Verkkokauppa

Kategoria: negatiivinen ajattelumalli

  • ,

    Hyvä ja paha täy­del­li­syys

    Syö­mis­häi­riöi­den yhtey­des­sä puhu­taan usein per­fek­tio­nis­mis­ta, täy­del­li­syy­den tavoit­te­lus­ta. Sitä pide­tään jopa yhte­nä syö­mis­häi­riöi­hin sai­ras­tu­mi­sen ris­ki­te­ki­jöis­tä. Per­fek­tio­nis­mia tut­ki­neet hen­ki­löt ovat nimen­neet kak­si per­fek­tio­nis­min muo­toa, nega­tii­vi­nen ja posi­tii­vi­nen. Posi­tii­vi­nen per­fek­tio­nis­mi voi par­haim­mil­laan olla eteen­päin vie­vä voi­ma, jon­ka avul­la ihmi­nen tekee toi­mis­saan hyvää jäl­keä. Tämä niit­tää hänel­le menes­tys­tä ja luot­ta­mus­ta hyvä­nä teki­jä­nä. Posi­tii­vi­seen per­fek­tio­nis­miin kuu­luu kyky olla tyy­ty­väi­nen teke­mi­sien­sä…

  • , ,

    Nega­tii­vi­nen ajat­te­lu voi asua arjes­sam­me lähes huo­maa­mat­to­mas­ti

    Huo­ma­sin yhte­nä päi­vä­nä moit­ti­va­ni itseä­ni täy­sin jär­jet­tö­mäs­tä syys­tä. Otin aja­tuk­sis­sa­ni neu­le­ta­kin yltä­ni, vaik­ka minul­la ei ollut sii­hen mitään tar­vet­ta. Tuos­sa het­kes­sä sanoin itsel­le­ni ääneen ”höl­mö Ven­la”. Sanat lausut­tua­ni tajusin moit­ti­mi­sen jär­jet­tö­myy­den. Yri­tin pai­ka­ta sitä itsel­le­ni. Menin pei­lin eteen ja sanoin itsel­le­ni ”ei Ven­la, et ole höl­mö. Type­rä kun noin ajat­te­lit.”. Dadam ja hup­sis­ta. Tein siis…

  • , ,

    Vah­vis­taa­ko kou­lun toi­min­ta­kult­tuu­ri syö­mis­häi­riöi­tä tai nii­den kehit­ty­mis­tä

    Taan­noin eräs eri­tyis­luo­kan­opet­ta­ja lähes­tyi Syö­mis­häi­riö­kes­kus­ta, kos­ka hän oli huo­lis­saan syö­mis­häi­riöi­tä sai­ras­ta­vis­ta oppi­lais­taan. Hän kysyi, vah­vis­taa­ko kou­lun toi­min­ta­kult­tuu­ri syö­mis­häi­riöi­tä. Hän oli alka­nut poh­tia, mil­lai­nen roo­li kou­lul­la on syö­mis­häi­riön kehit­ty­mi­ses­sä ja yllä­pi­tä­mi­ses­sä. Kou­lu kui­ten­kin kan­nus­taa ja pal­kit­see hyväs­tä menes­tyk­ses­tä eikä erot­te­le sitä onko menes­tys pak­ko­miel­teis­tä vai hel­pos­ti saa­vu­tet­tua. Kysy­mys oli mie­len­kiin­toi­nen, joten pää­tin sii­hen tart­tua. Poh­jaan teks­ti­ni…

  • , ,

    Kuka puhuu sisäl­lä­ni? – Syö­mis­häi­riön ääni ja sen huo­mioi­mi­nen hoi­dos­sa

    Syö­mis­häi­riö­tä sai­ras­ta­vat ker­to­vat usein mie­len­sä sisäl­lä ole­vas­ta ”äänes­tä”, joka kri­ti­soi, ahdis­te­lee, pai­nos­taa ja pakot­taa teke­mään monen muo­tois­ta väki­val­taa itsel­le. Ääni on niin epä­miel­lyt­tä­vä, että sen kuu­lu­mis­ta pelä­tään ja sen vai­en­ta­mi­sek­si teh­dään mitä iki­nä se vaa­tii­kaan, hin­nal­la mil­lä hyvän­sä. Äänen vies­ti vai­kut­taa totuu­del­ta, se satut­taa ja saa sai­ras­tu­neen tun­te­maan itsen­sä sur­keim­mak­si oliok­si, joka tämän maan pin­taa…

  • , , ,

    Tari­na kol­mes­ta syö­mis­häi­riön sai­ras­ta­nees­ta huo­leh­ti­jas­ta

    Haluan ker­toa teil­le lyhyen tari­nan. Tari­na on fik­tii­vi­nen ja mut­kat suo­rik­si lait­ta­va, mut­ta sitä on muo­kat­tu usei­den syö­mis­häi­riön sai­ras­ta­nei­den ihmis­ten tari­noi­den sii­vit­tä­mä­nä. Jokai­sen ihmi­nen on yksi­löl­li­nen, mut­ta tari­nan avul­la voi löy­tyä jotain, mikä aut­taa ymmär­tä­mään syö­mis­häi­riön kans­sa kamp­pai­le­vaa. Kai­sa oli ollut koko elä­män­sä huo­lis­saan lähes kai­kes­ta. Läheis­ten hyvin­voin­ti, eläin­ten oikeu­det, ilmas­ton­muu­tos, talous­ti­lan­ne, maa­il­man rau­ha ja…

  • , , ,

    Syö­mis­häi­riöi­den maa­il­ma ei ole kadeh­dit­ta­va

    Syö­mis­häi­riöt ovat vaka­via psyyk­ki­siä sai­rauk­sia, jot­ka hei­ken­tä­vät sai­ras­tu­neen elä­män­laa­tua ja voi­vat joh­taa kuo­le­maan. Alkuun syö­mis­häi­riö voi tuo­da ihmi­sel­le hel­po­tus­ta pahaan oloon, mut­ta vää­jää­mät­tä syö­mis­häi­riö kui­ten­kin joh­taa kär­si­myk­seen. Syö­mis­häi­riön vaka­vuut­ta ei sil­ti aina ymmär­re­tä. Toi­si­naan kuu­lee sii­tä, kuin­ka joku on kateel­li­nen lai­huus­häi­riö­tä sai­ras­ta­van laih­tu­mi­ses­ta ja kyvys­tä kiel­täy­tyä her­kuis­ta. Ahmi­mis­häi­riö­tä sai­ras­ta­via saa­te­taan puo­les­taan kadeh­tia her­kut­te­lus­ta ”ilman” pai­non…

  • , , , , ,

    Ero syö­mis­häi­riös­tä voi tun­tua rak­kaas­ta luo­pu­mi­sel­ta

    Syö­mis­häi­riös­tä irti­pääs­tä­mi­nen voi olla kuin ero rak­kaas­ta, mut­ta kuor­mit­ta­vas­ta, tuhoi­sas­ta ja alis­ta­vas­ta puo­li­sos­ta. Ero­pro­ses­sin aika­na, lop­pu­met­reil­lä var­sin­kin, voi tun­tea ikä­vää, kai­puu­ta ja pel­koa tule­vas­ta. Jokin mitä ennen oli, on eron jäl­keen pois­sa. Toi­seen ei voi enää tur­vau­tua, ei kuun­nel­la toi­sen ohjei­ta, eikä toi­ses­ta ole enää seu­raa. Samal­la ne ikä­vät asiat, mit­kä eroon ovat ehkä joh­ta­neet­kin,…

  • , , ,

    Onko syö­mis­häi­riön sai­ras­ta­mi­nen huo­mio­ha­kui­suut­ta?

    Ome­na­tu­van blo­gi­kir­joi­tuk­siin tuli mie­len­kiin­toi­sia poh­din­to­ja sii­tä, mikä roo­li huo­mio­ha­kui­suu­del­la on syö­mis­häi­riön sai­ras­ta­mi­sen motii­vi­na. Ajat­te­lim­me aiheen ole­van niin kes­kei­nen, että halusim­me omis­taa sil­le oman blo­gi­kir­joi­tuk­sen. Huo­mio­ha­kui­suus on nimit­täin moni­mut­kai­sem­pi ilmiö kuin äkki­kat­so­mal­la arvai­si. Tut­kai­len täs­sä kir­joi­tuk­ses­sa ensin hie­man mitä huo­mio­ha­kui­suus on ja mikä sen roo­li on ihmi­sen elä­mäs­sä. Sen jäl­keen poh­din kuin­ka se kaik­ki liit­tyy syö­mis­häi­riöi­hin. Huo­mion…

  • , ,

    Hyvä, parem­pi, täy­del­li­nen

    Työs­sä­ni syö­mis­häi­riöi­tä sai­ras­ta­vien paris­sa olen tör­män­nyt usein itsel­le­ni­kin osit­tain tut­tuun täy­del­li­syy­den tavoit­te­luun, per­fek­tio­nis­miin. Olen tavan­nut ihmi­siä, joi­den tavoit­teet ovat niin kor­keal­la, että har­va jos kukaan nii­hin ylet­täi­si. Syö­mis­häi­riöi­tä sai­ras­ta­vien per­fek­tio­nis­mi saat­taa­kin saa­da koh­tuut­to­mia mit­ta­suh­tei­ta ja sai­raut­ta yllä­pi­tä­viä piir­tei­tä. Pahim­mil­laan sai­ras­tu­neet ruos­ki­vat itsen­sä veres­li­hal­le vaa­ti­muk­sis­saan ja tavoit­teis­saan. Pak­ko-oirei­sel­ta­kin täy­del­li­syy­den tavoit­te­lu välil­lä vai­kut­taa. Per­fek­tio­nis­mil­la on mie­les­tä­ni usein…

  • ,

    Usein kysyt­tyä: Ansait­sen­ko hoi­toa?

    Jut­te­lin taan­noin Kun­tou­tus- ja hoi­to­yk­si­kön asuk­kai­dem­me kans­sa Syö­mis­häi­riö­kes­kuk­sel­le usein esi­te­tyis­tä kysy­myk­sis­tä. Asuk­kaam­me nos­ti­vat kysy­myk­sen ”Ansait­sen­ko minä hoi­toa?” kai­kis­ta tär­keim­mäk­si kysy­myk­sek­si. Sik­si se ansait­see mie­les­tä­ni huo­mion myös täs­sä blo­gis­sa. Kysy­mys on ehkä yksi ylei­sim­mis­tä kysy­myk­sis­tä, jon­ka olen kuul­lut Syö­mis­häi­riö­kes­kuk­sen Kun­tou­tus- ja hoi­to­yk­si­kön uusien asuk­kai­den esit­tä­vän hoi­don alku­vai­heis­sa. Toi­sil­la sama kysy­mys muo­tou­tuu kiel­tei­sek­si totea­muk­sek­si ”En ansait­se hoi­toa”…