Hyvä ja paha täy­del­li­syys

Syö­mis­häi­riöi­den yhtey­des­sä puhu­taan usein per­fek­tio­nis­mis­ta, täy­del­li­syy­den tavoit­te­lus­ta. Sitä pide­tään jopa yhte­nä syö­mis­häi­riöi­hin sai­ras­tu­mi­sen ris­ki­te­ki­jöis­tä.

Per­fek­tio­nis­mia tut­ki­neet hen­ki­löt ovat nimen­neet kak­si per­fek­tio­nis­min muo­toa, nega­tii­vi­nen ja posi­tii­vi­nen. Posi­tii­vi­nen per­fek­tio­nis­mi voi par­haim­mil­laan olla eteen­päin vie­vä voi­ma, jon­ka avul­la ihmi­nen tekee toi­mis­saan hyvää jäl­keä. Tämä niit­tää hänel­le menes­tys­tä ja luot­ta­mus­ta hyvä­nä teki­jä­nä. Posi­tii­vi­seen per­fek­tio­nis­miin kuu­luu kyky olla tyy­ty­väi­nen teke­mi­sien­sä tulok­siin eivät­kä sii­hen kuu­lu itse­syy­tök­set pie­leen men­neis­tä yri­tyk­sis­tä. Hyvin teh­ty asia tuot­taa teki­jäl­leen iloa ja ylpeyt­tä.

Nega­tii­vi­nen per­fek­tio­nis­mi on sen sijaan lamaut­ta­va voi­ma, joka vie roh­keu­den ryh­tyä teke­mään asioi­ta. Sii­nä vaa­ti­muk­set ase­te­taan epä­rea­lis­ti­sen kor­keal­le, mikä aiheut­taa hel­pos­ti epä­on­nis­tu­mi­sen ja huo­nom­muu­den tun­tei­ta, sil­lä tavoit­tei­siin on mah­do­ton­ta pääs­tä. Nämä hei­ken­tä­vät roh­keut­ta teh­dä pää­tök­siä sekä ryh­tyä toi­meen. Ne voi­vat pahim­mil­laan lamaut­taa hen­ki­lön täy­sin: kun ei tee mitään, ei voi teh­dä vir­hei­tä­kään.

Hie­man lie­vem­mäs­sä muo­dos­saan nega­tii­vi­nen per­fek­tio­nis­mi näyt­täy­tyy kovi­na suo­ri­tus­vaa­ti­muk­si­na, mut­ta hen­ki­lö saa sii­tä huo­li­mat­ta teh­tyä asioi­ta. Kui­ten­kin hyvän­kin suo­ri­tuk­sen jäl­keen mie­li jää pui­maan tapah­tu­neen yksi­tyis­koh­tia ja tote­aa, että monet asiat oli­si voi­nut teh­dä vie­lä parem­min. Nämä poh­din­nat käyn­nis­ty­vät pom­min­var­mas­ti, vaik­ka teh­dys­tä työs­tä oli­si juu­ri saa­nut kul­ta­mi­ta­lin. Kos­kaan ei voi olla tyy­ty­väi­nen teke­miin­sä asioi­hin, sil­lä aina löy­tyy paran­ta­mi­sen varaa. Monet jopa usko­vat, että tyy­ty­mät­tö­myys toi­mii tär­keä­nä eteen­päin vie­vä­nä voi­ma­na. He ajat­te­le­vat, että on hyväk­si olla aina hie­man kriit­ti­nen tuo­tok­si­aan koh­taan, jot­ta säi­lyt­tää moti­vaa­tion pus­kea eteen­päin. Ikään kuin tyy­ty­väi­nen ihmi­nen muut­tui­si väis­tä­mät­tä soh­va­pe­ru­nak­si.

Tut­ki­muk­sis­sa nega­tii­vi­nen per­fek­tio­nis­mi on yhdis­tet­ty masen­nuk­seen ja ahdis­tuk­seen. Kor­re­laa­tio on loo­gi­nen: mitä enem­män nega­tii­vis­ta per­fek­tio­nis­mia, sitä enem­män masen­nus­ta ja ahdis­tus­ta. Sama ilmiö näyt­täi­si toteu­tu­van sekä tytöil­lä että pojilla1. Nega­tii­vi­nen per­fek­tio­nis­mi on myös yhdis­tet­ty uupu­mi­seen sil­loin, kun elä­mäs­sä on ollut stres­saa­va tilan­ne tai tapahtuma2. Se näyt­täi­si siis hei­ken­tä­vän ihmi­sen kykyä sie­tää stres­saa­via tilan­tei­ta. Tämä oli havait­tu myös lää­ke­tie­teen opis­ke­li­joil­la, joil­la on eri­tyi­sen suu­ri pai­ne suo­riu­tua teh­tä­vis­tään mah­dol­li­sim­man täy­del­li­ses­ti, sil­lä lää­kä­rin työs­sä vir­heil­lä voi olla koh­ta­lok­kaat seu­rauk­set. Sel­lai­set opis­ke­li­jat, joil­la esiin­tyi posi­tii­vis­ta per­fek­tio­nis­mia, sel­viy­tyi­vät opis­ke­lu­jen vaa­ti­muk­sis­ta hyvin, mut­ta ne joil­la oli nega­tii­vis­ta per­fek­tio­nis­mia, sai­vat sel­väs­ti useam­min masen­nus ja ahdistusoireita3.

Nämä tut­ki­muk­set luo­vat hie­man valoa myös sii­hen, mil­lä meka­nis­mil­la nega­tii­vi­nen per­fek­tio­nis­mi vai­kut­taa syö­mis­häi­riöi­den kehit­ty­mi­sen taus­tal­la, vaik­ka ne eivät suo­ra­nai­ses­ti syö­mis­häi­riöi­tä käsit­te­le­kään. Syö­mis­häi­riöt­hän toi­mi­vat usein psyyk­ki­sen pahan olon hel­pot­ta­ji­na ja sää­te­li­jöi­nä. Nega­tii­vi­sen per­fek­tio­nis­min aiheut­ta­ma sit­keä huo­nom­muu­den ja epä­on­nis­tu­nei­suu­den tun­ne voi hou­ku­tel­la lää­kit­si­jäk­si syö­mis­häi­riö­tä sii­hen tai­pu­vai­sil­la hen­ki­löil­lä.

Voi­si­ko­han nega­tii­vi­sen per­fek­tio­nis­min tun­nis­ta­mi­nen ja sii­hen puut­tu­mi­nen omal­ta osal­taan aut­taa ehkäi­se­mään syö­mis­häi­riöi­den syn­tyä? Jos esi­mer­kik­si kas­vat­ta­jat huo­mai­si­vat lap­sel­la tai­pu­muk­sen nega­tii­vi­seen per­fek­tio­nis­miin, voi­tai­siin hänen kas­va­tuk­ses­saan kiin­nit­tää eri­tyis­tä huo­mio­ta sii­hen, kuin­ka suo­ri­tus­vaa­ti­muk­sia hänel­le esi­te­tään. Lisäk­si sii­nä voi­si koros­tua lap­sen itse­tun­non tuke­mi­nen siten, että koros­tet­tai­siin lap­sen rakas­tet­ta­vuut­ta ja hyväk­syn­tää juu­ri sel­lai­se­na kuin hän on. Samal­la väl­tet­täi­siin tuo­mas­ta esil­le suo­riu­tu­mi­sen mer­ki­tys­tä hyväk­syn­nän tuo­ja­na.

Huo­maat­ko sinä itses­sä­si tai­pu­mus­ta per­fek­tio­nis­miin? Näet­kö sen voi­ma­va­ra­na vai hait­ta­na omal­la koh­dal­la­si?

Kevät­ter­vei­sin,
Pia Char­pen­tier

Läh­teet:

1. Hamid Afs­har, Hamidreza Roo­hafza, Masou­meh Sadeghi,Alireza Saadaty,Mehrdad Salehi,Masoud Mota­me­di, Moham­mad Matin­pour, Homay­oun Naji Isfa­ha­ni, and Ghor­ba­na­li Asa­dol­la­hii Posi­ti­ve and nega­ti­ve per­fec­tio­nism and their rela­tions­hip with anxie­ty and depres­sion in Ira­nian school stu­dents. J Res Med Sci. 2011 Jan; 16(1): 79–86.

2. Ditt­ner AJ1, Rimes K, Thor­pe S. Nega­ti­ve per­fec­tio­nism inc­rea­ses the risk of fati­gue fol­lowing a period of stress. Psyc­hol Health. 2011 Mar;26(3):253–68.

3. See­li­ger H1, Harendza S2,3. Is per­fect good? — Dimen­sions of per­fec­tio­nism in new­ly admit­ted medical stu­dents. BMC Med Educ. 2017 Nov 13;17(1):206.