Urhei­li­jan syö­mis­häi­riö­hoi­to – mitä tut­ki­mus­kir­jal­li­suus ker­too

Täs­sä blo­gis­sa käy­dään läpi, mitä tut­ki­mus­kir­jal­li­suus ker­too urhei­li­joi­den syö­mis­häi­riö­hoi­dos­ta ja mie­ti­tään, mil­lai­sia estei­tä hyväl­lä hoi­dol­la voi olla. Kir­joit­ta­ja ei itse ole syö­mis­häi­riö­hoi­don toteut­ta­ja, pikem­min­kin hän tar­kas­te­lee asi­aa lii­kun­ta­lää­ke­tie­tei­li­jän ja urhei­lu­val­men­ta­jan sil­mä­la­seil­la.

Tut­ki­mus­kir­jal­li­suu­des­sa urhei­li­jat tuo­daan esiin eri­tyi­se­nä ryh­mä­nä, jol­la on eri­tyi­set tar­peet. Näi­den eri­tyis­tar­pei­den ymmär­tä­mi­ses­sä on tär­ke­ää kat­soa esiin­ty­vyys­lu­ku­jen ja ris­ki­te­ki­jä­luet­te­loi­den taak­se. Tari­nat syö­mis­häi­riön taus­tal­la ovat täs­sä tär­keä ele­ment­ti: miten eri ris­ki­te­ki­jät nivou­tu­vat toi­siin­sa, mit­kä niis­tä ovat juu­ri urhei­luun ja urhei­lu­ym­pä­ris­töön liit­ty­viä, miten ne suh­tau­tu­vat urhei­li­jan elet­tyyn elä­mään. Näis­tä yhteyk­sis­tä sekä sii­tä, miten urhei­li­jat koke­vat syö­mis­häi­riö­hoi­don, tar­vi­taan var­mas­ti lisää tut­ki­mus­ta ja sitä kaut­ta ymmär­rys­tä hyvän hoi­don toteut­ta­mi­ses­ta.

Se tie­de­tään, että urhei­le­mi­nen itses­sään ei aiheu­ta syö­mis­häi­riö­oi­rei­lua, vaan asia on pal­jon mut­kik­kaam­pi. Syö­mis­häi­ri­öön sai­ras­tu­mi­sen ris­ki­te­ki­jät ovat bio­lo­gi­sia, psy­ko­lo­gi­sia ja ympä­ris­töön liit­ty­viä ja ne rea­li­soi­tu­vat aina yksi­löl­li­sel­lä taval­la. Urhei­lu sisäl­tää oman ris­ki­te­ki­jöi­den jouk­kon­sa, joka tekee jo ennes­tään moni­mut­kai­ses­ta asias­ta vie­lä moni­mut­kai­sem­paa.

Urhei­li­jan syö­mis­häi­riö on aina vaka­va paik­ka niin sai­ras­tu­neel­le itsel­leen kuin hänen val­men­ta­jal­leen ja lähi­pii­ril­leen. Tie­toa sai­rau­des­ta ja sen hoi­dos­ta tar­vit­se­vat kaik­ki asian­osai­set voi­dak­seen olla sai­ras­tu­neen tuke­na. Kyse on moni­syi­ses­tä ongel­ma­vyyh­des­tä, johon ei ole yksi­se­lit­tei­siä rat­kai­su­ja. Syö­mis­häi­riö ilmen­tyy aina yksi­löl­li­ses­ti ja urhei­lu­maa­il­mas­sa häi­riin­ty­neen syö­mi­sen mer­kit sekoit­tu­vat häm­men­tä­väs­ti nor­maa­liin toi­min­taan. Alla ole­va kuva esit­te­lee yhden huo­mion aihees­ta:

Urhei­lun aset­ta­mat vaa­ti­muk­set ja pai­neet urhei­li­joil­le ja hei­dän val­men­ta­jil­leen ovat sitä suu­rem­pia, mitä kor­keam­mal­la tasol­la urheil­laan. Häi­riin­ty­neen syö­mi­sen ja syö­mis­häi­riöi­den esiin­ty­vyys ja yleen­sä­kin mie­len­ter­vey­den ongel­mat ovat ylei­sem­piä huip­pu-urhei­li­joil­la kuin vähem­män tavoit­teel­li­sil­la urhei­li­joil­la. Tavoit­teel­li­seen kil­paur­hei­luun liit­tyy usei­ta teki­jöi­tä, jot­ka altis­ta­vat syö­mis­häi­riö­käyt­täy­ty­mi­sel­le. Toi­set urhei­li­jat ovat läh­tö­koh­dil­taan haa­voit­tu­vai­sem­pia näil­le teki­jöil­le kuin toi­set. Lisäk­si se, miten ris­ki­te­ki­jät koe­taan ja käsi­tel­lään omas­sa mie­les­sä, on hyvin yksi­löl­lis­tä. Urhei­li­joi­den kans­sa toi­mi­vien on hyvä ymmär­tää tätä proble­ma­tiik­kaa ja urhei­luun liit­ty­viä ris­ki­te­ki­jöi­tä, joi­ta ovat esi­mer­kik­si ole­tet­tu tai todel­li­nen pai­ne muo­ka­ta kehon muo­toa tai koos­tu­mus­ta, kehon­koos­tu­muk­sen ja pai­non mit­taa­mi­nen ja arvioin­ti, val­men­ta­jien käyt­täy­ty­mi­nen, vam­man tai sai­rau­den vuok­si pois­jää­mi­nen har­joit­te­lus­ta sekä pai­ne suo­ri­tus­ky­vyn opti­moin­tiin.

Urhei­lu ei ole yksi­puo­li­ses­ti hyvää tai huo­noa. Se tuo monen­tyyp­pi­siä mer­ki­tyk­siä urhei­li­jan elä­mään. Mitä enem­män urhei­lu mää­rit­tää urhei­li­jan iden­ti­teet­tiä, ja mitä enem­män ongel­mat liit­ty­vät urhei­luun, sitä vah­vem­min se oli­si hyvä huo­mioi­da syö­mis­häi­riö­hoi­dos­sa. Urhei­li­jat halua­vat yleen­sä tul­la koh­da­tuik­si urhei­li­joi­na. Tätä hoi­ta­vien taho­jen on syy­tä kun­nioit­taa, kos­ka hyvä hoi­to­suh­de alkaa kes­ki­näi­ses­tä arvos­tuk­ses­ta ja luot­ta­muk­ses­ta. Urhei­lu herät­tää urhei­li­jois­sa suu­ria tun­tei­ta, vaik­ka aina se ei näy ulos­päin. Sel­lais­ta tun­tei­den voi­maa, tuot­taa se sit­ten hyvää tai pahaa, ei voi jät­tää huo­miot­ta.

Urhei­lu­mo­ti­vaa­tio voi olla tär­keä voi­ma­va­ra hoi­don onnis­tu­mi­ses­sa

Halu urheil­la ja menes­tyä sii­nä ovat mah­ta­via motii­ve­ja, joi­ta kan­nat­taa hyö­dyn­tää, jos ongel­mia syö­mi­sen kans­sa alkaa esiin­tyä. Urhei­lus­sa pär­jää­mi­nen ja syö­mis­häi­riö­oi­rei­lun nega­tii­vi­nen vai­ku­tus sii­hen aiheut­taa urhei­li­jal­le motii­vien ja teko­jen ris­ti­rii­ta­ti­lan­teen, jon­ka tai­ta­va käsit­te­ly tar­jo­aa mah­dol­li­suu­den hoi­don onnis­tu­mi­seen. Sai­ras­tu­nut on saat­ta­nut itse­kin jo huo­ma­ta tulos­ten huo­no­ne­mi­sen ja ettei har­joit­te­lu suju enää nor­maa­lil­la taval­la. Urhei­li­jan halu pääs­tä takai­sin tavoit­te­le­maan omaa paras­ta poten­ti­aa­li­aan ilman syö­mis­häi­riön taak­kaa voi olla se rat­kai­se­va teki­jä paran­tu­mis­pro­ses­sin käyn­nis­ty­mi­sel­le. Toi­saal­ta syö­mis­häi­riö­aja­tuk­sis­ta luo­pu­mi­nen on yleen­sä hyvin vai­ke­aa, joten asi­aa ei voi­da lii­kaa yksin­ker­tais­taa.

Teko­jen ja motii­vien ris­ti­rii­dan käsit­te­ly voi tuo­da myös esil­le sen, ettei urhei­le­mi­nen ole­kaan sitä, mitä kysei­nen urhei­li­ja oikeas­ti halu­aa teh­dä. Paran­tu­mi­nen voi läh­teä käyn­tiin sen hel­pot­ta­van tie­don tuke­ma­na, ettei tar­vit­se enää urheil­la. Urhei­le­mi­nen kor­keal­la tasol­la vaa­tii niin suur­ta sitou­tu­mis­ta ja työ­mää­rää, että sen täy­tyy olla urhei­li­jan vah­van sisäi­sen moti­vaa­tion ohjaa­maa. Ei ole miten­kään tava­ton­ta, että sisäi­nen palo urheil­la hii­puu, mut­ta sitä jat­ke­taan ulkois­ten odo­tus­ten vuok­si. Täl­löin tulos- ja suo­ri­tus­vaa­ti­mus­ten kas­vaes­sa on vain ajan kysy­mys, mil­loin urhei­li­ja alkaa jol­lain taval­la rea­goi­da hänel­le itsel­leen sie­tä­mät­tö­mään tilan­tee­seen. Lope­tusil­moi­tus voi vaa­tia pal­jon roh­keut­ta, jos urhei­li­ja kokee, että häneen on sat­sat­tu pal­jon ja odo­tuk­set ovat kor­keal­la.

Urhei­li­jan lähi­pii­rin on hyvä ymmär­tää, ettei lah­jak­kuu­den huk­kaa­mis­ta ole se, jos lah­ja­kas urhei­li­ja ei oikeas­ti halua­kaan urheil­la. Todel­lis­ta lah­jak­kuu­den huk­kaa­mis­ta on se, jos lah­jak­kaan ja vah­vas­ti moti­voi­tu­neen urhei­li­jan anne­taan urheil­la syö­mis­häi­ri­öön sai­ras­tu­nee­na sii­hen kun­nol­la puut­tu­mat­ta. Täl­lai­ses­sa tilan­tees­sa urhei­li­jal­le anne­taan eri­koi­nen kuva sii­tä, ettei hänen ter­vey­ten­sä ole arvo­kas asia, eikä hän pää­se tavoit­te­le­maan täyt­tä poten­ti­aa­li­aan urhei­lus­sa.

Syö­mis­häi­ri­öön eri­kois­tu­nut hoi­to voi tuo­da luon­nol­li­ses­ti esiin mui­ta­kin kuin urhei­luun liit­ty­viä ongel­mia. Ne täy­tyy käsi­tel­lä huo­lel­li­ses­ti ja löy­tää kei­not nii­den hal­lin­taan, jot­ta ongel­mis­ta pääs­tään pysy­väs­ti eroon. Urhei­lu on osa elä­mää ja kaik­ki elä­män­ta­pah­tu­mat vai­kut­ta­vat sii­hen – ja toi­sin­päin. Ihmis­tä tuli­si aina hoi­taa ymmär­täen, miten eri asiat vai­kut­ta­vat toi­siin­sa sekä koko­nai­suu­teen. Tämä pätee myös urhei­li­jaan, joka myös on ihmi­nen, kaik­ki­ne inhi­mil­li­si­ne vah­vuuk­si­neen ja heik­kouk­si­neen.

Moniam­ma­til­li­nen hoi­to­tii­mi

Moni­mut­kai­siin ongel­miin löy­tyy har­voin yksin­ker­tai­sia rat­kai­su­ja. Sik­si urhei­li­jan syö­mis­häi­riö­hoi­don kul­ma­ki­vi on moniam­ma­til­li­nen ja syö­mis­häi­riöi­hin pereh­ty­nyt hoi­to­tii­mi, joka toteut­taa hoi­toa hyväl­lä yhtei­sym­mär­ryk­sel­lä niin poti­laan kuin tois­ten­sa kans­sa. Hoi­to­tii­miin oli­si hyvä kuu­lua vähin­tään­kin lää­kä­ri, ravit­se­mus­te­ra­peut­ti sekä syö­mis­häi­riöt hyvin tun­te­va psy­ko­te­ra­peut­ti tai muu psy­kiat­rian alan ammat­ti­lai­nen, kuten sai­raan­hoi­ta­ja. Heil­lä kai­kil­la tuli­si olla myös sel­keä ymmär­rys sii­tä, mil­lai­set vaa­ti­muk­set urhei­lu­ym­pä­ris­tö ja urhei­lu­la­ji urhei­li­jal­le aset­taa.

Hoi­to­tii­miin voi­vat tuo­da lisä­osaa­mis­ta syö­mis­häi­riöi­hin pereh­ty­neet psy­kiat­rit, fysio­te­ra­peu­tit, toi­min­ta­te­ra­peu­tit sekä fysiik­ka­val­men­ta­jat. Myös eri alo­jen eri­kois­lää­kä­rei­den kon­sul­taa­tiot voi­vat tar­peen mukaan olla hyö­dyl­li­siä esi­mer­kik­si arvioi­taes­sa pidem­piai­kai­sen ener­gia­va­jeen aiheut­ta­mia ongel­mia. Urhei­li­jan keho on hänen tär­kein työ­ka­lun­sa ja sen kun­toon saat­ta­mi­nen psyyk­kis­ten ja kog­ni­tii­vis­ten pro­ses­sien ohes­sa var­mis­taa urhei­lun tur­val­li­sen jat­ka­mi­sen.

