
2. https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00352