Kuu­kau­tis­kier­to ja urhei­lu, osa 3: Nai­sur­hei­li­jan häi­riin­ty­nyt syö­mi­nen ja kuu­kau­tis­häi­riöt

Urhei­li­ja kokee hel­pos­ti ole­van­sa kor­kei­den fyy­sis­ten ja psyyk­kis­ten vaa­ti­mus­ten koh­tee­na. Hänen tuli­si löy­tää tasa­pai­no riit­tä­vän syö­mi­sen, levon ja har­joit­te­lun välil­lä, sel­vi­tä päi­vit­täi­sis­tä arjen haas­teis­ta, sie­tää epä­var­muut­ta sekä kye­tä pet­ty­mys­ten ja han­ka­lien tun­tei­den käsit­te­lyyn. Syö­mi­nen, joka on urhei­li­jan elä­mäs­sä usein jo val­miik­si koros­tu­nees­sa ase­mas­sa, saa­te­taan kokea hel­pos­ti kont­rol­loi­ta­vak­si asiak­si, jon­ka avul­la lan­gat pysy­vät omis­sa käsis­sä kaa­ok­sen­kin kes­kel­lä. Häly­tys­mer­kit syö­mi­sen kal­lis­tu­mi­ses­ta häi­riin­ty­neen puo­lel­le on help­po sivuut­taa, sil­lä raja tar­kan ja kuri­na­lai­sen syö­mi­sen sekä häi­riin­ty­neen syö­mi­sen välil­lä saat­taa olla kuin veteen piir­ret­ty vii­va, jota ei ole help­po urhei­li­jan itsen­sä­kään tun­nis­taa.

Nai­sur­hei­li­jan koh­dal­la kuu­kau­tis­kier­to hei­jas­taa eli­mis­tön ter­vey­del­lis­tä tilaa ja esi­mer­kik­si koko­nais­kuor­mi­tus­ta. Akuu­teis­sa stres­si­ti­lan­teis­sa kuu­kau­ti­set saat­ta­vat het­kel­li­ses­ti jää­dä pois tai olla epä­sään­nöl­li­set, mikä on luon­nol­lis­ta. Jos kui­ten­kin nor­maa­lis­ti sään­nöl­li­nen kuu­kau­tis­kier­to kato­aa pit­käk­si ajak­si, tulee tilan­tee­seen rea­goi­da nopeas­ti. Lii­al­li­ses­ta har­joit­te­lus­ta ja riit­tä­mät­tö­mäs­tä syö­mi­ses­tä joh­tu­vat kuu­kau­tis­häi­riöt ker­to­vat sii­tä, ettei ruu­as­ta saa­tu ener­gia rii­tä nor­maa­lien elin­toi­min­to­jen kuten kuu­kau­tis­kier­toa yllä­pi­tä­vien tär­kei­den hor­mo­nien tuo­tan­toon. (Was­ser­furth ym. 2019.) Tilan­net­ta kut­su­taan suh­teel­li­sek­si ener­gia­va­jeek­si, joka usein kul­kee käsik­käin häi­riin­ty­neen syö­mi­sen sekä mui­den monien fyy­sis­ten ja psyyk­kis­ten oirei­den kans­sa (Mount­joy ym. 2014).

Vaik­ka täs­sä teks­tis­sä kes­ki­ty­tään häi­riin­ty­neen syö­mi­sen ja kuu­kau­tis­häi­riöi­den yhteyk­siin, on hyvä muis­taa, että kuu­kau­tis­häi­riöi­tä voi esiin­tyä ilman häi­riin­ty­nyt­tä syö­mis­tä, ja häi­riin­ty­nyt syö­mi­nen puo­les­taan ei aina näy kon­kreet­ti­ses­ti esi­mer­kik­si kuu­kau­tis­ten pois­jää­mi­se­nä. Kuu­kau­tis­häi­riöt ja häi­riin­ty­nyt syö­mi­nen yhdes­sä sekä erik­seen ovat vaka­via tilan­tei­ta, joil­la voi olla kau­as­kan­toi­sia seu­rauk­sia nai­sur­hei­li­jan ter­vey­teen. (Nat­tiv ym. 2007.) Ennal­taeh­käi­syn sekä aikai­sen havait­se­mi­sen kan­nal­ta on tär­ke­ää, että urhei­li­jat ja val­men­ta­jat tun­nis­ta­vat sekä häi­riin­ty­neen syö­mi­sen että kuu­kau­tis­häi­riöi­den ris­ki­te­ki­jät ja oireet (Geor­ge ym. 2011).

Urhei­li­jan häi­riin­ty­nyt syö­mi­nen

Häi­riin­ty­nyt syö­mi­nen mää­ri­tel­lään rajoit­ta­vak­si syö­mis­käyt­täy­ty­mi­sek­si, joka ei vält­tä­mät­tä täy­tä tie­tyn syö­mis­häi­riö­tyy­pin kri­tee­rei­tä. Se lii­te­tään usein laih­du­tus­yri­tyk­siin ja hoik­kuu­den ihan­noin­tiin. Häi­riin­ty­neel­le syö­mi­sel­le on tyy­pil­lis­tä, että ruu­an mer­ki­tys elä­mäs­sä koros­tuu suh­teet­to­mas­ti, ruo­ka­suh­de on mus­ta­val­koi­nen ja jous­ta­ma­ton sekä kiel­le­tyk­si miel­let­ty­jä ”vää­riä” valin­to­ja lei­maa voi­ma­kas syyl­li­syys. (Nat­tiv ym. 1994.) Urhei­li­jat ovat taval­lis­ta väes­töä alt­tiim­pia syö­mi­sen häi­riin­ty­mi­sel­le ja syö­mis­häi­riöil­le, joh­tuen esi­mer­kik­si ulko­nä­kö­pai­neis­ta, lajin ihan­teis­ta ja tyy­pil­li­sis­tä per­soo­nal­li­suus­piir­teis­tä (Sund­got-Bor­gen & Torst­veit 2010; Mar­tin­sen & Sund­got-Bor­gen 2013). Esi­mer­kik­si via­ton pyr­ki­mys pudot­taa pai­noa pari kiloa suo­ri­tus­ky­vyn tehos­ta­mi­sek­si voi sysä­tä urhei­li­jan noi­dan­ke­hään, jos­sa kalo­rei­den las­ke­mi­ses­ta, rajoi­tus­lis­tois­ta ja lii­al­li­ses­ta har­joit­te­lus­ta tulee arki­päi­vää.

Hor­mo­nien nega­tii­vi­nen ket­ju­reak­tio

Jos häi­riin­ty­neen syö­mi­sen seu­rauk­se­na ener­gi­aa ei tule ravin­nos­ta riit­tä­väs­ti, eli­mis­tö prio­ri­soi vähäi­sen ener­gian koh­dis­ta­mal­la sen vält­tä­mät­tö­miin elin­toi­min­toi­hin eli läm­mön­sää­te­lyyn, solu­jen toi­min­nan yllä­pi­toon sekä liik­ku­mi­seen. Vii­sas keho siis pyr­kii sel­viy­tyäk­seen sopeu­tu­maan ali­ra­vit­se­mus­ti­laan, jol­loin lepoai­neen­vaih­dun­nan taso las­kee sekä hor­mo­ni­toi­min­ta häi­riin­tyy. Kuu­kau­tis­häi­riöis­sä on kyse juu­ri täl­lai­ses­ta hor­mo­nien nega­tii­vi­ses­ta ket­ju­reak­tios­ta – kun kuu­kau­tis­kier­rol­le kriit­ti­set, aivo­li­säk­kees­tä erit­ty­vät suku­puo­li­hor­mo­nit eivät eri­ty­kään nor­maa­lis­ti toi­miak­seen kemial­li­si­na vies­tei­nä esi­mer­kik­si muna­sar­jo­jen estro­gee­nin eri­tyk­sen käyn­nis­ty­mi­sel­le, seu­rauk­se­na voi olla kuu­kau­tis­häi­riö. (De Souza ym. 2003.) Pel­käs­tään muu­ta­man päi­vän suu­ren ener­gia­va­jeen on todet­tu aiheut­ta­van häi­riöi­tä esi­mer­kik­si muna­so­lun irtoa­mis­ta eli ovu­laa­tio­ta sti­mu­loi­van lutei­ni­soi­van hor­mo­nin eri­tyk­ses­sä (Loucks & Thu­ma 2003).

Näky­vin kuu­kau­tis­häi­riön muo­to on kuu­kau­tis­ten puut­tu­mi­nen eli ame­nor­rea, joka jae­taan pri­maa­ri­seen ja sekun­daa­ri­seen ame­nor­re­aan. Pri­maa­ri­ses­sa ame­nor­reas­sa kuu­kau­ti­set eivät ole alka­neet ennen 16. ikä­vuot­ta, kun taas sekun­daa­ri­ses­sa ame­nor­reas­sa jo alka­neet kuu­kau­ti­set ovat jää­neet vähin­tään kol­mes­ti peräk­käin välis­tä. (Bru­net 2005.) Oli­go­me­nor­real­la puo­les­taan tar­koi­te­taan piden­ty­nyt­tä, yli 35 päi­vän kuu­kau­tis­kier­toa (Nazem & Acker­man 2012). Usein oireet­to­mia, ja sik­si vai­keas­ti havait­ta­via kuu­kau­tis­häi­riöi­tä ovat ano­vu­la­to­ri­nen kier­to sekä lyhen­ty­nyt lute­aa­li­vai­he. Ano­vu­la­to­ri­ses­sa kier­ros­sa ovu­laa­tio­ta ei tapah­du, jon­ka seu­rauk­se­na pro­ges­te­ro­nia erit­tä­vää kel­ta­rau­has­ta ei muo­dos­tu. Lyhen­ty­nees­sä lute­aa­li­vai­hees­sa kier­ron alku­vai­heen aika­na häi­riin­ty­nyt hor­mo­ni­toi­min­ta joh­taa ovu­laa­tion myö­häs­ty­mi­seen ja epä­nor­maa­lin vähäi­seen pro­ges­te­ro­nin tuo­tan­toon kier­ron toi­sel­la puo­lis­kol­la, jol­loin vai­heen kes­to lyhe­nee. (De Souza ym. 2003; Red­man & Loucks 2012.) Jois­sa­kin tapauk­sis­sa väli­vuo­dot sekä nor­maa­lia run­saam­mat tai niu­kem­mat kuu­kau­ti­set voi­vat toi­mia vies­ti­nä hor­mo­naa­li­ses­ta epä­ta­sa­pai­nos­ta (Nat­tiv ym. 2007; Das­ha­rat­hy ym. 2012), mut­ta eri­tyi­ses­ti nuo­rel­la urhei­li­jal­la epä­sään­nöl­li­set kuu­kau­ti­set ja poik­kea­vat vuo­dot ovat luon­nol­li­sia eikä niis­tä aina tar­vit­se huo­les­tua (Halt­tu­nen & Suho­nen 2005).

Kuu­kau­tis­häi­riöi­den lyhyen ja pit­kän aika­vä­lin hait­ta­vai­ku­tuk­set

Kuu­kau­tis­häi­riöi­den seu­rauk­set kie­tou­tu­vat yhteen mui­den riit­tä­mät­tö­män ener­gian­saan­nin aikaan­saa­mien oirei­den kans­sa ulot­tuen urhei­li­jan koko­nais­val­tai­seen ter­vey­teen niin lyhyel­lä kuin pit­käl­lä­kin aika­vä­lil­lä. Lii­an vähäi­nen syö­mi­nen joh­taa hel­pos­ti ravin­toai­ne­va­jauk­siin, jot­ka voi­vat näkyä esi­mer­kik­si rau­dan­puu­tea­ne­mia­na, kroo­ni­se­na väsy­myk­se­nä sekä vas­tus­tus­ky­vyn las­ku­na. Suo­ri­tus­ky­ky kär­sii nopeas­ti, kun lihak­set eivät saa tar­vit­se­maan­sa ener­gi­aa liik­ku­mi­seen ja sitä seu­raa­viin lihas­ten kor­jaus­pro­ses­sei­hin. Ener­gia­va­jees­sa kog­ni­tii­vi­set kyvyt, kuten muis­ti ja kes­kit­ty­mis­ky­ky, heik­ke­ne­vät, jol­loin myös vam­ma­ris­ki lisään­tyy. Niuk­ka ja epä­sään­nöl­li­nen ener­gian­saan­ti oirei­lee usein myös epä­mää­räi­si­nä vat­sa­vai­voi­na. (Melin ym. 2014; Mount­joy ym. 2014.)

Kuu­kau­tis­häi­riöis­sä estro­gee­ni­va­je lisää mur­tu­mien ris­kiä ja vai­kut­taa sydän- ja veren­kier­toe­li­mis­tön toi­min­taan epäe­dul­li­ses­ti. Vajeen pit­kit­tyes­sä luus­to voi hei­ken­tyä pysy­väs­ti. (Nat­tiv ym. 2007; Mount­joy ym. 2014.) Lie­vät­kin kuu­kau­tis­häi­riöt aiheut­ta­vat hedel­mät­tö­myyt­tä, mut­ta jos nii­hin puu­tu­taan ajois­sa ener­gian­saan­tia lisää­mäl­lä ja kuor­mi­tus­ta vähen­tä­mäl­lä, kuu­kau­ti­set palau­tu­vat ja tilan­ne kor­jaan­tuu nopeas­ti (Cham­ber­lain 2018). Muu­tok­set kuu­kau­ti­sis­sa voi­vat jo itses­sään aiheut­taa suur­ta huol­ta ja häm­men­nys­tä vai­kut­taen urhei­li­jan käsi­tyk­seen oman kehon nor­maa­liu­des­ta (Nap­pi & Facc­hi­net­ti 2003). Jos tilan­tee­seen liit­tyy vie­lä syö­mi­sen kans­sa kipui­lua, psyyk­ki­nen hyvin­voin­ti jou­tuu todel­la koe­tuk­sel­le ja voi syven­tää ali­ra­vit­se­muk­sen aiheut­ta­maa kehon stres­si­ti­laa. Hoi­ta­mat­to­ma­na häi­riin­ty­nyt syö­mi­nen voi hel­pos­ti ede­tä var­si­nai­sek­si syö­mis­häi­riök­si (Nat­tiv ym. 2007).

Apua oirei­le­val­le urhei­li­jal­le

Kuu­kau­tis­häi­riöt ovat vain yksi monis­ta häi­riin­ty­neen syö­mi­sen seu­rauk­sis­ta, eivät­kä aina edes sel­keäs­ti havait­ta­vis­sa. Eten­kin hor­mo­naa­li­sen ehkäi­syn käyt­tä­jil­lä kuu­kau­tis­häi­riöt saat­ta­vat jää­dä täy­sin huo­maa­mat­ta, min­kä vuok­si urhei­li­jan sekä hänen val­men­ta­jan­sa on hyvä tun­nis­taa muut punai­si­na lip­pui­na toi­mi­vat varoit­ta­vat oireet. Urhei­li­jan jous­ta­ma­ton ruo­ka­suh­de, pai­no­kes­kei­syys, kor­kea itse­kriit­ti­syys, yli­mää­räi­nen har­joit­te­lu, lepo­päi­vien pitä­mi­ses­tä seu­raa­va ahdis­tus, eris­täy­ty­mi­nen sekä jak­sa­mis- ja kes­kit­ty­mi­son­gel­mat on aina otet­ta­va vaka­vas­ti, eikä nii­tä kos­kaan tuli­si kat­soa läpi sor­mien. (Bonci ym. 2008.)

Urhei­li­jan itsen­sä tai hänen läheis­ten­sä pie­ni­kin epäi­lys sii­tä, että urhei­li­jan suh­de ruo­kaan, lii­kun­taan tai omaan kehoon on läh­te­nyt vää­ril­le rai­teil­le, riit­tää asian puheek­si otta­mi­sek­si. Val­men­ta­jan roo­li aut­ta­ja­na on mer­ki­tyk­sel­li­nen – vaik­ka asi­aan puut­tu­mi­nen voi tun­tua haas­ta­val­ta ja jois­sain tapauk­sis­sa jopa tun­kei­le­val­ta, riit­tä­vän aikai­nen toi­mi­mi­nen voi pelas­taa urhei­li­jan ongel­man syve­ne­mi­sel­tä. Aidos­ti välit­tä­vän, empaat­ti­sen ja kah­den kes­ken urhei­li­jan kans­sa käy­dyn kes­kus­te­lun aika­na val­men­ta­ja voi ilmais­ta oman huo­len­sa ja aut­ta­mis­ha­luk­kuu­ten­sa. Vai­keis­sa tilan­teis­sa val­men­ta­jan on hyvä hah­mot­taa oman vas­tuun­sa rajat, ja nuo­ren urhei­li­jan koh­dal­la uskal­taa ottaa yhteyt­tä urhei­li­jan van­hem­piin tai aikui­sen urhei­li­jan tapauk­ses­sa ohja­ta hänet ulko­puo­li­sen avun pii­riin. (Bonci ym. 2008.)

Syö­mis­häi­riö ja häi­riin­ty­nyt syö­mi­nen eivät kat­so lajia, ikää, kokoa tai suku­puol­ta, vaan kuka tahan­sa voi sai­ras­tua. Ongel­mien ehkäi­se­mi­sek­si on tär­ke­ää lisä­tä urhei­li­jan sekä hänen lähi­pii­rin­sä tie­toa häi­riin­ty­nees­tä syö­mi­ses­tä, suh­teel­li­ses­ta ener­gia­va­jees­ta ja kuu­kau­tis­häi­riöis­tä (Bonci ym. 2008). Ilma­pii­ri, jos­sa urhei­li­joi­ta ei yri­te­tä sul­loa tiet­tyyn muot­tiin kehon pai­non tai koon perus­teel­la, vaan koros­te­taan riit­tä­vää syö­mis­tä suh­tees­sa har­joit­te­luun urhei­li­joi­den eri­lai­suut­ta kun­nioit­taen, on avai­na­se­mas­sa häi­riin­ty­neen syö­mi­sen ehkäi­se­mi­ses­sä. Van­han­ai­kai­nen käsi­tys sii­tä, että kovaa har­joi­tel­taes­sa kuu­kau­tis­ten pois­jää­mi­nen on hyväk­syt­tyä, on myr­kyl­li­nen, ja osal­taan lisää häi­riin­ty­nee­seen syö­mi­seen aja­vaa käy­tös­tä. Jos pai­non­pu­do­tuk­sel­le on jois­sa­kin tilan­teis­sa tar­vet­ta, tuli­si se suo­rit­taa val­vo­tus­ti koros­taen sitä, ettei urhei­li­jan arvo ole kos­kaan sidot­tu hänen kehon­sa kokoon.

Kir­joit­ta­ja:

Ida Löf­berg, Ter­veys­tie­tei­den kan­di­daat­ti, OEU-pro­jek­tin työ­har­joit­te­li­ja

Läh­teet

Bonci, C. M., Bonci, L. J., Gran­ger, L. R., John­son, C. L., Mali­na, R. M., Mil­ne, L. W., … & Van­der­bunt, E. M. 2008. Natio­nal Ath­le­tic Trai­ners’ Associa­tion posi­tion sta­te­ment: pre­ven­ting, detec­ting, and mana­ging disor­de­red eating in ath­le­tes. Jour­nal of ath­le­tic trai­ning, 43(1), 80–108.

Bru­net, M. 2005. Fema­le ath­le­te triad. Cli­nics in sports medici­ne, 24(3), 623–636.

Cham­ber­lain, R. 2018. The fema­le ath­le­te triad: recom­men­da­tions for mana­ge­ment. Ame­rican fami­ly phy­sician, 97(8), 499–502.

Chen, Y. T., Ten­for­de, A. S. & Fre­de­ric­son, M. 2013. Upda­te on stress frac­tu­res in fema­le ath­le­tes: epi­de­mio­lo­gy, treat­ment, and pre­ven­tion. Cur­rent reviews in muscu­los­ke­le­tal medici­ne, 6(2), 173–181.

Das­ha­rat­hy, S. S., Mum­ford, S. L., Pol­lack, A. Z., Per­kins, N. J., Mat­ti­son, D. R., Wac­taws­ki-Wen­de, J., & Schis­ter­man, E. F. 2012. Men­strual blee­ding pat­terns among regu­lar­ly men­strua­ting women. Ame­rican jour­nal of epi­de­mio­lo­gy, 175(6), 536–545.

De Souza, M. S. 2003. Men­strual dis­tur­bances in ath­le­tes: a focus on luteal pha­se defects. Medici­ne and science in sports and exerci­se, 35(9), 1553–1563.

Geor­ge, C. A., Leo­nard, J. P., & Hutc­hin­son, M. R. 2011. The fema­le ath­le­te triad: a cur­rent concepts review. South African Jour­nal of Sports Medici­ne, 23(2), 50–56.

Halt­tu­nen, M. & Suho­nen, S. 2005. Tytön kuu­kau­tis­ten puut­tu­mi­nen ja poik­kea­vat vuo­dot. Lää­ke­tie­teel­li­nen aika­kaus­kir­ja Duo­decim, 121(17), 1881–8

Loucks, A. B., & Thu­ma, J. R. 2003. Lutei­nizing hor­mo­ne pul­sa­ti­li­ty is dis­rup­ted at a thres­hold of ener­gy avai­la­bi­li­ty in regu­lar­ly men­strua­ting women. The Jour­nal of Cli­nical Endoc­ri­no­lo­gy & Meta­bo­lism, 88(1), 297–311.

Mar­tin­sen, M., & Sund­got-Bor­gen, J. 2013. Hig­her pre­va­lence of eating disor­ders among ado­lescent eli­te ath­le­tes than cont­rols. Medici­ne & Science in Sports & Exerci­se, 45(6), 1188–1197.

Melin, A., Torn­berg, Å. B., Skou­by, S., Faber, J., Ritz, C., Sjö­din, A., & Sund­got-Bor­gen, J. 2014. The LEAF ques­tion­nai­re: a scree­ning tool for the iden­ti­fica­tion of fema­le ath­le­tes at risk for the fema­le ath­le­te triad. Bri­tish Jour­nal of Sports Medici­ne, 48(7), 540–545.

Mount­joy, M., Sund­got-Bor­gen, J., Bur­ke, L., Car­ter, S., Cons­tan­ti­ni, N., Lebrun, C., … & Ljung­qvist, A. 2014. The IOC con­sen­sus sta­te­ment: bey­ond the fema­le ath­le­te triad—relative ener­gy deficiency in sport (RED‑S). Bri­tish jour­nal of sports medici­ne, 48(7), 491–497.

Nap­pi, R. E., & Facc­hi­net­ti, F. 2003. Psyc­ho­neu­roen­doc­ri­ne cor­re­la­tes of secon­da­ry ame­norr­hea. Arc­hi­ves of women’s men­tal health, 6(2), 83–89.

Nat­tiv, A., Agos­ti­ni, R., Drinkwa­ter, B., & Yea­ger, K. K. 1994. The fema­le ath­le­te triad: the inter-rela­ted­ness of disor­de­red eating, ame­norr­hea, and osteo­po­ro­sis. Cli­nics in sports medici­ne, 13(2), 405–418.

Nat­tiv, M.D., Loucks, A. B., Mano­re, M. M., San­born, C. F., Sund­got-Bor­gen, J. & War­ren, M. P. 2007. ASCM Posi­tion Stand: The fema­le ath­le­te triad. Med. Sci. Sports Exerc, 39(10), 1867–82.

Nazem, T. G., & Acker­man, K. E. 2012. The fema­le ath­le­te triad. Sports health, 4(4), 302–311.

Red­man, L. M., & Loucks, A. B. 2005. Men­strual disor­ders in ath­le­tes. Sports Medici­ne, 35(9), 747–755.

Sundgot-Borgen, J. & Torst­veit, M. K. 2010. Aspects of disor­de­red eating con­ti­nuum in eli­te high-intensity sports. Scan­di­na­vian Jour­nal of Medici­ne & Science in Sports, 20, 112–121.

Was­ser­furth, P., Pal­mows­ki, J., Hahn, A., & Krü­ger, K. 2020. Rea­sons for and Con­sequences of Low Ener­gy Avai­la­bi­li­ty in Fema­le and Male Ath­le­tes: Social Envi­ron­ment, Adap­ta­tions, and Pre­ven­tion. Sports Medici­ne-Open, 6(1), 1–14.