Urhei­li­jat ja syö­mis­häi­riöt – mitä tapah­tuu urhei­lu-uran jäl­keen?

Syö­mis­häi­riöi­den on jo pit­kään tie­det­ty vai­vaa­van urhei­li­joi­ta sekä har­ras­te­lu- että kil­pa­ta­sol­la. Urhei­lua­no­rek­sia ja kil­pai­lu­ja edel­tä­neen pai­non­pu­do­tuk­sen jäl­kei­nen ahmin­ta on ollut pit­kään tie­dos­sa ja sii­tä on puhut­tu mel­ko pal­jon. Urhei­lu-uran jäl­keen ilme­ne­vät syö­mis­vai­keu­det ovat kui­ten­kin olleet esil­lä sel­väs­ti vähem­män.

Syö­mis­häi­riö­kes­kuk­sen tera­piayk­si­kös­sä on vuo­sien var­rel­la havait­tu, että urhei­li­jat saat­ta­vat löy­tää itsen­sä mel­ko eksyk­sis­tä urhei­lu-uran jäl­keen. Kun lap­suu­des­ta saak­ka elä­mää hal­lin­nut har­joit­te­lu jää pois ja pitäi­si aset­tua elä­mään ilman ammat­ti­mais­ta har­joit­te­lua, monil­le tulee yllä­tyk­se­nä, kuin­ka suu­ri elä­män­muu­tos onkaan kysees­sä.

Enti­nen urhei­li­ja saat­taa huo­ma­ta, että sopi­via ruo­ka­mää­riä voi olla vai­ke­aa hah­mot­taa lii­kun­nan vähen­tyes­sä. Toi­sil­le tämä aiheut­taa suu­ren huo­len liho­mi­ses­ta ja saat­taa jopa joh­taa syö­mi­son­gel­miin, jot­ka voi­vat puo­les­taan joh­taa syö­mis­häi­riöi­hin. Toi­sil­la ilme­nee myös han­ka­luuk­sia hah­mot­taa yleis­tä elä­män­hal­lin­taa, jol­loin omien asioi­den hoi­ta­mi­nen saat­taa tuot­taa yllät­tä­viä vai­keuk­sia. Jouk­kueur­hei­li­ja puo­les­taan saat­taa huo­ma­ta, että hänen on vai­kea löy­tää puhee­nai­hei­ta oman lajin ulko­puo­lel­ta, joten uusien sosi­aa­lis­ten suh­tei­den luo­mi­nen voi tun­tua haas­ta­val­ta.

Syö­mis­häi­riö­kes­kuk­ses­sa on havait­tu urhei­li­joi­den val­men­nuk­ses­ta puut­tu­van urhei­lun jäl­kei­seen elä­män­vai­hee­seen siir­ty­mi­seen val­mis­tau­tu­mi­nen. Jos­kus näyt­tää jopa sil­tä, että urhei­li­ja jää ikään kuin heit­teil­le lopet­taes­saan uran­sa. Uran aika­na hänel­lä on ollut aina joku, jon­ka puo­leen kään­tyä ja joka on aut­ta­nut hän­tä sel­viy­ty­mään urhei­luun liit­ty­vis­tä haas­teis­ta. Yhtäk­kiä hänen onkin sel­viy­dyt­tä­vä kai­kes­ta ilman tukea.

Olem­me kaik­ki näh­neet traa­gi­sia esi­merk­ke­jä sii­tä, kuin­ka juh­lit­tu urhei­li­ja on täy­sin menet­tä­nyt elä­män­hal­lin­tan­sa uran­sa jäl­keen ja jou­tu­nut suu­riin vai­keuk­siin. Jos­kus jopa menet­tä­nyt hen­ken­sä. Heis­tä kir­joi­te­taan leh­dis­sä ihme­tel­len ja sää­li­tel­len näke­mät­tä, että he ovat ehkä jou­tu­neet täy­sin koh­tuut­to­maan tilan­tee­seen urhei­lu-uran­sa loput­tua. Eri­ty­ses­ti jos lop­pu­mi­seen on liit­ty­nyt skan­daa­li, louk­kaan­tu­mi­nen tai muu äkil­li­nen kään­ne.

Urhei­li­joi­hin on suu­ri hou­ku­tus koh­dis­taa epä­rea­lis­ti­sia odo­tuk­sia. Uran hui­pul­la hei­tä pide­tään kan­sal­lis­san­ka­rei­na. Kun he ovat ker­ran yltä­neet lähes yli-ihmis­mäi­siin suo­ri­tuk­siin urhei­lua­ree­nal­la, eihän heil­lä voi olla heik­kouk­sia. Hei­dän pitäi­si pys­tyä sel­viy­ty­mään kai­kes­ta. Mut­ta entä uran jäl­keen? Saa­ko olla heik­ko? Saa­ko pyy­tää apua?

Syö­mis­häi­riö­kes­kuk­ses­sa näh­dään, että urhei­li­jat jou­tu­vat suu­ren ja usein vai­kean elä­män­muu­tok­sen eteen lopet­taes­saan uran­sa. Ja usein he ovat tähän val­mis­tau­tu­mat­to­mia. Oli lop­pu­mi­nen sit­ten kun­nia­kas tai ei, äkil­li­nen tai har­kit­tu, siir­ty­mä­vai­hees­sa oli­si hyvä olla mah­dol­li­suus tukeen, ohjauk­seen ja val­men­nuk­seen. Urhei­li­joil­la on usein mah­ta­vat varas­tot voi­ma­va­ro­ja, joi­den otta­mi­nen käyt­töön sivii­lie­lä­mäs­sä hyö­dyt­tää hei­tä niin työ- kuin yksi­tyi­se­lä­mäs­sä­kin. Aina ei kui­ten­kaan ole auto­maat­ti­ses­ti sel­vää, kuin­ka voi­ma­va­rat voi­si kana­voi­da uudes­sa elä­män­vai­hees­sa.

Tar­joa­mal­la siir­ty­mä­vai­hees­sa urhei­li­jal­le tukea, voi­daan saa­da muu­tok­ses­ta hedel­mäl­li­nen ja mah­dol­li­sim­man kivu­ton.  Kos­ka Syö­mis­häi­riö­kes­kuk­ses­sa on havait­tu täl­lai­sen pal­ve­lun puut­tu­van, olem­me päät­tä­neet aloit­taa tämän syk­syn aika­na uuden pro­jek­tin, jon­ka puit­teis­sa haluam­me tar­jo­ta uraan­sa lopet­te­le­vil­le urhei­li­joil­le apua ura- ja sivii­lie­lä­män siir­ty­mä­vai­hee­seen. Ohjel­mas­sa käy­dään läpi muut­tu­nei­ta ravit­se­mus­tar­pei­ta, tun­teen­sää­te­ly­tai­to­ja sekä elä­mäs­sä sel­viy­ty­mi­sen tai­to­ja. Jokai­nen urhei­li­ja koh­da­taan yksi­lö­nä ja hänel­le suun­ni­tel­laan juu­ri hänen tar­peit­ten­sa mukai­nen tuki. Uskom­me, että monet ongel­mat ovat estet­tä­vis­sä ja voi­tet­ta­vis­sa, kun nii­hin tar­jo­taan tukea ja rat­kai­su­ja jo var­hai­ses­sa vai­hees­sa. Ker­rom­me pro­jek­tis­tam­me lisää syk­syn 2017 aika­na.

Syys­ter­vei­sin,
Pia Char­pen­tier