Urhei­li­jan elä­män­hal­lin­ta

Kir­joit­ta­jat:
Satu Lin­na­sal­mi, Toi­min­ta­te­ra­peut­tio­pis­ke­li­ja, Met­ro­po­lia Ammat­ti­kor­kea­kou­lu 
Han­na Salo, Toi­min­ta­te­ra­peut­tio­pis­ke­li­ja, Met­ro­po­lia Ammat­ti­kor­kea­kou­lu

---

Täs­tä osios­ta löy­dät tie­toa seu­raa­vis­ta aiheis­ta:

Elä­män­hal­lin­nan perus­teet
Urhei­li­jan arki
Urhei­li­jai­den­ti­teet­ti
Urhei­lu-uran lopet­ta­mi­nen

---

Elä­män­hal­lin­nan perus­teet

Hyvät elä­män­hal­lin­ta­tai­dot aut­ta­vat urhei­li­jaa sel­viä­mään arjes­ta ja har­joi­tuk­sis­ta niin urhei­lu-uran aika­na kuin sen pää­tyt­tyä­kin. Urhei­li­ja voi koh­da­ta arjes­saan stres­siä ja kuor­mi­tus­ta, epä­on­nis­tu­mi­sia tai louk­kaan­tu­mi­sia. Kaik­ki suun­ni­tel­mat eivät aina mene niin kuin urhei­li­ja toi­voi­si. Uran päät­ty­mi­nen voi tapah­tua yllät­täen. Näi­hin haas­ta­viin­kin tilan­tei­siin ja vas­toin­käy­mi­siin on hel­pom­pi rea­goi­da, kun on tun­ne sii­tä, että voi vai­kut­taa asioi­hin­sa ja muut­taa olo­suh­tei­ta itsel­leen suo­tui­sik­si. Tätä elä­män­hal­lin­ta pit­käl­ti onkin: uskoa itseen­sä, kykyä näh­dä elä­män mie­lek­kyys ja tai­toa sopeu­tua muu­tok­siin. 

Opis­ke­li­joi­den hyvin­voin­tia edis­tä­vän Nyy­ti ry:n sivuil­ta Opi elä­män­tai­toa ‑osios­ta löy­dät halu­tes­sa­si lisä­tie­toa, vink­ke­jä ja väli­nei­tä hyvin­voin­nin ja elä­män­tai­to­jen vah­vis­ta­mi­seen.

---

Urhei­li­jan arki

Urhei­li­jan ajan­käyt­tö

Urhei­li­jan arki raken­tuu luon­nol­li­ses­ti kisa-aika­tau­lu­jen ja har­joit­te­lun ympä­ril­le. Elä­män eri osa-aluei­den toi­min­to­jen tasa­pai­no tukee hyvin­voin­tia. Näi­tä ovat esi­mer­kik­si työ, lepo, itses­tä huo­leh­ti­mi­nen ja vapaa-aika. Urhei­li­jan koko­nais­val­tais­ta hyvin­voin­tia tukee riit­tä­vän levon, ravit­se­muk­sen, har­joit­te­lun ja vapaa-ajan tasa­pai­noi­suus. Jokai­sel­la on omia tapo­ja ja rutii­ne­ja, jot­ka sää­te­le­vät ajan­käyt­töäm­me ja luo­vat tavan toi­mia. Tavat ovat kuin opit­tu­ja sään­tö­jä, joi­den puit­teis­sa toi­mim­me luon­te­vas­ti, kun ympä­ris­tö on meil­le tut­tu. 

Opis­ke­lu- ja työ­elä­mä ovat usein kiin­teä osa urhei­li­jan ajan­käyt­töä. Nämä ovat myös mer­ki­tyk­sel­li­siä asioi­ta, kos­ka mah­dol­li­ses­ti urhei­lu-uran päät­tyes­sä nämä kan­nat­te­le­vat elä­mäs­sä eteen­päin. Urhei­li­ja voi näh­dä itsen­sä ensi­si­jai­ses­ti urhei­li­jan roo­lis­sa, mut­ta eri ympä­ris­töis­sä urhei­li­ja toi­mii myös mui­den roo­lien mukai­ses­ti, kuten opis­ke­li­ja­na, työn­te­ki­jä­nä, ystä­vä­nä, tai lähei­se­nä. Kaik­kia roo­le­ja ei kui­ten­kaan tar­vit­se suo­rit­taa koko ajan täy­del­li­syyt­tä tavoi­tel­len. 

