Miten syö­mis­häi­riöis­tä para­ne­mi­nen vai­kut­taa psyyk­ki­seen voin­tiin

Ome­na­tu­van blo­gi­kir­joi­tus­ten tee­ma­na tänä kevää­nä on para­ne­mi­nen, jota aiom­me tar­kas­tel­la monen­lai­sis­ta näkö­kul­mis­ta. Poh­dim­me para­ne­mi­sen vai­ku­tus­ta mie­leen ja kehoon sekä syö­mis­häi­riöis­sä yleen­sä että sai­ras­tu­neen urhei­li­jan eri­tyis­ti­lan­teen kan­nal­ta. Tulem­me käy­mään läpi para­ne­mi­sen kul­kua ja sitä, mitä hoi­dos­sa teh­dään para­ne­mi­sen tuke­mi­sek­si. Tulem­me myös poh­ti­maan, mil­lai­sia haas­tei­ta para­ne­mi­sen tiel­lä saat­taa esiin­tyä ja miten pääs­tä niis­tä eteen­päin.

Aloi­tam­me sar­jan tänään poh­ti­mal­la, miten para­ne­mi­nen vai­kut­taa mie­leen ja sen hyvin­voin­tiin.

Ehkä on syy­tä aloit­taa para­ne­mi­sen poh­ti­mi­nen pysäh­ty­mäl­lä het­kek­si kat­so­maan, mil­lai­ses­sa tilas­sa mie­li on sil­loin, kun syö­mis­häi­riön para­ne­mi­sek­si läh­de­tään työs­tä­mään asioi­ta. Syö­mis­häi­riö tyy­pil­li­ses­ti kapeut­taa ajat­te­lun ruo­an, kehon, syö­mi­sen, lii­kun­nan ja monen­lais­ten asioi­den pel­kää­mi­sen ympä­ril­le. Mie­li on virit­ty­nyt havait­se­maan uhkia eri­tyi­ses­ti ruo­as­sa ja syö­mi­ses­sä, mut­ta myös muu­ten­kin ympä­ris­tös­sä, omas­sa toi­min­nas­sa ja jopa ajat­te­lus­sa. Mie­li ikään kuin työs­ken­te­lee yli­kier­rok­sil­la yrit­täen pitää ihmi­sen tur­vas­sa oman mie­len­sä mää­rit­te­le­mil­tä uhkil­ta.

Syö­mis­häi­riö­tä sai­ras­ta­va on siis jää­nyt mie­len­sä kehit­te­le­mien uhka­ku­vien van­gik­si. Hän on pudon­nut mie­len­sä kuop­paan, jos­ta puut­tuu näkö­ala laa­jem­paan ymmär­ryk­seen. Hänen mie­len­sä on alka­nut luul­la, että tämä kapea, kau­hun täyt­tä­mä näkö­ala on totuus ja että ainoa mah­dol­li­suus sel­vi­tä on tais­tel­la näi­tä kau­heuk­sia vas­taan. Kun para­ne­mis­ta alkaa tapah­tua, mie­les­sä alkaa tapah­tua ymmär­ryk­sen laa­jen­tu­mis­ta.

Joil­la­kin sai­rau­den kes­kel­lä­kin säi­lyy muis­tis­sa ajat­te­lu­ta­pa, jota mie­li nou­dat­ti ennen sai­ras­tu­mis­ta. Se muis­taa, että syö­mis­tä, liho­mis­ta tai lii­kun­nan puu­tet­ta ei tar­vit­se pelä­tä ja yli­tark­kail­la ja että elä­mä oli san­gen suju­vaa ilman, että tar­vit­si jat­ku­vas­ti tur­vau­tua mas­sii­vi­siin tur­va­toi­miin. Tämä ter­veen ajat­te­lun ääni esiin­tyy eri voi­mak­kuuk­sis­sa sai­ras­tu­neil­la. Niil­lä, joil­la sai­raus ei vie­lä ole eden­nyt vaka­vim­paan vai­hee­seen, ter­ve ääni voi tuo­da hel­pot­ta­vaa, pelos­ta vapaa­ta ajat­te­lua sai­rau­den aiheut­ta­mien pel­ko­jen lomaan. Ne, joi­den sai­raus on eden­nyt vaka­vim­paan vai­hee­seen, usko­vat vain sai­rau­den ään­tä ja koke­vat muun­lai­sen ajat­te­lun uhkaa­va­na ja vää­rä­nä.

Kun para­ne­mi­nen ete­nee, alkaa ter­vet­tä ajat­te­lua edus­ta­va mie­len osa saa­da yhä enem­män jalan­si­jaa. Sai­ras­tu­nut alkaa suun­na­ta huo­mio­taan yhä enem­män ter­veen äänen suun­taan ja uskal­taa alkaa lisään­ty­väs­ti kuun­nel­la sitä. Alku­vai­hees­sa sai­raut­ta yllä­pi­tä­vä hätä­ajat­te­lu yrit­tää kovas­ti säi­lyt­tää ase­mi­aan ja kek­siä monen­lai­sia kau­hus­ke­naa­rioi­ta sii­tä, mik­si para­ne­mi­nen on lii­an vaa­ral­lis­ta. Hätä­ajat­te­lu nousee aika ajoin pin­taan ja saa sai­ras­tu­neen tur­vau­tu­maan oirei­luun, mut­ta samal­la ter­ve ajat­te­lu muis­tut­taa itses­tään ja aut­taa näke­mään oirei­lun hai­tal­li­suu­den yhä sel­vem­min.

Täl­lais­ta kah­den suun­nan vetoa voi esiin­tyä mel­ko pit­kään­kin sai­ras­tu­neen toi­si­naan kokies­sa oirei­lun älyt­tö­mä­nä ja toi­si­naan vält­tä­mät­tö­mä­nä. Aina, kun kau­hua­jat­te­lu val­taa mie­len, oirei­lu on välttämätöntä…kunnes aja­tuk­set vähi­tel­len alka­vat menet­tää voi­man­sa. Vähi­tel­len alkaa käy­dä niin, että kau­hua­ja­tuk­sia nousee mie­leen, mut­ta ne eivät enää vai­ku­ta­kaan toi­min­taan. Ahdis­tus saat­taa tun­tua jopa enti­ses­sä voi­mas­saan, mut­ta sai­ras­tu­neen mie­len sys­tee­mi ei enää pako­ta hän­tä hel­pot­ta­maan ahdis­tus­taan syö­mis­häi­riön kei­noin, vaan hän vapau­tuu teke­mään mui­ta asioi­ta olon hel­pot­ta­mi­sek­si. Ihan­teel­li­ses­sa tilan­tees­sa nämä muut asiat ovat ter­veyt­tä tuke­via ahdis­tuk­sen­hal­lin­ta­kei­no­ja, joi­ta voi vapaas­ti käyt­tää olon sää­te­le­mi­sen koko elä­män ajan ilman, että ne aiheut­ta­vat hait­taa. Vink­ke­jä näi­hin kei­noi­hin löy­tyy Ome­na­tu­van muis­ta kir­joi­tuk­sis­ta, joi­ta on lis­tat­tu tämän kir­joi­tuk­sen lop­puun.

Para­ne­mi­sen ete­ne­mi­sen huo­maa sel­vim­min sii­tä, että sai­raut­ta yllä­pi­tä­vil­lä aja­tuk­sil­la ei lopul­ta enää ole voi­maa. Sai­ras­tu­nut on niin syväl­li­ses­ti sisäis­tä­nyt aja­tus­ten epä­to­den­pe­räi­syy­den, että hänen mie­len­sä lak­kaa vähi­tel­len pitä­mäs­tä nii­tä tote­na. Sai­rau­den akuu­tis­sa vai­hees­sa aja­tuk­set koe­taan tote­na ja nii­den tot­te­le­mat­ta jät­tä­mi­nen aiheut­taa ahdis­tus­ta – para­ne­mi­sen ede­tes­sä aja­tus­ten ymmär­re­tään ole­van sai­rau­den aiheut­ta­mia eivät­kä ne tun­nu todel­ta, vaan pikem­min­kin jopa hul­lun­ku­ri­sil­ta. Kun sai­ras­tu­nut huo­maa muis­te­le­van­sa men­nei­tä aja­tus­ku­vioi­taan ihme­tel­len esim. ”Miten ihmees­sä saa­toin aja­tel­la, että tomaa­tin vii­pa­leen syö­mi­nen lihot­taa?” on se merk­ki sii­tä, että mie­li alkaa etään­tyä syö­mis­häi­riöi­ses­tä ajat­te­lus­ta ja että uusi, ter­veem­pi ajat­te­lu alkaa ottaa val­taa. Sai­rau­den tuot­ta­mat aja­tuk­set alka­vat vähi­tel­len tun­tua yhä vie­raam­mil­ta, eivät­kä ne enää pys­ty vai­kut­ta­maan toi­min­taan. Lopul­ta mie­li etään­tyy sai­rau­den aiheut­ta­mas­ta ajat­te­lus­ta niin pit­käl­le, että se alkaa kään­tyä auto­maat­ti­ses­ti pois sai­rais­ta aja­tuk­sis­ta nii­den nous­tes­sa mie­leen.

Kes­kei­sin muu­tos mie­les­sä siis tapah­tuu sai­raut­ta yllä­pi­tä­vien aja­tus­ten voi­mas­sa ja kyvys­sä vai­kut­taa käyt­täy­ty­mi­seen. Jos halu­aa nopeut­taa para­ne­mis­taan, kan­nat­taa suun­na­ta voi­man­sa sii­hen, että har­joit­te­lee ole­maan teke­mät­tä niin, kuin sai­rau­den aiheut­ta­mat aja­tuk­set mää­rää­vät.  Nii­den nou­dat­ta­mat­ta jät­tä­mi­nen vie niil­tä voi­man nopeas­ti. Jos­kus sai­rau­den aja­tuk­set on vai­ke­aa erot­taa ter­veis­tä aja­tuk­sis­ta, jol­loin onkin hyvä har­joi­tel­la tun­nis­ta­maan ne. Sii­nä voi käyt­tää apu­na esi­mer­kik­si kysy­mys­tä: ”Jos toi­min tämän aja­tuk­sen mukai­ses­ti, aut­taa­ko se pit­käl­lä täh­täi­mel­lä minua voi­maan parem­min vai voi­mis­taa­ko se sai­raut­ta­ni?”. Täl­lä tavoin voi kon­kreet­ti­sil­la toi­mil­la tehos­taa omaa para­ne­mis­taan.

Kun sai­rau­den aja­tuk­set menet­tä­vät voi­man­sa, vai­kut­taa se mie­leen monel­la taval­la. Jat­ku­va ahdis­tu­nei­suus väis­tyy, mie­leen alkaa mah­tua monen­lai­sia kiin­toi­sia ja elä­män­lä­hei­siä aja­tuk­sia ja suun­ni­tel­mia, innos­tus elä­mään lisään­tyy ja elä­mä alkaa kaik­ki­aan tun­tua hel­pom­mal­ta. Tämä paran­taa arkis­ta elä­män­laa­tua, jol­loin kou­lun­käyn­ti ja työ­elä­mä alka­vat sujua hel­pom­min ja tuot­taa tyy­dy­tys­tä sekä iloa.

Jos innos­tuit poh­ti­maan, miten voi­sit tehos­taa mie­le­si toi­pu­mis­ta syö­mis­häi­riös­tä, käy tut­ki­mas­sa Ome­na­tu­van Aiheet-luet­te­loa. Siel­lä on pal­jon ideoi­ta, joi­den avul­la voit tehos­taa omaa para­ne­mis­ta­si. 

Lis­taan tähän muu­ta­mia Ome­na­tu­van kir­joi­tuk­sia sii­tä, miten miel­tään voi aut­taa para­ne­maan:

Miten tul­la toi­meen tyh­jyy­den tun­teen kans­sa

Ideoi­ta lii­al­li­sen täy­del­li­syy­den tavoit­te­lun kans­sa sel­viä­mi­seen

Miten sel­vi­tä pak­ko-oireis­ta ja aja­tuk­sis­ta 

Mitä teh­dä, kun vai­keat tun­teet val­taa­vat mie­len 

Ideoi­ta itse­hoi­don tuek­si 

Tal­vi­sin ter­vei­sin,
Pia Char­pen­tier