Syömishäiriöliitto jäsenyhdistyksineen viettää tänään 6.5.2016 Älä laihduta –päivää ja on haastanut bloggaajia osallistumaan päivän viettoon kirjoittamalla aiheesta tai julkaisemalla painorauhan julistuksen blogissaan. Tämän vuoden teemana on Sairaan terve elämä. Omenatuvan yhtenä kirjoittajana päätin tarttua haasteeseen. Kiitos Syömishäiriöliitolle haasteesta!
Älä laihduta ‑päivä on tarpeellinen. Varsinkin näin kesän kynnyksellä tuntuu, että lehdet täyttyvät laihdutusvinkeistä ja terveysviesteistä. Lööpit iskevät verkkokalvoille isoin kirjaimin viestejä, kuten ”Kesäkuntoon”, ”Viiden viikon tehodieetti kesään”, ”Haluatko sinäkin upean, lihaksikkaan bikinivartalon” tai “Näillä superfoodeilla terveyttä ja kesää kohti”. Laihduttamisesta ja nykyään erityisesti terveellisen elämän yltiöpäisestä tavoittelusta on ikään kuin tullut osa kevättä yhtä oleellisesti kuin leskenlehdistä, puiden hiirenkorvista tai korkeammalle nousevasta elohopeasta. Viestiltä on vaikea välttyä.
En voi väittää itsekään – vaikka syömishäiriöitä sairastavien parissa työskentelenkin – että olisin säästynyt täysin laihdutus- ja terveyssanomien iskostumiselta mieleeni. Olen kokenut niitä fiiliksiä, että muuttua pitäisi ja kehossani paikassa jos toisessakin on vähän liikaa tai syömiseni ei ole riittävän terveellistä. Monien muiden tavoin olen joskus ehkä lähtenytkin toimimaan tuon kalvavan ajatuksen ohjaamana. Mielestäni elämääni ei kuitenkaan ole tullut yhtään lisää iloa tai onnea, jos olen joskus muutaman hassun kilon laihtunut tai jos olen valinnut lautaselleni vain sitä terveellistä. Laihduttaessaan joutuu nimittäin olemaan koko ajan kytköksissä sen ikävän ajatuksen kanssa, että ei kelpaa itselleen tai muille sellaisena kuin on. Jatkuvasti terveellisesti syödessään taas kokee helposti syyllisyyttä, jos edes ajattelee syövänsä jotain “epäterveellistä”. Itse en jaksaisi olla tekemisissä sellaisten ajatusten kanssa kovin pitkään, enkä toivoisi niitä kenellekään muullekaan. Haluankin nyt julistaa Omenatuvan kolmen teesin painorauhan minua koskettaneiden ajatusten kautta.
1. Sinun kehosi on aina rakastanut sinua.
Luin taannoin Alma Sipilän Sydämestä. Sydämille – From This Hearth. To Yours –blogista koskettavasti kirjoitetun näkökulman siitä, kuinka keho on aina rakastanut kantajaansa kaikesta saamastaan kritiikistä huolimatta. Tässä muutamia oivaltavia pätkiä Alman kirjoituksesta:
Ja vaikka sinä kritisoit ja vähättelet luot sitä kohtaan sen kaikista viiltävimmän katseen, sen, joka sanoo: ”olen niin pettynyt sinuun” tai viis veisaat tämän näkemyksistä ja toiveista? Kehosi pysyy kärsivällisenä, se pysyy ehdottoman uskollisena silti.
Sitkeästi, väsymättä, empimättä, epäilemättä Sinun kehosi on aina rakastanut sinua. Sinun kehosi tulee aina rakastamaan sinua. Ainut kysymys onkin, milloin sinä uskallat kuiskata, kuiskata teoillasi, katseillasi, sanoillasikin: ”niin minäkin sinua”?
En tiedä olisiko tätä kovin paljon paremmin voinut sanoa. Itse en ainakaan olisi osannut. Kiitos siis Almalle! Painorauhan sanomassa onkin keskeistä ymmärtää, että kuljet kehosi kanssa elämäsi loppuun asti: Eikö rakkaudessa olekin mukavampi elää kuin vihassa tai inhossa?
2. Miksi et vain söisi hyvin (eli riittävästi ja rennosti), olisit stressaamatta painoasi ja keskittyisit oleelliseen?
Aloitin taannoin liikuntaharrastuksen, jossa kilpaillaan painoluokissa. Itse satun sijoittumaan yhden painoluokan rajamaille. Vaikka kilpaileminen ei olekaan minulle tällä hetkellä ajankohtaista, huomasin hetken ajatelleeni, että pitäisikö minun kisaamaan halutessani laihduttaa muutama kilo. Olen kuullut, että jotkut laihduttavat kisoja varten hetkellisillä kikkakakkosilla ja kisapäivänä ennen punnitusta jättävät jopa syömättä ja juomatta, jotta paino ei ylittäisi painoluokan ylärajaa. Paljon syömishäiriöitä sairastavien kanssa työskennelleenä tuo ajatus tuntui minusta epämiellyttävältä. Välillä harrastuksen aloittaessani huomasin jopa miettiväni voinko harrastaa sellaista lajia, jossa painolla on ainakin näennäisesti merkitystä. Omassa seurassani on kuitenkin onneksi terve suhtautuminen asiaan. Seurakaverini lausuikin jakamisen arvoisen ajatuksen:
Kannattaa osallistua korkeampaan painoluokkaan ja syödä hyvin, että jaksaa. Ei tarvitse stressata painon kanssa ja voi vain keskittyä oleelliseen.
Vaikka ei sellaista lajia harrastaisikaan, missä painolla olisi kisoissa merkitystä, niin ohjeessa on kuitenkin hyvä muistutus kaikille. Syö hyvin (riittävästi ja muista rentous), älä stressaa painon kanssa ja keskity oleelliseen. Jokainen voi itsensä kohdalla miettiä mikä on oleellista. Itselleni oleellista on se, että voin hyvin, jaksan ja tykkään siitä mitä teen – painoluokasta välittämättä niin harrastuksessani kuin muussakin elämässäni.
3. Muhkura siellä tai täällä tekee ihmisestä vain persoonallisen.
Ystäväni kipuili 16-vuotiaan nuoren tuskissaan takamuksensa kanssa. Ystäväni silloinen poikaystävänsä sanoi hänelle:
Muhkura siellä tai täällä tekee naisesta vain persoonallisen.
Tämä lausahdus oli naisiin kohdistettu, mutta yhtä hyvin sitä voisi soveltaa miehiinkin. Upeaa, että 16-vuotias nuori mies on ollut noin viisas. Surullista, että 16-vuotias nuori nainen on jo ollut huolissaan takamuksestaan. Lausahdus kuitenkin herättää minussa positiivisia fiiliksiä: Meidän kaikkien ei tarvitse mahtua yhteen ja samaan muottiin. Olemme jokainen oma persoonamme ja sellaisena arvokas.
Näiden kolmen teesin myötä toivotan kaikille hyvää Älä laihduta –päivää. Kestäköön painorauha kauemminkin kuin yhden päivän! Tässä vielä Älä laihduta ‑päivän virallinen painorauhan julistus. Viisaita ajatuksia!
Terveisin,
Venla Eronen
Kirjoittaja on Elämän Nälkään ry:n Syömishäiriökeskuksen Kuntoutus- ja hoitoyksikön työntekijä ja koulutukseltaan toimintaterapeutti (ylempi AMK)
Ps. Kuvan hieno vaaka on Syömishäiriökeskuksen toiminnanjohtaja Pia Charpentierin saama Sylikummi 2014 ‑palkinto Syömishäiriöliitolta.
Lähde:
Sipilä, Alma 2016. Sinun kehosi on aina rakastanut sinua. Sydämestä. Sydämille – From This Heart. To Yours. Verkkodokumentti. Päivitetty 5.3.2016. http://www.almasipila.fi/sinun-kehosi-on-aina-rakastanut-sinua
Luettu 3.5.2016.
Vastaa