Eri roo­leis­sa toi­mi­mi­nen ohjaa myös sitä, mihin urhei­li­ja käyt­tää aikan­sa. Uran aika­na ajan­käyt­töä mää­rit­te­le­vät usein har­joi­tuk­set, kil­pai­lut ja muu urhei­luun liit­ty­vä toi­min­ta, jol­loin arjen toi­min­toi­hin liit­ty­vät muut vel­vol­li­suu­det saat­ta­vat jää­dä vähem­mäl­le huo­miol­le. Urhei­li­jan per­he saat­taa tukea niin pal­jon urhei­li­jaa, ettei ken­ties esi­mer­kik­si ruo­an val­mis­tuk­ses­ta tai pyy­keis­tä tar­vit­se huo­leh­tia. Arjen toi­mi­vuu­den kan­nal­ta oli­si kui­ten­kin hyvä, että arjen perus­asioi­ta, kuten pyy­kin­pe­sua, las­ku­jen mak­sa­mis­ta, ruo­an­lait­toa sekä mui­ta vel­voit­tei­ta oppi­si hoi­ta­maan myös itse­näi­ses­ti. Nämä ovat tär­kei­tä elä­män­tai­to­ja myös myö­hem­mäs­sä elä­män­vai­hees­sa ja itse­näi­ses­sä arjes­sa.

Urhei­li­jan kan­nat­taa olla itsel­leen armol­li­nen ja huo­mioi­da ajan­käy­tös­sään, että jos­kus tar­vi­taan aikaa vain olla.

Eri­lai­sis­ta sosi­aa­li­sis­ta suh­teis­ta saat­taa löy­tyä tukea, kun asioi­ta tar­kas­te­lee urhei­li­jan roo­lin ulko­puo­li­sis­ta näkö­kul­mis­ta. Urhei­li­jan on hyvä miet­tiä, mil­lais­ten asioi­den teke­mi­ses­tä naut­tii, mis­tä saa voi­ma­va­ro­ja arkeen ja mitä mui­ta urhei­lun ulko­puo­li­sia mie­len­kiin­non­koh­tei­ta voi­si löy­tää.

Uni ja vuo­ro­kausi­ryt­mi

Riit­tä­vä ja laa­du­kas uni ovat avain­te­ki­jöi­tä kehit­ty­mi­ses­sä ja urhei­lusuo­ri­tuk­sis­ta palau­tu­mi­ses­sa. Har­joi­tus­ten, töi­den, opis­ke­lui­den ja vapaa-ajan yhteen­so­vit­ta­mis­ta on jär­ke­vää suun­ni­tel­la niin, että levol­le ja palau­tu­mi­sel­le jää riit­tä­väs­ti aikaa, eikä kii­ree­seen jou­du­ta vas­taa­maan unen kus­tan­nuk­sel­la. Unen vähe­ne­mi­nen ja unen laa­dun heik­ke­ne­mi­nen esi­mer­kik­si piden­tä­vät palau­tu­mi­sai­kaa, lisää­vät yli­ra­sit­tu­mis­ris­kiä, hei­ken­tä­vät vas­tus­tus­ky­kyä ja lisää­vät louk­kaan­tu­mis­ris­kiä. Sään­nöl­li­nen elä­män­ryt­mi hel­pot­taa laa­duk­kaan ja riit­tä­vän uni­mää­rän saa­mis­ta.

---

Lisä­tie­to­ja unes­ta ja vink­ki­lis­tan urhei­li­jan hyvään uneen löy­dät Ter­ve Urhei­li­ja ‑ohjel­man sivuil­ta.

---

Har­joit­te­lun ja levon ryt­mi­tys sekä moni­puo­li­suus

Urhei­li­jan kehit­ty­mi­nen vaa­tii sopi­vas­sa suh­tees­sa moni­puo­lis­ta har­joit­te­lua ja lepoa. Pel­kät kovat har­joi­tusär­syk­keet eivät takaa urhei­li­jan kehit­ty­mis­tä, sil­lä kehit­ty­mi­nen vaa­tii kovien har­joi­tus­jak­so­jen jäl­keen palau­tu­mis­jak­son, jon­ka aika­na har­joi­tuk­sen koh­tee­na ollut omi­nai­suus vah­vis­tuu. 

Har­joit­te­lua on jär­ke­vää ryt­mit­tää niin päi­vä- kuin viik­ko­ta­sol­la kevyem­piin ja kovem­piin jak­soi­hin, ottaen huo­mioon myös muun elä­män vaa­ti­muk­set. Tämä aut­taa hal­lit­se­maan koko­nai­suut­ta, jol­loin kuor­mi­tus­ta ei pää­se kasau­tu­maan lii­kaa. Har­joit­te­lun on hyvä olla moni­puo­lis­ta ja sisäl­tää eri elin­jär­jes­tel­miä kuor­mit­ta­via har­joi­tuk­sia, muun muas­sa kestävyys‑, nopeus- ja voi­ma­har­joit­te­lua. Alku- ja lop­pu­ver­ryt­te­lyt, huol­ta­vat har­joit­teet, sekä liik­ku­vuus­har­joit­te­lu aut­ta­vat ehkäi­se­mään lii­al­lis­ta kuor­mit­tu­mis­ta.

---

Urhei­li­jai­den­ti­teet­ti

Mitä urhei­li­jai­den­ti­teet­ti tar­koit­taa?

Urhei­li­jan iden­ti­teet­ti voi­daan mää­ri­tel­lä tar­koit­ta­van urhei­li­jan omaa käsi­tys­tä roo­lis­taan urhei­li­ja­na.  Sii­hen liit­tyy hen­ki­lö­koh­tai­nen koke­mus sii­tä, kuka olen, mitä tun­nen ja mitä ajat­te­len urhei­li­ja­na. Urhei­li­jan iden­ti­teet­ti on yhtey­des­sä myös urhei­lu-uran jäl­kei­seen elä­män­ti­lan­tee­seen sopeu­tu­mi­ses­sa. 

Vah­va urhei­li­jai­den­ti­teet­ti liit­tyy posi­tii­vi­ses­ti urhei­li­jan suo­ri­tus­ky­kyyn uran aika­na ja on siten tavoi­tel­ta­vaa. Monis­sa urhei­li­joi­den iden­ti­teet­tiä tut­ki­vis­sa tut­ki­muk­sis­sa on kui­ten­kin todet­tu, että kor­keak­si koet­tu urhei­li­jan iden­ti­teet­ti saat­taa mer­kit­tä­väs­ti lisä­tä sopeu­tu­mis­vai­keuk­sia urhei­lu-uran jäl­kei­ses­sä elä­män­ti­lan­tees­sa. Hei­kom­pi urhei­li­jai­den­ti­teet­ti taas näyt­täi­si ole­van yhtey­des­sä hel­pom­mak­si koet­tuun siir­ty­mä­vai­hee­seen. 

Asteit­tai­nen urhei­li­jan iden­ti­tee­tin häi­vyt­tä­mi­nen tukee siir­ty­mä­vai­het­ta, sekä antaa tilaa iden­ti­tee­tin kehit­tä­mi­sel­le ja eri­lais­ten roo­lien omak­su­mi­sel­le. 

Käsi­tyk­sem­me sii­tä, mil­lai­se­na näem­me itsem­me, ovat vah­vas­ti sidok­sis­sa tot­tu­muk­siin teh­dä asioi­ta opi­tuil­la tavoil­la sekä usko­muk­siin nii­den mer­ki­tyk­sel­li­syy­des­tä.

Iden­ti­teet­ti muok­kau­tuu läpi elä­män

Urhei­lu-uran pää­tyt­tyä ja uuden elä­män­ti­lan­teen edes­sä seu­raa­vat kysy­myk­set saat­ta­vat nous­ta mie­leen: Kuka minä olen ja kenek­si haluan tul­la? Iden­ti­teet­ti ei ole muut­ta­ma­ton, vaan se näh­dään jat­ku­va­na pro­ses­si­na läpi koko elä­män. Uusien mie­len­kiin­non koh­tei­den, teke­mi­sen tai roo­lien löy­tä­mi­nen ovat­kin kes­kei­siä teki­jöi­tä iden­ti­tee­tin uudel­leen­mää­rit­te­lyn sekä elä­män­hal­lin­nan näkö­kul­mas­ta.  

Iden­ti­teet­ti­työ on pro­ses­si, jon­ka voi­daan aja­tel­la jat­ku­van läpi elä­män. Iden­ti­tee­tin kehit­tä­mi­sen tuek­si oli­si hyvä vah­vis­taa itse­tun­te­mus­taan sekä tun­nis­taa itsel­leen tyy­pil­li­siä toi­min­ta­ta­po­ja ja tot­tu­muk­sia. Yhden­lai­seen minä­ku­vaan kiin­ty­mi­nen voi jar­rut­taa iden­ti­tee­tin kehit­ty­mis­tä muut­tu­vis­sa elä­män­ti­lan­teis­sa. Iden­ti­teet­ti­työn kan­nal­ta oli­si kes­keis­tä pysäh­tyä tar­kas­te­le­maan sitä, kenek­si halu­aa tul­la ja mil­lais­ten teko­jen kaut­ta se on mah­dol­lis­ta saa­vut­taa.   

Urhei­lu­taus­tas­ta on hyö­tyä 

Urhei­lu-uran aika­na opit­tu­ja elä­män­hal­lin­nan tai­to­ja, kuten vas­tuul­li­suut­ta, pää­mää­rä­tie­toi­suut­ta, tai tun­nol­li­suut­ta voi pitää vah­vuuk­si­na ja siten hyö­dyn­tää urhei­lu­taus­taa myös muil­la elä­män osa-alueil­la. Iden­ti­teet­ti raken­tuu myös suh­tees­sa mui­hin ihmi­siin ja eri­lai­siin ryh­miin kuu­lu­mi­ses­ta. Urhei­lu-uran jäl­kei­ses­sä elä­män­ti­lan­tees­sa uusien harrastus‑, työ- tai opis­ke­lu­ym­pä­ris­tö­jen avul­la voi raken­taa sosi­aa­li­sia ver­kos­to­ja, joi­den avul­la iden­ti­teet­tiä on myös mah­dol­lis­ta kehit­tää.

Itsel­leen mer­ki­tyk­sel­li­seen ja tär­ke­ään toi­min­taan osal­lis­tu­mi­nen tukee hyvin­voin­tia ja hei­jas­tuu posi­tii­vi­ses­ti iden­ti­teet­tiin.

---

Urhei­lu-uran lopet­ta­mi­nen

Urhei­lu-uran päät­ty­mi­nen on suu­ri muu­tos urhei­li­jan koko elä­mäs­sä. Lopet­ta­mi­sen syyt voi­vat olla moni­nai­sia ja pää­tös lopet­taa voi perus­tua suun­ni­tel­mal­li­seen ja vapaa­eh­toi­seen urhei­lu-uran päät­tä­mi­seen, tai johon­kin pakot­ta­vaan tilan­tee­seen, kuten louk­kaan­tu­mi­seen.

Ura­po­lut

Amma­til­li­sia ura­haa­vei­ta on hyvä pysäh­tyä poh­ti­maan ajois­sa. Amma­til­li­sen ura­ke­hi­tyk­sen hah­mot­ta­mi­seen urhei­li­ja voi kai­va­ta ohjaus­ta näh­däk­seen parem­min omat vuo­sien urhei­lu­ko­ke­muk­sen tuo­mat vah­vuu­ten­sa ja tai­ton­sa työ­elä­mäs­sä. Amma­til­lis­ta ohjaus­ta voi saa­da esi­mer­kik­si työ­hön­val­men­ta­jil­ta, amma­tin­va­lin­tap­sy­ko­lo­geil­ta, tai muil­ta ter­vey­sa­lan ammat­ti­lai­sil­ta. 

Vuo­sien aktii­vi­nen urhei­le­mi­nen kas­vat­taa monia tai­to­ja, kuten pää­mää­rä­tie­toi­suut­ta, ajan­hal­lin­taa ja tii­mi­tai­to­ja. Jo urhei­lu-uran aikai­nen amma­til­li­nen kou­lut­tau­tu­mi­nen sekä kor­kea kou­lu­tus­ta­so avaa­vat enem­män mah­dol­li­suuk­sia ura­po­luil­le aktii­vi­sen urhei­lu-uran päät­tyes­sä ja sitä kaut­ta sopeu­tu­mis­vai­keu­det voi­vat olla vähäi­sem­piä. Eri­lai­set työ­har­joit­te­lut tai urhei­lu­val­men­nus­toi­min­ta voi olla myös mah­dol­li­sia. 

