Miten syö­mis­häi­riöis­tä para­ne­mi­nen vai­kut­taa urhei­li­jan suo­ri­tus­ky­kyyn?

Syö­mi­sen häi­riöt, oli­vat ne sit­ten diag­nos­ti­set kri­tee­rit täyt­tä­viä syö­mis­häi­riöi­tä tai lie­vem­pää häi­riin­ty­nyt­tä syö­mis­tä, vai­kut­ta­vat nega­tii­vi­ses­ti sekä urhei­li­jan ter­vey­teen että suo­ri­tus­ky­kyyn. Kun para­ne­mi­nen syö­mis­häi­riöis­tä käyn­nis­tyy, alkaa muu­tok­sia tapah­tua myös urhei­li­jan ter­vey­des­sä ja suo­ri­tus­ky­vys­sä. Osa muu­tok­sis­ta tapah­tuu kui­ten­kin hyvin hitaas­ti, eikä suo­ri­tus­ky­vyn voi odot­taa palaa­van sai­ras­tu­mis­ta edel­tä­väl­le tasol­le het­kes­sä.

Käsit­te­len täs­sä teks­tis­sä aluk­si sitä, miten syö­mis­häi­riöt vai­kut­ta­vat suo­ri­tus­ky­kyyn ja mil­lai­sia vai­ku­tuk­sia syö­mis­häi­riöi­hin usein oleel­li­ses­ti kuu­lu­val­la ener­gia­va­jeel­la urhei­li­jal­le on. Tämän jäl­keen poh­din, miten syö­mis­häi­riöis­tä para­ne­mi­nen puo­les­taan vai­kut­taa suo­ri­tus­ky­kyyn. Asi­aa on tut­kit­tu yllät­tä­vän vähän, joten täs­sä teks­tis­sä läh­de­ma­te­ri­aa­li­na on käy­tet­ty pää­asias­sa El Ghoc­hin ym. (2013) kat­sausar­tik­ke­lia syö­mis­häi­riöi­hin ja suo­ri­tus­ky­kyyn liit­tyen, sekä ener­gia­va­jeen osal­ta myös Oman Elä­män­sä Urhei­li­ja ‑net­ti­si­vu­ja.

Syö­mis­häi­riö ja suo­ri­tus­ky­ky

Suo­ri­tus­ky­kyyn vai­kut­ta­vat monet asiat ja yksi­löi­den välil­lä on iso­ja ero­ja sii­nä, kuin­ka nopeas­ti ja miten voi­mak­kaas­ti eli­mis­tö rea­goi esi­mer­kik­si ener­gia­va­jee­seen. Tämän vuok­si joil­la­kin suo­ri­tus­ky­ky voi pysyä hyväl­lä tasol­la yllät­tä­vän­kin pit­kään syö­mis­häi­riös­tä huo­li­mat­ta. Kui­ten­kin syö­mis­häi­riön pit­kit­tyes­sä suo­ri­tus­ky­ky väis­tä­mät­tä heik­ke­nee.

Suo­ri­tus­ky­kyä hei­ken­tä­viä teki­jöi­tä ovat muun muas­sa 1) lii­an vähäi­nen ener­gian saa­ta­vuus, 2) eli­mis­tön gly­ko­gee­ni­va­ras­to­jen (eli hii­li­hy­draat­ti­va­ras­to­jen) tyh­je­ne­mi­nen, jol­loin suo­ri­tus­ky­vyn yllä­pi­to pit­kis­sä tai kova­te­hoi­sis­sa har­joi­tuk­sis­sa kär­sii, 3) ras­va- ja lihas­ku­dok­sen lii­al­li­nen menet­tä­mi­nen ja lihas­voi­man hei­ken­ty­mi­nen, 4) hei­ken­ty­nyt kes­tä­vyys­kun­to, 5) nes­te­va­je, joka aiheut­taa muun muas­sa lihas­kramp­pe­ja, 6) elekt­ro­lyyt­tien epä­ta­sa­pai­no eli­mis­tös­sä, 7) lukui­sat psyyk­ki­set oireet, esi­mer­kik­si masen­nus ja hei­ken­ty­nyt kes­kit­ty­mis­ky­ky sekä 8) pak­ko­miel­tei­set ruo­kaan, har­joit­te­luun ja pai­noon liit­ty­vät aja­tuk­set.

Syö­mis­häi­riöi­tä ja häi­riin­ty­nyt­tä syö­mis­tä on monen­lais­ta, mut­ta kaik­kia nii­tä yhdis­tää se, että ne voi­vat mer­kit­tä­väs­ti hei­ken­tää urhei­li­jan suo­ri­tus­ky­kyä. Moni syö­mis­häi­riö saa alkun­sa toi­vees­ta pudot­taa pai­noa ja sen myö­tä menes­tyä parem­min tie­tys­sä urhei­lu­la­jis­sa. Kui­ten­kin kun pai­no puto­aa tie­tyn, jokai­sel­le yksi­löl­li­ses­ti sopi­van kilo­mää­rän alle, alkaa näkyä sel­kei­tä nega­tii­vi­sia vai­ku­tuk­sia suo­ri­tus­ky­vys­sä. Tämä joh­tuu muun muas­sa sii­tä, että lihas­ku­dok­sen ja nes­tei­den mää­rä eli­mis­tös­sä vähe­nee lii­kaa. Pai­non pudo­tes­sa mer­kit­tä­väs­ti syn­tyy pal­jon mui­ta­kin ongel­mia, jot­ka hei­ken­tä­vät suo­raan suo­ri­tus­ky­kyä: union­gel­mia, ärty­nei­syyt­tä, vat­saon­gel­mia, mie­lia­lan vaih­te­lua, apa­ti­aa ja heik­kout­ta.

Osas­sa syö­mis­häi­riöis­tä har­joit­te­lu saa lii­al­li­set mit­ta­suh­teet ja muut­tuu pakon­omai­sek­si. Tämä joh­taa hel­pos­ti niin kut­sut­tuun yli­kun­to- tai ali­pa­lau­tu­mis­ti­laan, kun eli­mis­tö ei enää palau­du lii­al­li­ses­ta kuor­mi­tuk­ses­ta. Täl­lä on lukui­sia fyy­sis­tä ja hen­kis­tä suo­ri­tus­ky­kyä hei­ken­tä­viä omi­nai­suuk­sia, ja tilas­ta palau­tu­mi­nen on usein pit­kä­ai­kai­nen ja hidas pro­ses­si.

Osal­le syö­mis­häi­riöis­tä on puo­les­taan tyy­pil­lis­tä ahmi­mi­nen. Ahmin­ta­häi­riös­sä pai­no voi nous­ta toi­si­naan mer­kit­tä­väs­ti­kin. Jos pai­non­nousu on suur­ta, täl­lä voi olla suo­ri­tus­ky­kyä hei­ken­tä­vä vai­ku­tus osas­sa urhei­lu­la­jeis­ta. Ahmi­mis­häi­riös­sä syö­dyt ruo­at pyri­tään kom­pen­soi­maan liik­ku­mi­sel­la, oksen­ta­mi­sel­la tai lääk­keil­lä, mikä voi vai­kut­taa suo­ri­tus­ky­kyyn täs­tä seu­raa­van lii­an vähäi­sen ener­gian­saan­nin, nes­te­hu­kan sekä elekt­ro­lyyt­tien epä­ta­sa­pai­non vuok­si. Jäl­kim­mäi­se­nä mai­ni­tut voi­vat aiheut­taa esi­mer­kik­si lihas­kramp­pe­ja ja hei­ko­tus­ta, mut­ta pahim­mil­laan jopa vaka­via sydä­noi­rei­ta urhei­lusuo­ri­tuk­sen aika­na.

Monis­sa syö­mis­häi­riöis­sä ener­gian­saan­ti puto­aa lii­an alas – sel­lai­sel­le tasol­le, joka ei tue urhei­le­mis­ta eikä ter­veyt­tä. Riit­tä­vä ener­gian­saan­ti on kui­ten­kin urhei­li­jan ravit­se­muk­sen kul­ma­ki­vi. Eri ravit­se­mus­te­ki­jöis­tä ener­gian­saan­ti vai­kut­taa kai­kis­ta sel­keim­min urhei­li­jan suo­ri­tus­ky­kyyn. Näin ollen ener­gian­saan­nin rajoit­ta­mi­nen lii­an vähäi­sel­lä syö­mi­sel­lä tai lii­al­li­sel­la har­joit­te­lul­la hei­ken­tää suo­ri­tus­ky­kyä lukui­sil­la tavoil­la.

Käyn seu­raa­vak­si läpi asioi­ta, joi­hin ener­gia­va­je urhei­li­jan ter­vey­des­sä ja suo­ri­tus­ky­vys­sä vai­kut­taa. On hyvä huo­mioi­da, että vaik­ka täs­sä blo­gi­teks­ti­sar­jas­sa kes­ki­ty­tään syö­mis­häi­riöis­tä para­ne­mi­sen aiheut­ta­miin vai­ku­tuk­siin kehos­sa, mie­les­sä ja suo­ri­tus­ky­vys­sä, päte­vät samat vai­ku­tuk­set suo­ri­tus­ky­kyyn, vaik­ka urhei­li­jal­la oli­si ener­gia­va­je jos­tain muus­ta­kin syys­tä kuin syö­mis­häi­riön takia.

Urhei­li­jan suh­teel­li­nen ener­gia­va­je (RED‑S)

Häi­riin­ty­neel­le syö­mi­sel­le tyy­pil­li­nen lii­an vähäi­nen syö­mi­nen ja/tai yli­ko­ros­tet­tu lii­kun­ta­mää­rä aiheut­ta­vat urhei­li­jal­le ener­gia­va­jeen, jol­la on lukui­sia vai­ku­tuk­sia ter­vey­teen. Urhei­li­jan suh­teel­li­ses­ta ener­gia­va­jees­ta käy­te­tään usein myös lyhen­net­tä RED‑S (Rela­ti­ve Ener­gy Deficiency in Sport), ja sil­lä on pit­kä­ai­kai­sia, epäe­dul­li­sia vai­ku­tuk­sia suo­ri­tus­ky­kyyn ja ter­vey­teen. Ener­gia­va­je on urhei­li­joil­la yleis­tä – jopa 25–50% nais- tai mie­sur­hei­li­jois­ta kär­sii tut­ki­mus­ten mukaan alhai­ses­ta ener­gian­saa­ta­vuu­des­ta. Suh­teel­li­nen ener­gia­va­je vai­kut­taa jopa alle vii­kos­sa eli­mis­tön toi­min­toi­hin ja suo­ri­tus­ky­kyyn. Mitä pidem­pään tila jat­kuu, sitä vaka­vam­pia sen vai­ku­tuk­set ovat.

Ener­gia­va­je vai­kut­taa molem­mil­la suku­puo­lil­la esi­mer­kik­si hor­mo­ni­toi­min­taan, lui­den tihey­teen, aineen­vaih­dun­taan, vas­tus­tus­ky­kyyn, kas­vuun ja kehi­tyk­seen, ruo­an­su­la­tus­ka­na­van toi­min­taan, kehon­koos­tu­muk­seen sekä psyyk­ki­seen ter­vey­teen. Kun suku­puo­li­hor­mo­nien tuo­tan­to häi­riin­tyy, nai­sur­hei­li­jan kuu­kau­tis­kier­to häi­riin­tyy ja mie­sur­hei­li­jal­la puo­les­taan tes­tos­te­ro­ni­ta­sot las­ke­vat.

Kuu­kau­tis­ten pois­jää­mi­nen hei­ken­tää luus­ton kun­toa, mikä altis­taa urhei­li­jan esi­mer­kik­si rasi­tus­mur­tu­mil­le ja myö­hem­min elä­män aika­na osteo­po­roo­sil­le. Jos ener­gia­va­jees­ta kär­sii nuo­re­na, eli sil­loin, kun luus­ton kehit­ty­mi­nen on voi­mak­kain­ta, on tämä eri­tyi­sen hai­tal­lis­ta luus­ton ter­vey­den kan­nal­ta. Kuu­kau­tis­ten pois­jään­tiin tuli­si siis aina rea­goi­da ajois­sa! Syö­mis­häi­riöis­tä para­ne­mi­sen vai­ku­tuk­ses­ta kuu­kau­tis­ter­vey­teen on tulos­sa eril­li­nen teks­ti kevään aika­na. Pysy kuu­lol­la. 

Urhei­lusuo­ri­tus­ta ener­gia­va­je hei­ken­tää myös lukui­sil­la tavoil­la. Esi­mer­kik­si kes­tä­vyys­ky­ky ja lihas­voi­ma heik­ke­ne­vät, samoin kuin koor­di­naa­tio ja kes­kit­ty­mis­ky­ky, jol­loin louk­kaan­tu­mis­ris­ki kas­vaa. Urhei­li­ja myös ärtyy ja masen­tuu her­kem­min, ja hänen har­joi­tus­vas­teen­sa on hei­ken­ty­nyt. Lisää ener­gia­va­jeen ter­veys- ja suo­ri­tus­ky­ky­vai­ku­tuk­sia on esi­tel­ty ohei­ses­sa kuvas­sa, sekä tääl­lä.

 

Suh­teel­li­sen ener­gia­va­jeen (RED‑S) vai­ku­tuk­set ter­vey­teen (vas.) ja suo­ri­tus­ky­kyyn (oik.). Teki­jä Ida Hei­ku­ra, mukail­tu läh­tees­tä Mount­joy ym. 2014. 

Syö­mis­häi­riös­tä para­ne­mi­nen ja suo­ri­tus­ky­ky

Jos ener­gia­va­je kes­tää vain hyvin vähän aikaa (alle vii­kon), sii­tä ei toden­nä­köi­ses­ti aiheu­du vaka­via tai pysy­viä vahin­ko­ja urhei­li­jan ter­vey­del­le tai suo­ri­tus­ky­vyl­le. Jos ener­gia­va­je pit­kit­tyy, seu­rauk­sis­ta tulee vaka­vam­pia ja nii­den kor­jaa­mi­nen on haas­ta­vam­paa.

Onnek­si suu­rin osa ter­vey­teen ja suo­ri­tus­ky­kyyn vai­kut­ta­vis­ta teki­jöis­tä kor­jaan­tuu, kun para­ne­mi­nen syö­mis­häi­riös­tä käyn­nis­tyy. Kos­ka monet ter­vey­teen ja suo­ri­tus­ky­kyyn nega­tii­vi­ses­ti vai­kut­ta­vat asiat joh­tu­vat ener­gia­va­jees­ta, urhei­li­jan syö­mis­häi­riös­tä para­ne­mi­sen tavoit­tee­na on, että ener­gian­saan­ti saa­daan palau­tet­tua sel­lai­sel­le tasol­le, joka tukee ter­veyt­tä ja toi­saal­ta myös mah­dol­lis­taa täy­si­pai­noi­sen urhei­lun. Tämä kos­kee sekä tilan­tei­ta, jois­sa syö­mi­nen on vas­ta hie­man häi­riin­ty­nyt­tä, että sel­keäm­piä syö­mis­häi­riö­ta­pauk­sia – jos­kin para­ne­mis­pro­ses­sit luon­nol­li­ses­ti ovat näis­sä tilan­teis­sa eri­lai­sia esi­mer­kik­si kes­tol­taan. Riit­tä­vä ener­gian­saan­ti voi­daan tur­va­ta joko syö­mis­ten ja juo­mis­ten kaut­ta saa­ta­van ener­gian­saan­nin lisää­mi­sel­lä ja/tai har­joit­te­lun mää­rän vähen­tä­mi­sel­lä.

Para­ne­mi­sen tavoit­tee­na on, että riit­tä­vän ener­gian­saan­nin ohel­la myös riit­tä­vä nes­teen­saan­ti saa­daan tur­vat­tua. Myös syö­mis­häi­riöi­hin liit­ty­neis­tä kom­pen­saa­tio­kei­nois­ta pyri­tään para­ne­mi­sen aika­na pää­se­mään eroon.

Para­ne­mi­nen ja suo­ri­tus­ky­vyn palau­tu­mi­nen voi­vat olla pit­kiä pro­ses­se­ja. Esi­mer­kik­si väsy­myk­sen ja heik­kou­den tun­teen häviä­mi­nen voi kes­tää kuu­kausis­ta jopa vuo­siin sen jäl­keen, kun para­ne­mi­nen on käyn­nis­ty­nyt. Myös esi­mer­kik­si lihas­ten täy­del­li­sen suo­ri­tus­ky­vyn palau­tu­mi­nen usein kes­tää huo­mat­ta­vas­ti pidem­pään kuin pai­non palaut­ta­mi­nen ter­vei­siin luke­miin.

Kuu­kau­tis­häi­riöi­den kor­jaan­tu­mi­nen kes­tää kuu­kausia, tai jopa pidem­pään. Mies­ten lyhyt­kes­toi­nen hor­mo­ni­ta­so­jen las­ku kor­jaan­tuu yleen­sä mel­ko hel­pos­ti, mut­ta mitä pidem­pään näl­kiin­ty­mis­ti­la on kes­tä­nyt, sitä hitaam­pia muu­tok­set para­ne­mi­sen aika­na ovat.

Vali­tet­ta­vas­ti nuo­re­na hei­ken­ty­nyt tai puut­teel­li­ses­ti kehit­ty­nyt luus­to ei vält­tä­mät­tä palau­du ennal­leen tai saa­vu­ta opti­maa­lis­ta vah­vuut­ta aikui­siän­kään aika­na, jol­loin esi­mer­kik­si mur­tu­ma­ris­ki pysyy aikui­siäl­lä nor­maa­lia kor­keam­pa­na. 

Suo­ri­tus­ky­vyn para­ne­mis­ta ano­rek­sian jäl­keen on tut­kit­tu muu­ta­mis­sa tut­ki­muk­sis­sa. Näi­den mukaan urhei­li­jan kes­tä­vyy­so­mi­nai­suu­det voi­vat osit­tain palau­tua paris­sa kuu­kau­des­sa sen jäl­keen, kun ener­gian­saan­tia on lisät­ty, mut­ta täy­del­li­nen para­ne­mi­nen kes­tää kau­em­min. Lihas­kes­tä­vyys palau­tuu usein jo ennen tavoi­te­pai­non saa­vut­ta­mis­ta, mut­ta kaik­ki lihas­ten voi­mao­mi­nai­suu­det eivät palau­du yhtä nopeas­ti. Kovan voi­ma­har­joit­te­lun teke­mi­nen ei myös­kään ole jär­ke­vää sil­loin, kun eli­mis­tö on vie­lä sel­keäs­sä ener­gia­va­jees­sa, mikä luon­nol­li­ses­ti hidas­taa näi­den omi­nai­suuk­sien palaa­mis­ta. Muu­ten­kin har­joit­te­lun suun­nit­te­lun on para­ne­mis­vai­hees­sa ja vie­lä pit­kään paran­tu­mi­sen jäl­keen olta­va jär­ke­vää, sil­lä ener­gia­va­je voi nopeas­ti pala­ta takai­sin tai toi­saal­ta esi­mer­kik­si vam­mau­tu­mis­ris­ki olla suu­ri, jos har­joit­te­lun mää­rä nousee yhtäk­ki­ses­ti lii­kaa.

On erit­täin tär­ke­ää, että syö­mis­häi­riöi­den hoi­toa ei lope­te­ta heti, kun pai­no on nor­ma­li­soi­tu­nut, vaan sitä jat­ke­taan sen­kin jäl­keen, jot­ta näh­dään, että ener­gian­saan­ti pysyy sopi­val­la tasol­la. Tämä on edel­ly­tys myös sil­le, että suo­ri­tus­ky­ky saa­daan palau­tet­tua mah­dol­li­sim­man hyväl­le tasol­le ja kehit­tä­vää har­joit­te­lua on mah­dol­lis­ta jat­kaa. Näin ollen suo­ri­tus­ky­vyn palaa­mi­nen nor­maa­lil­le tasol­le voi vaa­tia pit­kän ajan­jak­son vie­lä sen jäl­keen, kun pai­no on palau­tet­tu tavoi­te­ta­sol­le.

Val­men­ta­jien ja urhei­li­joi­den oli­si hyvä ymmär­tää, että jos urhei­li­ja on ali­pai­noi­nen ja/tai toi­pu­mas­sa syö­mis­häi­riös­tä, har­joit­te­lun mää­rää tuli­si keven­tää ja kil­pai­lut jät­tää välis­tä, kun­nes ter­vee­nä pysy­mis­tä tuke­va pai­no on saa­vu­tet­tu. Kil­pai­lui­den pariin tuli­si pala­ta vas­ta, kun para­ne­mi­nen ete­nee hyvin, urhei­li­ja ei enää oirei­le, nes­te­hu­kan merk­ke­jä ei enää ole havait­ta­vis­sa, urhei­li­ja lisää ener­gian­saan­ti­aan har­joit­te­lu­mää­rien kas­vaes­sa ja kun koko urhei­li­jan hoi­to­tii­mi on yhtä miel­tä sii­tä, että urhei­li­jan on tur­val­lis­ta jat­kaa kovaa har­joit­te­lua.

Kun ener­gian­saan­ti vas­taa kulu­tus­ta tai on hie­man sitä suu­rem­paa, urhei­li­jan kehit­ty­mi­nen, vas­tus­tus­ky­ky ja palau­tu­mi­nen ovat par­haim­mil­laan. Riit­tä­vää ener­gian­saan­tia voi tur­va­ta esi­mer­kik­si sil­lä, että pitää huol­ta riit­tä­vis­tä annos­kois­ta, koko­aa lau­ta­sen urhei­li­jan lau­tas­mal­lin mukai­ses­ti ja syö sään­nöl­li­ses­ti. Urhei­li­jan oli­si hyvä syö­dä noin 5–7 täys­pai­nois­ta ateriaa/välipalaa 3–4 tun­nin välein, jot­ta riit­tä­vä ener­gian­saan­ti voi­tai­siin tur­va­ta. Har­joit­te­lun mää­rää tulee para­ne­mis­vai­hees­sa usein kar­sia, jot­ta ener­gi­aa oli­si riit­tä­väs­ti käy­tös­sä para­ne­mis­pro­ses­se­ja var­ten.

Aurin­koi­sin ter­vei­sin,
Maria Heik­ki­lä
Elin­tar­vi­ke­tie­tei­den toh­to­ri, OEU-pro­jek­ti­pääl­lik­kö

Läh­teet:

El Ghoch, M., Soa­ve F., Calu­gi S. ja Gra­ve R. Eating Disor­ders, Phy­sical Fit­ness and Sport Per­for­mance: A Sys­te­ma­tic Review. Nut­rients 2013, 5(12), 5140–5160

Ida Hei­ku­ra 2020. Urhei­li­jan ener­gian­saan­ti ja suh­teel­li­nen ener­gia­va­je. https://www.syomishairiokeskus.fi/uusi/oeu2020/urheiluravitsemus/

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *