Kesä­kun­toon! ‑Mut­ta mik­si ja mil­lä hin­nal­la?

Tou­ko­kuu on monil­le se aika vuo­des­ta, jol­loin lähes­ty­vä kesä ja kesä­lo­ma eivät näyt­täy­dy­kään edes­sä hää­möt­tä­vä­nä hel­po­tuk­se­na vaan dead­li­ne­na, johon men­nes­sä pitää saa­da kaik­ki kun­toon. Alku­vuo­den työ­pro­jek­tit tai kou­lues­seet pitää saa­da vie­tyä lop­puun ja työ­pöy­tä tyh­jäk­si. Lisäk­si oma keho pitäi­si saa­da tiris­tet­tyä ja pum­pat­tua Baywatch ‑kel­poi­sek­si ja sään­mu­kai­seen vaa­te­tuk­seen sopi­vak­si. 

Kiris­te­tään sekä vyö­tä, että työ­tah­tia. Piden­ne­tään työ­päi­vää ja ski­pa­taan tauot. Työ­päi­vän jäl­keen raa­hau­du­taan ham­paat irves­sä uuteen Fit for Sum­mer ‑val­men­nuk­seen, joka lupaa kesäk­si uudet paka­rat. Kun­han siis jak­saa kuri­na­lai­ses­ti nou­dat­taa suo­la­ti­kuis­ta koos­tu­vaa val­men­nus­dieet­tiä ja kor­va­ta sosi­aa­li­set menot Hiit-tree­neil­lä. Aika pian saat­taa huo­ma­ta, että housu­jen vyön sijas­ta kiris­tyy­kin pää­tä ympä­röi­vä van­ne, kun stres­sin seu­rauk­se­na kor­ti­so­li­ta­sot kohi­se­vat eli­mis­tös­sä kevät­tul­van lail­la. 

Loman lähes­tyes­sä pai­neet kas­va­vat, kun har­taas­ti odo­tet­tui­hin loma­viik­koi­hin pitäi­si mah­dut­taa seit­se­män eri huvi­puis­to­vie­rai­lua, juna­mat­ka Euroo­pan hal­ki ja ins­ta­täy­del­lis­tä chil­laus­ta aurin­gon­las­kus­sa lai­tu­ril­la. Niin ja ne sis­kon kum­min vel­jen kai­man häät, jois­sa vii­meis­tään pitäi­si mah­tua sii­hen laven­te­lin­vä­ri­seen kaa­son mek­koon, joka tilat­tiin kokoa lii­an pie­ne­nä, ettei var­mas­ti tuli­si luis­tet­tua laih­dut­ta­mi­ses­ta. 

Stres­sin nous­tes­sa palau­tu­mi­nen jää ole­mat­to­mak­si, ahdis­tus voi­mis­tuu ja unen laa­tu heik­ke­nee. Laih­dut­ta­mi­ses­ta joh­tu­va ener­gia­va­je pahen­taa sekä väsy­mys­tä että itse­kriit­ti­siä aja­tuk­sia ja lisää pel­koa epä­on­nis­tu­mi­ses­ta. Mitä jos en laih­du­kaan tar­peek­si? Mitä jos en ehdi­kään teh­dä kaik­kea? Kasau­tu­vat pai­neet ja anka­ra keho­suh­de toden­nä­köi­ses­ti joh­ta­vat sii­hen, että loma aloi­te­taan akku (ja vat­sa) tyh­jä­nä, ran­ta­päi­vis­tä naut­ti­mi­nen unoh­tuu ja suun­ni­tel­mat suo­ri­te­taan mekaa­ni­ses­ti läpi pala­tak­seen sit­ten arkeen vie­lä väsy­neem­pä­nä kuin ennen lomaa.

Kuu­los­taa kär­jis­te­tyl­tä ja toi­vot­ta­vas­ti sitä onkin! Mut­ta ilmiö on var­mas­ti monel­le tut­tu ja tun­nis­tet­ta­va. Mitä sit­ten voi­sim­me teh­dä toi­sin, jot­ta emme ajai­si sekä miel­täm­me että kehoam­me sii­hen ahtaim­paan piip­puun näin kesän kyn­nyk­sel­lä? Ensim­mäi­nen ja tär­kein teko on var­mas­ti tul­la tie­toi­sek­si kai­kes­ta sii­tä, mikä mei­hin vai­kut­taa. Mis­tä kaik­kial­ta pai­net­ta tulee, mikä tulee ulkoa­päin ja min­kä­lai­sia pai­nei­ta luom­me itse itsel­lem­me. Toi­nen askel on miet­tiä, voin­ko pääs­tää irti sel­lai­sis­ta pai­neis­ta, joi­ta en tar­vit­se tai halua. 

Ympä­röi­vä todel­li­suu­tem­me on täyn­nä eri­lai­sia stres­sin aiheut­ta­jia. Yhteis­kun­nas­sam­me on pal­jon lai­huut­ta ihan­noi­via asen­tei­ta, jot­ka aiheut­ta­vat monen­lais­ta vahin­koa ja kär­si­mys­tä. Myös mark­ki­na­ta­lou­den euro­las­ku­rit kään­tä­vät mie­lel­lään ihmis­ten kat­seet omiin kehoi­hin ja kysy­mään: kel­paan­ko täl­lai­se­na. (Sit­ten meil­le myy­dään kai­ken­lais­ta.) Mut­ta onko vaa­ka todel­la se moder­ni kris­tal­li­pal­lo, jon­ka luke­ma ennus­taa meil­le, tulee­ko kesäs­tä hyvä vai huo­no? Onko sil­lä val­ta ker­toa meil­le, saam­me­ko me olla näky­vil­lä ja naut­tia olos­tam­me? Ja kuka sen val­lan sil­le antaa? Ajat­te­len­kin, että seu­raa­va askel on ottaa val­ta omiin nimiin, lopet­taa laih­dut­ta­mi­nen ja hylä­tä vaa­ka omaan arvoon­sa. 

Entä onko kaik­ki työt todel­la saa­ta­va teh­tyä ennen kesää? Kenel­tä me tar­vit­sem­me luvan jää­dä “ansai­tul­le kesä­lo­mal­le”. Eihän kesä­lo­maa tar­vit­se ansai­ta, vaan se kuu­luu meil­le. Loma kuu­luu meil­le, kos­ka me kaik­ki tar­vit­sem­me lepoa ja ren­tou­tu­mis­ta palau­tuak­sem­me. Stres­sil­lä on tär­keä vai­ku­tus suo­ri­tus­ky­kyym­me sopi­vi­na annok­si­na, mut­ta pit­kä­kes­toi­se­na se alkaa aiheut­taa meil­le enem­män hait­taa kuin hyö­tyä. Voi­sim­me­ko siis nel­jän­te­nä aske­lee­na hylä­tä aja­tuk­sen, että ren­tou­tua voi vas­ta sit­ten, kun on ensin raa­det­tu? Ehkä voi­sim­me naut­tia kesäs­tä enem­män, jos täs­sä koh­das­sa vuot­ta alkai­sim­me­kin tie­toi­ses­ti las­kea stres­si­ta­so­jam­me sen sijaan, että kiris­täm­me tah­tia. 

Vii­den­te­nä aske­lee­na kan­nus­tai­sin mei­tä kaik­kia vähen­tä­mään kesä­lo­man lataa­mis­ta täy­teen odo­tuk­sia ja ohjel­maa, jät­tä­mään tilaa hen­gi­tyk­sel­le sekä anta­maan var­pail­le luvan vie­dä mei­tä spon­taa­nis­ti sin­ne, mikä hou­kut­taa. Usein ne mie­leen­pai­nu­vim­mat kesä­muis­tot ovat sel­lai­sia, joi­ta emme ole etu­kä­teen suun­ni­tel­leet. 

Ja ne kesä­vaat­teet ja nii­hin mah­tu­mi­nen! Laih­du­tus­kult­tuu­ri on liha­vuus­fo­bi­sen yhteis­kun­nan hai­tal­li­nen sivu­tuo­te, joka usein yllä­pi­tää väes­tön ter­vey­son­gel­mia sen sijaan että vähen­täi­si nii­tä. Nopei­ta tulok­sia lupaa­vien pika­dieet­tien hyö­dyt jää­vät usein lyhyik­si ja pin­nal­li­sik­si, kos­ka ne eivät poh­jaa sel­lai­seen elä­män­ta­paan, jota oli­si mah­dol­lis­ta tai jär­ke­vää jat­kaa pit­kään. Itses­tä huo­leh­ti­mi­nen ei ole yhtä kuin laih­dut­ta­mi­nen. Laih­dut­ta­mi­sen sijas­ta mei­dän oli­si hyö­dyl­li­sem­pää nos­taa kat­seem­me vaa’asta, suun­na­ta huo­mio tun­te­muk­siim­me ja arvoi­him­me ja kuu­los­tel­la sitä, mitä tar­vit­sem­me voi­dak­sem­me parem­min. 

Kier­rok­sil­la käy­vä mie­li ja keho kai­paa­vat ensi­si­jai­ses­ti lepoa palau­tuak­seen kuor­mi­tuk­ses­ta. Ren­tou­tu­mal­la kut­sum­me mie­li­hy­vä­hor­mo­nit avuk­sem­me, jol­loin stres­sin hait­ta­vai­ku­tuk­set vähe­ne­vät. Rau­hal­li­sem­pi keho ja armol­li­sem­pi mie­li voi­vat naut­tia myös lii­kun­nan hyvin­voin­ti­vai­ku­tuk­sis­ta ilman tar­pee­ton­ta laih­du­tus­rääk­kiä. Tyy­nem­pi mie­li ohjaa myös työn­te­koam­me jär­ke­väm­min kuin mie­li, jol­la on hätä. Kuu­des askel olkoon siis sama kuin kol­mas askel: Ei laih­du­te­ta! (Lisäk­si, ope­tel­laan ren­tou­tu­maan).

Voi­sim­me­ko siis pääs­tä vähem­män stres­saan­tu­nei­na kesä­lo­mal­le, jos aloit­tai­sim­me lomal­le las­keu­tu­mi­sen ajois­sa, luo­pui­sim­me lii­as­ta suo­rit­ta­mi­ses­ta ja antai­sim­me kehol­lem­me rau­han? Var­mas­ti kan­nat­taa aina­kin kokeil­la! Ole­mal­la itsel­lem­me lem­pei­tä ja myö­tä­tun­toi­sia, kut­sum­me hyvää luok­sem­me ja löy­däm­me sitä hel­pom­min sekä itses­täm­me että ympä­ril­täm­me. Kun toi­vom­me itsel­lem­me hyvää, osaam­me myös luon­te­vam­min teh­dä sel­lai­sia asioi­ta, jot­ka ovat meil­le hyväk­si. Lii­kun­nas­sa­kin on enem­män jär­keä, jos sitä tekee sik­si että se on haus­kaa, kuin sik­si että “pitää laih­tua”. 

6.5 vie­te­tään kan­sain­vä­lis­tä Älä laih­du­ta ‑päi­vää vas­ta­lauseek­si laih­du­tus­kult­tuu­ril­le ja sen hai­toil­le. Laih­du­tus­kult­tuu­rin syn­kät puo­let näky­vät työs­säm­me Syö­mis­häi­riö­kes­kuk­ses­sa monel­la taval­la ja haluam­me omal­ta osal­tam­me pitää mölyä sen puo­les­ta, ettei vaa­ka oli­si se, joka yhteis­kun­nas­sam­me mää­rit­tää kenen­kään arvoa, lupaa näkyä, teh­dä asioi­ta, iloi­ta tai osal­lis­tua. Ja jaam­me Syö­mis­häi­riö­lii­ton näke­myk­sen ja vies­tin sii­tä, että Älä laih­du­ta ‑päi­vää tuli­si viet­tää vuo­den jokai­se­na päi­vä­nä. Laih­dut­ta­mi­nen ei ole ongel­mien rat­kai­su vaan osa ongel­maa. Eikä laih­du­tus­kult­tuu­rin hyl­kää­mi­nen ole vain yksi­lön, vaan myös yhteis­kun­nan teh­tä­vä. 

Vii­mei­nen askel koh­ti stres­sit­tö­mäm­pää kesää onkin osal­lis­tua somes­sa Alä laih­du­ta ‑päi­vään käyt­tä­mäl­lä tun­nis­tet­ta #älälaihduta365. Ota Ins­ta­gra­mis­sa seu­ran­taan myös @syomishairioliitto, jon­ka tämän vuo­den Älä laih­du­ta ‑päi­vän tee­ma­na on pun­nit­se­mi­nen. Seu­raa myös @etelansylin ja @syomishairiokeskuksen some­kam­pan­jaa jous­ta­van lii­kun­ta­suh­teen puo­les­ta. 

Aurin­koi­sin ter­vei­sin 

Sii­ri Kor­pi­niit­ty