Urhei­lu ja syö­mis­häi­riöt – Val­men­ta­jal­la on väliä

Suo­men Val­men­ta­jat ry:n Val­men­ta­jal­la on väliä- kam­pan­jas­sa on mää­ri­tel­ty hyvän urhei­lu­val­men­nuk­sen peri­aat­tei­ta. Hyvä val­men­nus on ihmi­sen val­men­ta­mis­ta, val­men­ta­ja aut­taa urhei­li­jaa löy­tä­mään sisäi­sen moti­vaa­tion­sa ja omat voi­ma­va­ran­sa. Se vaa­tii val­men­ta­jal­ta tai­toa raken­taa ja ohja­ta urhei­li­jan kehi­tys­pro­ses­sia koko­nais­val­tai­ses­ti huo­mioi­den urhei­li­jan polun eri vai­heet. Kaik­ki tämä tapah­tuu hyväs­sä ja luot­ta­muk­sel­li­ses­sa vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa urhei­li­jan kans­sa. Näin toi­mies­sa huo­ma­taan parem­min myös ongel­mat, kuten esi­mer­kik­si urhei­li­jan syö­mis­häi­riö­käyt­täy­ty­mi­nen.

Syö­mis­häi­riö­kes­kuk­sen Oman Elä­män­sä Urhei­li­ja- pro­jek­tis­sa pyri­tään löy­tä­mään kei­no­ja urhei­li­joi­den syö­mis­häi­riö­käyt­täy­ty­mi­sen tun­nis­ta­mi­seen, hoi­too­noh­jauk­seen sekä ennal­taeh­käi­syyn. Olem­me itse­kin urhei­lu­val­men­ta­jia, joten val­men­nuk­sen kehit­tä­mi­nen ja urhei­li­joi­den aut­ta­mi­nen kai­kin tavoin on meil­le sydä­men asia. Yksi tär­keim­mis­tä vies­teis­tä, joka urhei­li­joi­den syö­mis­häi­riö­tut­ki­muk­sis­ta välit­tyy on se, että val­men­ta­jal­la on väliä täs­sä­kin kon­teks­tis­sa. Val­men­ta­ja on avai­na­se­mas­sa ongel­mien tun­nis­ta­mi­ses­sa ja ennen kaik­kea sii­nä, että hän rea­goi nopeas­ti ja aut­taa urhei­li­jaa löy­tä­mään apua. Help­poa se ei vält­tä­mät­tä ole, mut­ta se on teh­tä­vä. Val­men­ta­jaa aut­taa täs­sä, kun hän tie­tää mitä syö­mis­häi­riö­käyt­täy­ty­mi­nen ja syö­mis­häi­riöt ovat ja miten asia kan­nat­taa ottaa esil­le urhei­li­jan kans­sa. Val­men­ta­ja on myös olen­nai­ses­sa roo­lis­sa, kun ongel­mat halu­taan vält­tää koko­naan. Val­men­ta­ja voi omal­la teke­mi­sel­lään ja esi­mer­kil­lään olla vah­va ennal­taeh­käi­se­vä teki­jä, mut­ta toi­saal­ta pahim­mil­laan hän saat­taa olla jopa syö­mis­häi­riön lau­kai­se­va teki­jä.

Puhu­taan, että val­men­nus­kult­tuu­rim­me on mur­rok­ses­sa. Mur­rok­sen suun­ta on oikea, jos urhei­li­ja ale­taan ottaa huo­mioon koko­nais­val­tai­ses­ti ihmi­se­nä ja val­men­ta­ja ymmär­re­tään mie­luum­min aut­ta­ja­na kuin auto­ri­tää­ri­se­nä komen­te­li­ja­na, jota urhei­li­ja sokeas­ti tot­te­lee. Val­men­ta­ja-urhei­li­ja­suh­de on ihmis­suh­de ja sen onnis­tu­mi­seen vai­kut­taa kes­ki­näi­nen kun­nioi­tus, luot­ta­mus ja arvos­tus. Val­men­ta­jan roo­li urhei­li­jan elä­mäs­sä on joka tapauk­ses­sa mer­kit­tä­vä. Nuo­ril­le val­men­ta­ja edus­taa usein auk­to­ri­teet­tia jopa ohi van­hem­pien.  Se ja sii­hen liit­ty­vä val­ta on hyvä tun­nis­taa, niin hyväs­sä kuin pahas­sa. Ja kun on val­taa, niin on myös vas­tuu­ta.

Val­men­ta­jan teh­tä­vä on opas­taa ja tukea urhei­li­jaa saa­vut­ta­maan paras itsen­sä. Sen enem­pää urhei­li­jal­ta ei voi vaa­tia. Val­men­ta­jan on ymmär­ret­tä­vä mil­lai­set tulok­set ja tavoit­teet ovat rea­lis­ti­sia ja miten nii­hin pyri­tään. Mah­dot­to­mil­la tavoit­teil­la lisä­tään vain suo­ri­tusah­dis­tus­ta ja pel­koa sii­tä, että ei ole tar­peek­si hyvä urhei­li­ja. Nega­tii­vi­set aja­tuk­set syö­vät suo­ri­tus­po­ten­ti­aa­lia ja pit­kit­tyes­sään ne saat­ta­vat ajaa urhei­li­jan hal­lit­se­maan ahdis­tus­taan syö­mi­sen rajoit­ta­mi­sel­la ja laih­dut­ta­mi­sel­la. Kun nämä hal­lin­ta­kei­not alka­vat mää­rit­tää kaik­kea teke­mis­tä, ollaan jo syö­mis­häi­riö­käyt­täy­ty­mi­sen äärel­lä ja on tur­ha unel­moi­da enää suo­ri­tus­ky­vyn paran­ta­mi­ses­ta.

Yksi val­men­ta­jan tär­keim­mis­tä teh­tä­vis­tä on var­mis­taa ja tur­va­ta urhei­li­jan ter­veys – ter­veet har­joit­te­lu­päi­vät kun ovat se urhei­li­jan kehi­tyk­sen perus­ta. Kaik­kea ei tar­vit­se osa­ta ja tie­tää itse, mut­ta ymmär­rys sii­tä mil­loin asioi­hin on puu­tut­ta­va, kuu­luu val­men­ta­jan työ­ka­lu­pak­kiin. Oli kyse louk­kaan­tu­mi­sis­ta, yli­kun­nos­ta tai syö­mi­sen häi­riin­ty­mi­ses­tä, val­men­ta­jan on olta­va hereil­lä huo­ma­tak­seen häly­tys­mer­kit ja olta­va val­mii­na ohjaa­maan urhei­li­ja asian­tun­ti­jan puheil­le. Täs­sä on kyse juu­ri välit­tä­mi­ses­tä ja vas­tuun­kan­ta­mi­ses­ta. Ei voi­da aja­tel­la, että urhei­li­jas­ta vain puris­te­taan tulos­ta ulos ja jos ongel­mia tulee, niin val­men­ta­ja häi­pyy taka-alal­le ja jät­tää urhei­li­jan sel­viy­ty­mään itsek­seen. Pro­jek­tim­me puit­teis­sa olem­me saa­neet syö­mis­häi­ri­öön sai­ras­tu­nei­den urhei­li­joi­den tari­noi­ta, jois­sa täl­lai­nen hyl­käys­ko­ke­mus toteu­tui. Val­men­ta­jan tulee elää niin hyvät kuin huo­not het­ket urhei­li­jan kans­sa, kan­taa vas­tuun­sa lop­puun saak­ka.

Mie­len­kiin­toi­sen ris­ti­rii­tai­nen asia on val­men­ta­jan vuo­ro­vai­ku­tus­tai­dot. Pro­jek­tin suun­nit­te­lu­vai­hees­sa haas­tat­te­lin tal­ven aika­na noin 30 val­men­ta­jaa useas­ta eri lajis­ta ja jokai­nen heis­tä piti val­men­ta­jan vuo­ro­vai­ku­tus­tai­to­ja tär­keä­nä osa­na val­men­ta­jan osaa­mis­ta. Avoin, luot­ta­muk­sel­li­nen ja toi­sen huo­mioo­not­ta­va vuo­ro­vai­ku­tus oli se jut­tu, mitä val­men­ta­jat koros­ti­vat. Ope­te­taan­ko täl­lais­ta vuo­ro­vai­ku­tus­ta val­men­ta­ja­kou­lu­tuk­sis­sa tar­peek­si? Toi­vot­ta­vas­ti jokai­ses­sa lajis­sa havah­du­taan ajat­te­le­maan tätä asi­aa. Kuin­ka tär­ke­ää on miet­tiä, miten sano­taan eikä vain mitä sano­taan. Eivät hyvät vuo­ro­vai­ku­tus­tai­dot ole jokai­sen val­men­ta­jan sisä­syn­tyi­nen lah­ja. Ne täy­tyy oppia, niin kuin monet muut­kin asiat. Syö­mis­häi­riö­käyt­täy­ty­mi­sen ehkäi­sys­sä val­men­ta­jan puhe on suu­res­sa roo­lis­sa. Lii­an mon­ta tari­naa on sii­tä, miten syö­mis­häi­riö sai alkun­sa val­men­ta­jan huo­li­mat­to­mas­ta kom­men­tis­ta, keho­tuk­ses­ta laih­dut­taa ilman mitään jat­ko-ohjei­ta tai muu­ten vaan on annet­tu ymmär­tää, että kilo­ja on lii­kaa. Val­men­ta­jan on hyvä miet­tiä omas­ta ulos­an­nis­taan: Kan­nus­tan­ko vai lan­nis­tan­ko, huo­maut­te­len­ko ulko­näös­tä vai pidän­kö möläy­tyk­set kuris­sa? Kehun­ko vain nii­tä ryh­män hoi­kim­pia ja ymmär­rän­kö min­kä vies­tin se muil­le antaa?

Val­men­ta­ja sai­si olla kiin­nos­tu­nut muus­ta­kin kuin urhei­lusuo­ri­tuk­sis­ta. Saa­ri­sen ym. (2019) tut­ki­muk­ses­sa nuo­ret urhei­li­jat toi­vat esiin, miten he kai­paa­vat val­men­ta­jal­ta tas­a­puo­lis­ta huo­mio­ta ja kiin­nos­tus­ta muu­hun­kin kuin urhei­lusuo­ri­tuk­siin. Jos val­men­ta­ja huo­mioi vain menes­ty­viä urhei­li­joi­ta val­men­nus­ryh­mäs­sään, aset­taa hän sel­keän vies­tin, että urhei­lusuo­ri­tuk­set mää­rit­tä­vät hänen kiin­nos­tus­taan. Var­sin­kin nuo­ret ais­ti­vat her­käs­ti tämän ja koke­vat sen niin, että val­men­ta­ja ei väli­tä heis­tä, kos­ka he eivät pär­jää urhei­lus­sa niin hyvin. Täs­sä ase­tel­mas­sa saat­taa toteu­tua kak­si hyvin eri­lais­ta kier­ret­tä. Posi­tii­vi­ses­sa kier­tees­sä ole­va urhei­li­ja menes­tyy ja saa huo­mio­ta osak­seen, joka enti­ses­tään vah­vis­taa hänen itse­tun­to­aan ja hen­kis­tä vah­vuut­taan. Se aut­taa hän­tä pär­jää­mään koko ajan parem­min urhei­lus­sa. Nega­tii­vi­ses­sa kier­tees­sä vähem­män menes­ty­nyt urhei­li­ja huo­maa jää­vän­sä val­men­ta­jan huo­mion ulko­puo­lel­le, mikä naker­taa hänen itse­luot­ta­mus­taan. Se syö moti­vaa­tio­ta ja kehit­ty­mi­nen urhei­lus­sa han­ka­loi­tuu enti­ses­tään. Jäl­leen ker­ran se kom­pen­saa­tio­kei­no urhei­li­jal­la kaik­keen tähän voi olla syö­mi­sen rajoit­ta­mi­nen ja parem­man suo­ri­tus­ky­vyn ja hyväk­syn­nän hake­mi­nen sitä kaut­ta. Rei­luus, tasa-arvoi­nen koh­te­lu ja jokai­sen aut­ta­mi­nen on paras­ta mitä val­men­ta­ja voi teh­dä.

Onko val­men­ta­ja esi­merk­ki? Voi­ko val­men­ta­ja sanoa ”tee niin kuin sanon, ei niin kuin minä teen”? Tämä toi­mii aina vain huo­nom­min mitä nuo­rem­piin urhei­li­joi­hin men­nään. Val­men­ta­ja on esi­merk­ki, halusi tai ei. Hän on esi­merk­ki har­joi­tuk­sis­sa, kil­pai­luis­sa, lei­reil­lä ja nyky­ään myös sosi­aa­li­ses­sa medias­sa. Mitä hän tekee, miten käyt­täy­tyy, kai­ken urhei­li­jat kyl­lä huo­maa­vat. Huo­maa­vat jopa asen­teen ruo­kaan ja syö­mi­seen. Omaa ruo­ka­suh­det­ta ja sitä miten ruo­as­ta puhu­taan val­men­net­ta­vien kans­sa kan­nat­taa poh­tia ajan kans­sa ja syväl­li­ses­ti. On hyvä ottaa sel­vää mitä ter­veel­li­nen ja riit­tä­vä ravit­se­mus tar­koit­taa urhei­li­jan kan­nal­ta ja tukea hän­tä kai­kin mah­dol­li­sin kei­noin toteut­ta­maan sitä. Val­men­ta­ja on se vii­mei­nen auk­to­ri­teet­ti, jota usko­taan. Käy­te­tään se hyvään.

Val­men­ta­jien roo­li häi­riin­ty­neen syö­mis­käyt­täy­ty­mi­sen ehkäi­se­mi­ses­sä ja tun­nis­ta­mi­ses­sa on mer­kit­tä­vä. Teh­tä­vä ei kui­ten­kaan ole help­po, sil­lä syö­mi­sen ongel­mia usein pii­lo­tel­laan ja kiel­le­tään vii­mei­seen saak­ka. Val­men­ta­ja koh­taa urhei­li­jan sään­nöl­li­ses­ti ja usein urhei­li­jan luot­to val­men­ta­jaa koh­taan on suu­ri. Sik­si on tär­ke­ää, mil­lais­ta esi­merk­kiä val­men­ta­ja näyt­tää, tun­tee­ko hän val­men­net­ta­van­sa myös ihmi­se­nä ja miten hän käsit­te­lee esi­mer­kik­si pai­noon ja ulko­nä­köön liit­ty­viä asioi­ta. Mitä pikem­min mah­dol­li­siin syö­mi­sen häi­riöi­hin puu­tu­taan, sitä nopeam­min niis­tä yleen­sä toi­vu­taan ja sitä hel­pom­paa nii­den hoi­ta­mi­nen on. Val­men­ta­jat tar­vit­se­vat tie­toa ter­veel­li­sen ja riit­tä­vän ravit­se­muk­sen perus­teis­ta, mut­ta myös toi­min­ta­mal­le­ja ja työ­ka­lu­ja syö­mis­häi­riö­käyt­täy­ty­mi­sen tun­nis­ta­mi­seen, hoi­too­noh­jauk­seen ja ennal­taeh­käi­syyn

Pro­jek­tim­me jul­kai­see kesä­kuus­sa 2020 ensim­mäi­si­nä tuo­tok­si­naan verk­ko-oppaat val­men­ta­jil­le urhei­li­jan syö­mis­häi­riö­käyt­täy­ty­mi­ses­tä. Val­men­ta­jaop­paas­sa I ker­rom­me, mitä häi­riin­ty­nyt syö­mi­nen on ja mik­si urhei­lu­väen oli­si tär­keä ymmär­tää syö­mis­häi­riö­oi­rei­lun ris­ke­jä. Oppaas­sa II annam­me käy­tän­nön vink­ke­jä ja työ­ka­lu­ja sii­hen, mil­lai­siin asioi­hin val­men­ta­jien oli­si hyvä kiin­nit­tää huo­mio­ta urhei­li­jan syö­mis­käyt­täy­ty­mi­ses­sä ja kuin­ka toi­mia ongel­mien ilmaan­tues­sa. Yhteis­työs­sä laji­liit­to­jen, urhei­lua­ka­te­mioi­den ja asian­tun­ti­jaor­ga­ni­saa­tioi­den kans­sa tulem­me kehit­tä­mään sys­te­maat­ti­sia toi­min­ta­mal­le­ja tämän ongel­man taklaa­mi­sek­si. Ja tar­vit­sem­me sii­hen myös kaik­kien val­men­ta­jien tuen.

Jou­ni Kui­va­lai­nen
Koor­di­naat­to­ri
Oman Elä­män­sä Urhei­li­ja-pro­jek­ti

Läh­tei­tä:

Saa­ri­nen, A., Ryba, T.V., Ron­kai­nen, N.J., Rin­ta­la, H. & Auno­la, K. 2019. ’I was exci­ted to train, so I didn’t have problems with the coach’: dual career ath­le­tes’ expe­riences of (dis)empowering moti­va­tio­nal cli­ma­tes. SPORT IN SOCIETY, 23: 4, 629–44.

Solfrid Brat­land-San­da & Jorunn Sund­got-Bor­gen. 2013. Eating disor­ders in ath­le­tes: Over­view of pre­va­lence, risk fac­tors and recom­men­da­tions for pre­ven­tion and treat­ment. Euro­pean Jour­nal of Sport Science, 13:5, 499–508.

Suo­men Val­men­ta­jat ry. Val­men­ta­jal­la on väliä- kam­pan­ja.