Elä­mä osas­ton ulko­puo­lel­la syö­mis­häi­riös­tä toi­vut­taes­sa

Koro­nae­pi­de­mia on vai­kut­ta­nut vii­me aikoi­na elä­määm­me monel­la taval­la. Yksi mer­kit­tä­vä muu­tos elä­mäs­sä on var­mas­ti monil­la ollut sosi­aa­li­sen kans­sa­käy­mi­sen vähe­ne­mi­nen ja ajan viet­tä­mi­nen enem­män koto­na. Koro­nae­pi­de­mian vuok­si ase­te­tut vält­tä­mät­tö­mät rajoi­tuk­set ovat vai­kut­ta­neet väis­tä­mät­tö­mäs­ti myös Syö­mis­häi­riö­kes­kuk­sen Kun­tou­tus- ja hoi­to­yk­si­kön asuk­kai­den arkeen. Koro­na-viruk­sen tar­tun­to­jen ehkäi­se­mi­sek­si elä­mää osas­ton ulko­puo­lel­la ei ole voi­tu tois­tai­sek­si samal­la taval­la mah­dol­lis­taa ja sal­lia kuin nor­maa­lio­lois­sa. Itsel­le­ni tämä aika onkin nos­ta­nut jäl­leen ker­ran mie­leen kysy­myk­sen osas­ton ulko­puo­li­sen elä­män mer­ki­tyk­ses­tä syö­mis­häi­riös­tä toi­vut­taes­sa. Koen, että tämä aika on tuo­nut vah­vas­ti näky­viin sen, mik­si elä­mää osas­ton ulko­puo­lel­la todel­la tar­vi­taan. Samal­la se aika on tuo­nut näky­väk­si sen, kuin­ka tär­ke­ää on var­mis­taa tuon elä­män oikea-aikai­suus ja paran­tu­mis­ta ja toi­min­ta­ky­vyn vah­vis­tu­mis­ta tuke­vat mer­ki­tyk­set syö­mis­häi­riön vah­vis­tu­mi­sen sijaan.

Tein aikoi­na­ni ylem­män ammat­ti­kor­kea­kou­lun opin­näy­te­työ­ni osit­tain tätä aihet­ta sivu­ten. Opin­näy­te­työ­ni tulok­sis­sa nousi vah­vas­ti esil­le se, että osas­ton ulko­puo­lis­ta elä­mää tar­vi­taan, jot­ta hoi­don aika­na opi­tut tai­dot voi­vat siir­tyä osas­ton ulko­puo­lel­le ja osal­lis­tu­mi­nen elä­mään laa­jem­min­kin hoi­don jäl­keen oli­si hel­pom­paa sekä toi­pu­mis­ta ja toi­min­ta­ky­vyn vah­vis­tu­mis­ta tuke­vaa. Niin ihmis­suh­teet, itse­näi­nen vas­tuun­kan­to kuin yhteis­kun­nan jäse­ne­nä toi­mi­mi­nen­kin vaa­ti­vat kaik­ki sitä, että elä­mä ei rajoi­tu hoi­don aika­na vain osas­tol­le. Syö­mis­häi­riös­tä toi­pu­mi­nen ei ole vain sitä, että oireet katoa­vat. Suu­rin osa toi­pu­vis­ta jou­tuu opet­te­le­maan suu­rel­ta osin eri­lai­sen ja jos­kus jopa koko­naan uuden­lai­sen tavan elää. Täl­lai­nen muu­tos ei luon­nol­li­ses­ti­kaan onnis­tu koko­nai­suu­des­saan osas­ton kal­tai­sis­sa olo­suh­teis­sa, jos­sa voi­daan vain rajal­li­ses­ti simu­loi­da niin sanot­tua nor­maa­lia elä­mää.

Mik­si tämä asia sit­ten nousi nyt näin koro­na-aika­na eri­tyi­ses­ti mie­lee­ni? Koro­nan aiheut­ta­mat yhteis­kun­nal­li­set rajoi­tuk­set pakot­ti­vat mei­dät­kin pysäh­ty­mään ja ”jämäh­tä­mään” osas­tol­le. Help­poa se ei ole ollut, eikä ole tun­tu­nut rei­lul­ta­kaan niil­tä osin, kun toi­pu­van elä­män jano oli­si ker­ran­kin nousus­sa ja oras­ta­va uskal­lus tai luot­ta­mus omiin sel­viy­ty­mis­mah­dol­li­suuk­siin­kin jo kehit­ty­nyt, mut­ta elä­mä on ollut koko yhteis­kun­nas­sa rajoi­tet­tua. Täl­lai­ses­sa tilan­tees­sa onkin ollut tär­ke­ää ja on sitä jat­kos­sa­kin, että tuo­ta elä­män janoa ja luot­ta­mus­ta jak­se­taan kan­na­tel­la poik­keus­a­jan yli ja elä­mää osas­ton ulko­puo­lel­la lisä­tään sitä mukaan kuin se on mah­dol­lis­ta. Haa­vei­lu, suun­nit­te­lu ja miel­tä vir­kis­tä­vät pie­net asiat ovat olleet vii­me aikoi­na erit­täin tär­kei­tä. Samal­la on myös voi­tu ottaa kes­ki­öön esi­mer­kik­si stres­saa­vien elä­män­ti­lan­tei­den kans­sa sel­viy­ty­mis­tä tuke­vien tai­to­jen har­joit­te­lu ja tai­to­jen väli­tön kokei­le­mi­nen käy­tän­nös­sä.

Toi­saal­ta koro­na-aika on pakot­ta­nut huo­maa­maan, että pysäh­ty­mi­nen on myös ääret­tö­män tär­ke­ää. Kii­reh­ti­mäl­lä toi­pu­mi­nen ei edis­ty ja jos­kus täy­si pysäh­ty­mi­nen on vält­tä­mät­tö­myys toi­pu­mi­sel­le – osas­ton ulko­puo­li­sel­le elä­mäl­le on löy­det­tä­vä oikea het­ki. Nyt täl­lai­sel­le pysäh­ty­mi­sel­le on ollut oival­li­nen paik­ka, kun yhteis­kun­nan tasol­ta tul­leet rajoi­tuk­set ovat estä­neet toi­pu­mis­ta vaa­ran­ta­van kii­reh­ti­mi­sen. Hoi­to­hen­ki­lö­kun­ta­kaan ei ole voi­nut läh­teä vahin­gos­sa kii­reh­ti­mi­seen mukaan, kos­ka sel­lais­ta vaih­toeh­toa ei ole ollut. Ahdis­tus onkin siis ollut jos­sain mää­rin vii­me aikoi­na kiusal­li­nen, mut­ta opet­ta­va seu­ra­lai­sem­me. Toi­pu­mi­sen pelot­ta­vuut­ta ei ole pääs­syt pakoon osas­ton ulko­puo­lel­le, jos­sa syö­mis­häi­riön mukaan elä­mi­sel­le voi olla enem­män hou­ku­tuk­sia ja mah­dol­li­suuk­sia, vaan sen on jou­tu­nut koh­taa­maan kai­kes­sa raas­ta­vuu­des­saan täs­sä ja nyt.

Elä­mä osas­ton ulko­puo­lel­la on siis ääret­tö­män tär­ke­ää, mut­ta samal­la sen mah­dol­lis­ta­mi­nen on jos­kus haas­ta­vaa ja toi­pu­mis­ta uhkaa­vaa. Miten siis oikean ajoi­tuk­sen ja tasa­pai­non voi löy­tää? Syö­mis­häi­riö­kes­kuk­ses­sa on perin­tei­ses­ti nou­da­tet­tu aja­tus­mal­lia hoi­dol­li­sis­ta ret­kis­tä, päi­vä­lo­mis­ta ja koti­lo­mis­ta. Tämä tar­koit­taa siis sitä, että osas­ton ulko­puo­li­sen elä­män tar­koi­tus ei ole vain vir­kis­tää, vaan tar­koi­tuk­se­na on vir­kis­tyk­sen lisäk­si uusien opit­tu­jen tai­to­jen har­joit­te­le­mi­nen osas­ton ulko­puo­lel­la sekä itse­näi­sen vas­tuun­kan­non lisää­mi­nen. Samal­la elä­mä osas­ton ulko­puo­lel­la ei sai­si vaa­ran­taa toi­pu­mis­ta ja antaa syö­mis­häi­riöl­le lii­al­li­sia mah­dol­li­suuk­sia toi­pu­van käs­kyt­tä­mi­seen ja kurit­ta­mi­seen. Siten esi­mer­kik­si koti­lo­ma ei ole lomaa hoi­dos­ta ja toi­pu­mi­ses­ta. Ja mil­loin toi­pu­va tähän pys­tyy, onkin aika haas­ta­va kysy­mys poh­dit­ta­vak­si. Ris­kien otta­mi­nen asian suh­teen on kui­ten­kin jos­sain vai­hees­sa vält­tä­mä­tön­tä, kos­ka täy­del­lis­tä var­muut­ta ei saa kuin kokei­le­mal­la.

Osas­ton ulko­puo­li­sen elä­män kokei­lu­jen suju­mi­nen täy­del­li­ses­ti ei ole kri­tee­ri, jon­ka poh­jal­ta pää­tök­siä teh­dään seu­raa­van kokei­lun osal­ta. Toi­pu­mi­nen vaa­tii usein vir­hei­den teke­mis­tä ja niis­tä oppi­mis­ta. Ris­ke­jä­kin on uskal­let­ta­va välil­lä ottaa. Ehkä ”vir­heet­tö­mien suo­ri­tus­ten” sijaan tuli­si­kin arvioi­da toi­pu­van avoi­muut­ta haas­teis­taan ja hänen aja­tuk­si­aan sii­tä, miten hän voi­si seu­raa­val­la ker­ral­la sel­viy­tyä haas­teis­ta parem­min. Toi­sin sanoen osas­tol­ta ulos­päin suun­taa­van elä­män har­joit­te­lul­le on hyvä aset­taa tavoit­tei­ta, joi­den toteu­tu­mis­ta seu­ra­taan yhdes­sä ja mie­ti­tään kei­no­ja, miten tavoit­teet voi­si saa­vut­taa. Esi­mer­kik­si koti­lo­mal­le läh­te­mi­nen sai­si sisäl­tää muun­kin­lai­sen aja­tuk­sen, kuin vain aja­tuk­sen ”haluan käy­dä välil­lä koto­na” – Niin tär­keä kuin koti monel­le onkin. Lin­ja voi kuu­los­taa tiu­kal­ta ja jul­mal­ta, mut­ta syö­mis­häi­riöi­den yhtey­des­sä on ymmär­ret­tä­vä se, että usein sai­raus etsii kaik­kia nii­tä koh­tia, jois­sa se voi­si kiris­tää otet­taan. Huo­nos­ti val­mis­tel­tu ja ajoi­tet­tu koti­lo­ma on vali­tet­ta­vas­ti usein täl­lai­nen koh­ta. Jo päi­vän tai kah­den pitui­nen loma voi han­ka­loit­taa psyyk­kis­tä toi­pu­mis­ta pidem­mäk­si­kin aikaan, jos oirei­lu lomal­la pää­see ryöp­säh­tä­mään val­toi­mek­seen.

Nyt kun Suo­men hal­li­tuk­sen suun­nal­ta on tul­lut vies­tiä, että yhteis­kun­taa ale­taan jäl­leen avaa­maan ja Suo­mi kul­kee koh­ti ”uut­ta nor­maa­lia”, tulee osas­ton ulko­puo­lel­le suun­taa­vas­ta elä­mäs­tä hil­jal­leen jäl­leen mah­dol­lis­ta. Näin ollen myös osas­ton ulko­puo­lel­le suun­taa­van elä­män oikea-aikai­suus ja hoi­dol­li­suus tule­vat jäl­leen tar­kas­te­lun alai­sik­si. Lisäk­si jou­dum­me Syö­mis­häi­riö­kes­kuk­ses­sa näin koro­na-aika­na teke­mään yksit­täis­tä hen­ki­löä laa­jem­paa ris­ki­kar­toi­tus­ta ja toi­men­pi­tei­tä poti­lai­den ja hen­ki­lö­kun­nan tur­val­li­suu­den var­mis­ta­mi­sek­si ja poh­ti­maan myös sitä, mitä on osas­to­hoi­dos­sa ole­van syö­mis­häi­riös­tä toi­pu­van uusi nor­maa­li. Aivan kaik­kea osas­ton ulko­puo­lis­ta elä­mää emme vie­lä voi koro­na­vi­ruk­sen vuok­si toteut­taa, mut­ta pie­nin aske­lin maa­il­ma auke­aa myös toi­pu­val­le.

Voi­mia kai­kil­le poik­keus­o­loi­hin!

Ystä­väl­li­sin ter­vei­sin,
Ven­la Ero­nen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *