Mis­tä moti las­ten lii­kun­taan? Sisäl­tä vai ulkoa?

Lii­kun­nal­la ja urhei­lul­la on kiis­ta­ton vai­ku­tus hyvin­voin­tiim­me ja lii­kun­ta on par­haim­mil­laan yksi niis­tä kan­san­ter­vey­den tuki­pi­la­reis­ta, joka kan­nat­te­lee mei­tä koko elä­män läpi. Jot­ta se tuki­pi­la­ri ei alkai­si hor­jua, tulee lii­kun­nan tapah­tua mah­dol­li­sim­man myön­tei­ses­sä ja tur­val­li­ses­sa ympä­ris­tös­sä alus­ta saak­ka. Tur­val­lis­ta vuo­ro­vai­ku­tus­ta ja hyvin­voin­tia tuke­via asen­tei­ta luo­daan sekä ken­täl­lä että sen lai­dal­la. 

Yhteis­kun­nal­li­ses­sa kes­kus­te­lus­sa nousee usein esiin huo­li sii­tä, ettei­vät lap­set ja nuo­ret lii­ku tar­peek­si. Kysy­tään, miten lap­set sai­si patis­tet­tua ruu­dun äärel­tä liik­ku­maan. Mis­tä löy­tyy moti­vaa­tio eli nuor­ten kie­les­sä moti?  Kui­ten­kin samal­la kes­kus­te­luun hei­tel­lään varo­mat­to­mas­ti uhka­ku­via lii­an vähäi­sen lii­kun­nan ter­veys­hai­tois­ta toi­voen, että auto­ri­tää­ri­nen, liha­vuus­fo­bi­nen reto­riik­ka ajai­si lap­set pel­ko pef­fas­sa pot­ki­maan pal­loa, ettei­vät vaan lihoi­si. Vali­tet­ta­vas­ti tämä myös jos­kus toi­mii ja täl­lai­sen moti­voin­nin aiheut­ta­mat seu­rauk­set ovat meil­le syö­mis­häi­riö­työ­tä teke­vil­le arki­päi­vää. Ja tie­däm­me myös, miten iso­ja inhi­mil­li­siä ja talou­del­li­sia kus­tan­nuk­sia syö­mis­häi­ri­öön sai­ras­tu­mi­nen aiheut­taa. 

Jos lii­kun­ta­suh­de raken­tuu jo alku­met­reil­lä pie­leen, voi se joh­taa lii­kun­nan vähäi­syy­teen tai lii­al­li­suu­teen (dys­func­tio­nal exerci­se) ja olla myös osa­syy syö­mis­häi­riön puh­kea­mi­sel­le. Tar­kas­tel­laan­pa het­ki asi­aa “klas­sis­ten kas­va­tus­tek­nii­koi­den”, uhkai­lun, kiris­tyk­sen ja lah­jon­nan näkö­kul­mis­ta.

Toi­mii­ko se, että eri yhteyk­sis­sä (suo­ras­ti ja epä­suo­ras­ti) uhkail­laan lap­sia sil­lä, että heil­le tapah­tuu paho­ja asioi­ta, jos he eivät lii­ku? Uha­taan, että he liho­vat, sai­ras­tu­vat, saa­vat huo­non ryh­din ja romut­ta­vat kan­san­ta­lou­den huo­non kun­ton­sa aiheut­ta­mil­la ter­vey­den­huol­lon kus­tan­nuk­sil­la (vaik­ka hei­dän teh­tä­vän­sä oli­si rat­kais­ta edel­lis­ten suku­pol­vien aiheut­ta­mat yhteis­kun­nal­li­set ja glo­baa­lit krii­sit). Huh, mit­kä pai­neet! Yhteis­kun­nan hätä tart­tuu her­käs­ti aikuis­ten kaut­ta lap­siin.

Lap­sil­la har­voin on riit­tä­vän kriit­tis­tä media­lu­ku­tai­toa tai ymmär­rys­tä kon­teks­ti­si­don­nai­suuk­siin, jot­ta he luon­nos­taan ymmär­täi­si­vät, ettei­vät he ole sitä sydän ‑ja veri­suo­ni­sai­rauk­sien hoi­toon kes­kit­ty­vän ter­veys­va­lis­tuk­sen koh­de­ryh­mää, vaan he saat­ta­vat tosis­saan peläs­tyä näis­tä uhka­ku­vis­ta tar­peet­to­mas­ti ja perin poh­jin. Niil­lä lap­sil­la, joi­hin pelot­te­lu teho­aa, saat­taa kyl­lä moti lii­kun­taan löy­tyä tule­vai­suu­den uhka­ku­vis­ta, mut­ta koval­la hin­nal­la. Me koh­taam­me jat­ku­vas­ti työs­säm­me lap­sia ja nuo­ria, jot­ka ovat liik­ku­neet itsen­sä uuvuk­siin pelä­tes­sään sitä, mitä heil­le tapah­tuu, jos he eivät lii­ku. On äärim­mäi­sen surul­lis­ta näh­dä, miten var­kain ja miten var­hain voi lii­kun­ta­suh­de vinou­tua, jos sen ensi­si­jai­nen tavoi­te on ahdis­tuk­sen hal­lin­ta. 

Samal­la suu­rin­ta osaa lap­sis­ta pel­ko tus­kin moti­voi teke­mään juu­ri mitään. Uhkai­lu ja pelot­te­lu moti­voi aikui­sia­kin huo­nos­ti, niin mik­si se toi­mi­si lap­siin yhtään sen parem­min? Lap­si tar­vit­see iloa, innos­tus­ta ja posi­tii­vi­sia koke­muk­sia lii­kun­nas­ta, jot­ta se jäi­si luon­te­vak­si osak­si arkea ja siten tuot­tai­si myös nii­tä tui­ki tar­peel­li­sia ter­veys­hyö­ty­jä läpi elä­män. Ter­veys­hai­toil­la uhkai­lus­sa on hyvä pitää mie­les­sä, että ihmi­sen on lähes mah­do­ton­ta tun­tea yhtä aikaa pel­koa ja iloa.

Jos las­ta kiris­te­tään tai lah­jo­taan liik­ku­maan sito­mal­la sii­hen vaik­ka lupia ruu­tuai­kaan, kave­ri­me­noi­hin tai herk­ku­het­kiin, oppii lap­si vies­tin, että kivat jutut pitää ansai­ta ja että tot­te­le­mat­to­muu­des­ta seu­raa ran­gais­tus. Jos opim­me var­hain “hyvän ansait­se­mi­sen” kult­tuu­rin, kul­kee se muka­nam­me pit­kään ja sii­tä pois opet­te­lu on kovan työn taka­na. 

Aja­tus levon ja ruu­an ansait­se­mi­ses­ta lii­kun­nal­la sysää hel­pos­ti syö­mis­häi­riön tiel­le. Jos herk­ku­ja saa syö­dä vain kark­ki­päi­vä­nä tai vas­ta tur­nauk­sen jäl­keen, alkaa herk­kui­hin liit­tyä maa­gi­suut­ta, joka hou­kut­te­lee ja samal­la altis­taa syyl­li­syy­den tun­teil­le, jos nii­tä syö­kin vaik­ka ei oli­si “ansain­nut” nii­tä.

Jos lii­kun­ta­har­ras­tuk­ses­sa on tiu­kat peri­aat­teet herk­ku­jen suh­teen esi­mer­kik­si tur­naus­päi­vi­nä, on aikuis­ten hyvä teh­dä itsel­len­sä sel­väk­si vas­taus kysy­myk­seen, mik­si. Jos se vas­taus tun­tuu kes­tä­vän päi­vän­va­loa, se on tär­keä selit­tää myös lap­sil­le auki, jot­ta he ymmär­tä­vät perus­te­lut. Esi­mer­kik­si mok­ka­pa­lan syö­mi­nen kah­den otte­lun välis­sä voi joh­taa vähän pönt­töön oloon mahas­sa, kun pitää juos­ta koh­ta ken­täl­le. Veren­so­ke­ri saat­taa myös las­kea nopeas­ti aiheut­taen väsäh­dyk­sen otte­lun lop­pua koh­den. Jos perus­te­lua ei puhu­ta auki, voi lap­si ymmär­tää asian lai­dan niin, että vas­ta ura­kan jäl­keen on ansait­tu lupa syö­dä. 

Jos lap­si sisäis­tää samal­la myös ran­kai­se­mi­sen kult­tuu­rin, saat­taa anka­ruus itseä koh­taan jat­kua aikui­si­kään ja lii­kun­ta (tai lii­kun­nan vält­te­ly) voi muo­dos­tua itse­ran­kai­sun väli­neek­si. Jos lap­si sisäis­tää aja­tuk­sen, että lii­kun­ta on ensi­si­jai­ses­ti kei­no ansai­ta kivo­ja jut­tu­ja tai vält­tää ran­gais­tus, saat­taa moti lii­kun­taan toki löy­tyä­kin. Mut­ta samal­la lii­kun­ta itses­sään pois­tuu kivo­jen jut­tu­jen lis­tal­ta, jol­loin suh­de lii­kun­taan muut­tuu pakon­omai­sek­si ja alkaa aiheut­taa pit­käs­sä juok­sus­sa enem­män kär­si­mys­tä kuin iloa. Jos­kus hen­ki­lö voi myös alkaa väl­tel­lä lii­kun­taa, jos hän on sisäis­tä­nyt usko­muk­sen, ettei ansait­se hyvää.  

No miten ne lap­set sit­ten saa­daan liik­ku­maan, jos ei saa uhkail­la, kiris­tää tai lah­joa? Ajat­te­lem­me­kin, että huo­mio pitää siir­tää pois sii­tä, mitä lap­set teke­vät vää­rin ja kes­kit­tyä sii­hen, mitä me aikui­set voi­sim­me teh­dä toi­sin. Van­hem­pi­na mei­dän on syy­tä tar­kas­tel­la omaa lii­kun­ta ‑ja keho­suh­det­tam­me, kiel­tä, jol­la puhum­me lii­kun­nas­ta lap­sil­lem­me sekä sitä esi­merk­kiä, min­kä me omal­la toi­min­nal­lam­me annam­me.

Ammat­ti­lai­si­na voim­me poh­tia, miten tuem­me myön­teis­tä suh­det­ta lii­kun­taan samal­la tie­dos­taen uhat, mut­ta vyö­ryt­tä­mät­tä min­kään­lais­ta hätää las­ten nis­koi­hin. Ammat­ti­lai­sil­la tar­koi­tam­me täs­sä ter­vey­den­huol­lon hen­ki­löi­tä, kas­vat­ta­jia, lii­kun­nan paris­sa toi­mi­via, polii­tik­ko­ja ja toi­mit­ta­jia sekä kaik­kia mui­ta, joil­la on mah­dol­li­suus vai­kut­taa lap­siin ja nuo­riin. 

Kun lii­kun­nan ter­veys­hyö­ty­jä ja vähäi­sen lii­kun­nan hait­to­ja nos­te­taan esiin esi­mer­kik­si medias­sa, toi­voi­sim­me, että se teh­täi­siin tie­toi­si­na sii­tä, että vies­tin­tä tavoit­taa myös lap­set ja nuo­ret. Jul­ki­sel­la kes­kus­te­lul­la ja vies­tin­näl­lä on mah­dol­li­suus luo­da myön­tei­nen kuva lii­kun­nas­ta päi­vit­te­lyn ja voi­voit­te­lun sijaan. Lap­set eivät kui­ten­kaan ole kan­san­ter­vey­des­tä vas­tuus­sa, vaan on aikuis­ten teh­tä­vä rat­kais­ta, miten väes­tön hyvin­voin­tia pide­tään yllä. 

Ilo, innos­tus ja posi­tii­vi­set koke­muk­set lii­kun­nas­ta syn­ty­vät tur­val­li­ses­sa toi­min­ta ‑ja tun­neym­pä­ris­tös­sä. Siel­lä saam­me lii­kun­nas­ta liit­ty­mi­sen ja onnis­tu­mi­sen koke­muk­sia, jot­ka moti­voi­vat mei­tä jat­ka­maan lii­kun­taa. Sitou­dum­me hel­pom­min ja vah­vem­min sel­lai­seen teke­mi­seen, joka pal­kit­see mei­tä jo itses­sään. Uskom­me, että myön­tei­nen lii­kun­ta­suh­de raken­tuu kan­nus­ta­vas­sa ilma­pii­ris­sä, rak­kau­del­li­ses­sa kiin­ty­mys­suh­tees­sa, arvos­ta­vas­sa keho­suh­tees­sa ja tur­val­li­ses­sa ympä­ris­tös­sä. Näi­hin panos­ta­mal­la syty­täm­me palon jat­kaa lii­kun­taa ilon kaut­ta läpi elä­män. Samal­la kun moti löy­tyy — vapaa­eh­toi­ses­ti ja sisäl­tä pain — ennal­taeh­käi­sem­me sekä syö­mis­häi­riöi­tä, että mui­ta ter­veys­ris­ke­jä. 

10.5 vie­te­tään Olym­pia­ko­mi­tean luot­saa­maa Unel­mien lii­kun­ta­päi­vää. Unel­mien lii­kun­ta­päi­vä on kai­ken­lai­sen liik­ku­mi­sen kokei­lu- ja pop-up-päi­vä, jon­ka tavoit­tee­na on innos­taa ihmi­siä liik­keel­le kokei­le­maan eri­lai­sia tapo­ja naut­tia lii­kun­nas­ta. Lataam­me hel­pos­ti pal­jon vaa­ti­muk­sia lii­kun­nal­le emme­kä aina edes miel­lä har­ras­ta­vam­me lii­kun­taa, jos se ei hikoi­lu­ta tai tee kipe­ää (no pain, no gain)! 

Paras­ta lii­kun­taa voi kui­ten­kin olla vaik­ka sou­te­lu jär­vel­lä, puu­hun kii­peä­mi­nen tai met­sä­kä­ve­ly. Tär­kein­tä on löy­tää se oma jut­tu, jos­ta tulee hyvä mie­li. Unel­mien lii­kun­ta­päi­vä­nä kan­nus­tam­me jokais­ta kuu­los­te­le­maan, mitä oma keho ja mie­li kai­paa­vat. Jos ne kai­paa­vat hui­lia, niin ote­taan ren­nos­ti ja jos ne kai­paa­vat seik­kai­lua niin kii­ve­tään kal­liol­le. Ja ote­taan lap­set mukaan! Sosi­aa­li­ses­sa medias­sa voi jakaa lii­kun­nas­ta löy­ty­neen ilon­sa tun­nis­teel­la #unel­mien­lii­kun­ta­päi­vä. 

Aurin­koi­sin ter­vei­sin,
Sii­ri Kor­pi­niit­ty 
(ulko­liik­ku­ja, lem­pi­la­ji­na mök­kio­lym­pia­lai­set)

4 vastausta artikkeliin “Mis­tä moti las­ten lii­kun­taan? Sisäl­tä vai ulkoa?”

  1. Anonyymi avatar
    Anonyymi

    Kii­tos hyväs­tä pos­tauk­ses­ta tär­keäs­tä aihees­ta. Olen töis­sä opet­ta­ja­na hel­sin­ki­läi­ses­sä perus­kou­lus­sa, ja oli­si­pa mah­ta­vaa saa­da täs­tä tee­mas­ta puhu­ja van­hem­pai­nil­taan pitä­mään van­hem­mil­le ja opet­ta­jil­le alus­tuk­sen ja jää­mään mukaan jut­te­le­maan. Juu­ri sitä blo­gis­sa perään­kuu­lut­ta­maa­si kes­kus­te­lua ja tämä aihe kai­pai­si.

  2. Anonyymi avatar
    Anonyymi

    Hyvin kir­joi­tet­tu

  3. Syömishäiriökeskus avatar

    Hei! Kii­tos pal­jon kom­men­tis­ta! Tuo van­hem­pai­nil­ta kuu­los­taa hyväl­tä ideal­ta ja oli­si var­mas­ti tar­peel­li­nen ja hyö­dyl­li­nen. Luen­nois­ta, kou­lu­tuk­sis­ta ja vie­rai­luis­ta voi lait­taa meil­le tie­dus­te­lua säh­kö­pos­til­la osoit­tee­seen koulutus@syomishairiokeskus.fi. Aurin­kois­ta luku­vu­den lop­pua sinul­le sekä kou­lun­ne hen­ki­lö­kun­nal­le ja oppi­lail­le!

  4. Syömishäiriökeskus avatar

    Läm­min kii­tos kom­men­tis­ta!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *