Oman Elämänsä Urheilija- projekti käynnistettiin tämän vuoden maaliskuussa. Heti alkuun päästyämme maailma muuttui radikaalilla tavalla. Koronavirus iski kovaa koko yhteiskuntaan, myllersi rutiinit, sekoitti arjen ja on siitä asti hallinnut enemmän ja vähemmän elämää ja mediaotsikoita. Projektimme kohderyhmät, urheilijat ja heidän valmentajansa, joutuivat myös täysin uuteen tilanteeseen. Kilpailut, pelit ja harjoitukset peruttiin laajalla rintamalla. Esimerkiksi monen palloilulajin kausi keskeytyi, eikä mestaruuksista pelattu vuonna 2020. Jalkapallon EM-kisat ja kesäolympialaiset siirtyivät vuodella eteenpäin. Kaikki keväällä tapahtunut oli tämän ajan ihmisille täysin ennennäkemätöntä. Tuntui vaikealta uskoa, että yksi virus voi vaikuttaa niin rajulla tavalla koko ihmiskunnan elämään. Varmasti lähes jokainen meistä joutui opettelemaan uusia työtapoja, arkirutiineja sekä aivan uudenlaisen tavan suhtautua asioihin.
Tästä myllerryksestä huolimatta Oman Elämänsä Urheilija ‑projekti ehti olla monessa mukana ensimmäisen vuotensa aikana. Saimme useita hienoja yhteistyökumppaneita projektimme toteuttamiseen, esimerkiksi Suomen Valmentajat, Pääkaupunkiseudun urheiluakatemia URHEAn, Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHUn sekä lukuisia lajiliittoja.
Heti alusta alkaen aloitimme viestinnän sosiaalisessa mediassa Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa. Jo parin kuukauden jälkeen totesimme, että Instagram on kanava, jonka kautta tavoitamme parhaiten ihmisiä. Kuitenkin on tärkeää olla esillä mahdollisimman monella foorumilla. Pyrimme aluksi informoimaan projektistamme ja tuomaan infograafien muodossa perustietoa häiriintyneestä syömisestä, niin urheilijan kannalta kuin yleisestikin. Syksyllä saimme mukaan hienoja urheilijapersoonia, jotka halusivat jakaa kokemuksensa syömishäiriöön sairastumisesta ja siitä toipumisesta.
Pari projektimme suojissa tehtyä opinnäytetyötäkin ehti valmistua vuoden aikana. Liikunnanohjaaja Eetu Vitikainen teki lopputyönsä ammattikorkeakoulu Arcadaan otsikolla Häiriintynyt syömiskäyttäytyminen miesurheilijoilla: systemaattinenkirjallisuuskatsaus. Erittäin hyvä katsaus tutkimustietoon aiheesta, josta ei puhuta eikä tiedetä lähellekään riittävästi. Toimintaterapeutit Hanna Salo ja Satu Linnasalmi puolestaan tekivät lopputyönsä Metropoliaan urheilijan uran lopettamisen mahdollisista ongelmista toimintaterapian näkökulmasta. Urheilu-uran lopettamiseen liittyy esimerkiksi tekijöitä, jotka nostavat häiriintyneen syömisen riskiä. Näkökulmia elämänhallintaankilpaurheilu-uran päättyessä – Opas uransa päättävälle urheilijalle sisältää teoreettisen osuuden sekä oppaan, jossa on konkreettisia ja selkeitä ohjeita urheilijalle. Teemme parhaamme, että tämä mainio opas saisi laajan lukijakunnan urheiluyhteisöissä.
Wellness Foundry ‑yrityksen kanssa kehitimme mobiilikurssin valmentajille urheilijoiden syömishäiriökäyttäytymisestä. Kyseinen pilottiversio sai testaajiltaan erinomaiset arviot, joten sen kehittämistä jatketaan mieluusti tulevaisuudessa. Meille erityisen tärkeä tieto oli, että valmentajat pitivät milloin tahansa puhelimessa suoritettavan kurssin helpoksi ja vaivattomaksi tavaksi kouluttaa itseään. Verkkokurssit ovat ehdottomasti päivän sana, minkä vuoksi on tärkeää saada materiaaleja siirrettyä myös näille alustoille.
Samassa pilotissa toteutimme nuorille urheilijoille suunnatun intervention, jossa he viikon ajankuvasivat omia aterioitaan MealLogger-sovellukseen, saivat tsemppaavia kommentteja ravitsemusasiantuntijalta sekä näkivät pilotissa mukana olevien huippu-urheilijoiden kuvia aterioistaan. Lisäksi heille pidettiin pieni luento urheiluravitsemuksesta ja he saivat tutustua eri verkkosisältöihin saadakseen lisäinformaatiota aiheesta. Omien materiaaliemme lisäksi urheilijat tutustuivat erinomaisiin Terve Urheilija ‑sivuston aineistoihin. Terve Urheilija ‑sivut muuten uudistuivat tänä syksynä ja ovat entistä ehommat. Kannattaa tutustua!
Myös tästä pilotista saimme nuorilta urheilijoilta hyvää palautetta. Konsepti oli heistä kiinnostava ja toi heille uutta tietoa urheiluravitsemuksesta. Mukana olleet huippu-urheilijatkin olivat tyytyväisiä osallistumiseensa. Omassa nuoruudessaan he olisivat kaivanneet enemmän tietoa ravitsemuksesta.
Pääkaupunkiseudun urheiluakatemian kanssa aloitimme mielenkiintoisen pilotti-intervention. Ensimmäistä kertaa Suomessa pyritään löytämään toimiva tapa seuloa nuorten urheilijoiden häiriintynyttä syömistä, ja rakentaa seulonnan tulosten mukaan koulutusmalli sekä hoitopolku niitä tarvitseville. Tällaiset interventiot ovat kohtuullisen harvinaisia maailmanlaajuisestikin. Toivomme, että tämän pilotin myötä urheilun parissa kiinnostutaan enemmän löytämään systemaattisia malleja urheilijoiden häiriintyneen syömisen tunnistamiseen sekä hoitamiseen.
Projektissamme olemme miettineet paljon erilaisia tapoja esittää asioita ja tavoittaa ihmisiä. Punainen lanka kaiken tämän pohdinnan ympärillä on digitaalisuus. Ihmiset hakevat tietoa verkosta ja yhä useammalla se tapahtuu kännykällä. Internetistä löytyy tänä päivänä tietoa enemmän kuin voi järjellä käsittää. Tiedon löytäminen ei ole enää ongelma, mutta tiedon laadun arvioiminen sitäkin suurempi. Informaatiotulvasta voi olla täysin mahdotonta arvioida luotettavaa ja laadukkaasti tehtyyn tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa tietoa. Tämän vuoksi meillä täytyy olla luotettavia instituutioita, medioita sekä esimerkiksi projekteja, jotka eivät niinkään tuota tietoa, mutta arvioivat ja prosessoivat sitä kohderyhmilleen sopiviksi.
Tällä periaatteella olemme rakentaneet Oman Elämänsä Urheilija ‑projektin nettisivuja. Olemme pyrkineet tekemään kattavan kokonaisuuden, josta löytyy luotettavaa tietoa niin urheilijoille, valmentajille kuin vanhemmille. Kaiken sivuilla sanotun täytyy perustua hyvään tutkimukseen tai vähintään pitkään kliiniseen kokemukseen. Asiantuntijaverkostostamme löytyi loistavia kirjoittajia monille tärkeille aiheille.
Samoilla periaatteilla olemme tehneet oppaat urheilijan syömishäiriökäyttäytymisestä niin valmentajille kuin vanhemmille. Luotettavan tiedon löydettävyys ja ymmärrettävyys on aikamme suurimpia haasteita missä tahansa aiheessa. Olemme myös käyttäneet tarkkaa harkintaa, miten asiat esitetään kullekin kohderyhmälle. Syömishäiriöaiheesta viestimisen täytyy olla loppuun asti mietittyä ja sensitiivistä. Onneksi apunamme tässä on lukuisia alan asiantuntijoita Syömishäiriökeskuksesta ja Syömishäiriöliitosta.
Valmentajien oppaat löytyvät kohta sivuiltamme sekä suomen- että ruotsinkielisinä. Taitossa on myös opas nuorten urheilijoiden vanhemmille. Kannattaa seurata somekanaviamme, joissa kerromme, koska nettisivumme ovat valmiit, ja kaikki oppaat sieltä ladattavissa. Mennyt vuosi on ollut todella mielenkiintoinen ja yllätyksellinen, eikä aina miellyttävällä tavalla. Toivottavasti ensi vuodeksi saamme tarvittavat resurssit voidaksemme jatkaa hyvin alkanutta työtä ja syventää yhteistyökuvioita lajiliittojen sekä KIHUn kanssa. Ja, toivottavasti myös pääsemme kaikki pian takaisin normaaliin arkeen.
Tulkaa tutustumaan:
www.facebook.com/oeu2020
www.twitter.com/oeu_2020
www.instagram.com/oeu_2020/
Jouni Kuivalainen
Oman Elämänsä Urheilija ‑projektikoordinaattori
Vastaa