Sel­keä ja luot­ta­muk­sel­li­nen vuo­ro­vai­ku­tus sekä lem­peä ja empaat­ti­nen suh­tau­tu­mi­nen sai­ras­tu­nee­seen ovat hyvän hoi­to­tii­min omi­nai­suuk­sia. Tii­min kuu­luu yllä­pi­tää toi­voa paran­tu­mi­ses­ta koko ajan ja toi­saal­ta luo­da rea­lis­ti­sia tavoit­tei­ta hoi­don kulul­le. Nopea infor­maa­tion kul­ku hoi­to­tii­min sisäl­lä on tär­ke­ää ja mah­dol­lis­ta vain, jos sai­ras­tu­nut urhei­li­ja antaa luvan hoi­to­tii­mil­le käsi­tel­lä hänen asioi­taan yhdes­sä. Lupa asioi­den käsit­te­lyyn hoi­to­tii­min sisäl­lä on niin oleel­li­nen seik­ka hyvän hoi­don toteu­tuk­ses­sa sekä oirei­den palaa­mi­seen tai lisään­ty­mi­seen rea­goi­mi­ses­sa, että sii­tä kan­nat­taa perus­teel­li­ses­ti kes­kus­tel­la urhei­li­jan kans­sa. Val­men­ta­jan tai jon­kun val­men­nus­ryh­män jäse­nen mukaan otta­mi­nen hoi­to­pro­ses­siin on myös tär­ke­ää. Val­men­nuk­sen on hyvä tie­tää hoi­don tavoit­teet ja olla koko ajan tie­toi­nen hoi­to­pro­ses­sin ete­ne­mi­ses­tä voi­dak­seen tukea urhei­li­jaa paran­tu­mi­ses­sa par­haal­la mah­dol­li­sel­la taval­la.

Ongel­mal­lis­ta tämä voi olla, jos syö­mis­häi­riö­oi­rei­lu on saa­nut alkun­sa val­men­ta­jan tai val­men­nus­ryh­män jäse­nen asiat­to­mas­ta käyt­täy­ty­mi­ses­tä tai yksioi­koi­sis­ta keho­tuk­sis­ta laih­dut­taa. Kui­ten­kin lähi­pii­ris­tä oli­si hyvä löy­tää joku, johon urhei­li­ja luot­taa, ja joka pys­tyy seu­raa­maan urhei­li­jan har­joit­te­lua. Samal­la taval­la urhei­li­jan van­hem­mat, elä­män­kump­pa­ni tai joku lähei­nen voi­vat olla tär­keä tuki hoi­don toteu­tu­mi­ses­sa ja vähin­tään­kin hei­dät oli­si hyvä tuo­da kes­kus­te­le­maan hoi­to­tii­min kans­sa. Näin koko­nais­ku­va para­ne­mis­pro­ses­sis­ta on sel­keä niin urhei­li­jal­le, hoi­to­tii­mil­le, val­men­nuk­sel­le kuin lähei­sil­le­kin.

Paran­tu­mi­nen syö­mis­häi­riös­tä on har­vem­min suo­ra­vii­vais­ta ja ongel­ma­ton­ta, joten tilan­teen jat­ku­va seu­raa­mi­nen ja asian­osais­ten infor­moin­ti esi­mer­kik­si ahdis­tuk­sen lisään­ty­mi­ses­tä ja syö­mi­sen rajoit­ta­mi­ses­ta oli­si hyvä tul­la välit­tö­mäs­ti kaik­kien tie­toon.

Ravit­se­mus­te­ra­pia

Ravit­se­mus­te­ra­peu­tin teke­mä ravit­se­mus­ti­lan arvioin­ti, tilan seu­raa­mi­nen sekä ravit­se­mus­suun­ni­tel­man teke­mi­nen on hoi­dos­sa olen­nais­ta. Ravit­se­mus­ti­la vai­kut­taa sekä fyy­si­seen että psyyk­ki­seen ter­vey­teen, joten tie­to sii­tä aut­taa lää­kä­riä, syö­mis­häi­riöi­hin eri­kois­tu­nut­ta hoi­ta­vaa hen­ki­löä ja mui­ta mah­dol­li­sia hoi­to­tii­min jäse­niä arvioi­maan tilan­net­ta omas­ta näkö­kul­mas­taan.

Toi­saal­ta ravit­se­mus­te­ra­peut­ti tar­vit­see moni­puo­li­ses­ti tie­toa sai­ras­tu­neen kehol­li­ses­ta ja hen­ki­ses­tä tilas­ta voi­dak­seen teh­dä sopi­van ravit­se­mus­suun­ni­tel­man, joka tukee para­ne­mis­pro­ses­sia sekä suo­jaa ter­vey­teen liit­ty­vil­tä ongel­mil­ta. Ravit­se­mus­ti­lan kor­jaa­mi­nen on ehdot­to­man tär­ke­ää para­ne­mi­sen sekä har­joit­te­luun palaa­mi­sen kan­nal­ta. Syö­mis­häi­riö­oi­rei­luun liit­ty­vät eri toi­min­not, kuten ruo­ka-ainei­den rajoit­ta­mi­nen, ahmi­mis­ta lau­kai­se­vat teki­jät tai syö­mis­tä kom­pen­soi­vat oksen­ta­mi­nen, lak­sa­tii­vien ja diu­reet­tien käyt­tö sekä lii­al­li­nen lii­kun­ta tulee huo­mioi­da suun­ni­tel­mas­sa. Ravit­se­mus­te­ra­peu­tin näke­mys­tä tar­vi­taan myös lii­kun­ta­har­joit­te­lun sää­tä­mi­ses­sä ravit­se­mus­ti­lan­tee­seen sopi­vak­si sekä urhei­luun palaa­mi­sen suun­nit­te­lus­sa.

Ravit­se­mus­te­ra­peu­til­la on siis hyvä olla syö­mis­häi­riö­osaa­mis­ta, mut­ta ymmär­rys urhei­lu­ra­vit­se­muk­ses­ta on myös tar­peel­lis­ta. Urhei­li­joi­den omak­su­mat tai heil­le anne­tut ohjeet syö­mi­sen suh­teen saat­ta­vat toi­si­naan olla kovin eri­koi­sia ja ravit­se­mus­te­ra­peut­ti voi jou­tua kysee­na­lais­ta­maan hyvin­kin sit­kei­tä käsi­tyk­siä sii­tä, mil­lai­nen ravit­se­mus on kysei­sel­le urhei­li­jal­le paras­ta. Sopi­vas­sa ruo­ka­va­lios­sa on luon­nol­li­ses­ti yksi­löl­lis­tä sekä urhei­lu­la­jin vaa­ti­muk­sis­ta joh­tu­vaa vaih­te­lua ja ravit­se­mus­te­ra­peut­ti pys­tyy var­mis­ta­maan eri ravin­toai­nei­den riit­tä­vän saan­nin.

Pois oppi­mi­nen vää­ris­tä ja vahin­gol­li­sis­ta toi­min­ta- ja usko­mus­mal­leis­ta ruo­an suh­teen saat­taa olla pit­kä pro­ses­si riip­puen, kuin­ka pit­kään ne ovat olleet ole­mas­sa ja kuin­ka syväl­le ne ovat juur­tu­neet urhei­li­jan mie­leen. Kun van­hat mal­lit kysee­na­lais­te­taan, täy­tyy uusia ja parem­pia tuo­da tilal­le. Vah­vis­ta­mal­la oikean tie­don omak­su­mis­ta ja opet­ta­mal­la parem­pia toi­min­ta­ta­po­ja luo­daan urhei­li­jal­le uut­ta ja ter­veem­pää ruo­ka­suh­det­ta ja ymmär­rys­tä sii­tä, miten ravit­se­mus vai­kut­taa ter­vey­teen ja suo­ri­tus­ky­kyyn. Täy­tyy kui­ten­kin huo­mioi­da, että vaka­vas­sa ali­ra­vit­se­mus­ti­las­sa kog­ni­tii­vi­set kyvyt ovat yleen­sä hei­ken­ty­neet ja ravit­se­mus­ti­lan kor­jaa­mi­nen luo myös parem­man poh­jan uuden oppi­mi­sel­le.

Har­joit­te­lu

Urhei­li­joil­le lii­kun­ta ja har­joit­te­lu ovat usein olen­nai­sia teki­jöi­tä hei­dän hyvin­voin­tin­sa kan­nal­ta. He ovat erit­täin moti­voi­nei­ta har­joit­te­luun, niin kuin urhei­li­joi­den kuu­luu­kin olla. Har­joit­te­lun kiel­tä­mi­nen täy­sin ilman sel­ke­ää ter­vey­teen liit­ty­vää syy­tä ei vält­tä­mät­tä pal­ve­le tar­koi­tus­taan, vaik­ka syö­mis­häi­riö­oi­rei­lua esiin­tyy. Kovan har­joit­te­lun, joka yllä­pi­tää ongel­mia, ja täys­kiel­lon väliin mah­tuu pal­jon eri­lai­sia vaih­toeh­to­ja, joi­ta voi­daan toteut­taa hoi­don tuke­na.

Lii­kun­ta­har­joit­te­lun mukaut­ta­mi­nen val­lit­se­vaan tilan­tee­seen sekä suun­ni­tel­mal­li­nen paluu urhei­luun vaa­tii jat­ku­vaa ravit­se­mus­ti­lan ja psyyk­ki­sen sekä somaat­ti­sen ter­vey­den arvioin­tia. Lii­kun­nan mää­rää ja tehoa voi­daan lisä­tä asteit­tain, kun­han hoi­to­ta­voit­teet täyt­ty­vät kai­kil­ta osin ja toi­saal­ta vähen­tää, jos tar­vet­ta sii­hen ilme­nee. Hoi­to­tii­min on tämän­kin vuok­si olta­va tar­koin sel­vil­lä koko­nais­ti­lan­tees­ta voi­dak­seen arvioi­da sopi­van lii­kun­nan mää­rää ja laa­tua. Lii­kun­nas­sa täy­tyy huo­mioi­da kaik­ki sen osa-alu­eet ohja­tus­ta har­joit­te­lus­ta arki­lii­kun­taan. On hyvä olla myös varo­vai­sen skep­ti­nen itseil­moi­te­tun lii­kun­nan mää­räs­tä.

Har­joit­te­lun kes­keyt­tä­mi­nen tai rei­pas vähen­tä­mi­nen on yleen­sä kova paik­ka urhei­li­jal­le. Asi­aa täy­tyy käy­dä läpi huo­lel­li­ses­ti hoi­to­tii­mis­sä sai­ras­tu­neen urhei­li­jan kans­sa ja tuo­da esiin kaik­ki sai­ras­tu­mi­seen liit­ty­vät lii­kun­nan ris­ki­te­ki­jät, että yhtei­nen ymmär­rys lii­kun­nan kes­keyt­tä­mi­ses­tä tai vähen­tä­mi­ses­tä syn­tyy. Esi­mer­kik­si tie­tyt sydä­men toi­min­taan liit­ty­vät oireet ovat ehdo­ton vas­ta-aihe lii­kun­nal­le. Lii­kun­nan täy­tyy olla tur­val­lis­ta, eikä se saa tukea syö­mis­häi­riö­oi­rei­lua. Val­men­ta­jan ja muun urhei­li­jan lähi­pii­rin on hyvä tie­tää har­joit­te­lun sisäl­tö ja rajoi­tus­ten tar­koi­tus, jot­ta he voi­vat tukea urhei­li­jaa pysy­mään niis­sä.

Vaka­vas­sa ener­gia­va­jees­sa ei ole mah­dol­li­suut­ta nor­maa­liin har­joit­te­luun, vaan ener­gian­saa­ta­vuus on nos­tet­ta­va taval­lis­ta kor­keam­mal­le huo­mat­ta­van­kin pit­käk­si ajak­si. Toi­saal­ta lii­kun­ta voi vähen­tää ahdis­tus­ta ja tuot­taa hyvä­no­lon koke­muk­sia, ja siten tukea syö­mis­häi­riös­tä toi­pu­mis­ta. On kui­ten­kin olta­va eri­tyi­sen tark­ka­na, että lii­kun­taa har­joi­te­taan sovi­tun mukai­ses­ti, eikä se vai­keu­ta para­ne­mis­pro­ses­sia. Mitään yleis­oh­jei­ta lii­kun­nan mää­räs­tä tai tehos­ta ei voi­da antaa, vaan se arvioi­daan aina asian­tun­ti­joi­den toi­mes­ta yksi­löl­li­sen tilan­teen mukai­ses­ti.

Psy­koe­du­kaa­tio

Psy­koe­du­kaa­tio, jos­sa urhei­li­ja saa tie­toa hyväs­tä ja riit­tä­väs­tä ravit­se­muk­ses­ta, psyyk­ki­ses­tä hyvin­voin­nis­ta sekä elä­män­hal­lin­nas­ta, on olen­nai­nen osa urhei­li­jan hyvää syö­mis­häi­riö­hoi­toa. Lisäk­si sen tuli­si antaa kei­no­ja ja tapo­ja käsi­tel­lä haas­ta­via ja vai­kei­ta tilan­tei­ta ja tun­tei­ta urhei­lu­ym­pä­ris­tös­sä. Syö­mi­sen rajoit­ta­mi­nen suo­ri­tus­ky­vyn paran­ta­mi­sek­si on sel­lai­nen myyt­ti, joka on hyvä pur­kaa hoi­don yhtey­des­sä.

Tie­don ja osaa­mi­sen avul­la urhei­li­ja voi kas­vat­taa kyky­ään suh­tau­tua urhei­lun aset­ta­miin pai­nei­siin ja saa­vut­taa sel­lai­sen hal­lin­nan tun­teen elä­mään­sä, ettei hänen tar­vit­se tur­vau­tua ter­veyt­tä vaa­ran­ta­viin tapoi­hin, kuten syö­mi­sen tiuk­kaan kont­rol­loin­tiin ja rajoit­ta­mi­seen. Oman kehon hyväk­sy­mis­tä ja armol­li­suut­ta itse­ään koh­taan kan­nat­taa myös har­joi­tel­la, kos­ka lop­pu­jen lopuk­si juu­ri ne anta­vat parem­pia eväi­tä pär­jä­tä kovas­sa kil­pai­lus­sa.

Hyvän hoi­don esteet

Vali­tet­ta­vas­ti todel­li­suus ei aina myö­täi­le ihan­teel­li­sia tapo­ja toi­mia. Urhei­le­mi­seen liit­tyy tiet­ty­jä estei­tä jo hoi­toon hakeu­tu­mi­sel­le. Yksin­ker­tai­ses­ti ajan­puu­te kai­ken har­joit­te­lun ja kil­pai­le­mi­seen liit­ty­vän mat­kus­ta­mi­sen myö­tä voi han­ka­loit­taa pit­kä­ai­kai­seen hoi­toon sitou­tu­mis­ta. Urhei­luun liit­tyy mie­li­ku­va fyy­si­ses­tä ja hen­ki­ses­tä vah­vuu­des­ta, joten avun hake­mi­nen saa­te­taan kokea heik­kou­te­na, joka ei sovi urhei­li­jal­le. Mie­len­ter­vey­den ongel­miin urhei­li­joil­la liit­tyy vie­lä­kin vah­va stig­ma, jon­ka pur­ka­mi­seen oli­si urhei­lu­yh­tei­söis­sä tar­peel­lis­ta kiin­nit­tää enem­män huo­mio­ta. Avun­ha­ke­mi­sen osaa­mi­sen soi­si nos­tet­ta­van vah­vuu­dek­si ja hyvän urhei­li­jan omi­nai­suu­dek­si. Urhei­li­jaa voi myös huo­les­tut­taa hoi­dos­sa ole­mi­sen tulo jul­ki­suu­teen ja toi­saal­ta hoi­don vai­ku­tus hänen urhei­lu-uraan­sa. Täl­lais­ten huo­lien pois­ta­mi­sek­si urhei­li­jan lähi­pii­rin ja koko urhei­lu­yh­tei­sön tuli­si olla aktii­vi­nen, mut­ta hoi­ta­vien taho­jen täy­tyy myös ottaa nämä huo­let tosis­saan ja huo­leh­tia täy­del­li­ses­tä luot­ta­muk­sel­li­suu­des­ta sekä toi­von yllä­pi­tä­mi­ses­tä kai­kis­sa hoi­don vai­heis­sa.

Hyvän hoi­don estee­nä voi­vat olla myös hoi­don kus­tan­nuk­set, asian­tun­te­vien hoi­to­hen­ki­löi­den saa­ta­vuus, hen­ki­lö­ke­miat sai­ras­tu­neen ja hoi­ta­vien hen­ki­löi­den välil­lä, lähi­pii­rin ja val­men­nuk­sen tuen vähyys, ja toi­saal­ta myös sel­kei­den hoi­to­mal­lien puu­te. Esi­mer­kik­si urhei­li­joi­den fyy­si­siä vam­mo­ja hoi­de­taan yleen­sä hyvin tark­ko­jen hoi­to- ja kun­tou­tus­pro­to­kol­lien mukaan ja sel­lais­ten puu­te syö­mis­häi­riö­hoi­dos­sa saat­taa häm­men­tää urhei­li­jaa ja hänen lähei­si­ään. Onkin hyvä panos­taa hoi­to­suun­ni­tel­man teke­mi­seen oman hoi­ta­van hen­ki­lön kans­sa, jot­ta hoi­don kulus­ta ja odo­tet­ta­vis­sa ole­vis­ta vai­heis­ta sekä kun­kin osal­li­sen roo­lis­ta hoi­dos­sa syn­tyy sel­keä kuva.

Lopuk­si

Urhei­li­jat ovat tie­tyl­lä taval­la eri­tyi­nen ryh­mä syö­mis­häi­riö­hoi­dos­sa, vaik­ka pää­osin hoi­to toteu­tuu aivan samal­la taval­la kuin muil­la­kin syö­mis­häi­riö­tä sai­ras­ta­vil­la. Urhei­li­jat ovat tot­tu­neet nou­dat­ta­maan tiuk­ko­ja har­joi­tus­oh­jel­mia, joten oirei­lun olles­sa lie­vää tai alku­vai­hees­sa hei­dät voi olla koh­tuul­li­sen help­po sitout­taa hoi­toon, jon­ka raa­mit mää­ri­tel­lään tar­kas­ti. Vah­va sisäi­nen moti­vaa­tio urhei­luun kan­nat­taa huo­mioi­da ja hyö­dyn­tää hoi­dos­sa.

Urhei­li­joi­den syö­mis­häi­riö­tut­ki­muk­ses­sa, eten­kin mies­ten osal­ta, on vie­lä suu­ria auk­ko­ja, mut­ta jo nykyi­sen tie­don poh­jal­ta syö­mis­häi­riö­hoi­don kehit­tä­mi­nen kai­kil­ta osa-alueil­taan on tar­peel­lis­ta ja suo­ta­vaa. Urhei­li­joi­den ja urhei­lu­ym­pä­ris­tön eri­tyis­piir­tei­den huo­mioi­mi­nen antaa mah­dol­li­suu­den pääs­tä urhei­li­joi­den koh­dal­la parem­piin hoi­to­tu­lok­siin nopeam­mal­la aika­tau­lul­la. Se on niin urhei­li­jan, hoi­don mak­sa­jan kuin hoi­don toteut­ta­jan etu­jen mukais­ta.

Aurin­koi­sin ter­vei­sin, Jou­ni Kui­va­lai­nen, Oman Elä­män­sä Urhei­li­ja ‑pro­jek­tin koor­di­naat­to­ri

Läh­teet

Art­hur-Came­sel­le, J.N., Bur­gos, J., Bur­ke, J., Cai­ro, J., Coløn, M. & Piña M.E. 2018. Fac­tors that assist and hin­der efforts towards reco­ve­ry from eating disor­ders: A com­pa­ri­son of col­le­gia­te fema­le ath­le­tes and non-ath­le­tes. Eating Disor­ders, 26:6, 538–555. https://doi.org/10.1080/10640266.2018.1477673

de Bruin, AP. 2017. Ath­le­tes with eating disor­der symp­to­ma­to­lo­gy, a speci­fic popu­la­tion with speci­fic needs. Cur­rent Opi­nion in Psyc­ho­lo­gy 2017, 16:148–153. https://doi.org/10.1016/j.copsyc.2017.05.009

Con­vi­ser, J.H., Sch­litzer Tier­ney, A. & Nic­kols, R. 2018. Essen­tials for Best Prac­tice: Treat­ment Approac­hes for Ath­le­tes With Eating Disor­ders. Jour­nal of Cli­nical Sport Psyc­ho­lo­gy, 2018, 12, 495–507. https://doi.org/10.1123/jcsp.2018–0013

Dobin­son, A., Coo­per, M. & Ques­nel, D. Safe Exerci­se at Eve­ry Sta­ge (SEES) ‑a Gui­de­li­ne for Mana­ging Exerci­se in Eating Disor­der Treat­ment. https://static1.squarespace.com/static/5b6112bd365f028c9256b26d/t/5eac82a48b1c8d1dfe26d410/1588363961224/SEES+full+guideline+-+2020.pdf

Eating Disor­ders, Disor­de­red eating beha­viors, and Body Ima­ge in Ath­le­tes. NCEED Webi­nar 21.5.2021. Pre­sen­ted by Rac­hael Flatt, M.A.

Heruc, G., Hart, S., Sti­les, G., Fle­ming, K., Casey, A., Sut­her­land, F., Jef­frey, S., Rober­ton, M. & Hurst, K. 2020. ANZAED prac­tice and trai­ning stan­dards for die­ti­tians pro­vi­ding eating disor­der treat­ment. Jour­nal of Eating Disor­ders 8:77. https://doi.org/10.1186/s40337-020–00334‑z

Pla­teau, C. 2014. Eating Psyc­ho­pa­to­lo­gy in Ath­le­tes. Doc­to­ral The­sis. Long­bo­rough Uni­ver­si­ty. https://repository.lboro.ac.uk/articles/thesis/Eating_psychopathology_in_athletes_methods_of_identification_and_intervention/9609587

Wells, K.R., Jeacoc­ke, N.A., Appa­neal, R., Smith, H.D., Vla­ho­vich, N., Bur­ke, L.M. & Hug­hes, D. 2020. The Austra­lian Ins­ti­tu­te of Sport (AIS) and Natio­nal Eating Disor­ders Col­la­bo­ra­tion (NEDC) posi­tion sta­te­ment on disor­de­red eating in high per­for­mance sport. Br J Sports Med 2020;54:1247–1258.

Lisäk­si kir­joi­tuk­sen taus­ta­tie­to­na on käy­tet­ty urhei­li­joi­den Oman Elä­män­sä Urhei­li­ja ‑pro­jek­til­le ker­to­mia tari­noi­ta omas­ta syö­mis­häi­riös­tään.