Urhei­lu ja syö­mis­häi­riöt ‑verk­ko­kurs­si

Oman Elä­män­sä Urhei­li­ja-pro­jek­ti on haas­ta­tel­lut urhei­lu­val­men­ta­jia, kysel­lyt hei­dän mie­li­pi­tei­tään ja saa­nut sel­keän näke­myk­sen sii­tä, että val­men­ta­jat halua­vat tie­toa useis­ta eri­lai­sis­ta urhei­li­jan syö­mis­häi­riö­käyt­täy­ty­mi­seen liit­ty­vis­tä tee­mois­ta. Miten häi­riin­ty­nyt­tä syö­mis­tä voi tun­nis­taa? Miten syö­mis­häi­riö ote­taan puheek­si urhei­li­jan kans­sa? Miten voin omal­la toi­min­nal­la­ni ennal­taeh­käis­tä häi­riin­ty­nyt­tä syö­mis­tä ja syö­mis­häi­riöi­tä? Miten puhua pai­nos­ta ja kehos­ta urhei­li­joil­le?

Oman Elä­män­sä Urhei­li­ja-pro­jek­ti on jo tuot­ta­nut kak­si val­men­ta­jao­pas­ta, mut­ta halusim­me teh­dä enem­män. Huh­ti­kuun alus­ta 2023 start­taa­va Urhei­lu ja syö­mis­häi­riöt ‑verk­ko­kurs­si on raken­net­tu vas­taa­maan edel­lä mai­nit­tui­hin osaa­mis­tar­pei­siin. Kurs­sil­la käy­dään läpi häi­riin­ty­neen syö­mi­sen ja syö­mis­häi­riöi­den perus­asiat ja tar­kas­tel­laan ener­gia­va­jeen lukui­sia eri vai­ku­tuk­sia niin urhei­li­jan ter­vey­teen kuin suo­ri­tus­ky­kyyn. Kurs­sin kol­me vii­meis­tä osaa kes­kit­ty­vät tee­moi­hin tun­nis­ta­mi­nen, puheek­siot­ta­mi­nen ja ennal­taeh­käi­sy. Kurs­si on laa­ja ja sen tar­koi­tus onkin antaa val­men­ta­jal­le hyvät tie­dot ja osaa­mi­nen urhei­li­jan häi­riin­ty­neen syö­mis­käyt­täy­ty­mi­sen eri osa­te­ki­jöis­tä.

On ylei­ses­ti tun­nus­tet­tu tosia­sia, että urhei­li­joi­den syö­mis­häi­riö­oi­rei­lun tun­nis­ta­mi­nen jo var­hai­ses­sa vai­hees­sa oli­si erit­täin tär­ke­ää. Mitä aikai­sem­min oireet huo­ma­taan, sitä hel­pom­paa on urhei­li­jan ohjaa­mi­nen sopi­van avun pii­riin. Oirei­lun vai­keu­tues­sa myös sai­rau­den tunn­ot­to­muus lisään­tyy ja sai­ras­tu­neen muu­tos­mo­ti­vaa­tio ja hoi­to­myön­tei­syys saat­ta­vat hei­ke­tä. Var­hai­ses­sa vai­hees­sa annet­tu psy­koe­du­kaa­tii­vi­nen ohjaus on usein riit­tä­vää ongel­mal­lis­ten käyt­täy­ty­mis­mal­lien muut­ta­mi­seen. Joka tapauk­ses­sa ajois­sa puut­tu­mi­nen antaa huo­mat­ta­vas­ti parem­mat mah­dol­li­suu­det hoi­don onnis­tu­mi­sel­le koh­tuul­li­sen lyhyes­sä ajas­sa. Syö­mis­häi­riöi­den hoi­to­jak­sot voi­vat olla usei­ta vuo­sia. On hyvä muis­taa, että syö­mis­häi­ri­öön sai­ras­tu­mi­nen on aina todel­la ikä­vä tra­ge­dia niin sai­ras­tu­neel­le itsel­leen kuin hänen lähei­sil­leen.

Var­hai­nen tun­nis­ta­mi­nen ei kui­ten­kaan ole help­poa. Syö­mis­häi­riö­oi­rei­lua yleen­sä pei­tel­lään ja häve­tään, joten voi olla vai­ke­aa huo­ma­ta oirei­luun liit­ty­viä käyt­täy­ty­mi­sen muu­tok­sia. Se ei kui­ten­kaan ole mah­do­ton­ta. Val­men­ta­ja on usein par­haal­la näkö­alapai­kal­la tun­nis­ta­maan val­men­net­ta­van­sa häi­riin­ty­neen syö­mi­sen jo ensim­mäi­sis­tä mer­keis­tä. Tämä vaa­tii kui­ten­kin val­men­ta­jal­ta tie­toa ja ymmär­rys­tä häi­riin­ty­nees­tä syö­mi­ses­tä ja syö­mis­häi­riöis­tä yleen­sä sekä nii­hin liit­ty­vis­tä urhei­lus­pe­si­feis­tä ulot­tu­vuuk­sis­ta. Val­men­ta­ja voi har­joit­taa itse­ään huo­maa­maan parem­min häi­riin­ty­neen syö­mi­sen ensi­merk­ke­jä. Kun oirei­luun puu­tu­taan häi­riin­ty­neen syö­mi­sen vai­hees­sa, joka yleen­sä edel­tää klii­nis­tä syö­mis­häi­riö­tä, voi­daan urhei­li­ja ja hänen lähi­pii­rin­sä sääs­tää suu­rel­ta kär­si­myk­sel­tä. 

Jat­ku­va hyvä­hen­ki­nen vuo­ro­vai­ku­tus urhei­li­joi­den kans­sa ja välit­tä­mi­sen osoit­ta­mi­nen antaa val­men­ta­jal­le mah­dol­li­suu­den sel­lai­seen kes­kus­te­lu­yh­tey­teen, jos­sa urhei­li­ja uskal­taa ker­toa mah­dol­li­sis­ta ongel­mis­ta val­men­ta­jal­le. Aina näin ei tie­ten­kään tapah­du. Pel­ko kil­pai­luis­ta tai peleis­tä pois­jää­mi­ses­tä ja ase­man menet­tä­mi­ses­tä jouk­ku­ees­sa tai ryh­mäs­sä voi olla niin voi­ma­kas, ettei urhei­li­ja ker­ro oireis­taan, vaik­ka ne oli­si­vat kuin­ka vaka­via. Tämän vuok­si val­men­ta­jan on hyvä olla ”sil­mät auki” koko ajan ja huo­mioi­da esi­mer­kik­si suo­ri­tus­ky­vys­sä tapah­tu­via nega­tii­vi­sia muu­tok­sia muu­ten­kin kuin har­joi­tus­oh­jel­man muut­ta­mi­sen kan­nal­ta. Pie­net­kin käyt­täy­ty­mi­sen muu­tok­set niin har­joi­tus­ti­lan­teis­sa, kil­pai­luis­sa sekä eten­kin ruo­kai­lu­ti­lan­teis­sa kan­nat­taa pis­tää mer­kil­le ja seu­ra­ta miten tilan­ne jat­kuu. Mei­dän vah­va suo­si­tuk­sem­me val­men­ta­jil­le on, että ole epäi­le­väm­pi kuin ehkä haluai­sit olla. Häi­riin­ty­nyt syö­mi­nen on vali­tet­ta­vas­ti niin yleis­tä urhei­li­joil­la, että sen mah­dol­li­suus täy­tyy pitää aina mie­les­sä.

Val­men­ta­jien on hyvä tie­tää, että kun huo­len aiheet esi­te­tään tai­ta­vas­ti ja lem­peäs­ti niin mitään vahin­koa urhei­li­jal­le ei täs­tä koi­du. Sen sijaan sen odot­ta­mi­nen, että asiat itses­tään kor­jau­tui­si­vat voi joh­taa urhei­li­jan kan­nal­ta kata­stro­faa­li­seen tilan­tee­seen, pahim­mil­laan vuo­sien sai­ras­te­luun ja urhei­lu-uran lopet­ta­mi­seen. Kan­nat­taa myös muis­taa, että syö­mis­häi­riöt ovat yksi pahim­mis­ta mie­len­ter­vey­den sai­rauk­sis­ta ennen­ai­kai­sen kuol­lei­suu­den osal­ta. Val­men­ta­jan roo­liin kuu­luu vas­tuun­kan­to myös urhei­li­jan ter­vey­des­tä. Val­men­ta­jien roh­kea ja päät­tä­väi­nen toi­min­ta ongel­mien ilmaan­tues­sa on usein saa­nut kii­tos­ta myös sai­ras­tu­neel­ta itsel­tään.

Kaik­kien val­men­ta­jien on hyvä miet­tiä tark­kaan, mil­lai­sia arvo­ja ja asen­tei­ta val­men­nus­työs­sään tuo esil­le. Urhei­li­joil­le val­men­ta­ja on iso auk­to­ri­teet­ti, jota kun­nioi­te­taan, ja jon­ka esi­merk­kiä sekä puhei­ta seu­ra­taan ja kuun­nel­laan. Se, miten val­men­ta­ja puhuu kehos­ta, ruo­as­ta, har­joit­te­lus­ta ja palau­tu­mi­ses­ta saat­taa pit­käl­ti mää­rit­tää sen, miten urhei­li­jat näi­hin asioi­hin suh­tau­tu­vat. Tämä kos­kee eten­kin nuo­ria urhei­li­joi­ta, jot­ka vas­ta opet­te­le­vat asioi­ta ja muo­dos­ta­vat ensi ker­taa omia käsi­tyk­si­ään. Kun tie­de­tään, että tei­ni-ikä on sel­keä ris­ki­vai­he syö­mis­häi­riön puh­kea­mi­sel­le, niin juu­ri sil­loin val­men­ta­jan pitää olla eri­tyi­sen varo­vai­nen puheis­saan ja käy­tök­ses­sään. 

Nuo­ret ovat haa­voit­tu­via jokai­nen omal­la yksi­löl­li­sel­lä taval­laan ja sik­si val­men­ta­jan kuu­luu olla vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­saan arvos­ta­va, kun­nioit­ta­va ja empaat­ti­nen. Val­men­ta­ja ei voi iki­nä tie­tää miten syväl­le huo­let­to­mas­ti hei­tet­ty piik­ki nuo­ren kehos­ta saat­taa upo­ta. Val­men­ta­jan tuli­si­kin olla tie­toi­nen syö­mis­häi­riö­sen­sii­ti­vi­sen puheen peri­aat­teis­ta. Se ei suin­kaan ole mitään raket­ti­tie­det­tä. Jo sil­lä peri­aat­teel­la, että kehuu tai kri­ti­soi vain suo­ri­tuk­sia, ei hen­ki­löi­tä tai hei­dän keho­jaan, pää­see hyvään alkuun.

Urhei­lu ja syö­mis­häi­riöt ‑verk­ko­kurs­si on eri­tyi­ses­ti tar­koi­tet­tu val­men­ta­jil­le, jot­ka halua­vat ottaa sel­keän roo­lin seu­ras­saan tai orga­ni­saa­tios­saan syö­mis­häi­riö­on­gel­man ennal­taeh­käi­si­jä­nä ja sel­vit­tä­jä­nä. Me kut­sum­me roo­lia syö­mis­häi­riö­tu­ki­hen­ki­lök­si ja tie­däm­me var­sin hyvin, että roo­li ei vält­tä­mät­tä ole hel­poim­mas­ta pääs­tä. Sik­si tar­joam­me kurs­sin käy­neil­le mah­dol­li­suu­den liit­tyä ilmai­sek­si Oman Elä­män­sä Urhei­li­ja-val­men­ta­jayh­tei­söön. Tämä on yhtei­sö, joka ei jätä ketään yksin ongel­mien ja vai­kei­den tilan­tei­den kans­sa. OEU-val­men­ta­jayh­tei­sös­sä saat suo­ran yhtey­den Syö­mis­häi­riö­kes­kuk­sen ammat­ti­lai­siin, jot­ka aut­ta­vat avun löy­tä­mi­ses­sä sai­ras­tu­neel­le ja kai­kis­sa syö­mis­häi­riöi­hin liit­ty­vis­sä kysy­myk­sis­sä. Ryh­mäs­sä saat uutis­kir­jeen 3 ker­taa vuo­des­sa ajan­koh­tai­sis­ta aiheis­ta ja kou­lu­tuk­sis­ta. 

Lisäk­si jär­jes­täm­me yhtei­söl­le pari ker­taa vuo­des­sa etä­ta­paa­mi­sen, jos­sa voit kes­kus­tel­la Syö­mis­häi­riö­kes­kuk­sen ammat­ti­lais­ten ja mui­den val­men­ta­jien kans­sa sinua askar­rut­ta­vis­ta asiois­ta. Toki kurs­sin voi käy­dä myös liit­ty­mät­tä ryh­mään. Tie­tä­myk­sem­me ja koke­muk­sem­me mukaan on kui­ten­kin kyse sen ver­ran moni­mut­kai­ses­ta aihees­ta, että mikään verk­ko­kurs­si ei tar­joa osaa­mis­ta ja rat­kai­su­ja kaik­kiin mah­dol­li­siin tilan­tei­siin. Sik­si haluam­me tar­jo­ta OEU-yhtei­sön val­men­ta­jil­le jat­ku­vaa tukea ja mah­dol­li­suut­ta päi­vit­tää tie­to­jaan ja osaa­mis­taan. 

Toi­vom­me, että meil­tä Suo­mes­ta löy­tyy roh­kei­ta ja tie­dos­ta­via val­men­ta­jia, jot­ka halua­vat ryh­tyä tuke­maan ja aut­ta­maan val­men­ta­ja­kol­le­goi­taan ja ennen kaik­kea urhei­li­joi­ta, jot­ka kär­si­vät häi­riin­ty­nees­tä syö­mi­ses­tä. Oman Elä­män­sä Urhei­li­ja-pro­jek­ti on näi­tä val­men­ta­jia var­ten, hei­dän tuke­naan ja apu­naan. Urhei­lu ja syö­mis­häi­riöt ‑verk­ko­kurs­si on jäl­leen yksi askel koh­ti parem­paa urhei­lua ja pai­no­kult­tuu­ria, jos­sa kaik­ki voit­ta­vat. Sik­si oli­si todel­la arvo­kas­ta, että viet tie­toa täs­tä kurs­sis­ta omaan seu­raa­si tai urhei­luor­ga­ni­saa­tioo­si. 

Urhei­lu ja syö­mis­häi­riöt ‑verk­ko­kurs­sin hin­ta on 88 euroa ja osal­lis­tu­mi­sai­ka on yksi kuu­kausi. Uusi kurs­si alkaa joka kuu­kau­den 1.päivä, pait­si ei hei­nä­kuus­sa. Kurs­si on ostet­ta­vis­sa Syö­mis­häi­riö­kes­kuk­sen verk­ko­kau­pas­ta 30.3 alkaen. Lisä­tie­to­ja kurs­sis­ta voit kysyä koulutus(at)syomishairiokeskus.fi ja OEU-val­men­ta­jayh­tei­sös­tä oeu2020(at)outlook.com 

Ter­vei­sin,
Jou­ni Kui­va­lai­nen, Oman Elä­män­sä Urhei­li­ja- pro­jek­tin koor­di­naat­to­ri