Uusien mie­len­kiin­non koh­tei­den löy­tä­mi­nen

Urhei­li­jan keho ja mie­li ovat tot­tu­neet fyy­si­seen aktii­vi­suu­teen, joten urhei­lu­kuor­maa arjes­sa kan­nat­tai­si mah­dol­li­suuk­sien mukaan vähen­tää asteit­tain.Urhei­li­jan mie­li ehtii muu­tos­pro­ses­siin mukaan ja on aikaa miet­tiä, mihin halu­aa aikan­sa käyt­tää seu­raa­vak­si, tai mikä har­ras­tus vai­kut­taa mie­len­kiin­toi­sel­ta. Mie­len­kiin­non koh­tei­ta voi löy­tyä ihan lähel­tä­kin arki­sis­ta asiois­ta, joi­hin ei ole ollut ennen aikaa, kuten ruo­an­lai­tos­ta, ulkoi­lus­ta luon­nos­sa tai pie­ni­muo­toi­sem­mas­ta oman lajin har­ras­ta­mi­ses­ta. Urhei­li­ja voi miet­tiä, onko lap­suu­des­saan har­ras­ta­nut jotain, mitä haluai­si jat­kaa nyt, tai oli­si­ko kiva kokeil­la jotain itsel­le täy­sin uut­ta urhei­lu­la­jia. 

Ajan­käyt­tö joi­hin­kin asioi­hin muut­tuu ja ammat­ti­mai­sen har­joit­te­lun vähe­ne­mi­nen vapaut­taa vuo­ro­kau­des­ta aikaa uusil­le asioil­le. Sopeu­tu­mi­nen uran lopet­ta­mi­seen voi hel­pot­tua, jos pitää arken­sa uran­kin jäl­keen sopi­van kii­rei­se­nä.

Urhei­lu-uran päät­ty­mi­nen ei tar­koi­ta auto­maat­ti­ses­ti, että kai­kes­ta urhei­luun liit­ty­väs­tä jou­tuu luo­pu­maan. Liik­ku­mi­nen edis­tää koko­nais­val­tai­ses­ti hyvin­voin­tia ja urhei­lu saa­kin jää­dä pysy­väk­si osak­si lop­pue­lä­mää. Itsel­le tär­keän lajin paris­sa voi jat­kaa myös uusis­sa roo­leis­sa, esi­mer­kik­si val­men­ta­ja­na, huol­ta­ja­na tai tuo­ma­ri­na.

---

Sosi­aa­li­set suh­teet

Lopet­ta­mi­sen aiheut­ta­mat tun­ne­reak­tiot

Kil­paur­hei­lu tar­jo­aa par­haim­mil­laan jän­ni­tyk­sen, nau­tin­non, sekä yhteen­kuu­lu­vuu­den tun­tei­ta. Urhei­lu-uraan sitou­tu­mi­nen ja kes­kit­ty­mi­nen ovat suo­ri­tus­ky­vyn kan­nal­ta kes­kei­siä teki­jöi­tä, mut­ta toi­si­naan keho ja mie­li saat­ta­vat uupua väsy­myk­sen tai pai­nei­den seu­rauk­se­na. Urhei­lu-uran lopet­ta­mi­nen on emo­tio­naa­li­nen pro­ses­si, joka saat­taa tuo­da muka­naan mene­tyk­seen, suruun tai ahdis­tuk­seen liit­ty­viä tun­ne­reak­tioi­ta. Tun­ne­reak­tioi­den taus­tal­la vai­kut­ta­vat uran päät­ty­mi­seen liit­ty­vät haa­veet, tavoit­teet ja unel­mat, joi­hin sitou­tu­mi­nen on usein into­hi­mois­ta ja sen myö­tä niis­tä luo­pu­mi­nen­kin usein hen­ki­ses­ti ras­kas­ta.  

Tun­ne­reak­tioi­hin val­mis­tau­tu­mi­nen, tie­toi­suus nii­den moni­muo­toi­suu­des­ta, sekä mah­dol­li­suus psyyk­ki­seen ja sosi­aa­li­seen tukeen ovat mie­len hyvin­voin­tia edis­tä­viä kei­no­ja.

---

Tämän osion läh­teet:

• Erpic, Cecic S. & Wyl­le­man, Paul & Zupancic, Maja 2004. The effect of ath­le­tic and non-ath­le­tic fac­tors on the sport career ter­mi­na­tion process. Psyc­ho­lo­gy of Sport and Exerci­se 5 (1). 45–59.
• Lal­ly, Pat­ricia 2007. Iden­ti­ty and ath­le­tic reti­re­ment: A pros­pec­ti­ve stu­dy. Psyc­ho­lo­gy of Sport and Exerci­se 8 (1). 85–99.
• Ruis­hal­me, Outi & Saa­ris­to, Lii­sa 2007. Elä­mä satut­taa – Krii­sit ja niis­tä sel­viy­ty­mi­nen. Hel­sin­ki: Tam­mi