Koh­taa­mi­sia puhe­li­mes­sa

Ajan­va­raus- ja pal­ve­le­va puhe­lim­me on asiak­kait­tem­me moni­puo­li­ses­sa käy­tös­sä. Soit­ta­jal­le se on pikai­nen pyräh­dys puhe­li­mit­se ajan­va­raus­toi­veis­sa tai tilan­near­vioi­ta hoi­toon hakeu­tu­mi­ses­ta ja hoi­don alkusuo­si­tuk­ses­ta Syö­mis­häi­riö­kes­kuk­ses­sa. Pal­ve­le­vaan puhe­li­meen vas­taa sai­raan­hoi­ta­ja Mer­ja Ruha­la, jol­le pal­ve­le­vaan puhe­li­meen vas­taa­mi­ses­ta on muo­dos­tu­nut ajan saa­tos­sa myös itsel­le tär­keä ja mie­le­käs osa työ­tä. Mer­jal­le pal­ve­le­vaan puhe­li­meen vas­taa­mi­nen on ihmi­sen koh­taa­mis­ta – tari­nan kuun­te­lua ja tar­pee­seen vas­taa­mis­ta. Näin Mer­ja ker­too työs­tään ja koh­taa­mi­sis­ta puhe­li­men ääres­sä:

Koh­taa­mi­nen vas­taa­no­tol­la on tera­peu­tin ja tera­peut­ti­sen yhteis­työ­suh­teen yksi mer­ki­tyk­sel­li­sin kul­ma­ki­vi. Tämä yhteis­työ voi kui­ten­kin jo alkaa yhteis­työ­suh­teel­la puhe­li­mit­se, jon­ka pai­noar­voa ei kan­na­ta vähek­syä. Puhe­li­nyh­tey­des­tä suh­tees­sa toi­seen ihmi­seen meil­lä kai­kil­la on hyvin pal­jon oma­koh­tais­ta koke­mus­ta. Minul­le puhe­lin koh­taa­mi­sen väli­nee­nä on ollut aina joten­kin eri­tyis­tä. Sen tie­tä­vät myös lähi­pii­ri­ni työn ulko­puo­lel­la­kin. Puhe­li­men kaut­ta ihmi­sen koko­nai­suu­teen lok­sah­taa ikään kuin yksi pala­nen lisää. Puhe­li­mem­me on ennen kaik­kea ihmi­nen ihmi­sel­le.

Puhe­lin on lähel­lä kehoam­me puhues­sam­me sii­hen. Sen kaut­ta kuu­lem­me useas­ti enem­män kuin pel­kän puheen. Eri­tyi­ses­ti olen koke­nut ajoit­tain sai­rau­den tuot­ta­man häpeän koke­muk­sen val­taa­van puhe­lun, jos­sa sai­ras­ta­va pit­kän pon­nis­te­lun tulok­se­na uskal­tau­tuu tart­tu­maan luu­riin kysy­mäl­lä avun tar­vet­ta. Mel­ko usein on vas­tas­sa ihmi­nen, jon­ka sai­rau­den ole­mas­sa ole­mi­nen on mitä­töi­ty taval­la tai toi­sel­la. Puhe­lu tun­te­mat­to­mal­le voi olla jopa vii­mei­nen oljen­kor­si todes­ta otet­ta­va­na. Häpeän tun­net­ta on val­ta­vas­ti, jon­ka tie­dos­ta­mi­nen puhe­lun yhtey­des­sä on äärim­mäi­sen tär­keä asia.

Toi­sen ihmi­sen asian äärel­lä tär­ke­ää on ennen kaik­kea sen­si­tii­vi­syys. Myös ne oikeat sanat, jopa rea­lis­mil­la höys­tet­ty­nä, ovat tar­peen tilan­teen niin vaa­ties­sa. Asiat ovat ihan pie­niä nyans­se­ja het­kit­täin. ”En tie­dä olen­ko sovel­tu­va teil­le hoi­toon, mut­ta ajat­te­lin kysyä… En ole ihan var­ma, onko asia­ni riit­tä­vän iso noin niin kuin hoi­toon tule­mi­sek­si… En ole ihan var­ma, mihin kaik­keen olen täs­sä vai­hees­sa val­mis, mut­ta kan­nat­tai­si­ko minun hakea apua…” Toi­von­kin, että pal­ve­le­va puhe­lin on mata­lan kyn­nyk­sen pal­ve­lua. Soit­ta­jan ei tar­vit­se tie­tää, onko Syö­mis­häi­riö­kes­kus juu­ri se paik­ka, jos­ta saa apua tai onko asia sel­lai­nen, johon apua kan­nat­taa hakea. Rat­kai­su­ja ja vaih­toeh­to­ja on mah­dol­lis­ta poh­tia yhdes­sä kuul­tua­ni ihmi­sen ker­to­muk­sen. Näin sil­loin­kin, kun ker­to­muk­ses­ta on vai­kea itse­kään löy­tää sitä punais­ta lan­kaa.

Riit­tää­kö koh­taa­mi­nen puhe­li­mes­sa? Yksi puhe­lu ei var­maan vie­lä täy­del­lis­tä muu­tos­ta tee, mut­ta koke­mus kuul­luk­si tule­mi­ses­ta ja ymmär­ryk­ses­tä voi herät­tää toi­voa ja roh­keut­ta läh­teä muu­tok­sen tiel­le. ”En ole yksin tämän asian kans­sa. Aja­tuk­se­ni eivät ole­kaan kuu­li­jan mie­les­tä niin hul­lu­ja. Joku toi­nen­kin on voi­nut räm­piä saman­kal­tai­ses­sa suos­sa. Täs­tä pää­see eteen­päin.” Puhe­lu voi myös antaa suun­ta­vii­tat sopi­van hoi­to­pai­kan löy­ty­mi­seen asui­pa soit­ta­ja mis­sä päin Suo­mea tahan­sa. Puhe­li­men väli­tyk­sel­lä etäi­syys ei ole ongel­ma.

Puhe­lu­jen yhtey­des­sä olen saa­nut tutus­tua hyvin eri­lai­siin ja eri­lai­sis­ta elä­män­ti­lan­teis­ta tule­viin ihmi­siin. On sai­rau­des­ta kär­si­viä hen­ki­lö­koh­tai­sel­la tasol­la, omai­sia, ystä­viä tai ammat­ti­lai­sia. Asiak­kai­tam­me ovat myös he ker­ran vas­taan­ot­toai­kaa tie­dus­te­le­vat tai he kenen kas­vot eivät tule kos­kaan tutuik­si. Puhe­li­men kaut­ta saan kuul­la jopa vii­koit­tain sai­rau­den kaa­res­ta ja toi­pu­mis­ta­ri­nan ete­ne­mis­tä jon­kun ”kas­vot­to­man” asiak­kaan koh­dal­la. Tämä tekee puhe­lin­työs­tä äärim­mäi­sen mie­len­kiin­tois­ta ja moni­puo­lis­ta, jopa rak­kaan tun­tuis­ta. Kai­kil­la meil­lä on jos­kus tar­ve jon­kin asian muu­tok­seen, johon­kin mikä voi­si tuo­da elä­mään jotain hyvää ja ensiar­vois­ta.

Soi­tel­laan,

Mer­ja Ruha­la

Ps. Pal­ve­le­van puhe­li­men nume­ro on 040 411 5481.

Kir­joit­ta­jat:

Mer­ja Ruha­la

Ome­na­tu­van vie­rai­le­va kir­joit­ta­ja Mer­ja on Syö­mis­häi­riö­kes­kuk­sen työn­te­ki­jä. Kou­lu­tuk­sel­taan Mer­ja on sai­raan­hoi­ta­ja (Amk). Mer­ja on par­hail­laan rat­kai­su­kes­kei­sen psy­ko­te­ra­pian kou­lu­tuk­ses­sa, mikä näky­nee Mer­jan työs­ken­te­lys­sä myös pal­ve­le­van puhe­li­men äärel­lä. Pal­ve­le­vaan puhe­li­meen vas­taa­mi­sen lisäk­si Mer­ja tekee tera­pia­työ­tä ja hoi­don tar­peen arvioin­tia vas­taan­ot­to­työ­nä.

Ven­la Ero­nen

Kir­joit­ta­ja on Syö­mis­häi­riö­kes­kuk­sen Kun­tou­tus- ja hoi­to­yk­si­kön työn­te­ki­jä ja kou­lu­tuk­sel­taan toi­min­ta­te­ra­peut­ti (Ylem­pi Amk).