Fysio­te­ra­pia ja psy­ko­fyy­si­nen fysio­te­ra­pia syö­mis­häi­riöi­den yhtey­des­sä

Syö­mis­häi­riöi­den hoi­dos­sa ja kun­tou­tuk­ses­sa hyö­dyn­ne­tään usein fysio­te­ra­pi­aa ja psy­ko­fyy­sis­tä fysio­te­ra­pi­aa. Monil­la on var­maan jon­kin­lai­nen mie­li­ku­va fysio­te­ra­pias­ta. Mie­li­ku­vis­sa fysio­te­ra­peu­tin kans­sa ehkä jum­pa­taan ja fysio­te­ra­peut­ti hie­roo välil­lä. Mie­li­ku­va ei var­mas­ti­kaan ole täy­sin vir­heel­li­nen, mut­ta kovin sup­peak­si se jää. Psy­ko­fyy­si­ses­tä fysio­te­ra­pias­ta mie­li­ku­vat voi­vat olla vie­lä sup­peam­mat. Sik­si pää­tin­kin haas­ta­tel­la psy­ko­fyy­sis­tä fysio­te­ra­peut­tiam­me Iidaa sii­tä, mitä fysio­te­ra­pia ja psy­ko­fyy­si­nen fysio­te­ra­pia ovat syö­mis­häi­riöi­den yhtey­des­sä.

Fysio­te­ra­pia ja psy­ko­fyy­si­nen fysio­te­ra­pia ylei­ses­ti kuvat­tu­na

Fysio­te­ra­pias­sa yllä­pi­de­tään ja paran­ne­taan ihmi­sen toi­min­ta­ky­kyä ja liik­ku­mis­ta. Toi­min­ta­ky­vyn alen­tu­mis­ta pyri­tään kor­jaa­maan fysio­te­ra­peut­ti­sen ohjauk­sen ja neu­von­nan, tera­peut­ti­sen har­joit­te­lun sekä manu­aa­li­sen tera­pian kei­noin. Fysio­te­ra­pia voi myös olla toi­min­ta­ky­vyn hei­ken­ty­mis­tä ennal­taeh­käi­se­vää.

Psy­ko­fyy­si­nen fysio­te­ra­pia on fysio­te­ra­pian eri­koi­sa­la, jos­sa tavoit­tee­na on edis­tää ihmi­sen koko­nais­val­tais­ta hyvin­voin­tia. Ihmi­nen huo­mioi­daan koko­nai­suu­te­na eli sekä keho että mie­li huo­mioi­daan. Kehon tun­te­muk­set vai­kut­ta­vat mie­leen ja toi­saal­ta tun­teet ja aja­tuk­set hei­jas­tu­vat suo­raan liik­ku­mi­seen ja koke­muk­seen omas­ta kehos­ta. Psy­ko­fyy­si­nen fysio­te­ra­pia on koke­muk­sel­lis­ta oppi­mis­ta, jon­ka avul­la asia­kas saa rat­kai­su­mal­le­ja ja sel­viy­ty­mis­kei­no­ja elä­mään­sä.

Taval­li­seen fysio­te­ra­pi­aan ver­rat­tu­na, psy­ko­fyy­si­ses­sä fysio­te­ra­pias­sa ei ole mitään nor­maa­lia pro­to­kol­laa, min­kä mukaan kun­tou­tus ete­nee, vaan kun­tou­tus ete­nee aina asiak­kaan voi­ma­va­ro­jen ja sen het­ki­sen tilan­teen mukaan. Taval­li­ses­sa fysio­te­ra­pias­sa ei ote­ta samal­la taval­la huo­mioon miel­tä, kuin psy­ko­fyy­si­ses­sä fysioterapiassa.Kuvaus Iidan työs­tä ja mene­tel­mis­tä

Syö­mis­häi­riö­tä sai­ras­ta­vien kans­sa työs­ken­nel­les­sään fysio­te­ra­peu­til­lam­me Iidal­la on tapa­na teh­dä kat­ta­va alku­haas­tat­te­lu. Iida sel­vit­tää muun muas­sa asiak­kaan vuo­ro­vai­ku­tus­tai­to­ja, läs­nä­oloa, kehon­ku­vaa, unta, ren­tou­tu­mis­ky­kyä, per­he­taus­taa, liik­ku­mis­ta, keho­tun­te­muk­sia,  mah­dol­li­sia kipu­ja ja tuki- ja lii­kun­tae­li­mis­tön vai­vo­ja . Iida saat­taa sel­vit­tää ja havain­nol­lis­taa videoin­nin ja piir­tä­mi­sen avul­la, miten hen­ki­lö kokee oman kehon­sa.

Fysio­te­ra­pias­sa ja psy­ko­fyy­si­ses­sä fysio­te­ra­pias­sa Iida miet­tii ja sopii tavoit­teis­ta yhdes­sä asiak­kaan­sa kans­sa. Iida ei nii­tä siis mää­rää. Tavoit­tei­na voi­vat olla esi­mer­kik­si stres­sin­hal­lin­ta­kei­no­jen löy­tä­mi­nen, ren­tou­tu­mi­sen oppi­mi­nen, mie­lek­kään lii­kun­ta­har­ras­tuk­sen löy­tä­mi­nen, onnis­tu­mi­sen koke­muk­set liik­kues­sa jne. Pro­ses­sin aika­na tapah­tu­nut­ta muu­tos­ta ver­ra­taan aina suh­tees­sa sovit­tui­hin tavoit­tei­siin. Jos­kus muu­tos on suur­ta, esi­mer­kik­si oman toi­min­nan pysy­viä muu­tok­sia tai jon­kin uuden oppi­mis­ta. Myös ne pie­nem­mät muu­tok­set, kuten ilon ja onnis­tu­mi­sen koke­muk­set ovat tär­kei­tä.

Lii­kun­ta­har­ras­tus­ten valit­se­mi­nen sekä lihas­kun­non ja kes­tä­vyys­kun­non vah­vis­ta­mi­nen on usein osa Iidan tar­joa­maa fysio­te­ra­pi­aa. Sii­nä tär­ke­ää on ajoi­tus. On har­kit­ta­va tar­koin, mil­loin ja min­kä­lai­sen lii­kun­nan voi aloit­taa ja mis­sä laa­juu­des­sa sitä voi har­ras­taa. Lii­kun­nan ajoit­ta­mi­ses­sa on ehkä tär­kein­tä se, että se on ter­veyt­tä tuke­vaa eikä lii­kun­ta mene syö­mis­häi­riön pal­ve­luun. Lii­kun­nan tavoit­tee­na ei tuli­si olla kalo­rei­den kulu­tus ja laih­dut­ta­mi­nen, vaan sen tar­koi­tus oli­si lisä­tä hyvin­voin­tia ilman mitään pakon­omai­suut­ta. Välil­lä voi­kin olla vai­kea erot­taa syö­mis­häi­riön ja ihmi­sen ter­veen mie­len motii­ve­ja toi­sis­taan.

Lii­kun­nan voi aloit­taa, kun fyy­si­nen voin­ti on riit­tä­väs­ti kor­jaan­tu­nut ja mie­li­kin on sii­nä kun­nos­sa, että voi aloit­taa har­ras­tuk­sen. Monil­le toi­mi­vaa voi olla esi­mer­kik­si kun­to­sa­li­har­joit­te­lu ohjat­tu­na. Kun­to­sa­lil­la oppii hah­mot­ta­maan omaa keho­aan, keho­tun­te­muk­si­aan ja lii­ket­tä. Tar­koi­tus on har­joi­tel­la nor­maa­lia ja ter­veel­lis­tä liik­ku­mis­ta, sil­lä onhan lii­kun­ta iso osa ihmi­sen ter­vey­den edis­tä­mis­tä ja hyvin­voin­tia. Toki monet muut­kin lii­kun­ta­la­jit ovat yhtä hyviä, mikä­li ne ovat asiak­kaal­le mie­lui­sia.

Iidan tapaa­mi­sis­sa voi­daan käsi­tel­lä myös syö­mi­seen liit­ty­viä pel­ko­ja kehon kaut­ta. Iidan teh­tä­vä­nä on antaa tie­toa sii­tä, mitä ruo­ka kehos­sa tekee ja mit­kä ovat nor­maa­le­ja keho­reak­tioi­ta syö­des­sä tai sen jäl­keen. Aihet­ta voi­daan käsi­tel­lä esi­mer­kik­si tut­kis­ke­le­mal­la ruu­an­su­la­tuse­li­mis­tön toi­min­taa kir­jois­ta ja kuvis­ta. Iida voi myös antaa asiak­kaal­le ohjei­ta sii­tä, mil­lai­nen asen­to on hyvä syö­des­sä. Sil­lä­kin voi vai­kut­taa koke­muk­seen ruo­kai­lu­het­kes­tä. Kes­kei­siä tee­mo­ja tapaa­mi­sis­sa ovat myös vää­ris­ty­nei­den käsi­tys­ten oikai­se­mien esi­mer­kik­si liik­ku­mi­ses­ta, palau­tu­mi­ses­ta ja levos­ta.

Jos­kus Iida tar­jo­aa myös sitä fysio­te­ra­pi­aan hel­pos­ti miel­let­tyä hie­ron­taa. Hie­ron­ta voi aut­taa ren­tou­tu­maan ja antaa asiak­kaal­le luvan levä­tä het­ken. Toi­saal­ta hie­ron­ta voi myös hel­pot­taa kipu­ja, joi­ta syö­mis­häi­riöi­tä sai­ras­ta­vil­la on usein puut­teel­li­sen ravit­se­muk­sen ja ahdis­tuk­sen aiheut­ta­man lihas­jän­ni­tyk­sen vuok­si. Lisäk­si hie­ron­nas­sa asia­kas saa koke­muk­sen kos­ke­tuk­ses­ta ja oppii vas­taa­not­ta­maan sitä.

Syö­mis­häi­riöil­le tyy­pil­li­siin kehon­ku­van vää­ris­ty­miin voi­daan paneu­tua monin kei­noin. Yksi kei­no, eri­tyi­ses­ti ano­rek­si­aa ja buli­mi­aa sai­ras­ta­vien kans­sa, on piir­tää oman kehon ääri­vii­vat isol­le pape­ril­le. Kun asia­kas on piir­tä­nyt arvion­sa omas­ta kehos­ta, käy hän makaa­maan kuvan pääl­le. Tämän jäl­keen Iida piir­tää asiak­kaan kehon todel­li­set ääri­vii­vat. Yleen­sä asiak­kaan arvios­sa ja todel­li­sis­sa ääri­vii­vois­sa on mer­kit­tä­vä ero. Tätä eroa sit­ten tar­kas­tel­laan ja tut­ki­taan. Toi­nen kei­no on arvioi­da kehon mit­to­ja narun avul­la. Sii­nä­kin tulee esil­le yleen­sä val­ta­va ero. Asia­kas arvioi yleen­sä itsen­sä suu­rem­mak­si kuin todel­li­suu­des­sa on.

Kehon­ku­va­har­joi­tus­ten teh­tä­vä­nä on aiheut­taa ris­ti­rii­taa aivoil­le. Ris­ti­rii­dan kaut­ta vää­ris­ty­nyt kehon­ku­va saa ainek­sia rea­li­soi­tu­mi­seen ja muu­tok­seen. Kehon­ku­va­har­joi­tus­ten käyt­töä pitää kui­ten­kin har­ki­ta tar­kas­ti. Kai­kil­le ne eivät sovi. Nii­den tar­koi­tus ei sai­si olla sii­nä, että asia­kas saa­kin syö­mis­häi­riöl­leen vah­vis­tus­ta todel­li­sel­la lai­huu­del­laan. Näis­sä teh­tä­vis­sä on hyvä myös huo­ma­ta se, että ter­veet­kin arvioi­vat usein kehon­sa hie­man vää­ris­ty­nees­ti, jos­kin ehkä hie­man pie­nem­mäs­sä mit­ta­kaa­vas­sa.

Iida käyt­tää myös toi­sen­lai­sia oma­ku­va­piir­rok­sia apu­na työs­sään. Syö­mis­häi­riön eri­tyis­piir­teet tule­vat mie­len­kiin­toi­sel­la taval­la näis­sä esil­le. Iida pyy­tää usein syö­mis­häi­riöi­tä sai­ras­ta­via piir­tä­mään kuvan itses­tään pape­ril­le. Ihmi­nen, jol­la ei ole syö­mis­häi­riö­tä, aloit­taa piir­tä­mi­sen usein pääs­tä ja kas­vois­ta. Yllät­tä­vän moni syö­mis­häi­riö­tä sai­ras­ta­va ei piir­rä kuvaan pää­tä ja kas­vo­ja ollen­kaan. He eivät ikään kuin koe keho­aan yhte­näi­se­nä ja se kuvas­tuu hyvin kuvas­sa, min­kä he piir­tä­vät. Kuva havain­nol­lis­taa, kuin­ka irral­li­nen oma mie­li ja ajat­te­lu ovat omas­ta itses­tä. Kuvan piir­tä­mi­sen aloit­ta­mi­nen on myös usein syö­mis­häi­riöi­tä sai­ras­ta­vil­le vai­ke­aa.

Piir­rok­set omas­ta kehos­ta tuo­vat hyvin esil­le myös syö­mis­häi­ri­öön sai­ras­tu­neen nega­tii­vi­set koke­muk­set omas­ta kehos­ta. Esi­mer­kik­si vat­san koh­ta saat­taa ilmes­tyä pape­ril­le mus­ta­na, sot­kui­se­na ja iso­na möyk­ky­nä. Kuva havain­nol­lis­taa hyvin sen, että moni syö­mis­häi­ri­öön sai­ras­tu­nut ei hah­mo­ta keho­aan rea­lis­ti­ses­ti. Omaan kuvaan sekoit­tu­vat pelot ja monet nega­tii­vi­set aja­tuk­set itses­tä. Näi­tä pääs­tään sit­ten käsit­te­le­mään kes­kus­te­lun ja mui­den har­joi­tus­ten avul­la.

Teh­tä­vien teke­mi­sen yhtey­des­sä Iida jou­tuu heit­tä­mään myös itsen­sä usein peliin. Iida käyt­tää muun muas­sa huu­mo­ria. Hän saat­taa jos­kus itse käy­dä asiak­kaan kuvan pääl­le makaa­maan ja sanoo ”sori, ohjeis­tin­ko mä vahin­gos­sa piir­tä­mään mun rei­det tän­ne?”. Iida on siis itse­kin ikään kuin yksi työ­ka­lu, johon asiak­kaat voi­vat ver­ra­ta itse­ään. Iidan keho toi­mii siten erään­lai­se­na pei­li­nä asiak­kaan vää­ris­ty­neel­le kehon­ku­val­le.

Työs­sään Iida kokee saa­van­sa olla koko ajan olla luo­va ja kek­siä kaik­kea uut­ta kokeil­ta­vaa. Fysio­te­ra­peu­tin teh­tä­vä­nä on etsiä ja esi­tel­lä eri­lai­sia työ­ka­lu­ja, jois­ta asia­kas sit­ten valit­see itsel­leen toi­mi­vim­man. Fysio­te­ra­peut­ti ei mää­rää mikä ote­taan käyt­töön, vaan tukee asia­kas­ta itse huo­maa­maan mikä toi­mii. Kyse on voi­ma­va­ra­läh­töi­ses­tä työs­ken­te­lys­tä – tut­kis­kel­laan ja hyö­dyn­ne­tään omia jo ole­mas­sa ole­via voi­ma­va­ro­ja sekä etsi­tään uusia. Tar­koi­tus on löy­tää itsel­le mie­lek­käi­tä apu­kei­no­ja.

Fysio­te­ra­pia ja psy­ko­fyy­si­nen fysio­te­ra­pia ovat­kin var­sin moni­puo­lis­ta kun­tou­tus­ta. Ehkä jopa moni­puo­li­sem­pia, kuin ennal­ta osai­si arva­ta­kaan.

Mil­lai­sia koke­muk­sia sinul­la on fysio­te­ra­pias­ta ja/tai psy­ko­fyy­si­ses­tä fysio­te­ra­pias­ta? Mil­lai­set har­joi­tuk­set ovat aut­ta­neet sinua?

Ter­vei­sin,
Ven­la Ero­nen

PS. Haas­ta­tel­tu Iida Vii­ta­sa­lo on Syö­mis­häi­riö­kes­kuk­sen fysio­te­ra­peut­ti (AMK), joka on eri­kois­tu­nut psy­ko­fyy­si­seen fysio­te­ra­pi­aan. Lisäk­si Iida on kou­lu­tet­tu hie­ro­ja ja urhei­lu­hie­ro­ja. Iida työs­ken­te­lee osas­ton lisäk­si myös tera­piayk­si­kös­säm­me. Lisää Iidan osaa­mi­ses­ta ja työn koh­teis­ta voit lukea Syö­mis­häi­riö­kes­kuk­sen verk­ko­si­vuil­ta tääl­tä ja tääl­tä.

PPS. Ome­na­tu­van yllä­pi­to lomai­lee 11.4.2018 asti. Mah­dol­li­siin kom­ment­tei­hin ei tuo­na aika­na vält­tä­mät­tä rea­goi­da. Jul­kai­su­ja tulee kui­ten­kin tut­tuun tapaan 2 x kk.