Tyh­jyy­den tun­ne – Syö­mis­häi­riös­tä toi­pu­mi­sen ras­kas vai­he

Moni syö­mis­häi­riös­tä toi­pu­va on sen ehkä koke­nut – sen sie­tä­mät­tö­mäl­tä tun­tu­van tyh­jyy­den, mihin toi­pu­mis­pro­ses­sin aika­na ajoit­tain tör­mää. Syö­mis­häi­riös­tä toi­pu­mi­sen yksi ras­kas ja haas­ta­va vai­he on se koh­ta, jos­sa sai­rau­des­ta on luo­pu­mas­sa, mut­ta elä­mään ei ole vie­lä raken­tu­nut riit­tä­väs­ti uut­ta sisäl­töä eikä yhteys omaan sisäi­seen, ter­vee­seen maa­il­maan ole vie­lä kun­nol­la muo­dos­tu­nut. Oirei­lus­ta luo­pu­mi­nen on vapaut­ta­nut pal­jon aikaa, mut­ta toi­pu­va ei aina tie­dä miten tuon kai­ken ajan voi­si käyt­tää. Yhtey­den puut­tu­mi­nen omaan sisäi­seen maa­il­maan taas joh­taa hel­pos­ti sii­hen, että mikään ei vält­tä­mät­tä tun­nu mil­tään, mikään ei oikein edes kiin­nos­ta, olo on yksi­näi­nen ja elä­mä tun­tuu pää­mää­rät­tö­mäl­tä – täs­tä syn­tyy tyh­jyy­den tun­ne.

Kun tun­teet koe­taan epä­miel­lyt­tä­vi­nä ja nii­tä pyri­tään ole­maan tun­te­mat­ta eri­lais­ten toi­min­to­jen ja virik­kei­den avul­la, mie­li ”täyt­tää” tor­jut­tu­jen tun­tei­den jät­tä­män tilan tyh­jyy­den tun­teel­la. Tämän vuok­si tyh­jyys ei aidos­ti täy­ty teke­mi­sen, suo­rit­ta­mi­sen tai saa­vut­ta­mi­sen kaut­ta, sil­lä sen voi täyt­tää vain palaut­ta­mal­la yhtey­den tun­tei­siin, joi­den puut­tu­mi­nen tyh­jyy­den on aiheut­ta­nut.

Kos­ka usein ei tie­de­tä tyh­jyy­den tun­teen alku­pe­rää, saa­te­taan uskoa, että ulkoi­nen maa­il­ma tar­jo­aa kaik­ki rat­kai­sut tyh­jyy­den voit­ta­mi­seen. Toi­pu­va alkaa ehkä kii­rees­sä ja suo­rit­taen elää sai­rau­del­le mene­tet­ty­jä vuo­sia. Kaik­ki pitäi­si kokea nopeas­ti ja uusia asioi­ta pitäi­si tul­la elä­mään jat­ku­vas­ti, mut­ta olo tun­tuu­kin pyris­te­lyis­tä huo­li­mat­ta tyh­jäl­tä. Toi­saal­ta voi myös huo­ma­ta, että ulkoi­nen maa­il­ma ei pys­ty täyt­tä­mään sisäis­tä tyh­jyyt­tä, joten sii­hen osal­lis­tu­mi­nen tun­tuu tur­hal­ta. Tämän aja­tuk­sen äärel­lä on help­po lamaan­tua.

Tyh­jyy­den tun­teen kal­vaes­sa, moni ereh­tyy ajat­te­le­maan, että tätä­kö se ter­veys onkin, se pal­jon luvat­tu ja ihan­noi­tu pää­mää­rä. Toi­pu­va on ehkä luul­lut jo paran­tu­neen­sa, kun hän on pys­ty­nyt luo­pu­maan oireis­taan. Täs­sä het­kes­sä halu pala­ta sai­rau­den tiel­le voi olla kut­kut­ta­va. ”Sai­rau­den kans­sa mul­la oli sen­tään jotain”. On kui­ten­kin erit­täin tär­ke­ää ymmär­tää, että jat­ku­van tyh­jyy­den tun­teen kans­sa elä­mi­nen ei ole se pal­jon kehut­tu ter­ve elä­mä. Se ei ole se lupaus parem­mas­ta.

