Verkkokauppa

Buli­mian itse­hoi­to – apua näl­käi­sel­le sydä­mel­le

omenatupa

·

Bulimian itsehoito-opas

Saim­me kah­den kol­le­ga­ni kans­sa juu­ri val­miik­si buli­mian itse­hoi­to-oppaan. Kir­jan kir­joit­ta­mi­seen läh­ti kipi­nä sii­tä aja­tuk­ses­ta, että buli­mi­aa sai­ras­ta­vat usein kär­si­vät sai­rau­ten­sa kans­sa yksin jopa usei­ta vuo­sia eivät­kä uskal­la tai halua ker­toa ongel­mas­taan kenel­le­kään. Asia voi tun­tua lii­an hen­ki­lö­koh­tai­sel­ta tai hävet­tä­väl­tä eikä sitä tee mie­li jakaa kenen­kään kans­sa. Jos­kus käy niin­kin, että apua on kyl­lä suu­rin toi­vein haet­tu, mut­ta riit­tä­vän osaa­vaa aut­ta­jaa ei olla onnis­tut­tu löy­tä­mään.

Tar­koi­tuk­se­nam­me ei ollut sysä­tä ketään yksi­näi­syy­teen kir­ja kai­na­los­sa, vaan kan­nus­tam­me läm­pi­mäs­ti jaka­maan ongel­maa lähi­pii­rin tai ammat­ti­aut­ta­jien kans­sa. Jos­kus kui­ten­kin voi olla hel­poin­ta ottaa ensim­mäi­nen askel koh­ti para­ne­mis­ta omil­la ehdoil­la, rau­has­sa, ilman pai­nei­ta onnis­tu­mi­ses­ta. Täl­löin itse­hoi­to-opas voi toi­mia tuu­maus­kump­pa­ni­na, idea­pank­ki­na ja ehkä loh­tu­na­kin. Sen avul­la voi tut­kia omaa tilan­net­ta ja tutus­tua paran­tu­mis­me­ne­tel­miin sekä hah­mo­tel­la mil­lai­nen lähes­ty­mis­ta­pa voi­si olla omaa para­ne­mis­ta aja­tel­len kiin­nos­ta­vin. Sit­ten asial­le voi alkaa teh­dä jotain, jos sil­tä tun­tuu tai tuu­mai­lua ja roh­keu­den kerää­mis­tä voi vie­lä jat­kaa, jos se tun­tuu tär­keäl­tä. Asia on omis­sa käsis­sä, mut­ta sen kans­sa ei ole yksin.

Voi myös käy­dä niin, että halu avun saa­mi­seen on kova, mut­ta sopi­vaa apua on vai­ke­aa löy­tää. Tai sen pii­riin pää­se­mis­tä jou­tuu odot­ta­maan kau­an aikaa. Tämä on toi­nen mai­nio koh­ta, jol­loin itse­hoi­to-oppaas­ta voi olla hyö­tyä. Para­ne­mis­pro­ses­sia tai sen val­mis­te­lua voi alkaa jo itsek­seen aloi­tel­la. Näin para­ne­mi­nen ei tur­haan vii­väs­ty ja herän­nyt­tä innos­tus­ta para­ne­mi­sen aloit­ta­mi­seen pää­see hyö­dyn­tä­mään ajal­laan. Ins­pi­raa­tio­ta kan­nat­taa aina seu­ra­ta – var­sin­kin para­ne­mis­hom­mis­sa. Kun sopi­va hoi­to­paik­ka tai hoi­ta­va hen­ki­lö sit­ten löy­tyy, hänen luok­seen voi men­nä kir­jan kans­sa. Kir­jan teh­tä­vät, har­joi­tuk­set ja tie­to­pa­ke­tit on raken­net­tu niin, että nii­tä voi hyvin käyt­tää myös hoi­to­suh­teen työ­vä­li­nee­nä. Osaa teh­tä­vis­tä – eri­tyi­ses­ti tun­ne­puol­ta käsit­te­le­väs­sä kir­jan osas­sa – voi olla antoi­sam­paa­kin käy­dä läpi hoi­ta­van hen­ki­lön tuel­la.
Sel­lais­ta­kin sat­tuu, että iha­na hoi­ta­va hen­ki­lö on löy­ty­nyt ja hänen kans­saan oli­si kiva työs­ken­nel­lä, mut­ta hänen osaa­mi­sa­lu­ee­seen­sa eivät satu kuu­lu­maan syö­mis­häi­riöt. Täl­löin itse­hoi­to-opas voi toi­mia arvok­kaa­na työ­vä­li­nee­nä ja tar­jo­ta tär­ke­ää tie­toa aut­ta­jal­le­si. Yleen­sä ammat­ti­aut­ta­jil­la on hyvä tie­tous ylei­ses­ti mie­len ongel­mis­ta ja buli­mia­kir­ja voi aut­taa hei­tä sovel­ta­maan tie­tout­taan buli­mian eri­tyis­piir­tei­siin. Para­ne­mis­mat­kas­ta­si voi tul­la hie­no koke­mus, kun yhdes­sä aut­ta­ja­si kans­sa tutus­tut­te buli­mian saloi­hin ute­liai­na ja kiin­nos­tu­nei­na. Sel­lai­ses­ta hoi­ta­vas­ta hen­ki­lös­tä, jon­ka kans­sa yhtei­nen aal­lon­pi­tuus on löy­ty­nyt, kan­nat­taa pitää kiin­ni. Hyvä hoi­to­suh­de on arvo­kas asia.
Halusim­me raken­taa kir­jan niin, että sen avul­la voi tut­kia oman buli­mian taus­tal­la ole­via yksi­löl­li­siä teki­jöi­tä – mikä sitä pitää yllä, mitä tar­koi­tus­ta se pal­ve­lee, mikä sen ehkä alun perin on syn­nyt­tä­nyt. Kun omaa tilan­net­taan ymmär­tää mah­dol­li­sim­man hyvin, on hel­pom­paa löy­tää kei­no­ja teh­dä sii­hen muu­tok­sia. Nyky­maa­il­mas­sa ihmi­set har­voin pysäh­ty­vät tut­ki­maan elä­mään­sä sil­loin­kaan, kun ovat sii­hen tyy­ty­mät­tö­miä. Jos ei tar­kas­ti hah­mo­ta mikä on pie­les­sä ja mil­lai­sia mah­dol­li­suuk­sia tilan­net­ta oli­si muut­taa, on muu­tok­sen teke­mi­seen vai­ke­aa tart­tua. Tämä pätee niin buli­mias­ta para­ne­mi­seen kuin elä­män mui­hin­kin asioi­hin, joi­hin toi­voo muu­tos­ta.
Halusim­me teh­dä kir­jas­ta yksi­löl­li­sen tut­ki­mus­a­pu­lai­sen, joka aut­taa monen­lais­ten har­joi­tus­ten avul­la pysäh­ty­mään oman tilan­teen ääreen hyväk­sy­väs­ti ja kiin­nos­tu­nee­na. Kir­jan teh­tä­vien toi­se­na tär­keä­nä tar­koi­tuk­se­na on aut­taa löy­tä­mään omaan tilan­tee­seen sopi­via ulos­pää­sy­kei­no­ja. Pelk­kä ymmär­rys ilman kon­kreet­ti­sia kei­no­ja ei joh­da kovin pit­käl­le, mut­ta ei myös­kään pel­kil­lä kon­kreet­ti­sil­la kei­noil­la ilman ymmär­rys­tä pääs­tä maa­liin saak­ka. Kir­jas­sa tar­jo­taan perin­tei­seen tapaan kei­not syö­mi­sen nor­ma­li­soi­mi­sek­si. Tätä käsit­te­lee kir­jan koko ensim­mäi­nen puo­lis­ko. Nimit­täin vaik­ka kysees­sä onkin psyy­ken ongel­ma, epä­ta­sa­pai­nos­sa ja hätä­ti­las­sa ole­va keho hor­jut­taa myös mie­len voi­mia. Tämän vuok­si syö­mi­nen ja keho on tär­ke­ää saa­da tasa­pai­noon, jot­ta pääs­tään kun­nol­la käsik­si mie­len sisäi­siin seik­koi­hin, jois­sa buli­mia var­si­nai­ses­ti pitää pesään­sä.
Usein käy kui­ten­kin niin, että oireis­ta on vai­ke­aa luo­pua ilman, että tun­ne­puo­lel­la tapah­tuu ensin jotain. Tämän vuok­si kir­jas­sa on toi­nen puo­lis­ko, joka tar­jo­aa apua sii­hen buli­mian osaan, joka asuu mie­len sisäl­lä. Ehkä tär­kein kir­jan sano­ma on, että tun­tei­ta ei tar­vit­se pelä­tä, vaik­ka ne tun­tu­vat­kin toi­si­naan todel­la kama­lil­ta ja pelot­ta­vil­ta. Kir­ja tar­jo­aa monen­lai­sia kei­no­ja ystä­vys­tyä pelot­ta­vien tun­tei­den kans­sa ja ope­tel­la hyö­dyn­tä­mään nii­den tar­joa­maa tär­ke­ää infor­maa­tio­ta.
Jos sinä kuu­lut sii­hen poruk­kaan, joka halu­aa ensin muu­tos­ta mie­len sisäl­le ja sit­ten vas­ta kon­kre­ti­aan, voit aloit­taa luke­mi­sen kir­jan toi­ses­ta osas­ta. Jos taas haluat heti muu­tok­sen näky­viin oirei­siin, voit aloit­taa luke­maan kir­jaa alus­ta. Jol­le­kin voi olla hyö­dyl­li­sin­tä pomp­pia rin­nak­kain kir­jan molem­pien puo­lis­ko­jen välil­lä ja hoi­taa sekä miel­tä että kehoa yhtä aikaa. Mitään aino­aa oike­aa tapaa käyt­tää kir­jaa – tai paran­tua buli­mias­ta — ei ole. Etsi itsel­le­si stra­te­gia, joka sopii juu­ri sinul­le.
Kir­jan ovat kir­joit­ta­neet Pia Char­pen­tier (psy­ko­lo­gi), Riik­ka Vil­ja­nen (ravit­se­mus­te­ra­peut­ti) ja Anna Kes­ki-Rah­ko­nen (psy­kiat­ri) ja kir­jan nimi on ”Näl­käi­nen sydän – para­ne buli­mias­ta”. Kus­tan­ta­ja on Duo­decim. Sitä saa kir­ja­kau­pois­ta ja netis­tä tilaa­mal­la. Kir­ja tulee myyn­tiin myös Syö­mis­häi­riö­kes­kuk­seen.
Jos haluat tutus­tua tähän ensim­mäi­seen suo­ma­lai­seen ja suo­ma­lai­sil­le kir­joi­tet­tuun buli­mian itse­hoi­to-oppaa­seen, käy kurk­kaa­mas­sa sitä tääl­tä.
Sopii­ko itse­hoi­to sinun mie­les­tä­si avuk­si buli­mi­aan?
Kesäi­sin ter­vei­sin,
Pia Char­pen­tier

Kir­joit­ta­ja on Syö­mis­häi­riö­kes­kuk­sen toi­min­nan­joh­ta­ja, psy­ko­lo­gi ja kog­ni­tii­vi­nen psy­ko­te­ra­peut­ti (VET)

, , , ,

Yksi vastaus artikkeliin “Buli­mian itse­hoi­to – apua näl­käi­sel­le sydä­mel­le”

  1. Anonyymi avatar
    Anonyymi

    Moi Pia! Kii­tos, että työl­lä­si nos­tat buli­mian enem­män näky­vil­le ja ihmis­ten tie­toi­suu­teen. Medias­sa näkee yleen­sä jut­tu­ja ano­rek­sias­ta, on paran­tu­mis­ta­ri­noi­ta ja infoa ja vaik­ka mitä. Buli­mia jää usein taka-alal­le ‑voi­han se olla jo toi­mit­ta­jien­kin mie­les­tä ällöt­tä­vää ja salas­sa pidet­tä­vää. Onkin ollut mah­ta­vaa, kun olet käy­nyt radios­sa puhu­mas­sa buli­mias­ta, ihan vaan sii­tä ja pit­kät pät­kät, eikä niin että ollaan alet­tu puhu­maan buli­mias­ta ja pää­dyt­ty ano­rek­si­aan.

    Toi­vot­ta­vas­ti tämä kir­ja enti­ses­tään lisää kes­kus­te­lua ja toi­si ymmär­rys­tä buli­mi­aa koh­taan. Sitä kaut­ta ehkä vähen­täi­si sai­rau­teen liit­ty­vää häpe­ää, syö­mis­häi­riöi­den arvot­ta­mis­ta ja buli­mian vähek­sy­mis­tä sai­rau­ten­sa.

    Vai­kea muo­dos­taa lausei­ta, kos­ka pää jumit­taa, mut­ta point­ti­ni on, että kii­tos sii­tä upeas­ta työs­tä, jota te kaik­ki teet­te shk:lla!

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *