Miten pysyä ter­vee­nä sai­ras­tut­ta­vaan käyt­täy­ty­mi­seen hou­kut­te­le­vas­sa ympä­ris­tös­sä?

Syö­mis­häi­riöis­tä­pa­ra­ne­mi­ses­sa tär­kein­tä on löy­tää oma roh­keus ede­tä koh­ti ter­veyt­tä. Täl­lä­po­lul­la ote­taan pal­jon aske­lia, jot­ka pelot­ta­vat ja vaa­ti­vat suur­ta kes­kit­ty­mis­tä­se­kä pon­nis­te­lua. Kan­nus­ta­va ympä­ris­tö tuo tähän tär­keäl­lä taval­la voi­maa jaa­ut­taa pysy­mään vali­tul­la tiel­lä.

Toi­si­naan on kui­ten­kin tilan­tei­ta, jois­saym­pä­ris­tön toi­min­ta­ta­vat ja jopa arvot saat­ta­vat hou­ku­tel­la takai­sin sai­raut­ta­tu­ke­vien käyt­täy­ty­mis­mal­lien pariin, vaik­ka oma pää­tös paran­tua oli­si­kin josel­keäs­ti teh­ty. Haas­ta­via para­ne­mi­sym­pä­ris­tö­jä voi­vat olla esi­mer­kik­siur­hei­lu­jouk­kue, kou­lu­luok­ka, kave­ri­pii­ri tai sosi­aa­li­nen media.

Haas­ta­via para­ne­mi­sym­pä­ris­tö­jä

Urhei­lu­la­ji, jota har­ras­taa, voi edel­lyt­tää­tie­tyn­lais­ta kehon­muo­toa tai tiet­tyä pai­noa, jol­loin sii­hen pyr­ki­mi­nen koe­taan­hel­pos­ti luon­nol­li­sek­si osak­si lajia. Kaik­ki jouk­ku­een jäse­net tai lajin­har­ras­ta­jat joko luon­nos­taan ovat vaa­ti­mus­ten mukai­sis­sa mitois­sa tai pyr­ki­vät nii­hin­ku­ka mil­lä­kin kei­nol­la. Jos urhei­li­ja on toi­pu­mas­sa syö­mis­häi­riös­tä, lajin­vaa­ti­muk­set kehol­le saat­ta­vat estää hän­tä syö­mäs­tä tar­peek­si, jot­ta para­ne­mi­se­non mah­dol­lis­ta tapah­tua. Hän saat­taa pelä­tä esi­mer­kik­si, ettei kel­paa enää­jouk­ku­ee­seen tai lajin har­ras­ta­jak­si paran­nut­tu­aan syö­mis­häi­riös­tä. Syö­mi­sen­li­sää­mi­nen tai oksen­ta­mi­sen lopet­ta­mi­nen saat­taa tun­tua yksin­ker­tai­ses­tia­sial­ta, joka voi pila­ta koko elä­män vaa­ran­ta­mal­la urhei­lu-uran jat­ku­mi­sen.

Kou­lu­luo­kas­sa oppi­lai­den kes­ken saat­taa val­li­ta kulttuuri,jossa kehoi­han­tees­ta poik­kea­vaa pil­ka­taan, vähek­sy­tään tai syr­ji­tään. Tämä voi­ol­la muo­dol­taan räi­ke­ää kiusaa­mis­ta, hie­no­va­rai­sem­paa vih­jai­lua tai­ul­ko­puo­lel­le jät­tä­mis­tä. Syö­mis­häi­riös­tä toi­pu­va voi kokea uhkaa­va­na ajatuksen,että para­ne­mi­sen vaa­ti­ma pai­non nos­ta­mi­nen voi­si saa­da aikaan mui­den­hyl­jek­si­mäk­si jou­tu­mi­sen. Täl­löin pai­neet pitää kiin­ni nykyi­ses­tä pai­nos­ta tai­jo­pa saa­da se hie­man las­ke­maan voi muo­dos­tua suu­rek­si.

Jos­kus lähei­ses­sä kave­ri­pii­ris­säitsel­le tär­keil­lä ihmi­sil­lä voi olla ihan­tee­naan tiet­ty kehon muo­to. Kave­ruk­se­to­vat jopa saat­ta­neet yhdes­sä arvos­tel­la mui­ta kave­rei­ta, jot­ka eivät ole­mah­tu­neet muot­tiin. Aja­tus sii­tä, että itse yhtäk­kiä kuu­lui­si nii­hin, joi­taa­iem­min on arvos­tel­tu, saat­taa tun­tua mah­dot­to­mal­ta. Se oli­si ikään kui­nyh­teis­kun­ta­luo­kas­sa tai kas­tis­sa alem­mal­le tasol­le jou­tu­mis­ta. Ihmi­sar­vo­suo­ras­taan las­ki­si vaa­ral­li­sen mata­lal­le. Pai­non nos­ta­mi­sen aja­tus saat­taa­tun­tua koko elä­män mul­lis­ta­val­ta uhal­ta ja vai­keut­taa para­ne­mi­sen vaa­ti­ma­na­li­pai­non kor­jaa­mis­ta.

Myös sosi­aa­li­nen­me­dia tar­jo­aa pal­jon infor­maa­tio­ta, joka on help­po tul­ki­ta mer­kik­si siitä,että solak­kuus, lihak­sik­kuus, kehon tiet­ty­jen lui­den näky­mi­nen, tie­tyl­lä­ta­val­la syö­mi­nen ja tie­tyn­lai­nen ulko­nä­kö ylei­ses­ti on vaa­ti­mus, jot­ta voi­ko­kea ole­van­sa ihmi­se­nä riit­tä­vän hyvä. Sosi­aa­li­sen median sisäl­lön voi onnek­siit­se vali­ta, joten tätä ympä­ris­töä voi olla hie­man hel­pom­pi hal­li­ta kuin­käy­tän­nön ympä­ris­töä. Toi­saal­ta somen saa­te­taan kokea ilmai­se­van kaik­kiin­koh­dis­tu­via vaa­ti­muk­sia, jois­ta on syy­tä olla peril­lä, joten sen seu­raa­mat­ta­jät­tä­mi­nen saat­taa myös tun­tua uhkaa­val­ta.

Mitä siis voi teh­dä, jos ympä­ris­tö ei tun­nu­tu­ke­van para­ne­mis­ta?

Vas­taus onyk­sin­ker­tai­nen, vaik­ka ei help­po: syö­mis­häi­riön­sai­ras­ta­mi­nen ei ole kos­kaan parem­pi vaih­toeh­to kuin ter­veh­ty­mi­nen – ei mis­sään­ti­lan­tees­sa eikä mis­tään syys­tä. Sai­raa­na olles­sa mie­li näkee uhka­ku­via­pa­ra­ne­mi­ses­sa ja saa ne näyt­tä­mään ylit­se­pää­se­mät­tö­mil­tä. Onkin tär­ke­ää tietää,että käsin kos­ke­tel­ta­van­kin tosil­ta tun­tu­vat syyt ovat asioi­ta, jot­ka mie­li onsaa­nut näyt­tä­mään pahem­mil­ta, kuin ne oikeas­ti ovat.

Para­ne­mi­nen tun­tuuusein pelot­ta­val­ta tun­te­mat­to­mal­ta, jos­ta ei tie­dä, mitä se tuo tul­les­saan jasaat­taa tun­tua, että se voi riis­tää pois jotain elin­tär­ke­ää. Näin ei kui­ten­kaa­no­le. Para­ne­mi­nen ei aiheu­ta mitään hait­taa, vaan päin­vas­toin. Haas­ta­vas­saym­pä­ris­tös­sä para­ne­mis­pro­ses­si edel­lyt­tää hai­tal­lis­ten aja­tus­ten huo­maa­mis­ta janii­den kor­vaa­mis­ta ter­veh­ty­mis­tä tuke­vil­la aja­tuk­sil­la. Käy­dään seu­raa­vas­sa­lä­pi edel­lä lue­tel­tui­hin tilan­tei­siin sopi­via vaih­toeh­toi­sia ajat­te­lu- jaa­sen­ne­mal­le­ja.

Para­ne­mi­nen urhei­lu­jouk­ku­ees­sa

Vaik­ka sai­raa­na­mie­leen tul­lut aja­tus ali­ra­vit­se­mus­ti­lan tai oksen­ta­mi­sen hyö­dyis­tä urhei­lus­sa­pär­jää­mi­ses­tä saat­taa tun­tua ainoal­ta oikeal­ta, on totuus kui­ten­kin juu­ri­päin­vas­tai­nen. Syö­mis­häi­riö­tä sai­ras­ta­va urhei­li­ja aiheut­taa lii­an vähäi­sel­lä­syö­mi­sel­lä itsel­leen suu­ren hai­tan lajis­saan pär­jää­mi­seen. Ali­ra­vit­tu keho eipa­lau­du kuten ter­ve keho, se vam­mau­tuu hel­pom­min ja para­nee hitaam­min. Se eimyös­kään pys­ty aidon poten­ti­aa­lin­sa mukai­siin suo­ri­tuk­siin, vaan jää aina alle­sen, mihin se ter­vee­nä pys­tyi­si. Lisäk­si kil­pa­to­ve­rit saa­vat mel­koi­se­ne­tu­mat­kan yksin­ker­tai­ses­ti pys­tyes­sään toteut­ta­maan oman kehon­sa täyt­tä­po­ten­ti­aa­lia suo­ri­tuk­sis­saan.

Onkin hyväym­mär­tää, että syö­mis­häi­riös­tä para­ne­mi­nen ei mer­kit­se liha­vak­si muut­tu­mis­ta­tai omal­le lajil­le kel­paa­mat­to­mak­si muut­tu­mis­ta. Lai­huus­häi­riös­tä para­ne­mi­nen­mer­kit­see kyl­lä nor­maa­li­pai­noon palaa­mis­ta, mut­ta se ei vaa­ran­na lajis­sa­pär­jää­mis­tä vaan mah­dol­lis­taa sen. Aja­tus sii­tä, että ei enää kel­pai­si lajin­sa­har­ras­ta­jak­si paran­tu­mi­sen vuok­si ei pidä paik­kaan­sa. Sai­raa­na ja pelois­saan­hel­pos­ti näkee muut anka­ri­na ja vaa­ti­vi­na, eikä huo­maa sitä suur­ta myö­tä­tun­non­ja kär­si­väl­li­syy­den mää­rää, mitä muut ante­li­aas­ti osoit­ta­vat jouk­kue­ka­ve­rin jou­dut­tua­pu­laan.

Para­ne­mi­nen kiusa­tuk­si tule­mi­sen uhan alla

Kou­lus­sa­kiusa­tuk­si tule­mi­nen on eit­tä­mät­tä rank­kaa. Nuo­ret kiusaa­vat toi­si­aan­mo­nen­lai­sis­ta syis­tä. Tär­keim­pä­nä syy­nä kui­ten­kin on se, että kiusaa­jat itseo­vat usein huo­no­voin­ti­sia, kovia koke­nei­ta ja ahdis­tu­nei­ta nuo­ria, jot­ka­tar­vit­si­si­vat aikuis­ten apua. Hei­dän sano­man­sa asiat eivät siis ole totuuk­sia­ei­vät­kä usein edes lii­ty sii­hen hen­ki­löön, jota kiusa­taan. Hei­dän sano­man­sa­pa­hat sanat kuvaa­vat hei­dän omaa pahaa olo­aan. Hei­dän on usein näh­tä­vä muut­huo­nom­pi­na kuin he itse, jot­ta oma vah­va huo­nom­muu­den tun­ne ei pää­si­si otta­maan­val­taa.

Onkin tär­ke­ää­ope­tel­la sii­hen, että ei anna kenel­le­kään toi­sel­le val­taa mää­rit­tää omaa arvo­aa­nih­mi­se­nä. Jos joku nimit­te­lee tai ilkei­lee, on hyvä kat­soa hän­tä sää­lien jamuis­taa, että hänel­lä tai­taa olla aika rank­kaa. Hänen sano­mi­sen­sa eivät tee­si­nus­ta sitä, mitä hän sanoo. Ne ovat vain sano­ja huo­nos­ti voi­van ihmi­sen­suus­ta. Itse­ään ei kan­na­ta sai­ras­tut­taa sik­si, että huo­no­voin­ti­set ihmi­se­tei­vät löy­täi­si arvos­tel­ta­vaa. He löy­tä­vät sitä aina, eikä hei­tä voi miellyttää.Ei siis kan­na­ta edes yrit­tää – var­sin­kaan oman ter­vey­den kustannuksella.Kannattaa hakeu­tua heis­tä loi­tom­mak­si ja kes­kit­tyä nii­den ihmis­ten seuraan,jotka hyväk­sy­vät sinut juu­ri sel­lai­se­na kuin olet.

Para­ne­mi­nen haas­ta­vas­sa kave­ri­kult­tuu­ris­sa

Jos lähei­se­tys­tä­vät eivät hyväk­sy jouk­koon­sa ihmi­siä juu­ri sel­lai­se­na kuin he ovat, onsyy­tä miet­tiä, että onko tämä ystä­vä­pii­ri sel­lai­nen, johon halu­aa ja kan­nat­taa­kuu­lua. Aidot ystä­vät tar­joa­vat apu­aan ja tuke­aan ystä­väl­leen, joka onsai­ras­tu­nut vaka­vaan tau­tiin. Usein asias­ta kes­kus­te­le­mi­nen avoi­mes­ti aut­taa­ti­lan­net­ta sel­kiy­ty­mään. Ystä­vil­lä on run­sain mitoin myö­tä­tun­toa ja halu­aa­ut­taa pulaan jou­tu­nut­ta ystä­vään­sä. Sai­raa­na voi toki olla vai­ke­aa luot­taays­tä­vien hyväk­syn­tään, sil­lä oma käsi­tys itses­tä on usein san­gen matala.Ystävillä on kui­ten­kin tai­pu­mus olla saa­ta­vil­la ja osoit­taa suur­ta sydän­tä­sil­loin, kun hei­dän apu­aan ja tuke­aan tar­vi­taan.

Onkin hyvä­sel­vit­tää, ovat­ko kysees­sä todel­li­set ystä­vät, jot­ka ovat luot­ta­muk­sen arvoiset,vai sel­lai­set ystä­vät, jot­ka hyl­kää­vät hädän het­kel­lä. Ensim­mäi­sis­tä kan­nat­taa­pi­tää kovas­ti kiin­ni ja jäl­ki­mäi­sis­tä pääs­tää irti pikai­ses­ti. Ystä­vis­tä­luo­pu­mi­sen aja­tus voi tun­tua ran­kal­ta, mut­ta on hyvä pitää mie­les­sä, että­heis­tä luo­pu­mal­la tekee tilaa todel­li­sil­le ystä­vil­le.

Para­ne­mi­nen sosi­aa­li­sen median­vai­ku­tus­pii­ris­sä

Some on jol­lain­ta­val­la osa lähes kaik­kien elä­mää. Syö­mis­häi­riöis­tä paran­nut­taes­sa on hyvä­ra­ken­taa itsel­leen sel­lai­set some­tot­tu­muk­set, jot­ka tuke­vat omaa hyvinvointia.Jos tie­tyn tahon seu­raa­mi­ses­ta aiheu­tuu syö­mis­häi­riö­aja­tus­ten voi­mis­tu­mi­nen, ontär­ke­ää lait­taa täl­lai­set sisäl­lön­tuot­ta­jat ja sivut tauol­le. 

Para­ne­mi­sen­ai­ka­na on hyvä koko­nai­suu­des­saan raken­taa oma ympä­ris­tö sel­lai­sek­si, että setu­kee para­ne­mis­ta mah­dol­li­sim­man hyvin. Täs­sä olen­nai­se­na osa­na on oma­so­meym­pä­ris­tö. Jos pel­kää jää­vään­sä jäl­keen tär­keis­sä ruoka‑, keho- tait­ree­naustren­deis­sä voi loh­dut­tau­tua sil­lä, että tren­dien pariin pää­see­ha­lu­tes­saan palaa­maan heti para­ne­mi­sen edet­tyä tuke­val­le poh­jal­le. Mitään­kor­vaa­ma­ton­ta ei siis voi menet­tää jät­tä­mäl­lä seu­raa­mat­ta taho­ja, jot­ka­vai­keut­ta­vat omaa para­ne­mis­ta.

Lopuk­si

Syö­mis­häi­riöis­tä­pa­ra­ne­mi­nen on rank­ka mat­ka, jon­ka aika­na on hyvä huo­leh­tia sii­tä, ettäy­li­mää­räi­set esteet rai­va­taan pois tiel­tä. On hedel­mäl­lis­tä pysäh­tyä poh­ti­maa­no­maa para­ne­mis­pro­ses­si­aan ja eri­tel­lä, mit­kä sei­kat aut­ta­vat sii­nä ja mit­kä­hait­taa­vat. Mui­den tuki on äärim­mäi­sen arvo­kas­ta, joten sitä kan­nat­taa ottaa­vas­taan. Mui­den aiheut­ta­ma hait­ta puo­les­taan voi teh­dä para­ne­mi­ses­ta­tar­peet­to­man haas­ta­vaa. 

Usein on mah­dol­lis­ta vai­kut­taa para­ne­mi­sym­pä­ris­töön­säe­nem­män kuin äkki­sel­tään tulee aja­tel­leek­si. Hait­to­jen ja hyö­ty­jen ana­ly­soin­ti­aut­taa havah­tu­maan omaan tilan­tee­seen ja antaa ideoi­ta sel­lais­ten muu­tos­ten­te­ke­mi­sek­si, jot­ka omal­ta osal­taan tuke­vat para­ne­mis­ta par­haal­la mah­dol­li­sel­la­ta­val­la.

Kesäi­sin ter­vei­sin,
Pia Char­pen­tier