Tyh­jyy­den tun­teen voit­ta­mi­nen on tär­keä etap­pi toi­pu­mi­ses­sa. Yksi mer­kit­tä­vä askel eta­pin saa­vut­ta­mi­ses­sa on hyväk­syä het­kek­si tuo tyh­jyys ja pysäh­tyä sen äärel­le hyväk­sy­väs­ti. Tyh­jyy­den tar­joa­mien mah­dol­li­suuk­sien näke­mi­nen on mah­do­ton­ta, mikä­li on pyr­ki­nyt elä­mään kii­reel­lä tyh­jyy­den vält­tääk­seen. Tyh­jyy­den tun­net­ta ei tuli­si­kaan näh­dä pel­käs­tään nega­tii­vi­se­na asia­na. Se on vies­ti sii­tä, että mie­les­sä on tilaa uudel­le upeal­le itsel­le ja kai­kil­le tun­teil­le. Mikä­li tyh­jyys taas on lamaan­nut­ta­nut, on tär­ke­ää aut­taa itse­ään näke­mään, että elä­mä on täyn­nä upei­ta mah­dol­li­suuk­sia. Sil­mät on avat­ta­va niin sisäi­seen kuin ulkoi­seen maa­il­maan ja tun­nus­tel­ta­va ja kokeil­ta­va, mit­kä mah­dol­li­suu­det tar­joa­vat juu­ri itsel­le hyvää. On sal­lit­tua ja tär­ke­ää aja­tel­la itseä ja omia tar­pei­taan.

Oli­pa tyh­jyy­den tun­ne joh­ta­nut kii­reh­ti­mi­seen tai lamaan­tu­mi­seen, on tär­ke­ää, että omil­le aja­tuk­sil­le, tun­teil­le ja arvoil­le antaa sijaa. On pysäh­dyt­tä­vä miet­ti­mään itseä – kuka on, mitä halu­aa, mihin uskoo, mil­tä tun­tuu ja mitä rakas­taa. On ystä­vys­tyt­tä­vä itsen­sä kans­sa ja sal­lit­ta­va oman iha­nuu­den esil­le tule­mi­nen. Tyh­jyy­den tun­teen voit­ta­mi­seen ei ole yhtä aino­aa kai­kil­le sopi­vaa tie­tä, sil­lä vas­tauk­set tyh­jyy­den voit­ta­mi­seen löy­tyy jokai­sen itsen­sä sisäl­tä. Ulkoi­nen maa­il­ma tar­jo­aa puit­teet, mut­ta nii­tä ei voi hyö­dyn­tää, jos ei pysäh­dy oppi­maan itse­ään.

Tyh­jyy­den tun­ne on siis voi­tet­ta­vis­sa. Älä anna tyh­jyy­den tun­teen säi­käyt­tää. Avaa sil­le ovi ja huo­maat, että tyh­jyy­des­sä on todel­li­suu­des­sa vaik­ka mitä, jos sin­ne vain uskal­taa kur­kis­taa.

Mil­lai­sia koke­muk­sia sinul­la on tyh­jyy­den tun­tees­ta ja sen voit­ta­mi­ses­ta?

Ter­vei­sin,
Ven­la Ero­nen

8 vastausta artikkeliin “Tyh­jyy­den tun­ne – Syö­mis­häi­riös­tä toi­pu­mi­sen ras­kas vai­he”

  1. Anonyymi avatar
    Anonyymi

    Kysy­myk­se­ni on ohi aiheen, pahoit­te­lut sii­tä. Olen mones­ti miet­ti­nyt, että kuin­ka kli­ni­kal­lan­ne toi­mi­taan jos hoi­toon tulee nor­maa­li­pai­nos­sa ole­va ihmi­nen? Entä sil­loin, kun nor­maa­li­pai­no on saa­vu­tet­tu? Onko pun­ni­tuk­sia kuin­ka usein? Mil­lä tavoin hoi­dos­san­ne kon­kreet­ti­ses­ti tark­kail­laan toi­pu­mi­sen edis­ty­mis­tä, mikä­li ravit­se­mus­ti­la on hyvä?

    Ps. Kii­tos hyväs­tä blo­gis­ta!

  2. Syömishäiriökeskus avatar

    Jokai­sel­le teh­dään yksi­löl­li­nen ate­ria­suun­ni­tel­ma vas­taa­maan juu­ri sii­hen tar­pee­seen mikä kul­la­kin on. Nor­maa­li­pai­noi­sel­la ei luon­nol­li­ses­ti­kaan ole tar­ve nos­taa pai­noa. Syö­mis- ja liik­ku­mis­käyt­täy­ty­mi­sen nor­ma­li­soin­ti sekä syö­mis­häi­riön taus­tal­la ole­vien ajat­te­lu­mal­lien käsit­te­ly ovat yleen­sä kes­kei­ses­sä ase­mas­sa pai­nos­ta huo­li­mat­ta. Hoi­don sisäl­löt raken­ne­taan aina jokai­sen tar­pei­den mukaan. Täh­tääm­me nor­maa­liin, moni­puo­li­seen ja sal­li­vaan syö­mis­käyt­täy­ty­mi­seen. Se ei ole pai­nos­ta kiin­ni. Pun­ni­tuk­sia on noin ker­ran vii­kos­sa, mut­ta sii­nä­kin on yksi­löl­lis­tä vaih­te­lua. Syö­mis­häi­riö ei ole pai­nos­ta kiin­ni, joten on ihan taval­lis­ta, että osas­tol­lam­me on hoi­dos­sa myös nor­maa­li­pai­noi­sia.

    Oma­hoi­ta­ja­kes­kus­te­lut ja tera­piat ovat osa sitä seu­ran­taa, mil­lä toi­pu­mis­ta arvioi­daan. Tar­kas­te­lem­me mil­lai­nen on toi­pu­van aja­tus­maa­il­ma ja miten tun­teit­ta pys­tyy tun­nis­ta­maan, sal­li­maan ja ilmai­se­maan. Toki myös se, miten esim. ruo­kai­lut osas­ton ulko­puo­lel­la suju­vat. Myös hen­ki­lö­kun­nan ja poti­laam­me omat havain­not arjen suju­vuu­des­ta ovat kes­kei­siä mit­ta­rei­ta. Ja tuo­hon arkeen­han nyt kuu­luu kaik­ki elä­män osa-alu­eet, kuten opis­ke­lu ja sosi­aa­li­set suh­teet muu­ta­mia näin mai­ni­tak­se­ni.

    Ter­vei­sin,

    Ven­la Ero­nen

  3. Anonyymi avatar
    Anonyymi

    Kuin­ka pit­kiä kli­nik­kan­ne hoi­to­jak­sot kes­ki­mää­rin ovat? Ovat­ko ne olleet aiem­min pidem­piä, kuin nyky­ään?

  4. Syömishäiriökeskus avatar

    Hoi­to­jak­son pituus mää­räy­tyy aina yksi­löl­li­ses­ti, mut­ta ehkä 0,5 — 2 vuot­ta on haa­ruk­ka johon suu­rin osa mah­tuu. Eikö­hän ne hoi­to­jak­so­jen pituu­det ole suun­nil­leen samoi­na pysy­neet.

    Ter­vei­sin,

    Ven­la Ero­nen

  5. Anonyymi avatar
    Anonyymi

    onko mitään alem­paa bmi rajaa voi­ko alle13bmissä tul­la? mil­lai­set lii­kun­ta­lu­vat yleen­sä sil­loin on tai bmi rajat liikunnalle/ulkoilulle?

  6. Syömishäiriökeskus avatar

    Hei! Kyl­lä meil­le voi tul­la, vaik­ka BMI oli­si alle 13. Toki jos tilan­ne vaa­tii hoi­toa sisä­tau­tio­sas­tol­la, niin sit­ten voi olla, että hoi­to jou­du­taan aluk­si toteut­ta­maan muu­al­la yhteis­työs­sä kans­sam­me.

    Lii­kun­taa jou­dum­me aina miet­ti­mään yksi­löl­li­ses­ti jokai­sen tilan­teen mukaan, mut­ta mikä­li BMI on alle 13, niin ei sii­nä kyl­lä ole tur­val­lis­ta liik­kua. Tämä saat­taa kuu­los­taa pelot­ta­val­ta, mut­ta mei­dän on taat­ta­va asuk­kai­dem­me tur­val­li­suus.

    Sil­loin­kin kun lii­kun­ta ei ole mah­dol­lis­ta, pyrim­me kui­ten­kin sii­hen, että ulkoi­le­maan pää­see vaik­ka pyö­rä­tuo­lis­sa tai kesäi­sin voi istua pihal­la. Fyy­si­sen voin­nin kohen­nut­tua, liik­ku­mi­seen tulee kui­ten­kin pik­ku hil­jaa mah­dol­li­suus. Koko­nai­suu­des­saan liik­ku­mis­mää­rään vai­kut­taa toki myös psyyk­ki­nen voin­ti. Eli sel­kei­tä BMI-rajo­ja liik­ku­mi­sel­le meil­lä ei ole, vaan koko­nais­voin­ti rat­kai­see.

    Ter­vei­sin,

    Ven­la Ero­nen

  7. Anonyymi avatar
    Anonyymi

    Hei, itsel­lä­ni on men­nyt aikaa taju­ta juu­ri­kin se, ettei pidä pakot­taa itse­ään suo­riu­tu­maan niis­tä asiois­ta väki­sin joi­ta ei ole pys­ty­nyt syö­mis­häi­riön olles­sa vah­va, teke­mään ja koke­maan. Tilan­teen hyväk­sy­mi­nen ja “rau­han” anta­mi­nen itsel­leen antaa pal­jon parem­man olon ja parem­mat läh­tö­koh­dat toteut­taa unel­mia ja tavoit­tei­ta kuin pakot­ta­mi­nen. Ren­tou­tu­nee­na näkee asiat valoi­sam­min. Kuka sii­tä naut­tii, että en pys­ty ole­maan ja elä­mään niin­kuin haluan? No en minä aina­kaan, ja sitä­hän on itsen­sä kans­sa kokoa­jan teke­mi­sis­sä joten ois kiva tul­la toi­meen ja olla itel­leen se paras kave­ri. Mul­la on aut­ta­nut myös lem­peäm­pi suh­ta­tu­mi­nen omaan oloon ja käyt­täy­ty­mi­seen. Jos joku asia ei men­nyt niin­kuin olin aja­tel­lut, en piis­kaa itseän sii­tä (ja saa oloa­ni näin entis­tä huo­nom­mak­si) vaan yri­tän aja­tel­la ja sanoa vaik­ka ääneen­kin: ei hait­taa, kaik­ki hyvin. Tai mitä kel­lä­kin itsen­sä loh­dut­ta­mi­nen on. Saa sitä itseä kehua, vaik­ka­kin suo­mes­sa on tapa­na vähä­tel­lä itse­ään ja mui­ta.. Hyvät asiat voi ja kan­nat­taa sanoa ääneen ja kes­kit­tyä omiin voi­ma­va­roi­hin ja sii­hen mikä on hyvin välil­lä ongel­mien sijaan. Tekee nii­tä asioi­ta jois­ta naut­tii. En tiiä meni­kö vähän aiheen ohi 🙂

  8. Syömishäiriökeskus avatar

    Hei! Hyviä aja­tuk­sia! Ja ei hait­taa vaik­ka meni­si vähän aiheen ohi. Kiva­han se vain on, jos kir­joi­tuk­set herät­tä­vät aja­tuk­sia jopa teks­tiä laa­jem­mil­le aihea­lueil­le. Näis­tä on var­mas­ti apua myös muil­le toi­pu­vil­le 🙂

    Ter­vei­sin,

    Ven­la Ero­nen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *