Ensim­mäi­siä koke­muk­sia Syö­mis­häi­riö­kes­kuk­sen har­joit­te­lua­sun­nos­ta

Syö­mis­häi­riö­kes­kuk­sen osas­to­hoi­to­jak­sot ovat usein pit­kiä osas­tol­le tule­vien syö­mis­häi­riön mut­kik­kuu­den vuok­si. Tämän vuok­si osas­to­hoi­to pyri­tään lopet­ta­maan asteit­tain. Asteit­tai­nen hoi­don lopet­ta­mi­nen paran­taa myös muu­tok­sen pysy­vyyt­tä koko­vuo­ro­kau­ti­sen tuen pää­tyt­tyä. Aikuis­ten ja aikuis­tu­vien nuor­ten koh­dal­la koko­vuo­ro­kau­ti­sen hoi­don lop­pu­vai­hei­siin Syö­mis­häi­riö­kes­kuk­ses­sa onkin nyt otet­tu kokei­luun itse­näis­ty­mis­tä tuke­va lomai­lu Syö­mis­häi­riö­kes­kuk­sen vuo­kraa­mas­sa har­joit­te­lua­sun­nos­sa. Sen tar­koi­tus on val­mis­tel­la toi­pu­vaa myö­hem­pään hoi­don vai­hee­seen eli itse­näi­sen asu­mi­sen vai­hee­seen.

Syö­mis­häi­riö­kes­kuk­sel­la on täl­lä het­kel­lä vuo­krat­tu­na yksi har­joit­te­lua­sun­to. Har­joit­te­lua­sun­to on vie­lä var­sin uusi asia Syö­mis­häi­riö­kes­kuk­ses­sa, vain muu­ta­ma kuu­kausi koke­mus­ta taka­na. Käy­tän­nön hyö­dyn­tä­mi­nen kehit­tyy­kin vie­lä var­mas­ti tule­vai­suu­des­sa, mikä­li pää­täm­me sisäl­lyt­tää har­joit­te­lua­sun­non pysy­väk­si osak­si hoi­to­mal­liam­me.

Har­joit­te­lua­sun­toa voi­vat hyö­dyn­tää sel­lai­set asiak­kaam­me, jot­ka tar­vit­se­vat het­kiä har­joi­tel­la yksi­no­loa, joi­den ei ole enää tar­koi­tus pala­ta asu­maan van­hem­pien­sa luo ja/ tai joi­den oma asun­to sijait­see sen ver­ran kau­ka­na, että lyhyem­mil­le lomil­le ei ole jär­ke­vää läh­teä. Har­joit­te­lua­sun­to sijait­see Syö­mis­häi­riö­kes­kuk­sen lähel­lä Mal­mil­la, joten sin­ne voi men­nä viet­tä­mään alus­sa aikaa vaik­ka vain muu­ta­mak­si tun­nik­si. Myö­hem­mäs­sä vai­hees­sa har­joit­te­lua­sun­nol­la voi käy­dä useam­min­kin ja viet­tää siel­lä pidem­piä aiko­ja ker­ral­laan.

Haas­tat­te­lin ensim­mäi­siä har­joit­te­lua­sun­toa hyö­dyn­tä­viä asiak­kai­tam­me aihees­ta ja jäl­leen tuli todis­tet­tua, että pal­ve­lu­ja kehi­tet­täes­sä kan­nat­taa todel­la­kin kuun­nel­la asiak­kai­ta. Itse en kaik­kia haas­ta­tel­ta­vien näkö­kul­mia oli­si osan­nut tuo­da esil­le.

Haas­ta­tel­ta­vat toi­vat esil­le, että aja­tus yksi­no­los­ta har­joit­te­lua­sun­nol­la tun­tui alkuun pelot­ta­val­ta. Yksi­no­lo saat­toi olla lähes täy­sin uusi koke­mus, kos­ka lähes koko elä­män ajan on ollut pai­kois­sa, jois­sa on ihmi­siä lähes koko ajan ympä­ril­lä. Itsel­le ei ollut sel­vää mitä asun­nol­la voi­si teh­dä tai mitä edes haluai­si teh­dä. Yksi­no­lo ei sinän­sä tun­tu­nut pelot­ta­val­ta, mut­ta yksi­no­lo omien aja­tus­ten kans­sa jän­nit­ti. Pian kui­ten­kin huo­ma­si, että ei sii­nä yksi­no­le­mis­sa lopul­ta ollut­kaan mitään ihmeel­lis­tä. Alun jän­ni­tyk­ses­tä sel­vit­tyä oma aika alkoi­kin tun­tua muka­val­ta.

Oles­ke­lun asun­nol­la haas­ta­tel­ta­vat ovat koke­neet vapaut­ta­vak­si. Asun­nol­la voi itse päät­tää mitä tekee ja mil­loin tekee. Osas­ton aika­tau­lut eivät ole rajoit­ta­mas­sa. Vapaus tuo kos­ke­tuk­sen nor­maa­liin elä­mään. Vaik­ka alus­sa oli­kin olo, että on ihan hukas­sa eikä tie­dä mitä teki­si, niin pian ryt­mi alkoi kui­ten­kin muo­dos­tua. Kodin aska­reet, ate­rioi­den val­mis­te­lu, musii­kin kuun­te­lu, kou­lu­teh­tä­vien teke­mi­nen, tie­to­ko­neel­la oles­ke­lu tai vaik­ka vain istus­ke­lu kah­vi­kup­pi kädes­sä alkoi tun­tua miel­lyt­tä­väl­tä. Asun­nol­la oli iha­na huo­ma­ta, että kyke­nee naut­ti­maan ihan taval­li­ses­ta ole­mi­ses­ta, vaik­ka mie­les­sä oli saat­ta­nut olla pel­ko, että palaa syö­mis­häi­riön oirei­siin. Sii­tä sai onnis­tu­mi­sen koke­muk­sia, kun oireil­le ei anta­nut­kaan val­taa.

Alus­sa har­joit­te­lua­sun­nol­la käyn­nit oli­vat lähin­nä oman ajan har­joit­te­lua ja asun­nol­la vie­tet­tiin vain pari tun­tia. Myö­hem­min har­joit­te­luun lisät­tiin itse­näi­siä ruo­kai­lu­ja. Osas­tol­ta läh­det­tiin päi­väl­li­sen jäl­keen, syö­tiin ilta­pa­la asun­nol­la itse­näi­ses­ti, yövyt­tiin asun­nol­la ja seu­raa­va­na aamu­na palat­tiin osas­tol­le aamu­pa­lal­le. Seu­raa­va askel oli syö­dä myös aamiai­nen itse­näi­ses­ti asun­nol­la. Mui­ta ate­rioi­ta haas­ta­tel­ta­vat eivät vie­lä ole viet­tä­neet asun­nol­la, mut­ta kun sen aika koit­taa, voi hoi­ta­ja men­nä ensim­mäi­sil­lä ker­roil­la mukaan ja antaa tukea myös ruu­an­lait­toon. Vaik­ka haas­ta­tel­ta­vat ovat­kin har­joi­tel­leet ruu­an­lait­toa jo osas­tol­la olles­saan keit­tiö­ryh­mäs­sä, on tilan­ne kui­ten­kin eri­lai­nen, kun pitää miet­tiä vain sitä mitä itse haluai­si ruu­ak­si lait­taa eikä tar­vit­se aja­tel­la mui­ta.

Syö­mi­sen asun­nol­la haas­ta­tel­ta­vat ovat koke­neet yllät­tä­vän ren­nok­si. Ren­toa tun­nel­maa heil­le on luo­nut muun muas­sa mah­dol­li­suus kuun­nel­la musiik­kia tai kat­soa samal­la esi­mer­kik­si jotain sar­jaa tie­to­ko­neel­ta. Vaik­ka välil­lä mie­les­sä kävi­si aja­tus, että ei söi­si­kään kaik­kea, pää­see sii­tä yleen­sä yli pel­käs­tään jo sil­lä tie­dol­la, että asia huo­mat­tai­siin kui­ten­kin pian osas­tol­la ja sii­hen puu­tut­tai­siin tar­vit­ta­vil­la toi­men­pi­teil­lä. Kun ate­rian koko­aa, ottaa sii­tä kuvan Syö­mis­häi­riö­kes­kuk­ses­sa käy­tös­sä ole­vaan Meal­Log­ger-sovel­luk­seen, niin sii­nä syn­tyy jo se pää­tös, että tämän minä myös syön. Itse­näi­nen ruo­kai­lu asun­nol­la sil­loin kun käy­tös­sä ei ole enää ate­ria­suun­ni­tel­maa, on myös hyvää har­joi­tus­ta. Vaik­ka alus­sa huo­mai­si omas­sa ajat­te­lus­saan jäyk­kyyt­tä ja pel­koa poi­ke­ta van­has­ta ate­ria­suun­ni­tel­mas­ta, pää­see har­joit­te­lua­sun­nol­la oikeas­ti kokoa­maan ate­rian­sa enem­män miel­ty­myk­si­ään kuun­nel­len. Miel­ty­mys­ten kuun­te­lu on kui­ten­kin vaa­ti­nut har­joit­te­lua.

Har­joit­te­lua­sun­nol­la käy­mi­seen on haas­ta­tel­ta­vien koh­dal­la yhdis­tet­ty myös itse­näi­nen asioin­ti ruo­ka­kau­pas­sa. Vaik­ka kau­pas­sa käy­mis­tä har­joi­tel­laan­kin jo keit­tiö­ryh­mäs­sä, on tilan­ne kui­ten­kin jäl­leen eri­lai­nen, kun kau­pas­sa käy­dään vain itseä var­ten. Itse­näi­nen kau­pas­sa käy­mi­nen voi olla haas­ta­vaa. Mie­leen voi pala­ta van­hat syö­mis­häi­riön tuo­mat tavat ja nii­den mukaan toi­mi­mi­nen voi olla niin syväl­le sel­kä­ran­kaan raken­tu­nut, että kau­pas­sa käy­mi­seen tar­vi­taan alkuun hoi­ta­jan tukea. Hoi­ta­ja voi läh­teä mukaan tai ostok­sis­ta voi ottaa esi­mer­kik­si valo­ku­van ja näyt­tää sen hoi­ta­jal­le, jot­ta valin­nat eivät oli­si syö­mis­häi­riön mukai­sia. Toi­saal­ta kau­pas­sa käy­mi­nen itse­näi­ses­ti on tär­keä osa itse­näi­sen vas­tuun­o­ton har­joit­te­lua. Sitä­hän se elä­mä tulee nime­no­maan ole­maan, että omis­ta valin­nois­ta kan­taa itse vas­tuun. Jos ate­riat voi jo koo­ta ilman ate­ria­suun­ni­tel­maa, pää­see kau­pas­sa myös oikeas­ti miet­ti­mään, mitä haluai­si syö­dä. Vaik­ka ate­ria­suun­ni­tel­ma oli­si­kin vie­lä käy­tös­sä, voi kau­pas­sa har­joi­tel­la myös nii­den pie­nem­pien valin­to­jen teke­mis­tä, kuten esi­mer­kik­si min­kä makuis­ta jugurt­tia haluai­si ostaa.

Har­joit­te­lua­sun­non yksi mer­kit­tä­vim­piä ante­ja on haas­ta­tel­ta­vien mukaan se, että siel­lä jou­tuu oikeas­ti kes­kit­ty­mään vain itseen. Se ei alus­sa vält­tä­mät­tä ole help­poa, kos­ka on voi­nut niin kau­an pyr­kiä miel­lyt­tä­mään mui­ta. Syö­mis­häi­riön myö­tä on ikään kuin menet­tä­nyt itsen­sä – on kes­kit­ty­nyt sii­hen, että muil­la oli­si hyvä olla. Itsen kuun­te­lu oli­kin alkuun vai­ke­aa, kos­ka ei oikeas­ti edes tien­nyt mitä halu­aa, eikä kukaan ollut ker­to­mas­sa mitä teh­dä.

Tukea haas­ta­tel­ta­vat ker­toi­vat saa­neen­sa hoi­ta­jil­ta sopi­vas­ti, mut­ta oikean­lai­sen tuen saa­mi­nen vaa­tii rehel­li­syyt­tä sii­tä, mihin sitä tukea oikeas­ti tar­vit­see. Tuen pyy­tä­mi­ses­sä on luo­tet­ta­va sii­hen, että se ei joh­da har­joit­te­lua­sun­nol­la oles­ke­lun kiel­tä­mi­seen, vaan ongel­mien yhtei­seen rat­kai­se­mi­seen. Avoi­muus omis­ta ongel­mis­ta lisään­tyy, kun luot­ta­mus syn­tyy.

Tule­vai­suu­des­sa haas­ta­tel­ta­vat tule­vat lisää­mään oles­ke­lu­aan har­joit­te­lua­sun­nol­la ja syö­mään myös mui­ta ate­rioi­ta siel­lä aamu- ja ilta­pa­lan lisäk­si. Sil­loin pitää oikeas­ti kan­taa itse vas­tuun omas­ta syö­mi­ses­tään siten, että syö moni­puo­li­ses­ti ja riit­tä­väs­ti. Toki omaa ajan­käyt­tö­kin jou­tuu hie­man miet­ti­mään. Osas­tol­la olles­sa on pal­jon eri­lais­ta ohjel­maa, mut­ta jos osas­tol­la ei ole­kaan niin pal­jon, niin pitää osa­ta itse miet­tiä miten saa kaik­ki päi­vän tun­nit täyt­ty­mään.

Haas­ta­tel­ta­vat koki­vat, että ilman har­joit­te­lua­sun­non vai­het­ta, itse­näi­sen asu­mi­sen vai­hee­seen siir­ty­mi­nen tun­tui­si lii­an isol­ta harp­pauk­sel­ta, kos­ka itse­näi­syy­den ja yksi­no­lon har­joit­te­lu osas­to-olois­sa on aika vai­ke­aa. Har­joit­te­lua­sun­to­vai­he on tun­tu­nut oikea-aikai­sel­ta ja tär­keäl­tä aske­leel­ta eteen­päin. Se on tun­tu­nut hyväl­tä ja tur­val­li­sel­ta välie­ta­pil­ta ennen itse­näi­sen asu­mi­sen vai­het­ta.

Itsel­le­ni haas­ta­tel­ta­vien esil­le tuo­mat näkö­kul­mat oli­vat osit­tain yllä­tys. En arvan­nut kuin­ka iso tar­ve yksi­no­lon har­joit­te­luun asuk­kail­lam­me voi olla. En ehkä ymmär­tä­nyt, että osas­tol­la olles­sa sen har­joit­te­lus­sa ei pääs­tä tar­peek­si pit­käl­le ennen itse­näi­sen asu­mi­sen vai­het­ta. Myös oman itsen­sä löy­tä­mi­nen tun­tui har­joit­te­lua­sun­non yhte­nä tär­keim­mis­tä anneis­ta. Näki­sin­kin, että har­joit­te­lua­sun­to on hyvä rat­kai­su sii­hen, kun itse­näis­ty­mis­tä ja vapaut­ta oli­si hyvä pääs­tä har­joit­te­le­maan, mut­ta itse­näi­sen asu­mi­sen vai­he oli­si vie­lä lii­an iso harp­paus otet­ta­vak­si. Kokei­lum­me vai­kut­taa­kin minus­ta var­sin lupaa­val­ta. Käy­tän­nön juur­rut­ta­mi­nen osak­si hoi­to­mal­liam­me vaa­tii kui­ten­kin vie­lä rat­kai­su­ja sii­hen, miten har­joit­te­lua­sun­toa voi­si hyö­dyn­tää sil­loin, kun osas­tol­la ei ole sel­lai­sia asuk­kai­ta, jot­ka voi­si­vat hyö­dyn­tää har­joit­te­lua­sun­toa itse­näis­ty­mi­sen tuke­na.

Mil­lai­sia aja­tuk­sia har­joit­te­lua­sun­to­ko­kei­lum­me sinus­sa herät­tää? Mil­lai­siin mui­hin asioi­hin har­joit­te­lua­sun­toa voi­si mie­les­tä­si hyö­dyn­tää?

Ter­vei­sin,
Ven­la Ero­nen