Koh­ti ter­vet­tä lii­kun­taa (OSA 1) – Pak­ko­lii­kun­nan tun­nis­ta­mi­nen

Lii­kun­ta vah­vis­taa ihmi­sen fyy­sis­tä, psyyk­kis­tä ja sosi­aa­lis­ta hyvin­voin­tia.  Sen mer­ki­tys ter­vey­del­le on sel­keä. Syö­mis­häi­riö kui­ten­kin ottaa usein lii­kun­nan vaa­ral­li­sek­si työ­ka­luk­seen, jol­loin lii­kun­nan ter­veyt­tä edis­tä­vät vai­ku­tuk­set katoa­vat ja lii­kun­ta muut­tuu hai­tal­li­sek­si pak­ko­lii­kun­nak­si. Raja ter­veen, mut­ta run­saan ja tavoit­teel­li­sen lii­kun­nan sekä pak­ko­lii­kun­nan välil­lä voi olla vai­kea hah­mot­taa.

Pak­ko­lii­kun­nas­ta löy­tyy usei­ta blo­gi­kir­joi­tuk­sia, joten en kuvai­le täs­sä pak­ko­lii­kun­taa tar­kem­min. En halua antaa vahin­gos­sa  kenel­le­kään syö­mis­häi­riön kans­sa kamp­pai­le­val­le vink­ke­jä itsen­sä kidut­ta­mi­seen, sil­lä sitä pak­ko­lii­kun­ta mie­les­tä­ni todel­li­suu­des­sa on. Kes­ki­tyn kak­sio­sai­ses­sa kir­joi­tus­sar­jas­sa­ni pak­ko­lii­kun­nan kuvai­lun sijaan sii­hen, miten pak­ko­lii­kun­nas­ta voi­si pääs­tä irti ja liik­kua ter­veel­li­ses­ti. Tämä ensim­mäi­nen osa käsit­te­lee pak­ko­lii­kun­nan tun­nis­ta­mis­ta. Toi­sen osan jul­kai­sen tam­mi­kuus­sa.

Pääs­täk­seen irti pak­ko­lii­kun­nas­ta, ihmi­sen tulee ensin tie­dos­taa teke­vän­sä sitä. Moni syö­mis­häi­ri­öön sai­ras­tu­nut kui­ten­kin kiel­tää voi­mak­kaas­ti kär­si­vän­sä pak­ko­lii­kun­nas­ta, sil­lä lii­kun­nas­ta on muo­dos­tu­nut heil­le kei­no pae­ta ahdis­ta­via tun­tei­ta tai he eivät edes huo­maa liik­ku­van­sa pakon­omai­ses­ti. Sil­loin muut ihmi­set voi­vat jou­tua herät­te­le­mään sai­ras­tu­nut­ta asian äärel­le. Tilan­teen sel­keyt­tä­mi­sek­si, kan­nat­taa poh­tia seu­raa­via kysy­myk­siä itsek­seen tai yhdes­sä jon­kun kans­sa:

Mit­kä ovat motii­vi­si liik­kua?
Mikä­li lii­kun­ta ei tuo­ta sinul­le iloa, kan­nat­taa suh­det­ta lii­kun­taan miet­tiä. On mah­dol­lis­ta, että liik­ku­mi­sen motii­vit eivät enää ole ter­vei­tä, jos lii­kun­nas­ta on pois­tu­nut iloa ja hyvää oloa tuot­ta­vat vai­ku­tuk­set. Toki on välil­lä nor­maa­lia läh­teä liik­ku­maan, vaik­ka het­ken teki­si mie­li jät­tää liik­ku­mi­nen väliin, mut­ta jos huo­maat läh­te­vä­si aina tai lähes aina liik­ku­maan itseä­si pakot­taen, on suh­tees­sa­si lii­kun­taan jotain vial­la. Olet joko vää­rän lajin äärel­lä tai lii­kut vää­ris­tä syis­tä. Lii­kun­ta tuot­taa har­vem­min iloa, jos lii­kun­nan ainoat motii­vit ovat ulko­nä­kö, ener­gian polt­ta­mi­nen ja tun­tei­den vält­te­le­mi­nen. Ei ole myös­kään tava­ton­ta, että syö­mis­häi­ri­öön sai­ras­tu­nut perus­te­lee liik­ku­mis­taan näen­näi­ses­ti hyvil­lä syil­lä, kuten ter­veys, vaik­ka todel­li­set liik­ku­mi­seen aja­vat motii­vit oli­si­vat pahan olon vält­te­le­mi­nen ja itsein­ho. Lii­kun­nan perim­mäis­ten motii­vien rehel­li­nen tar­kas­te­lu onkin yleen­sä tar­peen.

Mitä tapah­tuu, jos suun­ni­tel­tu lii­kun­ta jää väliin? 
Ärty­mys tai har­mi­tus peruun­tu­neis­ta tree­neis­tä voi vie­lä olla ihan nor­maa­lia, mut­ta jos huo­maat, että ahdis­tut voi­mak­kaas­ti, muu­tut huo­no­tuu­li­sek­si, alat vähen­tää mer­kit­tä­väs­ti syö­miä­si ruo­kia tai lisäät toi­seen päi­vään sank­tio­na yli­mää­räi­siä tree­ne­jä mui­den tree­nien lisäk­si, voi lii­kun­ta­si olla epä­ter­veel­lä poh­jal­la.

Pys­tyt­kö jät­tä­mään lii­kun­nan väliin, jos olet esi­mer­kik­si sai­raa­na tai lou­kan­nut itse­si?
Suh­tee­si lii­kun­taan on pakon­omai­nen ja vaa­ral­li­nen, jos läh­det liik­ku­maan vaik­ka pää kai­na­los­sa. Ase­tat itse­si hen­gen­vaa­raan, jos läh­det esi­mer­kik­si juok­su­len­kil­le, kun olet kuu­mees­sa. Jos taas rasi­tat esi­mer­kik­si jal­kaa­si, jos se on louk­kaan­tu­nut, hidas­tat sen paran­tu­mis­ta ja sinul­le voi jää­dä pysy­viä vam­mo­ja. Sai­raa­na pitäi­si pys­tyä lepää­mään. Jos et pys­ty, lii­kun­ta­si on pakon­omais­ta.

Mil­lai­nen suh­de lii­kun­nal­la on syö­mi­see­si? 
Tilan­tee­si on toden­nä­köi­ses­ti hyvä, mikä­li syöt riit­tä­väs­ti ja ajat­te­let, että ruu­as­ta saat vir­taa jak­saak­se­si liik­kua. Pys­tyt myös naut­ti­maan ruu­as­ta. Jos taas näet, että kaik­ki syö­ty ruo­ka tulee heti kulut­taa, olet vää­ril­lä teil­lä. Moni syö­mis­häi­ri­öön sai­ras­tu­nut halu­aa läh­teä pakon­omai­ses­ti kulut­ta­maan heti syö­ty­ään. Toi­set taas halua­vat liik­kua jat­ku­vas­ti näl­käi­se­nä. Molem­mat ovat huo­no­ja toi­min­ta­ta­po­ja. Ruu­an ja lii­kun­nan suh­tees­sa on myös yleen­sä jotain kysee­na­lais­ta, jos näet ruu­an vain polt­toai­nee­na eikä ruu­al­la ole sinul­le min­kään­lais­ta mie­li­hy­vää tuot­ta­vaa ja sosi­aa­lis­ta mer­ki­tys­tä.

Liit­tyy­kö liik­ku­mi­seen pal­jon eri­lai­sia itse muo­dos­tet­tu­ja ja jous­ta­mat­to­mia sään­tö­jä ja aika­tau­lu­ja?
Mikä­li huo­maat, että liik­ku­mis­ta­si ohjaa­vat itse raken­ta­ma­si jous­ta­mat­to­mat sään­nöt ja aika­tau­lut, kär­sit toden­nä­köi­ses­ti pak­ko­lii­kun­nas­ta. Jous­ta­mat­to­muus, itsen­sä ran­kai­se­mi­nen ja liik­ku­mi­nen sään­tö­jen mukaan tilan­tees­ta riip­pu­mat­ta, ovat aina hälyt­tä­viä merk­ke­jä. Olet jo todel­la hei­koil­la jäil­lä, jos et esi­mer­kik­si sel­viä jump­paa­mat­ta vaik­ka­pa lähei­sen juh­lis­ta tai kou­lu­päi­väs­tä. Sinun oli­si hyvä pysäh­tyä poh­ti­maan sään­tö­je­si jär­ke­vyyt­tä, jos ne rajoit­ta­vat mer­kit­tä­väs­ti elä­mää­si. Mikä­li alat sät­tiä tai ran­gais­ta itseä­si voi­mak­kaas­ti sään­tö­jä­si rik­koes­sa­si, on tar­peen tuo­da lem­peyt­tä ja väl­jyyt­tä mukaan lii­kun­ta­ku­vioi­hi­si.

Mil­lai­sia muis­ti­ku­via edel­li­seen lii­kun­ta­suo­ri­tuk­see­si liit­tyy? 
Kysy itsel­tä­si mil­lai­nen oli ympä­ris­tö mis­sä lii­kuit. Pys­tyit­kö kiin­nit­tä­mään huo­mio­ta esi­mer­kik­si luon­toon tai mui­hin ihmi­siin? Mitä aja­tuk­sia sinul­la oli lii­kun­nan aika­na? Mikä­li huo­maat, että muis­tat vain veren­maun suus­sa tai synk­kiä aja­tuk­sia itses­tä­si, kehos­ta­si tai ruu­as­ta, et ole ollut tie­toi­ses­ti läs­nä. Et ehkä muis­ta miten kau­nis luon­to oli ympä­ril­lä tai mil­lai­sia ohjei­ta sait ohjaa­jal­ta ryh­mä­lii­kun­ta­tun­nil­la. Olet ollut jos­sain sisäi­ses­sä kuplas­sa, jos­sa tar­koi­tuk­se­na­si on ollut vain kulut­taa, pae­ta tai ran­gais­ta itseä­si. Olet myös saat­ta­nut jät­tää kuun­te­le­mat­ta keho­si vies­te­jä, etkä ole esi­mer­kik­si huo­man­nut lou­kan­nee­si itseä­si. Toki ääri­ra­joil­le vie­dyis­sä lii­kun­ta­suo­ri­tuk­sis­sa mm. huip­pu-urhei­li­jat osaa­vat etään­nyt­tää huo­mion­sa väsy­myk­ses­tä ja kivus­ta. Jos kui­ten­kaan et ole huip­pu-urhei­li­ja ja huo­maat jat­ku­vas­ti ollee­si irti keho­tun­te­muk­sis­ta­si, huo­li on aiheel­li­nen.

Pys­tyt­kö ren­tou­tu­maan lii­kun­ta­suo­ri­tus­ten välil­lä? 
Lii­kun­nan jäl­keen pitäi­si antaa kehon palau­tua ja levä­tä. Tar­kas­te­le pys­tyt­kö istu­maan lihak­sia jän­nit­tä­mät­tä tai seu­raa­ko pit­käl­lään ole­mi­ses­ta tai istu­mi­ses­ta ahdis­tus­ta. Pako­tat­ko itse­si liik­ku­maan edes pie­ni­muo­toi­ses­ti kai­kis­sa arjen het­kis­sä? Mikä­li huo­maat, että et sal­li lepoa ja ”ener­gian kulut­ta­mi­nen” on aja­tuk­sis­sa­si tai toi­min­ta­ta­vois­sa­si jat­ku­vas­ti läs­nä, tuli­si tilan­tee­seen hakea muu­tos­ta. Pak­ko­lii­kun­ta on täl­lai­ses­sa tilan­tees­sa jo var­sin voi­ma­kas­ta ja pit­käl­le vie­tyä.

Sano­vat­ko muut jat­ku­vas­ti, että lii­kut lii­kaa?
Onko joku muu tuo­nut esil­le huol­ta liik­ku­mi­ses­ta­si? Mikä­li näin on ja huo­maat jopa suut­tu­va­si sii­tä, oli­si sinun hyvä pysäh­tyä tar­kas­te­le­maan mis­tä lähei­sen huo­li kum­pu­aa ja mitä oma reak­tio­si ker­too. Pal­jon ja kovaa tree­naa­mi­nen on usein hai­tal­lis­ta ilman oikean­lais­ta ohjaus­ta ja ter­vey­den koko­nais­val­tais­ta huo­mioi­mis­ta. Moni syö­mis­häi­ri­öön sai­ras­tu­nut ei myös­kään las­ke lii­kun­nak­si esi­mer­kik­si käve­lyä tai sitä, että liik­ku­mi­nen on läs­nä kai­kis­sa toi­mis­sa, jopa levos­sa. Mää­rit­te­le toi­sen kans­sa mitä tar­koi­tat­te lii­kun­nal­la. Pak­ko­lii­kun­ta ei ole vain sitä, että teet ääri­suo­ri­tuk­sia. Pak­ko­lii­kun­ta on jat­ku­vaa itsen­sä rasit­ta­mis­ta, vaik­ka rasi­tuk­sen inten­si­teet­ti ei oli­si­kaan koko ajan suur­ta. Toi­sel­la on yleen­sä siis syy huo­leen­sa.

Onko lii­kun­ta elä­mä­si kes­ki­pis­tee­nä vai raken­tuu­ko lii­kun­ta osak­si elä­mää­si?
Lii­kun­ta on yleen­sä ter­veem­mäl­lä poh­jal­la, mikä­li se on osa elä­mää ja se ei estä esi­mer­kik­si sosi­aa­lis­ta elä­mää­si. Lii­kun­ta raken­tuu sil­loin elä­mä­si ympä­ril­le jous­ta­vas­ti. Lii­kun­ta­si on toden­nä­köi­ses­ti pakon­omais­ta sil­loin, kun se on elä­mä­si kes­ki­pis­te, jon­ka ympä­ril­le raken­nat muun elä­män, jos se sin­ne vain mah­tuu. Muu elä­mä saat­taa jää­dä jopa täy­sin syr­jään. Toki monet pal­jon ja tavoit­teel­li­ses­ti tree­naa­vat urhei­li­jat ovat tämän kysy­myk­sen kans­sa var­mas­ti eri lin­joil­la, mut­ta jos edel­lis­ten kysy­mys­ten kans­sa huo­ma­sit tilan­tees­sa­si ongel­mia, on toden­nä­köis­tä, että lii­kun­ta on hau­kan­nut elä­mäs­tä­si lii­an ison palan ja kär­sit pak­ko­lii­kun­nas­ta.

Mil­lai­sia kysy­myk­siä sinä lisäi­sit tähän lis­taan? Miten pak­ko­lii­kun­nan voi tun­nis­taa?

Ter­vei­sin,
Ven­la Ero­nen